UNI
1
Loiko Jumala unen?
Gary:
Eräät ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että koko ajatus siitä, että Jumala antaisi lapsensa vain nähdä lakkaamatonta painajaista, ei ole kovin rakastava ja että Hänen tulisi herättää lapsensa välittömästi. Eikä sekään ajatus, että olisi olemassa jokin "pieni, hullu ajatus" ole mitenkään erityisen rakastava. Mitä mieltä tästä olette? ("pieni hullu ajatus joka ryömi ikuisuudessa jolle Jumalan Poika unohti nauraa". T 27 VIII 6 Unen "sankari" *)
Arten:
Kysymys ei ota huomioon sitä, mitä Kurssissa opetetaan ja siinä väitetään (kysymyksessä*), että Jumala tuntisi tämän pienen hullun ajatuksen ja tietäisi lapsensa uneksivan, mikä ei pidä paikkaansa. Jos hän tietäisi, siitä tulisi todellista. Koko Kurssi perustuu siihen, ettei se ole totta. Joten lyhyen ytimekkäästi ilmaistuna, ensin nukahdat ja alat nähdä unta, ja sitten kun olet valmis heräämään kuuntelemalla egon sijaan muistoasi Jumalasta - eli Pyhää Henkeä - silloin myös heräät. Kyse on sinun unestasi, joten vain sinä voit herättää itsesi. Pyhä Henki on oikeastaan Korkeampi minäsi. Mutta muista, ettei Jumala lähettänyt Pyhää Henkeä. Hän on aina ollut kanssasi, sillä vaikka kieltäisit totuuden, et voi koskaan kadottaa sitä. Kertaan vielä, että jos uni olisi Jumalan luoma ja jos Hän voisi herättää sinut siitä, se olisi todellinen. Se olisi todellisuus, jonka jokin ulkopuolinen voima olisi tehnyt sinulle. Mutta näin ei ole. Jumala on yhä täydellinen rakkaus, ja sinun tehtäväsi on herätä ja palauttaa tietoisuutesi sinne, missä todellisuudessa olet.
Gary:
Kuulostaa järkevältä, mutta siitä huolimatta minulta kysellään, että miten on mahdollista, että täydellisyyteen ylipäätään kykeni syntymään tällainen pieni, hullu ajatus. Eikös täydellisyydessä ole silloin jokin vika.
Arten:
Uni epätäydellisyydestä ei ole todellista epätäydellisyyttä. Uni on uni, se ei ole todellisuuden viallinen osa. Jumala ei luonut unta; sinä itse teit itsesi omaan uneesi (niin kuin teit ne kaikki muutkin jotka näyttävät olevan unessa kanssasi*). Ja koska uni tuntuu sinusta todelliselta, kysyt: "Miksi Jumala teki tästä unesta todellisen?" tai: "Miksi Jumala sallii minun nähdä unta?" Vastaus on, ettei hän tee kumpaakaan eikä unta todellisuudessa ole, joten ei ole mitään järkeä kysyä, mistä uni on tullut, koska sitä ei ole olemassa! Sitä ei vain ole olemassa. Kun heräät tästä mielen harhasta, se vain katoaa, ja sinä jatkat elämääsi - tässä tapauksessa todellista elämääsi. Kuten J asian ilmaisee:
"Anteeksiannetusta maailmasta Jumalan Poika nostetaan helposti kotiinsa. Ja siellä hän tietää aina levänneensä rauhan tilassa." [T 17 II 7]
[KT, s. 257-258]
2
Mihin uni menee kun siitä herätään?
Uni on koko maailmankaikkeus, aika-avaruudellinen universumi jossa koemme olevamme. Tähän sisältyy kaikki aikaulottuvuudet, eri ulottuvuuksien tasot ja kaikki rinnakkaisuniversumit, kaikki millä on jokin muoto ja jota voidaan mitata tai arvioida ihmisaistein tai erilaisin kojein. Täytyy muistaa, kuten Arten ja Pursah kertovat, että kun näytämme kuolevan kehostamme, emme siirry hengen maailmaan - joka on täysin ajan ja paikan ulkopuolella - vaan välitilaan, joka on vain unen ja tietoisuuden eri taso, edelleen siis illuusion taso. Mitä tapahtuu unelle kun sitten lopulta heräämme siitä, ohitamme välitilat? Jäävätkö kaikki muut ihmiset tänne, kun herään unesta?
Ketkä muut, koska ketään muutahan ei ole olemassa, koska kaikki on unta. Samalla tavalla kun heräät yöllisistä unistasi, sitä ei enää ole kun heräät. Unessasi olevat ihmiset olivat unesi unihahmoja, itsesi keksimiä omassa mielessäsi. Miten mikään uni voisi jäädä olemaan mihinkään kun unen näkijä herää unestaan? Jääkö uni tapahtumaan johonkin kun aamulla herään siitä? Siksi siis mitään ihmisiä (joita ei todellisuudessa ole olemassa) tai maailmaa (joka ei ole olemassa) jää mihinkään kun unesta herätään. Valaistuneen ihmisen herättyä eli valaistuttuaan palaa takaisin Itsensä ja Jumalan yhteyteen ikuiseen Ykseyteen. Sieltä todellisuuden tasolta nähtynä mitään ihmisten maailmaahan tai maailmankaikkeutta ei ole olemassa missään koska sitä ei koskaan todellisuudessa tapahtunut. Tämä on Sovituksen periaate. Kun jokainen unessa oleva näennäisesti erillään toisistaan olevat mielen osat (Poikakunta) saattaa ajassa päätökseen kollektiivisen valaistumisen se on Kurssin mukaan Kristuksen toinen tuleminen, kun koko Poikakunta on lopullisesti parantunut ajan unesta. Unta ei koskaan todellisuudessa ollut, eikä sitä enää muisteta, koska miten muistaa jotain jota ei ollut olemassa?
Täytyy muistaa, että meillä on täällä ajan maailmassa kokemus lineaarisesta ajasta, mutta Kurssin mukaan aika on holografinen mielen projektio joka tapahtuu samaan aikaan; se on jo tapahtunut ja se oikaistiin sillä hetkellä kun se syntyi, koska Jumalan maailmankaikkeudessa ei voi olla mitään erillisiä osia, tasoja tai alkuja ja loppuja eli siis myöskään aikaa. Aika on myös unen harha, eikä se ole totta. Ajanmaailma on mielen projektio jonka se projisoi ajan ja paikan ulkopuolelta, eli koko metafyysisen järjestelmän ulkopuolelta. Jumalanmaailman eli Valtakunnan tai Taivaan ulkopuolella ei ole mitään koska Jumalan valtakunta on kaikki mitä on ja kattaa kaiken. Eli Kristuksen Mielen unessa oleva osa on se missä ihmisten maailmankaikkeus näyttää tapahtuvan. Todellisuudessa sitä ei tapahdu, koska se on uni.
Me voimme täällä egon tasolla kysellä näitä mielettömiä kysymyksiä siitä, miten mahdoton saattoi tapahtua: miten jokin voi olla ja näyttää olevan erossa Jumalasta vaikka mikään ei voi olla erossa Jumalasta, koska Se on jakamaton? Kurssi kutsuu näitä kysymyksiä "mielettömien ajatusten ajattelemiseksi", koska ihmismielen kyky ymmärtää niitä on rajallinen, eikä kykene ymmärtämään niitä. Se on sama kuin jos kysyisimme egolta joka ei ole todellinen, että onko se todellinen. Vastaisiko ego meille, että se ei ole todellinen ja näin kieltäisi itsensä?
Kun mieli palaa takaisin Itsensä yhteyteen eli herää unesta ja yhtyy Luojaansa ja Ikuiseen Henkeen, mitään kysymyksiä ei ole, eikä vastauksia, koska niitä ei tarvita; Jumalan maailmankaikkeus on kaikkien kysymysten, vastausten ja ajatusten tuolla puolen, koska se on täydellinen Ykseys.
Tätä totuuden sanomaa Kurssi meille tuo uudestaan ja uudestaan eri muodoissa, jotte se iskostuisi mieliimme, että alkaisimme muistaa sen Mitä todellisuudessa Olemme, eli Yksi Ikuinen Henki, Jumalan Ajautus joka ei koskaan ole jättänyt Alkulähdettään. Että tekisimme unen maailmasta merkityksettömän omalle mielellemme ja ettemme antaisi sille niitä arvoja joihin olemme tottuneet, hyvä tai paha, syntinen tai viaton, ja että näkisimme sen että me emme ole keho, Jumalan Poika ei ole keho - miten nahkasäkillinen lihaa ja luita voisi pitää sisällään jotain sellaista kuin Jumalan Poika joka Jumalan Itsensä kaltainen, koska Jumala loi Poikansa itsensä kaltaiseksi, eli täydelliseksi Itseensä. Kuten tehtävä 294- sanoo, "Kehoni on täysin neutraali." (Suomenoksessa puolueeton, alk.per. neutraali, josta pidän enemmän.) Se pyytää meitä näkemään, että emme ole keho ja että jättäisimme sen arvottamisen miksikään muuksi kuin mitä se on, kun Päämäärä ja Sovitus on otettu vastaan: kommunikaatioväline, jota Pyhä Henki käyttää Pelastussuunnitelman mukaan tekemään syyllisyyden ajatukset tekemättömiksi ja siten lopettaa lopulta unen. Kun keho nähdään ilman kuolemaa, koska se on vain keino pelastukseen ja se on sen ainoa tarkoitus, jolloin se palvelee ainoaa päämäärää, eli paluuta Kotiin, se annetaan Pyhän Hengen käyttöön siksi aikaa kun on tarpeen ja tässä tehtävässä se ei ole sairas tai vanha tai raihnainen vaan palkästään väline, joka sen jälkeen kun se on täyttänyt tehtävänsä laitetaan syrjään.
Tämän osion lopussa luvussa 4 on Kurssin mainio kiteytys unesta ja siitä heräämisestä.*
3
Maallisista iloista ja haluista ja kieltäytymisestä
Buddhalaisuudesta meille on tuttu käsite kultaisesta keskitiestä, ja eri uskoinnoista ja henkisistä opeista tuttuja on kieltäytymisen ja askeesin käsitteet ja niiden mukaan eläminen. Laozin harjoittamassa opissa keskeistä oli juuri askeesi. Nondualismia noudattavassa ajattelussa, ja ajattelumallihan tietysti heijastuu tekoihin eli jokapäiväiseen elämään, ollaan pitkälti sillä linjalla mikä on kultaisen keskitien käsite, niin että siihen liittyy myös sen tiedostaminen että kaikki on unta, eikä mikään unessa ole todellisempaa kuin mikään toinen tai muukaan. Näin siis nondualistista ajattelumallia käyttävä ihminen tietää, että niin himo jotakin asiaa - oli se mitä hyvänsä - kohtaan, kuin myös jostakin asiasta pakolla kieltäytyminen, tekee vain näistä asioista hänen mielessään todellisia, epäjumalia - hän uskoo että nämä asiat ovat totta ja todellisia, koska niitä täytyy joko himoita tai niistä kieltäytyä. Eli jälleen ollaan heilahdettu egon ajatusmallin puolelle dualismiin, missä unesta tehdään totta ja uskotaan siihen ja näin niille (asioille) ja sille (unelle) annetaan arvo ja arvoa (jokin on negatiivista, "pahaa", jokin positiivista, "hyvää") ja täten voimaa hallita havainnoijaa. Nämä egon kahleet jolla ego sitoo havainnoijan, siis ihmisen - maailmaan, nondualistinen ajattelu haurastaa ja lopulta katkoo ne, kun uskosta maailman todellisuuteen luovutaan ja nähdään se sinä mitä se on [OK 5 II 3:8-10].
Nondualismia harjoittava mieli ei anna arvoa unelle, ei koe kieltäytymistä tarpeellisena eikä ole hillitön minkään asian suhteen. Nondualismi tai Ihmeiden Oppikurssi ei vaadi opiskelijaltaan luopumista mistään fyysisellä tasolla, koska sillä ei ole mitään merkitystä, koska fyysinen taso ja kaikki mitä siinä tapahtuu, on unta. Siitä - maailmasta - on tarkoitus irrottautua psykologisesti, ei fyysisesti tai tehdä siitä jotain käyttäytymismallia muodon tasolla (kuten esim. Christian Science uskonyhteisö, missä heidän opistaan joka on tarkoitettu mielen harjoittamiseksi, on tehty ulkoinen käyttäytymismalli, missä esimerkiksi terveyden hoidosta kieltäydytään kokonaan. - muistion osa 'Parantumisesta', tulossa) tai jotain moraalijärjestelmää tai dogmaattista uskontoa, koska se vain tekisi mielessä unien harhoista totta.*
Pursah: Laozi oli poikkeuksellinen siinä mielessä, että vaikka hän ymmärsi nondualismin, hän oli myös askeetikko ja vaati asketismia myös omilta oppilaistaan. Tämä johti siihen, että monet hänen oppilaistaan kokivat pikemminkin puolittaista dualismia kuin nondualismia, sillä jos joku uskoo, että hänen on pidättäydyttävä maallisista iloista, silloin mielen harhasta tulee torjunnan kautta todellista.
Gary: Eli siis samalla tavalla kuin jos ajattelee, että jostakin pitää luopua, siitä tulee ihan yhtä todellista kuin jos haluaisi sitä.
Pursah: Täsmälleen. Se oli kuitenkin Laozi, joka ensimmäisenä opetti, että halu johtaa kärsimykseen. Niinpä hän ajatteli auttavansa oppilaitaan luopumaan halusta luopumalla maailmasta. Hän sanoi monia asioita, jotka puhuivat maailmassa toimimista vastaan, kuten: "Viisas ei koskaan pilaa mitään, koska hän ei tee mitään."
Gary: No vihdoinkin joku hyvä syy olla laiska!
Pursah: Buddha, johon vaikuttivat sekä Laozin opetukset että Vedanta-perinne, uskoi täysin samoin kaksisataa vuotta myöhemmin, mutta eläessään niin, hän sai uuden oivalluksen. Hän tajusi että jos haluaa päästä kärsimyksestä luopumalla halusta - minkä voi sanoa olevan sekä taolaisuuden että buddhalaisuuden perimmäisiä päämääriä - kaikenlainen äärimmäisellä tavalla eläminen sumentaa selkeyden. Eikä se myöskään ole mitenkään tyydyttävää. Niinpä hän lopulta päätyi ajatukseen "keskitiestä". Luopuessaan askeesista, jossa hän oli seuraajineen elänyt vuosia, hän selitti, ettei maailmasta tarvitse luopua, sillä se ei ole todellinen. Mutta ei sitä tarvitse täysin hullaantuakaan maallisista kokemuksista ja etsiä orgastisia kokemuksia, jotta olemassaolo olisi siedettävää. Toisin sanoen, ole normaali! Tästä näkökulmasta käsin on helpointa soveltaa totuutta todistamaansa mielen harhaan, koska silloin voi ajatella selkeämmin ja soveltaa oppimaansa tavanomaisiin tilanteisiin. Huomaa, etten sanonut helppoihin vaan tavanomaisiin tilanteisiin. Toisinaan elämäntilanteet ovat hyvin vaikeita, kuten jos joku läheinen kuolee. Mutta silloin kannattaa olla normaali. Jos tarvitsee aikaa suremiseen, sitten suree oman aikansa. Jos olet nälkäinen, syö. Jos olet sairas, ota lääkkeesi tai tee sitä, mistä saat apua.
On mielen taso ja unen taso. Ne ovat kaksi aivan erilaista asiaa. Sinun ei tarvitse muuttaa unimaailmaa vaan ainoastaan sitä tapaa, jolla sitä tarkastelet. Tämä on ero siinä, mitä merkitsee olla syy ja mitä merkitsee olla seuraus. Sinun tehtäväsi on pitää huolta syystä. Jos teet sen, seuraus pitää kyllä huolen itsestään.
[JBYE, s. 65]
4
Nukkuva mieli - Kuolema, elämän vastakohtako?
Tässä maailmassa näyttää olevan tila, joka on elämän vastakohta. Sinä kutsut sitä kuolemaksi. Olemme kuitenkin oppineet, että kuoleman käsite voi saada monia muotoja. Juuri se käsite on syy kaikkiin niihin tunteisiin, jotka eivät ole täydellisen onnellisia. Se on hälytys, johon reagoit jotenkin muuten kuin täydellä ilolla. Kaikenlainen suru, menetys, ahdistus, kärsimys ja tuska, jopa pieninkin väsynyt huokaus, epämukava olo tai pienin otsanrypistys kertovat kuolemasta. Ja kieltävät siten sen, että sinä elät.
Mikä näyttää olevan elämän vastakohta, onkin pelkästään nukkumista. Kun mieli päättää olla jotain, mitä se ei ole, kun se päättää omaksua itselleen vieraan voiman, jota sillä ei ole, vieraan tilan, jossa se ei voi toimia tai valheelliset olosuhteet, joita ei ole sen Alkulähteessä, se pelkästään näyttää nukahtavan hetkeksi. Se uneksii ajasta - ajanjaksosta, jossa se, mikä näyttää tapahtuvan ei koskaan tapahtunutkaan, jonka aiheuttamissa muutoksissa ei ole mitään perää ja jonka kaikki tapahtumat tapahtuvat eimissään. Kun mieli herää, se vain jatkaa oloaan sellaisena, kuin se aina oli.
Olkaamme tänään totuuden lapsia ja olkaamme kieltämättä pyhää perintöosaamme. Elämämme ei ole sellaista, miksi sen kuvittelemme. Miten kukaan pystyisi muuttamaan elämän toisenlaiseksi vain sulkemalla silmänsä tai tekemällä itsestään jotakin, mitä hän ei ole, koska hän nukkuu ja näkee unessaan vastakohdan sille, mitä hän on? Emme pyydä kuolemaa missään muodossa tänään. Emmekä salli kuviteltujen elämän vastakohtien olla hetkeäkään siellä, mihin Jumala Itse on asettanut ikuisen elämän Ajatuksen.
[OT H 167 2, 9, 10]