ANTEEKSIANTO

Oikea Anteeksianto


Aivan ensiksi on erotettava toisistaan oikea anteeksianto ja vanhanaikainen anteeksianto, koska ne ovat toistensa vastakohtia.

Vanhanaikainen- kristillinen- tai newtonilainen syyn ja seurauksen anteeksianto (jollaisena me sen tässä maailmassa yleisesti käsitämme) antaa anteeksi syylliselle sen synnin, mitä tämä on tehnyt. Anteeksiantaja nostaa itsensä synnintekijän yläpuolelle, tuomitsee tämän tehdystä synnistä (oli se teko sitten voipaketin laitto väärälle jääkaapin hyllylle tai murha) ja antaa sen sitten anteeksi. Eli se mitä tehtiin - rike, virhe, rikkomus, rikos, synti - nähdään jonain joka on todellista. "Sinä loukkasit minua, no, sattuihan se, mutta minä annan sen kuitenkin anteeksi sinulle, koska olenhan parempi ihminen kuin sinä joka teit virheen. Minä muistan sinun virheesi, mutta saat anteeksi."

Huomautus: Tämän kirjoitushetkellä Joe Biden sanoo televisiossa Afganistanin talibaneille, jotka ovat tehneet terroriteon amerikkalaissotilaita vastaan, että, "Me emme anna anteeksi, me emme unohda koskaan. Me saamme teidät kiinni ja me panemme teidät maksamaan". Tämä on juuri klassinen esimerkki egon ansasta ja siitä, kun uskotaan egon ajatusjärjestelmään ja toimitaan sen mukaan; usko siihen että kehot ovat erillisiä, erilliset mielet sen vankeja ja että se mikä kehoille tapahtuu (eli maailma ja aika) ON todellista. Kun Biden sanoo että me emme anna anteeksi, hän voisi aivan yhtä hyvin sanoa että me annamme anteeksi, koska ne ovat sama asia - maallinen, syyn ja seurauksen anteeksianto on anteeksiantamattomuutta.

Oikea anteeksianto on jotain täysin muuta. Se näkee että se mitä tehtiin, ei koskaan edes tapahtunut, koska maailmaa ei ole olemassa. Kun katson syntiä, rikettä, väärää tekoa, kun koen että minua on loukattu tai minua vastaan hyökätään ja koen tarvetta tuomita ja hyökätä vastaan tai puolustautua, minä näenkin että kyse on minun unestani jossa itse tekemäni unihahmot näyttelevät minun itseni kirjoittamaa näytelmää. Jokaisen näkemäni unihahmon takana on minä itse, kokonainen ja kollektiivinen yksi mieli. Jos tuomitsen toisen, mieleni käsittää alitajuisesti että tuomitsen itseni, koska lopulta ei ole muuta kuin "minä" itse. Yksi itse joka näyttäytyy monena - triljoonina olentoina havaintomaailmassa, joka ei Ykseyden todellisuudessa ole olemassa. 

Sen sijaan että tuomitsisin, minä annan anteeksi sen mitä EI ole tapahtunut. Näen ettei mitään ole oikeasti tehty. Näin kerron mielelleni että sinä jonka havaitsen (oli se ihminen läsnä tai ei, esimerkiksi televisiossa tai vain muistoissani) et ole syyllinen, ja koska sinä et ole, en ole minäkään, koska me olemme yksi ja sama viaton Henki. 

Kun päivittäisissä tilanteissa koen että puolustusmekanismi on heräämässä jälleen ja ärsyyntyminen tai loukkaantuminen on nousemassa pintaan (eli alan projisoida alitajuista syyllisyyttäni toiseen) jos koen että minua kohdellaan väärin, minua ei kuunnella tai ymmärretään väärin tai mitä milloinkin ego nyt sitten keksii, ajattelen siitä ihmisestä jonka kanssa koen tilanteen ja jonka hetkellisesti olen nähnyt väärin kehona ja erillisenä ja joka käyttäytyy minua kohtaan "väärin", että "Sinä olet Kristus yhdessä minun kanssani ja me seisomme Pyhässä Hengessä Jumalan valkeudessa". Sovelluksia tästä on tietysti moninaisia. Improvisointi on sallittua kunhan oikea-mielisyys säilyy, kuten Pursah meitä neuvoo kirjassa MK luku 7, Anteeksiannon laki. Samassa luvussa Pursah puhuu myös anteeksiannon asenteesta ja sen vahvistumisesta ja sen käytäntöön soveltamisesta:

Pursah: Sanoimmekin jo aiemmin, ettei riitä että vain tietää maailman olevan harhaa. Idea on siinä, että on opittava antamaan anteeksi päästäkseen kotiin. Kurssin metafyysisyyden ymmärtäminen on tärkeää, jotta ymmärtäisi anteeksiantamisen merkityksen, mutta joidenkin ihmisten kohdalla saattaa olla parempi painottaa ensin anteeksiantamista ja vasta sen jälkeen alkaa vähitellen puhua maailman unenomaisesta luonteesta. Me toimimme sinun kohdallasi täysin päinvastoin, mutta sen kaltaisen kirjan, kuin mikä tulee olemaan tulosta meidän virailuistamme, ja useimpien ihmisten kanssa käymiesi keskustelujen välillä on suuri ero. Et tule opettamaan kellekään koko Kurssin sisältöä. Tämä merkitsee sitä, että ihmiset pitäytyvät Kurssin opetuksissa vain silloin, jos jokin kuulostaa heistä oikealta tai herättää heidän mielenkiintonsa. Älä yritä hallita näitä tapahtumia. Ole vain oma itsesi ja anna Pyhän Hengen työskennellä ihmisten kanssa. Pyydä toki opastusta ja jaa kokemuksesi muiden kanssa, jos haluat tehdä niin, mutta älä yritä muuttaa maailmaa tai ketään toista ihmistä. Annan vain anteeksi - hiljaisesti. Älä mene sanomaan ihmisille: "Annan sinulle nyt anteeksi." Tästä pääsemmekin takaisin käsillä olevaan aiheeseemme.

Sano jotakin Kurssista, jotakin mikä vain tulee mieleesi - nopeasti.

Gary: Hyvä on. Tämä on eräs lempikohtiani.

Minä en ole keho. Olen vapaa. Sillä olen yhä sellainen, miksi Jumala minut loi. []

Pursah: Tuo on hyvä kohta. Se on työkirjasta, jossa sanotaan myös:

...Egon mielestä keho on tärkeä, koska se asuu siinä, ja elää yhtyneenä kotiin, jonka se on itselleen tehnyt. Se on osa harhakuvaa, joka on suojellut sitä, niin ettei sitä itseään ole havaittu kuvitteluksi. []

Jos sinäkin ajattelit ennen Kurssin lukemista, että olet keho, voit olla varma, että muutkin ajattelevat olevansa keho. Tärkeä osa anteeksiantamista on se, että haluat opettaa muille hiljaisesti, etteivät he ole yhtä kuin kehonsa. Tällä tavoin mielesi oppii varmaksi sen, että sinä et ole keho. Kuten Kurssi asian ilmaisee:

Niin kuin opetat, niin opit.

Koeta muistaa tämä, kun menemme eteenpäin. Kuten olemme jo sanoneet, kun annat anteeksi muille, oikeastaan annat anteeksi itsellesi. Aion puhua anteeksiantamisen eri osatekijöistä. Kaikki oppimasi sulautuu tähän asenteeseen, kunnes anteeksiantaminen tapahtuu itsestään. Useimpien ihmisten täytyy ajatella, eritoten ensimmäisten vuosien aikana, anteeksiantamista sitä tehdessään. Sinusta tulee mestari, kun koko ajatusprosessisi on anteeksiantava. Tällaiset oikea-mieliset ajatukset alkavat vähitellen hallita mieltäsi egon sijaan. Eteesi tulee tilanne tai tapaat jonkun, jolle sinun tulee antaa anteeksi, ja noudattamalla Työkirjan opastusta olet oppinut suhtautumaan oikea-mielisin ajatuksin tuohon tilanteeseen tai henkilöön. Käyttämällä Kurssin ajatustapaa kokonaisuudessaan - Tekstiosa ja Opettajan käsikirja mukaan lukien - anteeksiantava asenteesi vahvistuu entisestään.

Anteeksiantavat ajatuksesi eivät tule yleensä olemaan lineaarisia. Eri ajatukset toimivat parhaiten eri ihmisten kohdalla. Kurssin holografisesta luonteesta on valtavasti apua, sillä kaikki sen ajatukset liittyvät toisiinsa. Voidaankin sanoa, että hologrammin tavoin Kurssin koko ajatusjärjestelmä löytyy kaikista sen jaksoista tai että Kurssin jokainen osa sisältää koko kokonaisuuden. 

...

Olemme myös sanoneet, että se mitä teet on seurausta ajatuksistasi. Tämä ei tarkoita sitä, että tulet aina käyttäytymään täydellisesti. Kun Kurssissa puhutaan siitä, miten Jumalan opettaja tulee täydelliseksi täällä, sillä viitataan täydelliseen anteeksiantoon, ei täydelliseen käytökseen. Eikä pelkästään rakkautta ja anteeksiantoa opettavan Pyhän Hengen ajattelutavan tuloksena koskaan ole väkivalta - se on vain ihmisen omaa itsevihaa, joka näyttäytyy hänen ulkopuolellaan. Kurssin metafyysinen opetus on rakennettu Jumalan ja erkaantumisen epätodellisuuden varaan, ja se täytyy välttämättä oppia tuntemaan. Anteeksianto on se kitkakohta, jossa kumi osuu asfalttiin. Ilman anteeksiantoa kaikki metafysiikka on hyödytöntä. Tämän takia sanomme Kurssin olevan käytännöllinen. Pohjimmiltaan ei ole kuin kaksi asiaa, mitä voit tehdä. Kuten Kurssi opettaa:

Joka ei halua antaa anteeksi joutuu tuomitsemaan, sillä hänen täytyy osoittaa oikeaksi se, ettei hän onnistu antamaan anteeksi. []

Sinun tehtäväsi on opettaa anteeksiantoa. Olemmekin jo sanoneet sinulle, että opettaminen on toteennäyttämistä. Kurssissa sanotaan myös:

En kutsu marttyyreita vaan opettajia. []

Anteeksianto ei koskaan johda väkivaltaan mutta tuomitseminen sen sijaan saa aina aikaan jonkinlaisen kielteisen vaikutuksen muodon tasolla, vaikka kyse olisi ainoastaan omasta terveydestäsi. Väkivalta on äärimmäinen ja järjetön pelon, tuomitsemisen ja vihan jatke. Egon harhainen ajattelutapa johtaa aina jonkinlaiseen väkivaltaan ja murhaamiseen, sillä se vaatii sen, että yksilö näkee vihollisensa - tai ongelmansa havaitun aiheuttajan - itsensä ulkopuolella. Niin teet sinäkin, mutta sinä olet löytänyt tien pois. Kääntämällä egon ajattelutavan päälaelleen vapautat pelkosi etkä projisoi niitä mihinkään.

Pyrkiessäsi pelastukseen missään ei ole ketään, jota voisit syyttää ainoasta todellisesta ongelmastasi, jonka vertauskuvia kaikki muut ongelmasi ovat. Sekä syy, joka on päätös uskoa erkaantumiseen Jumalasta, että ratkaisu, joka taas on Sovituksen periaate, ovat molemmat mielessäsi - jossa sinulla on nyt valta valita Pyhän Hengen Vastaus.

MK, 236

Kaikissa tilanteissa joissa kohtaamme kiusausta nähdä asiat väärämielisesti, eli tuomita, arvostella toisia tai puolustaudumme kun uskomme että meitä vastaan hyökätään, on hyvä myös muistaa Ken Wapnickin muutama neuvo: "Sano itsellesi: hylkäsin jälleen Jeesuksen (Kristuksen, Jumalan, Pyhän Hengen, Ikuisen Oppaani...*) rakkauden, tuomitsin siitä itseni ja tunsin siitä syyllisyyttä, ja sen sijaan että olisin hymyillyt tällaiselle tyhmyydelle, kuuntelin egoani ja projisoin syyllisyyden sinuun." Ja kun saat jälleen kerran itsesi kiinni ärsyyntymisestä, loukkaantumisesta tai jopa vihastumisesta, tai mistä tuomitsemisen muodosta tahansa, sano itsellesi mielessäsi: "Oho, tein sen taas", hymyile itsellesi ja koko tilanteelle ja valitse uudestaan ja valitse Pyhän Hengen ajatusmalli, näe kuten Hän näkee kaiken, täydellisen viattomana, koska mitään ei ole tehty; katselet harhaa joka ei ole olemassa missään muualla kuin sinun oman mielesi unessa eikä siitä ole mikään totta, anna anteeksi se, mitä ei ole tehty ja vapautat sen Pyhälle Hengelle.



Pursah: ...Anteeksianto on aina lahja, jonka saat itse eikä suinkaan se henkilö, jolle ajattelet antavasi anteeksi. Sinä saat kaiken hyödyn siitä itsellesi niin käytännön tasolla kuin henkisessäkin mielessä. On totta, että silloin toimit ihmiselle muistutuksena totuudesta. Kaikilla ajatuksilla on vaikutuksensa jollakin tasolla, ja niin anteeksianto on hyväksi toisellekin. Ei, ettäkö ketään toista nyt olisi mitenkään olemassa. Puhunkin oman mielesi näennäisesti jakautuneesta osasta. [KT, s. 56] 




Valveunta univalveessa


Samalla tavalla kuin nukkuessa voi unessa tiedostaa näkevänsä unta eli niin sanottua valveunta, voi valveilla tiedostaa näkevänsä unta. Tämä onkin Kurssin Oppilaan yksi tärkeimmistä opeista. Ja tämän tiedostamiseen Kurssin opiskelu vääjäämättä johtaa ja tähtää; että lopulta tiedostetaan kaiken aikaa ja jatkuvasti, että kaikki ympärillä on itsetehty uni. Ja uni voidaan tehdä tekemättömäksi antamalla unelle ja kaikille sen hahmoille anteeksi se, mitä ne eivät tehneet. Sillä mitä tahansa on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan, ei oikeasti tapahtunut, koska mitään epätodellista ei ole olemassa ja uni oli epätodellista, ei-mitään.
 

Oikea anteeksianto on ainoa tie ulos egon vankilasta; jälleensyntymästä; maailmasta takaisin kotiin, eikä oikealla anteeksiannolla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten anteeksiannon tässä maailmassa käsitämme. Tämän maailman anteeksiannossa me edelleen katsomme tekoa ja sen seurauksia ja pidämme niitä tosina, jonain joka on todella tapahtunut meille tai muille, tuomitsemme sen mitä on tehty, ja sitten "uhraudumme" antamaan anteeksi sen mitä meille tai muille on "tehty". Tämä on seurauksen tasolla tapahtuvaa anteeksiantoa, jossa maailma joka ei ole todellinen nähdään edelleen totena, eikä sitä kyseenalaisteta, eli edelleen on olemassa "syyllinen" joka teki jotain ja jonka nähdään tehneen jotain, mikä tuomittiin ja sitten annettiin anteeksi. Todellisessa anteeksiannossa annetaan anteeksi se, mitä ei ole tehty - eli tiedostetaan että tekijä ja "uhri" on yksi ja sama; yksi mieli joka projisoi mielen alitajuisella tasolla olevaa syyllisyyttä ulkopuolelle ja näin itseensä takaisin. Tämä edistyksellinen anteeksianto sivuuttaa kokonaan seurauksen eli maailman fyysisen tason ja kaiken mitä siellä voi tapahtua ja näkee sen jonain mitä ei ole tapahtunut, eikä jää tarkastelemaan sitä, eikä tekemään siitä todellista, eli etsimään syyllisiä tai jakamaan tuomioita. Näin voimme nähdä kuinka Pyhä Henki näkee asian: sinä olet viaton, ikuinen ja muuttumaton Henki eikä mitään ole tapahtunut, paitsi sinun unessa olevan mielesi osan uniharhassa, jossa kuvittelet olevasi ja tekeväsi asioita muiden unihahmojen kanssa kuvitellen ja uskoen ne todellisiksi, yksilöllisiksi kehoiksi.

Kaiken minkä teet, teet aina lopulta itsellesi, koska ei ole ketään muuta. On vain yksi Itse joka unessa näkee itsensä monena ja joka on unohtanut olevansa yksi Itse.

Mtk.



Onko anteeksiantokin harhaa?

Pyhä Henki ei katso sitä mitä elämiesi aikana teet, ei anna sille minkäänlaista arvoa tai arvottomuutta koska se kaikki on harhaa ja siten vailla mitään todellista merkitystä, vaan katsoo sen kaiken läpi totuuteen, joka on sinun sisäisyytesi joka ON edelleen ja koko ajan yhtä Luojansa kanssa, eikä mikään mielen osan unessa luoma harhakuva voi vaikuttaa siihen: aika ei voi koskettaa Ikuisuutta - Luoja-Poika, Jumalan Poika on viaton. Ainoastaan ajan maailmoissa tapahtuva oikea anteeksianto on pyyntö Pyhälle Hengelle parantaa mieltä, koska se on sen tehtävä Jumalan ja ihmisen välillä. Siksi sitä kutsutaan Ihmeeksi; se on ainoa asia joka ajan maailmasta kurottaa ajan yläpuolelle ja sen taakse ja muuttaa sitä. Ja koska todellisuudessa mitään anteeksiannettavaa ei ole tapahtunut, on anteeksiantokin harhaa, mutta:

Anteeksianto tapahtuu Jumalan puolesta ja suuntautuu Jumalaa kohti, mutta se ei ole Hänestä. Olisi mahdotonta ajatella, että jokin Hänen luomansa tarvitsisi anteeksiantoa. Anteeksianto on siis harhaa, mutta päämääränsä takia, joka myös on Pyhän Hengen päämäärä, se eroaa harhasta yhdellä tavalla. Toisin kuin kaikki muut harhat se johtaa poispäin erehdyksestä eikä sitä kohti. [KS 3 1]

Pyhä Henki ei voi parantaa mieltämme ilman että pyydämme sitä, se täytyy olla miedän mielemme valinta, valinta luopua egon ajatusmallista, sen osan valinta joka on valinnan tekijä ja joka jo on valinnut (eroamisen ajatus) liittoutua egon kanssa ja hylännyt siten Pyhän Hengen ajatusmallin. Pyhä Henki - Kristus - on täydellistä henkeä eikä siinä siten ole minkäänlaista hyökkäystä joten se ei voi tehdä valintaa meidän puolestamme. Se on meidän tehtävämme ja lopulta se on meidän ainoa tehtävämme illuusioiden maailmassa; ainoa tehtävämme on anteeksianto joka tapahtuu mielen tasolla, sen oikeamielisessä osassa joka tekee harhat tekemättömiksi.

Mtk.



Kolme anteeksiannon askelta

Pursah: 

Kun kerran puhumme anteeksiannosta, kerrataanpa vielä, millaisesta anteeksiannosta oikein on kyse. Vanhanaikainen, newtonilainen, subjektin ja objektin välillä tapahtuva anteeksiantaminen on hyödytöntä - sellainen, jossa annetaan toiselle anteeksi, koska kuvitellaan hänen tehneen jotakin. Tämä vain pitää yllä alitajuisessa mielessä ajatusta erillisyydestä.

Todellinen anteeksianto vapauttaa muut, koska he eivät ole oikeasti tehneet yhtään mitään, sillä sinä itsehän olet tehnyt kaikki muut. Näet siis vain oman projektiosi aika-avaruudellisesta maailmankaikkeudesta. Todellisessa anteeksiannossa otat vastuun siitä, että olet itse keksinyt kaiken, mutta teet sen väkevällä tavalla, sillä nyt lähdet liikkeelle syystä etkä seurauksesta. Juuri tästä ajatusten kääntämisestä Kurssi puhuu.

Näin sallit myös Pyhän Hengen parantaa kaiken sen, mikä on alitajuisen mielesi syövereissä piilossa: sen syyllisyyden, josta sinulla ei ollut tietoakaan ja joka palautuu takaisin aina siihen perimmäiseen ajatukseen, että Jumalasta voisi olla erillään. Tätä tarkoitetaan perisynnillä ja pohjimmiltaan juuri tämä ajatus on järkyttänyt sinua.

Mutta sen jälkeen alat etsiä oman mielenrauhasi järkkymisen syytä itsesi ulkopuolelta, sillä sinne olet sen projisoinut. Näin ajattelet olevasi pois tolaltasi siksi, ettei sinulla ole säästössä riittävästi rahaa eläkepäiviäsi varten tai koska pelkäät terroristien räjäyttävän lentokoneesi, ja unohdat ettei järkytyksesi syy oikeasti ole mielesi projektio vaan järkytyksesi lähde on itse mielessäsi. Ja ratkaisu on siinä, että annat anteeksi kuvitteelliselle projektiollesi, joka on sinun pieni osasi tässä työssä, ja että näin sallit Pyhän Hengen tehdä suurimman osan työstä, mikä merkitsee sinun paranemistasi sillä tavoin, ettet ymmärrä sitä, vaikka voitkin sen kokea. Kun siis annat anteeksi, tiedostumattomassa mielessäsi tapahtuu perusteellisia muutoksia, ja pian myös kaikki kokemuksesi muuttuvat. Sen sijaan, että koet olevasi keho, alatkin vähitellen kokea olevasi se, mikä todella olet, eli rakkaus tai puhdas henki, jotka Kurssissa merkitsevät samaa asiaa, sillä hengen tasolla ne ovat täysin samoja kuin Jumala.

Arten:

Ehkä tässä vaiheessa kannattaa vielä muistuttaa siitä, että tämä rakkaus on täydellistä rakkautta. Se ei ole sellaista rakkautta, mitä ihmiset sillä tavallisesti käsittävät. Tämä rakkaus ei ole ainoastaan täydellistä, mutta kuten sekä Raamatussa että Ihmeiden Oppikurssissa sanotaan: täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Täydellinen rakkaus ja pelko eivät voi olla yhtä aikaa olemassa. Täydellinen rakkaus on kaikenkattava. Tällaista rakkautta ei voi pidätellä joltakulta, sillä muuten sitä ei voi kokea itse. Ellei se ole kaikenkattavaa, se ei ole todellista rakkautta.

Joten tässä vaiheessa lienee paikallaan kerrata eräs asia: jos kehottaa ihmisiä valitsemaan rakkauden pelon asemasta, se on aika pinnallista opetusta, ellei sitä selitä tarkemmin, sillä useimmat ihmiset ajattelevat, että puhutaan heidän rakkaudestaan, ja juuri siitä Kurssi ei puhu. Kurssissa puhutaan Jumalan täydellisestä rakkaudesta. Ihmisten käsitystä rakkaudesta nimitetään Kurssissa erityiseksi rakkaudeksi, koska se ei koske kaikkia vaan ainoastaan niitä, jotka on valittu rakkauden kohteiksi. Useimmilla ihmisillä on myös erityisiä vihasuhteita, ihmisiä joihin he projisoivat oman alitajuisen syyllisyytensä. Ja molemmat voi tietenkin toteuttaa yhdessä valitsemalla viha-rakkaussuhteen, mutta kun kyse on erityisestä rakkaudesta tai vihasta, on tietenkin paljon helpompi antaa anteeksi niille, joita ajattelee rakastavansa, kuin niille joita ei ajattele rakastavansa. On siis muistettava, että todellinen rakkaus antaa kaikille ja kaikelle anteeksi poikkeuksetta. Se tietää, mitä ihmiset oikeasti ovat. He eivät ole oikeasti ihmisiä. He ovat täydellistä rakkautta, sellaisia joiksi Jumala heidät loi.

He saattavat kyllä kuvitella olevansa ihmisiä ja vieläpä älykkäitä sellaisia, mutta sanonpa sinulle, Gary, ettei älykkyys ilman rakkautta ole yhtään mitään. Kun puhumme todellisesta rakkaudesta, tarkoitamme siis Pyhän Hengen rakkautta emmekä ihmisten rakkautta. Pyhä Henki edustaa Jumalaa tällä tasolla. Hän on muisto siitä, mikä sinä olet. Pyhä Henki näkee kaikkialla viattomuutta, koska Hän näkee jokaisen olevan samanlainen Hänen kanssaan. Anteeksianto on Pyhän Hengen mahtava opetuksen apuväline, sillä se johtaa kokemukseen täydellisestä rakkaudesta. Ja tämä kokemus on samalla sen kokemista, että on kaikki. Kuten Kurssissa sanotaan: "Jumala ei halua, että Hänen Poikansa tyytyy vähempään kuin kaikkeen." [T 15 III 4]

REOUK, s. 36-38]




Hullu pommimies - Kurssi ei ole siirtymäriitti, sekä egon käsikirjoitus


Gary: Entäpä sitten sellaiset, kuten se hullu ääliö, joka räjäytti sen viraston Oklahoma Cityssä? Minun on hyvin helppo projisoida kätketty syyllisyyteni häneen. Näen siis vain oman mielenvikaisuuden maailmassa ympärilläni. Te pyydätte meitä uskomaan, että jokin rikollinen on vain näppärä syntipukki, johon heijastamme oman syyllisyytemme itsemme ulkopuolelle, olipa hän miten sairas tahansa. Meidän on siis annettava hänelle anteeksi se, mitä hän ei todellisuudessa tehnyt, jos haluamme itse vapautua.

Arten: Juuri niin. Ego on varsin hyvä keksimään ansoja, mutta salli minun sanoa muutama asia. Kun kyse on jostakin suurelta tragedialta vaikuttavasta asiasta, on hyvin helppo joutua sen imuun mukaan. Sinun on kyllä annettava anteeksi tällaisessa tilanteessa, mutta samalla sinun on oltava muutamasta seikasta tietoinen. Ensinnäkin, vaikka tuntisit unen epätodenomaisen luonteen, se ei merkitse sitä, ettei sinun tulisi osoittaa myötätuntoa niiden ihmisten tarpeita ja kokemuksia kohtaan, jotka ovat keskellä tällaista painajaista. Sinulta on itseltäsikin kuollut läheisiä ihmisiä. Miltä sinusta olisi tuntunut, jos joku hölmö olisi tullut tuolloin sanomaan sinulle, että kaikki on vain mielen harhaa ja ettei sinun kannata olla allapäin? Olisit vain suuttunut siitä, ettei sinun suruasi kunnioiteta.

Surevien ihmisten ei voi olettaa muuta kuin surevan. Anna toisten tunteille ja uskomuksille tilaa. Juuri tätä tarkoitimme sanoessamme, ettei Kurssi tulisi vastaamaan useimpien sosiaalisiin ihmisten tarpeisiin vielä pitkään aikaan. Anna ihmisten pitää häänsä ja hautajaisensa, kirkkonsa ja oikeudenkäyntinsä. Kurssi ei ole siirtymäriitti, se on ajattelutapa. 

Toisekseen, olisi yhtä mautonta kertoa elämän pyörityksessä olevalle ihmiselle, että kyse on vain käsikirjoituksesta, jonka hän on itse valinnut. Opeta ihmisille totuutta heidän etsiessään sitä, älä silloin, kun he surevat läheisiään. Jos tuo pommimies olisi oppinut antamaan anteeksi vihaamisen sijaan, koko tekoa ei luonnollisestikaan olisi tapahtunut. Älä anna kenenkään väittää sinulle, ettei anteeksiantaminen olisi käytännöllistä muodon tasolla. Se voi todellakin muuttaa kaiken. Todellisen anteeksiannon valitseminen ja Pyhän Hengen ottaminen opettajaksi eivät kuulu egon käsikirjoitukseen - se on päätös, joka sinun tulee tehdä vapautuaksesi egon käsikirjoituksesta. 

(Kolmeen jakaantunut mieli: yksi osa on ego, se väärämielinen osa, joka on kirjoittanut kaikkien elämien ja jokaisen olennon elämien käsikirjoitukset silloin kun Jumalan Poika näytti nukahtavan kun jumaleroajatus ilmaantui. Toinen osa, oikeamielinen osa, on se, jota asuttaa Pyhä Henki, Se Kommunikaatiolinkki jonka Jumala loi eroajatuksen jälkeen ja joka oikaisi sen välittömästi (kaikki universumien aika ja ajanjaksot ja tasot oli vain silmänräpäys ikuisuudessa eikä sitä enää ole), ja kolmas osa, se sinä joka tekee valinnan näiden kahden välillä. Se on meidän ainoa todellinen voimamme täällä näennäisessä ajassa; mielemme voima valita kahdesta tulkinnasta mitä tulee maailmaan; egon tulkinta, että kaikki on erillistä ja erillisiä ihmisiä ja todellisia kehoja ja todellinen maailma (fyysisyys), tai Pyhän Hengen tulkinta maailmasta, joka on että mitään erillisyyttä ei todellisuudessa ole; sinä ja kaikki muut ovat yhtä ja yksi ja yhtä henkeä, mitään ei ole tapahtunut.*)


Gary: Luulen, että kaikki kuolemaan johtavat räjähdykset, kuten Oklahomassa sattunut, ovat vertauskuvia erkaantumiselle, suurelle alkuräjähdykselle ja Taivaan näennäiselle tuhoutumiselle.

Arten: Se on varsin totta, vaikka useimmat ihmiset eivät osaakaan ajatella asiaa näin.

[MK, s 292]

Me kaikki elämme egon käsikirjoitusta jokaisessa elämässämme ja niin kauan se tulee jatkumaan muuttumattomana jälleensyntymien kierteenä kun näemme itsemme maailmassa uhreina ja että maailma tapahtuu meille ja on tuolla jossain ulkopuolella. Mutta meillä on tässä käsikirjoituksessa valinnan mahdollisuus, joka on se sama valinnan mahdollisuus joka meillä tulee olemaan silloin kun olemme valmiit palaamaan takaisin Taivaaseen, eli valita egon tai Pyhän Hengen ajattelumallin välillä. Tietenkin meidän täytyy myös koko ajan tiedostaa se, että koko Taivaasta erkaantumista ei ole todellisuudessa tapahtunut, vaan todellinen Itseme on edelleen yhtä Luojansa eli Alkulähteensä kanssa: Niinpä me palaamme luoksesi, Isämme, muistaen, että emme koskaan sieltä lähteneetkään. [OT-H-306-2:1] 

Jos valitsemme täällä ollessamme Pyhän Hengen ajattelumallin ja anteeksiannon egon ajattelumallin ja tuomitsemisen sijasta, käsikirjoitus kyllä jatkaa tapahtumistaan mutta siinä tapahtuu muutoksia ja jopa kokonaisia kohtauksia poistuu, koska on valittu Pyhä Henki joka anteeksiantomme seurauksesta muuttaa ja poistaa aikaa, eli muutamia oppiläksyjä jää tapahtumatta jotka muuten ilman anteeksiantoa olisi tapahtunut. Tätä Kurssi kutsuu ihmeiksi. Siksi anteeksianto on myös käytännöllistä muodon tasolla, koska sen seurauksena tapahtumia jotka on käsikirjoituksessa - juuri siinä jota nyt näytät elävän tai jossain muussa "menneessä" tai "tulevassa" elämässäsi, jää pois, kuten esimerkiksi jokin sairaus, onnettomuus jossa katkaisemme jalkamme tai jokin tilanne jossa joku hyökkää meitä vastaan. Siksi anteeksianto koituu hyödyksi aina itselle. Kenelle muulle se voisi koitua hyödyksi, koska on vain yksi itse? Jokainen jonka havaitset, ovat aina ja poikkeuksetta sinä itse, jokainen elävä olento jonka voit havaita, ja lopulta jokainen jonka voit havaita ovat Kristus, sinun todellinen Identiteettisi Totuudessa. Tämän takia Kurssi ei ole helppo, kuten esimerkiksi muut henkisten polkujen opit, joissa suoritetaan rituaaleja tai rukoillaan asioiden puolesta jotka eivät ole totta (maailma) ja ajatellaan että se riittää ja sitten muu aika ollaan ja tuomitaan milloin mitäkin. Kurssin elämäänsä ottanut ottaa ison tehtävän, eikä se ole helppo. Itse asiassa se on hel-ve-tin vaikea. Totuus on yksinkertainen, anteeksianto on yksinkertaista, mutta onko se helppoa? Silloin kun alitajuinen syyllisyyteni on nousemassa pintaan, eli minua kohtaan hyökätään joko sanallisesti useimmin, tai fyysisesti harvemmin ja alan kokea ärsyyntymistä, suuttumusta tai jopa vihaa, minun täytyisi ajatella ja nähdä asia näin: näen omaa untani, minä olen tehnyt tuon unihahmon tähän omaan uneeni, jotta voisin siirtää tämän syyllisyyden (joka nyt näyttäytyy hyökkäyksen muodossa) mielestäni ulos häneen jonka näen erillisenä ihmisenä, mutta oikeasti minun pitäisi hiljaa mielessäni olla hänelle kiitollinen siitä, että hän näytti minulle oman alitajuisen syyllisyyteni, jonka nyt voin vapauttaa antamalla se anteeksi oikein, eli näkemällä ettei mitään ole tapahtunut (syyllisyyttä ei ole olemassa koska ajatus jumalasta erillään olemisesta on järjetön eikä eroa koskaan tapahtunut), ja näin myös tuo "toinen", joka minun kanssani on yksi, vapautuu siitä ja mielemme voi parantua yhdessä. 

Näitä pieniä arsyyntymisisä ja vihastumisia mahtuu jopa yhteen päivään useita jos hyvin käy, kun kinastelemme läheistemme kanssa milloin mistäkin ja kuulemme toisen tai itsemme suusta seuraavaa; "tuon teit taas väärin, "jos et olisi tehnyt sitä asiaa, meillä olisi kaikki paremmin", "et kai sinä nyt tuota aio pukea päällesi", "kylläpä taas käyttäydyit moukkamaisesti siellä vierailulla", "tämäkin toimisi paremmin jos et olisi rikkonut sitä", tms. Juuri näissä pienissä hetkissä lepää se muistamisen vaikeus. Muistaa että olemme unessa. Että olemme tehneet sen itse, ja koko ajan saamme vain sitä mitä olemme itsellemme halunneet. Me halusimme erillisyyttä, individualismia (dualismi tuossa sanassa ei ole sattumaa), yksityisyyttä, erilaisuutta ja erityisyyttä. Sitä he halusimme kun uskoimme jumalaeron todeksi ja otimme opettajaksemme egon, joka kertoi meille että, koska nyt erosimme Jumalasta ja rikoimme Ykseyden, Jumala tulee rankaisemaan meitä, ja tästä ajatuksesta näennäisesti syntyi havaittava universumi ja ajat ja kehot joihin saatoimme paeta Jumalan kostoa ja koska syyllisyys oli niin valtava taakka, me saimme siirrettyä sen ulkopuolelle mielestämme maailmaan kieltämällä sen, eli teimme siitä alitajuista ja sitten prijosoimalla sen "ulos" mielestä. Tietenkin tämä kaikki oli täysin mielenvikaista, koska täydellisestä ykseydestä ei voi erota, koska ykseys on kaikki eikä siinä ole eroja. Ja tämän valtavan erehdyksen, perisynnin vertauskuvia on kaikki maailmassa havaittava erillisyys ja ne kaikki pienet minua kohtaan tulevat epäoikeudenmukaisuudet, ovat tämän alkuerehdyksen vertauskuvia. Tämän kaiken näkeminen ja tunnistaminen juuri silloin kun on elämän pyörityksessä ja ns. pahassa paikassa ja tuntee suuttuvansa, mille tahansa, ON vaikeaa. Mutta sen ei tarvitse olla sitä aina. Aivan samalla tavalla kun harjoitellaan esimerkiksi soittamaan jotain soitinta, se aluksi tuntuu mahdottomalta ja vaikealta, mutta harjoittelun myötä se helpottuu ja jossain kohtaa ylitetään se kynnys missä vaikeus muuttuu miellyttäväksi ja helpoksi. Sama tapahtuu tämän anteeksiantoprosessin kohdalla. Ja tietenkään tuollaisten pienten tilanteiden kanssa, tai olivatpa ne sitten isojakin - Pyhälle Hengelle kaikki on samaa, oli se sitten ärsyyntyminen jostain pienestä tai raivonpuuska jostain suuresta, ei tarvita koko ajatuskulkua perisyntiin asti, riittä kun se on vallitsevana asenteena, ja käytetään anteeksiantoa käytännöllisesti soveltaen jokaiseen mieltä jollain tasolla järkyttävään tilanteeseen.*




Pyhän Hengen käsikirjoitus

Arten: Kun saavutat mestaruuden, ymmärrät täysin sen, että koko maailma on vain sinun elokuvasi. Salli minun kysyä sinulta, vaikka käsittelimmekin jo tätä asiaa aikaisemmin, kun nukut sängyssäsi ja näet unta- ja sinun tapauksessasi joskus jo ennen kuin menet nukkumaan ja kun suljet silmäsi - sinähän näet liikkuvia kuvia, eikö niin?

Gary: Unet on siis nähtävä mielessä tai mielellä.

Arten: Aivan niin, ja sinä oletkin jo saanut tästä esimakua valveilla ollessasi; se oli mielestäsi pelottavaa. Totuus on kuitenkin se, että kun olet näennäisesti hereillä päiväsaikaan ja silmäsi ovat avoinna, et oikeastaan näe mitään fyysisillä silmilläsi sen paremmin kuin yöllä nukkuessasikaan. Mieli on se, joka näkee - aina. Mielesi kuulee, tuntee ja tekee aina kaiken sen, mistä tavallisesti kiität aistejasi. Tästä ei ole yhtään poikkeusta. Koko fyysinen kehosi on vain mielesi heijastuma.

Kun saavutat mestaruuden, tiedät katselemasi elokuvan olevan täysin omaa projektiotasi; se ei tule kenenkään muun mielestä, sillä on vain yksi mieli. Tämän takia kaikenlainen tuomitseminen on sulaa hulluutta. On kyllä totta, että maailmankaikkeudeksi kutsumasi projektio tulee toiselta erkaantumisen tasolta kuin mitä parhaillaan itse koet. Sen takia se vaikuttaa sinusta niin todelliselta, jos annat sen tuntua todelliselta. Keho näyttää tällä tasolla kokevan jotakin itsensä ulkopuolella, mutta se, mikä näyttää olevan sinun ulkopuolellasi, on vain suuri mielesi heijastama näkymä, ja sinun kokemuksesi siitä taas on vain pieni oman mielesi heijastama näkymä! On täysin oikein sanoa, että vain sinun tulkintasi siitä - joko tuomitsemisesi tai anteeksiantosi - tekee siitä todellisen tai epätodellisen. Kun opit tulemaan hyväksi anteeksiantajaksi, huolenaiheesi ja epämukava olosi vähenevät ja toisinaan katoavat kokonaan. Huomaa kuitenkin, etten sanonut, että näennäiset syyt huoliisi ja epämukavaan oloosi katoaisivat. Teoriassa on mahdollista, että mestari kuolee syöpään tai että hänet murhataan J:n lailla ja ettei hän tunne näihin tapahtumiin liittyvää tuskaa. Jos et enää tunne tuskaa etkä siksi myöskään kärsi, onko sillä enää mitään väliä, vaikka tuskan näennäinen aiheuttaja olisi yhä olemassa?

Gary: Tuota en ole koskaan tullutkaan ajatelleeksi. Ihmiset tuomitsevat asiat ulkoisten muotojen perusteella, mutta mestari voi olla kärsimättä siitäkin huolimatta, mitä näyttää ulkoisesti tapahtuvan - ja voi olla ettei häntä edes mitenkään kiinnosta tällaiset tapahtumat. Ihmiset sanoisivat: "Hänhän kuoli syöpään - siinäpä meillä varsinainen valaistunut!" Kyse voi kuitenkin olla anteeksiantamisen oppiläksystä, jonka joku on hyväksynyt ja onnistuneesti suorittanut.

Arten: Mikä antaakin jälleen yhden syyn siihen, ettei koskaan pidä tuomita mitään ulkoisten seikkojen perusteella. Ellei ole mitään seurausta tai tuskaa, ei ole syytäkään - siis todella. Se, mikä näyttää aiheuttavan tuskaisen olosi - olipa kyse sitten ulkoisista olosuhteista tai ihmissuhteista tai molemmista - saattaa joko kadota tai olla katoamatta harjoittaessasi anteeksiantamista. Mutta on mahdollista lopettaa kaikki egon käsikirjoitukseen välttämättä kuuluva kärsimys ja kokea rauha pelon sijaan. Se on Pyhän Hengen käsikirjoitus.

Muista, että aivan samalla tavalla kuin valitset sen, mitä elokuvaa menet kaupungille katsomaan, valitset myös omaksi elämäksesi kutsumasi elokuvan sekä kaikki muuta elokuvat joihin osallistut. Kyse on aina itse ennakkoon luodusta suunnitelmasta. Sinun elokuvasi on jo pantu purkkiin, Gary - aivan kuten halvempihintaiset päiväelokuvannekin. Tiedät kyllä tämän, joten miksi turhaan tappelisit sitä vastaan? Muista, ettemme me sanoneet, ettei sinulla tule olla henkilökohtaisia mieltymyksiä. Elleivät ne sisältyisi käsikirjoitukseen, eihän sinulla sellaisia olisikaan. 

[MK, s. 295]






Voit antaa anteeksi kaikelle 

Arten:

Voit antaa anteeksi kaikelle. Sinun on vain annettava anteeksi juuri sille, mitä eteesi tulee kullakin hetkellä. Voit antaa anteeksi kaikille ihmissuhteillesi, kaikille tilanteille joihin näytät jääneen jumiin, kaikille televisiossa - ja jopa omassa elämässäsikin - toisinaan näkemillesi kauheuksille ja kaikille mieleesi nouseville muistoille. Ne ovat kaikki samanlaisia. Voit antaa toisille kehoille anteeksi tai omalle kehollesi anteeksi; nekin ovat sama asia. Voit päästää irti muita kohtaan tuntemastasi katkeruudesta tai omaan elämääsi kohdistuvasta syyllisyydestä. Sinun on vain tehtävä näin päivä kerrallaan, ja olet jossakin vaiheessa saavuttava sen päivän, jolloin työsi on loppuun saatettu.

[REOUK s. 44]

Luo kotisivut ilmaiseksi!