PYHÄ HENKI

Henkinen Silmä

Kenneth Wapnick puhuu kirjassaan Johdanto Ihmeiden Oppikurssiin siitä, miten Helen vastusti aluksi kovasti J:n käyttämiä termejä, jotka olivat kristillisen perinteen mukaisia raamatullisia nimityksiä, kuten Pyhä Henki, ja Kristus, koska Helen oli ateisti:* 

"Aivan alussa ei esimerkiksi sanoja "Pyhä Henki" tavallisesti käytetty. Helen pelkäsi tätä nimitystä niin paljon, että Jeesus käyttikin sanamuotoa "Henkinen Silmä". Se korvattiin myöhemmin "Pyhällä Hengellä" Jeesuksen ohjeiden mukaisesti. Samasta syystä "Kristus"-sanaakaan ei alussa käytetty, mutta myöhemmin se sanelussa muutettiin. Ensimmäisten kahden kuukauden jälkeen Helen rauhoittui ja luvusta 5 lähtien Kurssi on sanamukaisesti sellainen miksi se saneltiin." (JIO 1 s. 26)

Mitä siis on Pyhä Henki?  

Kolminaisuuden kolmas persoona, Jumalan ja Jumalan Pojan lisäksi. Se ilmestyi Jumal-eron yhteydessä Vastauksena erehdykseen, joka oli ajatus siitä, että osa Jumalaa voisi olla erillään Itsestään. Tätä kutsutaan perisynniksi, koska tämä ajatus siinä osassa mieltä jossa se ajateltiin, synnytti valtavan syyllisyyden/pelon siitä että oli tapahtunut jotain väärää ja että siitä tulisi seuraamaan rangaistus Jumalan taholta. Tämä yksi osa mieltä todella kuvitteli, että se pystyi irrottamaan itsensä Luojastaan ja siten samastui mielen valheelliseen osaan, egoon, jonka perusta on juurikin tämä syyllisyys ja pelko. Syyllisyys ja pelko ON ego*. 

Kysymys

Gary:

Eräät ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että koko ajatus siitä, että Jumala antaisi lapsensa vain nähdä lakkaamatonta painajaista, ei ole kovin rakastava ja että Hänen tulisi herättää lapsensa välittömästi. Eikä sekään ajatus, että olisi olemassa jokin "pieni, hullu ajatus" ole mitenkään erityisen rakastava. Mitä mieltä tästä olette? ("pieni hullu ajatus joka ryömi ikuisuudessa jolle Jumalan Poika unohti nauraa". T 27 VIII 6 Unen "sankari" *)

Arten:

Kysymys ei ota huomioon sitä, mitä Kurssissa opetetaan ja siinä väitetään (kysymyksessä), että Jumala tuntisi tämän pienen hullun ajatuksen ja tietäisi lapsensa uneksivan, mikä ei pidä paikkaansa. Jos hän tietäisi, siitä tulisi todellista. Koko Kurssi perustuu siihen, ettei se ole totta. Joten lyhyen ytimekkäästi ilmaistuna, ensin nukahdat ja alat nähdä unta, ja sitten kun olet valmis heräämään kuuntelemalla egon sijaan muistoasi Jumalasta - eli Pyhää Henkeä - silloin myös heräät. Kyse on sinun unestasi, joten vain sinä voit herättää itsesi. Pyhä Henki on oikeastaan Korkeampi minäsi. Mutta muista, ettei Jumala lähettänyt Pyhää Henkeä. Hän on aina ollut kanssasi, sillä vaikka kieltäisit totuuden, et voi koskaan kadottaa sitä. Kertaan vielä, että jos uni olisi Jumalan luoma ja jos Hän voisi herättää sinut siitä, se olisi todellinen. Se olisi todellisuus, jonka jokin ulkopuolinen voima olisi tehnyt sinulle. Mutta näin ei ole. Jumala on yhä täydellinen rakkaus, ja sinun tehtäväsi on herätä ja palauttaa tietoisuutesi sinne, missä todellisuudessa olet.

Pyhän Hengen kuuleminen

Jokaisella Kurssin oppilaalla tulee varmasti mieleen opiskellessaan niin Tekstiä kuin Työkirjaakin, että miten Jumalan puolesta puhuvaa Ääntä, Pyhää Henkeä voi kuulla. Että kuulenko yleensä Hänen Ääntä ja miten se minulle puhuu vai kuulenko vain egon ääntä, joka Kurssin mukaan voi hyvin ovelasti saada itsensä kuulostamaan Pyhältä Hengeltä. Tämä on varmasti vaikeaa ei niin edistyneillä oppilailla, kuten minä, toisin kuin heillä, kuten Helen Schucman joka kuuli ja/tai näki J: äänen sisäisesti. Tähän Kurssi ja K. Wapnick antaa hyviä vastauksia ja niistä alla lisää. 

Aloittaessani itse Kurssin vajaa vuosi sitten, voin sanoa, että en varsinaisesti kuullut, mutta sisäisesti näin ja tunsin, että minua autettiin alkuun tällä uudella matkalla ja saatoin tuntea että en ollut tämän uuden asian kanssa yksin, että seurassani oli Läsnäolo jolla oli tieto siitä mitä olin tekemässä ja tuo Läsnäolo antoi minulle juuri sellaista apua kuin juuri sillä hetkellä rajoittuneessa tietoisuudessani pystyin ottamaan vastaan. Kun Kurssi oli minulle uusi (toki olin lukenut sitä ennen Maailmankaikkeus katoaa kirjan joka räjäytti tajuntani ja johdatti Kurssiin) ja Kurssin ajatukset pyörivät mielessäni lähes jatkuvasti, koin että sain ohjaavia ajatuksia sisältäni (Pyhä Henki, J, todellinen Itse) sekä koin innoittavia ajatuksia ja sain oivalluksia ja välillä tuntui siltä kuin ajatuksia nopeutettiin niin, että tuntui kuin lauseet olisivat kulkeneet mielessäni tupla- tai tripla nopeudella. Koin myös valtavaa helpotusta ja tunnetta siitä, että olin vihdoin löytänyt Läsnäolon todellisesta henkisestä kodista, josta olin ollut poissa lukemattomat ajat ja että olin viimein matkalla todelliseen kotiin, Jumalan kotiin joka oli minun ainoa ja todellinen ikuinen kotini, josta olin eksynyt tänne ajan pimeisiin harhamaailmoihin ja että nyt minua johdatettiin tielle joka tulisi väistämättä johtamaan Kotiin. Ja tämä olisi viimeinen matka ja saisin tehdä sen onnellisena veljeni J:n kanssa Pyhän Hengen turvallisessa valkeudessa, eikä minun enää tarvitsisi huolia mistään, koska olin sellaisten seurassa jotka tiesivät kaiken ja auttaisivat minua aina kun tarvitsisin apua, oli se sitten mitä tahansa. Olivathan he aina olleet kanssani, mutta olin sulkenut mieleni niin etteivät he voineet tulla sinne ilman minun kutsua. Nyt olin kutsunut heidät ja annoin kaiken heidän ohjaukseen ja hallintaan, koska heillä oli kaikki tieto ja viisaus mitä minulla täällä ei ollut.

 Tällä oli suuri vaikutus siihen, että koin olevani oikealla tiellä mikä antoi minulle varmuutta jatkaa Kurssin kanssa, vaikka se välillä olikin, ainakin Tekstin osalta, kovin vaikeatajuista vaikka sen metafyysisen ajattelumallin ymmärsin mielestäni ja hyväksyin sen, että mitä Kurssi sanoi, oli totta. Ilman tätä Läsnäoloa tuskin olisin jaksanut jatkaa niinkin sitkeästi ja vahvasti Kurssin kanssa, kuin sitten tein ja edelleen teen, vaikka enää tuo läsnäolo ei olekaan niin voimakasta kuin alussa. Nyt minulla on kuitenkin tieto ja usko siitä, että en ole yksin vaikka en "kuulekaan" Ääntä, olin sitten missä tahansa ja että minua kyllä aina opastetaan kun sitä tarvitsen, vaikken sitä osaisi pyytääkään ja vaikkei minulle annetut vastaukset olisikaan minulle kovin selviä. Olen hyväksynyt Sovituksen tehtäväkseni, ja he jotka ovat minun kanssani joka hetki, tietävät sen. Tiedän että matkallani tulen horjumaan ja kaatumaan ja jopa eksymään tieltä, mutta tiedän ja luotan siihen että minusta pidetään huolta. Tähän sopii hieno kappale Kurssin Työkirjasta, kertauksesta V, sen johdannosta.*

Isä, tee askeleemme vakaiksi. Vaienna epäilymme ja hiljennä pyhät mielemme ja puhu meille. Meillä ei ole sanoja annettavana Sinulle. Haluamme ainoastaan kuunnella Sinun Sanaasi ja tehdä siitä omamme. Ohjaa harjoitteluamme, niin kuin isä ohjaa pientä lasta tiellä, jota tämä ei ymmärrä. Lapsi seuraa kuitenkin isää varmana siitä, että on turvassa, koska isä häntä johdattaa. 

Näin annamme harjoittelumme Sinun haltuusi. Ja jos kompastumme, Sinä nostat meidät pystyyn. Jos unohdamme minne meidän piti mennä, luotamme siihen, että Sinä sen varmasti muistat. Kuljemme harhaan, mutta Sinä et unohda kutsua meitä takaisin. Nopeuta nyt askeleemme, jotta voisimme varmemmin ja nopeammin kulkea luoksesi. Näin otamme vastaan sanan, jonka Sinä meille annat ja joka yhdenmukaistaa harjoittelumme kerratessamme niitä ajatuksia, jotka Sinä olet meille antanut. 

[OT K V J 2,3]

Tämä on myös hyvin kuvaava kohta Tekstiä oikean tien löytymisestä:

Kun tulet tiellä sellaiseen kohtaan, jossa tie selvästi haarautuu, et pysty enää jatkamaan suoraan. Sinun on mentävä jompaankumpaan suuntaan. Sillä jos nyt jatkat suoraan eteenpäin samalla lailla kuin ennen joutumistasi tienhaaraan, et pääse mihinkään. Koko näin pitkälle tulemisen tarkoituksena olikin päättää, kumman tien nyt valitset. Mitä tietä tulit, ei merkitse enää mitään. Se ei voi enää sinua palvella. Kukaan näin pitkälle päässyt ei voi tehdä väärää päätöstä, vaikka hän voikin viivytellä. Eikä matkassa ole toista kohtaa, joka näyttäisi toivottomammalta ja turhemmalta kuin seisoa siinä, missä tie haarautuu, ja olla päättämättä kumpaa tietä mennä. [T 22 IV 1] 

Sitten lupaamaani K. Wapnickin vastauksiin Pyhän Hengen kuulemisesta:*

Kysymys 1.

Kysymys: Onko se huono merkki, jos en "kuule" sisäistä ääntä? Tarkoittaako se, etten ole hyvä Ihmeiden kurssin opiskelija?

Vastaus: Todellisuudessa unessa on kirjaimellisesti kaksi "sisäistä ääntä" - yksi väärän mielen (ego), ja oikean mielen (Pyhä Henki), ja niiden väliset erot, kuten olemme jo nähneet, eivät ole niin helposti havaittavissa kuin oppilaat saattavat toivoa ja uskoa. Säilyttääkseen yksilöllisyytensä ja ainutlaatuisuutensa jokainen poikakunnan jäsen on kuunnellut egon ääntä ja noudattanut sen suunnitelmaa. Nopea tarkastelu tämän planeetan historiasta ja sen ajankohtaisista asioista todistaa ja vahvasti osoittaa tämän tosiasian. 

(Kun Jumalan Poika valitsi eroajatuksen jälkeen egon Pyhän Hengen ja Jumalan sijaan, tapahtui mielen neljäs jakaantuminen Poikakunnaksi, näennäisesti lukemattomiksi erillisiksi mieliksi.*)  

Ei todellakaan ole maailman helpoin asia "kuulla" Jumalan ääntä, joka on Kurssin termi Pyhälle Hengelle. Itse asiassa Kurssi sanoo, että "hyvin harvat voivat kuulla Jumalan ääntä ollenkaan, eivätkä hekään voi välittää Hänen sanomiaan suoraan Hengeltä, joka ne antoi." (OK-12.3:3). Panostuksemme erityisyyteen ja tarve säilyttää yksilöllisyytemme, joka on lähes aina tiedostamatonta, vaikeuttavat sen äänen kuulemista, joka puhuu tämän erityisyyden ja yksilöllisyyden tekemättömäksi tekemisen puolesta. Edellisessä kysymyksessä lainasimme kohtaa, jossa käsitellään nimenomaisesti tätä ongelmaa. Aivan liian usein Kurssin vilpittömät opiskelijat ovat vakuuttuneita siitä, että he kuulevat Pyhän Hengen äänen, vaikka he todella kuuntelevat vain omaa egoaan joka ylistää heidän erityisyyttä siinä viitekehyksessä minkä he haluavat uskoa olevan ainutlaatuinen ja erityistehtävä.

Toinen väärinkäsitysten lähde monille Ihmeiden kurssin opiskelijoille on Pyhän Hengen äänen erityinen Identiteetti. Kurssin suorittamisessa ei voi epäonnistua, vaikka "Ääni" ei kuulu sisäisesti, kuten Helen (Schucman) sen kuuli. Meidän ei myöskään pitäisi yrittää rajoittaa sitä, kuinka ja millä tavalla Pyhä Henki voi tavoittaa meidät. Esimerkiksi yöllinen uni, keskustelu ystävän kanssa, intuitiivinen ajatus, lukemamme kirja, jokin kurssi, jonka käymme - kaikkia näitä Pyhä Henki voi käyttää antamaan meille korjauksen väärään ajatteluun.

Lopuksi toistaaksemme tämän tärkeän asian voimme sanoa, että ainoa kriteeri olla "hyvä" kurssiopiskelija on vähäinen halukkuus oppia Pyhän Hengen opetuksia egomme tekemättömäksi tekemiseksi anteeksiannon kautta. Sisäisen äänen erityisesti kuuleminen - eli kuten Helen sen kuuli - voidaan siksi ymmärtää merkityksettömäksi tässä yhteydessä. 

(https://www.miraclestudies.net/Question44.html)

Kysymys 2 (43)

Kysymys: Kuinka voi erottaa egon ja Pyhän Hengen?

Vastaus: Aloitamme lausunnolla suoraan Kurssista. Se tulee Tekstin kohdasta "Totuuden koe" luvussa 14, ja se on vastaus tähän kysymykseen, joka annetaan egon "pimeiden oppien" ja Pyhän Hengen "kirkkaiden oppien" välillä:

Sinulla on yksi testi, yhtä varma kuin Jumala, jonka avulla voit tunnistaa, onko oppimasi totta. [1] Jos olet täysin vapaa kaikenlaisesta pelosta ja [2] jos kaikki ne, jotka tapaavat tai edes ajattelevat sinua, jakavat täydellisen rauhasi, voit olla varma, että olet oppinut Jumalan läksyn etkä omaasi. (T-14.XI.5:1-2).

Toisin sanoen Jeesus antaa opiskelijoilleen kaksi kriteeriä arvioida, ovatko he valinneet opettajakseen egon vai hänet. Ensimmäinen koskee vain yksittäisiä opiskelijoita riippumatta siitä, ovatko he rauhassa vai eivät. Toinen koskee muita ihmisiä, niitä, jotka asuvat ja työskentelevät kanssamme, puhumattakaan kaikista muista. Meidän kaikkien on myönnettävä, että on suhteellisen yksinkertaista huijata itseämme luulemaan, että olemme valinneet Pyhän Hengen, vaikka itse asiassa olemme valinneet oman erityisyytemme. Mutta on vaikeampaa huijata muita ihmisiä, varsinkin niitä, jotka tuntevat meidät hyvin ja näkevät meidät säännöllisesti ajoittain. Muuten, Ihmeiden kurssin opiskelijat ihmettelevät joskus, pitäisikö tuon toisen kriteerin perusteella kokonaan poissulkea Jeesus, koska tämä ilmeisen raamatullinen hahmo (jota ei muuten koskaan pitäisi pitää historiallisena Jeesuksena - katso kysymys 52) joka ristiinnaulittiin vihaisten ihmisten toimesta jotka selvästikään eivät "jakaneet hänen täydellistä rauhaansa". Tämä tilanne tulisi kuitenkin ymmärtää tarkoittavan sitä, että ihmiset voivat kokea täydellisen rauhasi, mutta kokea sen myös niin uhkaavaksi, että he yrittävät hyökätä sitä ja sinua vastaan. Mutta he eivät voisi tehdä niin, elleivät he olisi ensin kokeneet tätä rauhaa autenttisena ja sitten joutuisi sen uhkaamaksi.
Tämä totuustesti soveltuu opiskelijoille pitkällä aikavälillä, koska on vaikea huijata muita ja jopa itseään pitkää aikaa. Kuitenkin milloin tahansa, kun haluaa tietää, ketä opettajaa on kuultu, se on lähes mahdotonta tietää varmasti. Kuten kaikki Kurssin opiskelijat jo tietävät, ja kuten olemme jo maininneet, ego voi esiintyä varsin petollisesti ikään kuin Pyhänä Henkenä. Ottaen huomioon sen valtavan panostuksen, joita kaikki ihmiset tässä maailmassa tekevät erityisyytensä säilyttämiseksi, ei pitäisi olla yllätys, että näin on. Tässä erittäin tärkeässä kohdassa Jeesus varoittaa oppilaitaan aliarvioimasta voimaa, jolla heidän erityisyytensä peittää Pyhän Hengen äänen. Se on yhdestä tekstin pääosista, joka käsittelee nimenomaan erityisyyden petollista luonnetta:

Et ole erityinen. Jos luulet olevasi ja puolustaisit erityisyyttäsi sitä totuutta vastaan, mikä todella olet, kuinka voit tietää totuuden? Millainen vastaus, jonka Pyhä Henki antaa, voi tavoittaa sinut, kun kuuntelet erityisyyttäsi joka kysyy sekä vastaa? Sen pieni vastaus, äänetön melodiassa, joka vuotaa Jumalalta sinulle ikuisesti ylistäen sitä mitä olet, on kaikki mitä kuuntelet. Ja tuo valtava kunnian ja rakkauden laulu sitä kohtaan, mitä olet, näyttää hiljaiselta ja kuulemattomalta sen "voimakkuuden" edessä. Heristät korviasi kuullaksesi sen äänettömän äänen, ja kuitenkin itse Jumalan kutsu on äänetön sinulle.
Voit puolustaa erityisyyttäsi, mutta et koskaan kuule Jumalan ääntä yhdessä sen kanssa (T-24.II.4:1-5:1)

Siksi vastauksemme tähän kysymykseen on todeta, että opiskelijoiden liiallisen egonsa vuoksi se on itseasiassa väärä kysymys. Pikemminkin tulisi keskittyä poistamaan häiriöt Pyhän Hengen äänen kuulemisen tieltä, mikä yksinkertaisesti sallisi Jumalan äänen olla oma itsensä. Siten kysymyksen tulisi kuulua: "Miksi en harjoita anteeksiannon oppiläksyjä, joita Pyhä Henki pyytää minua tekemään, jotta voisin paremmin kuulla Hänen Äänensä?"

(Kaikki vastoinkäymiset ovat näitä läksyjä - ne ovat egon käsikirjoitus ja Pyhän Hengen käsikirjoitus on se, miten nämä läksyt otetaan vastaan: näemmekö vastoinkäymiset hyökkäyksenä, loukkauksina meitä vastaan joita vastaan puolustaudumme mikä on egosta, vai näemmekö ne oppiläksyinä joiden kanssa voimme harjoittaa anteeksiantoa ja täten vapauttaa alitajuista syyllisyyttä joka alunalkaen sai aikaan nämä KAIKKI vastoinkäymiset ja niiden erimuodot? Tämä on se vaikein asia anteeksiannossa joka tuntuu niin yksinkertaiselta ja helpolta teoriassa, mutta kun veri ja sappi kiuhuu kun olemme keskellä esimerkiksi riitaa jonkun läheisen kanssa, on todella vaikea pysähtyä ja pysäyttää itsensä ja alkaa nähdä asiat toisin; minua vastaan ei kukaan hyökkää, tämä on minun oma uneni joka ei ole totta, olen itse keksinyt tuon unihahmon johon olen siirtänyt oman syyllisyyteni jottei se olisi minussa, tuo ihminen on ikuinen viaton Henki ja yhtä minun kanssani, mitään ei ole tapahtunut jne. Jeesus pystyi tähän jopa silloin kun häntä ristiinnaulittiin ja kidutettiin. Hän ja hänen tiensä on meidän esimerkkimme ja kun olemme sitkeitä anteeksiantajia ja jatkamme harjoittelua mielessämme, tulee aika jolloin myös me olemme sillä tasolla millä hän oli eläessään viimeistä kehollista inkarnaatioonsa maan päällä.*)

Tämän uuden kysymyksen myötä painopiste on nyt siirretty ongelman poistamiseen, jotta vastaus voidaan antaa meille. Kuten Jeesus kehottaa oppilaitaan:

Sinun tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta [tai kuulla Pyhän Hengen ääntä], vaan vain etsiä ja löytää kaikki esteet sisälläsi, jotka olet pystyttänyt sitä vastaan. Ei ole välttämätöntä etsiä sitä, mikä on totta, mutta on välttämätöntä etsiä sitä, mikä on väärää (T-I6.IV.6:1-2).

(On turha etsimällä etsiä totuutta koska totuus on jo meissä emmekä voi sitä kadottaa koskaan, koska todellisuudessa olemme yhtä Luojamme kanssa tässä totuudessa koko ajan, olemme vain unohtaneet sen ja tehneet meidän väliimme harhamaailman joka estää meitä kokemasta totuutta suoraan.*)

Ja palataksemme "Totuuden kokeeseen", huomaamme Jeesuksen esittävän saman asian opiskelijoilleen, jotka ovat epätoivoisia siitä etteivät kuule Pyhään Henkeä, koska he ovat panostaneet egonsa "pimeisiin oppitunteihin":

"Älä ole huolissasi siitä, kuinka voit oppia oppitunnin, joka on niin täysin erilainen kuin kaikki, mitä olet itse opettanut. Miten sinä voisit tietää? Sinun osasi on hyvin yksinkertainen. Sinun tarvitsee vain tunnustaa, että kaikkea oppimaasi et halua. Pyydä, että sinua opetetaan, äläkä käytä kokemuksiasi vahvistamaan sitä, mitä olet oppinut. Kun rauhasi on jollain tavalla uhattuna tai häiriintynyt, sano itsellesi:
Minä en tiedä mitä mikään merkitsee - tämä mukaan lukien. Joten en tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Enkä halua käyttää omia entisiä oppejani valona, joka johdattaa minua nyt. (T 14 Xi 6)

(minä luovutan tämän asian kokonaan Pyhälle Hengelle ja astun syrjään ja annan Hänen näyttää tietä.*)

Kun näin kieltäydyt yrittämästä opettaa itsellesi sitä, mitä et tiedä, se Opas, Jonka Jumala on sinulle antanut, puhuu sinulle. Sinä hetkenä kun hylkäät sen mitä yritit itsellesi opettaa ja annat sen hänelle, Hän ottaa oikeutetun paikkansa tietoisuudessasi."

[T 14 XI 6]

Jeesuksen kurssin pääpaino on aina rakkauden läsnäolon tiedostamisen häiriöiden poistamisessa (T-in.1:7), ei itse rakkaudessa. Näin siis opiskelijoiden tulisi keskittyä kysymään Jeesukselta apua ego-ajattelujärjestelmän syrjäyttämiseen sen sijaan, että pyytäisivät häneltä suoraan apua tai ohjausta maailman asioissa.

(Maailmaa ei ole olemassa eikä sitä tarvitse yrittää muuttaa miksikään, vaan muuttaa mieltänsä sen suhteen. [T 21 J 1:7] Tämä on koko Kurssin tarkoitus, että näemme koko maailman sellaisena kuin se todella on, eli harhaprojektio ja sen tarkoitus olla meille oppiläksyinä, luokkahuoneena. Näin nähden kykenemme vähitellen antamaan anteeksi sen kaikille muodoille jotka ovat vain vertauskuvaa jumalaerosta jota ei koskaan ole todellisuudessa tapahtunut.*)

Lopuksi lainaamme yhtä tärkeää kohtaa tekstistä, joka korostaa tätä tärkeää painotusta:

Ihmeidentekijän tehtäväksi... tulee totuuden kieltäminen (T-12.II.1:5).

"Totuuden kieltäminen" on tietysti egon ajattelujärjestelmä, joka kieltää Jumalan totuuden. Meidän velvollisuutemme on pyytää Pyhän Hengen apua "kieltää" egon opetusten oikeellisuus ja näin vahvistaa Hänen totuuttansa Sovituksesta.

https://www.miraclestudies.net/Question43.html

Se

Taivaassa ei ole yhtään sellaista osaa, jonka voisit ottaa siitä erilleen ja kutoa siitä harhoja. Ei ole myöskään ainoatakaan harhaa, jonka kera voisit mennä Taivaaseen. [T 22 II 8]

Gary: Ajan ja avaruuden suuri projektio on siis vain kuin elokuva - tosin hyviin kiihkeä sellainen.

Arten: ...Kun todella ymmärrät tämän, alat kysyä, kenen kanssa aiot tätä elokuvaa katsella? Voit katsella sitä egosi kanssa ja kuunnella sen tulkintoja siitä tai voit katsella sitä Pyhän Hengen kanssa ja kuunnella Sen tulkintoja siitä.

Gary: Tarkoitat varmaan Hänen tulkintojaan. 

Arten: Teknisesti ottaen "Sen". Älä unohda, että J puhuu kuin taiteilija, joka korjaa Raamattua, jonka oletetaan perustuvan hänen opetuksilleen. Tämän takia hän käyttää raamatullista kieltä. [MK, s. 323]