JOHDANTO

Johdanto Ihmeiden Oppikurssin muistioon


Se mitä Ihmeiden Oppikurssi yrittää opettaa, sen yksi perusajatus tai opetus, on se, että maailmaa ei ole olemassa. Se on Kurssin perustavaa laatua oleva väittämä ja opetus, josta ei tingitä missään vaiheessa. Maailmaa ei ole olemassa - se on totuus, joka ei muutu miksikään katsotaan sitä miltä kantilta tahansa tai kohdistetaanpa siihen minkälaisia epäilyjä tahansa. Se voidaan kyllä kieltää, mutta se ei muuta itse totuutta miksikään. Maailmaa ei ole olemassa! Kurssi opettaa että niistä kahdesta maailmasta - Jumalan maailmasta, Jumalan maailmankaikkeudesta ja ihmisten maailmasta, ihmisten maailmankaikkeudesta vain toinen on olemassa, eli Jumalan maailmankaikkeus. Ihmisten maailma on kaikkine universumeineen, rinnakkaisuniversumeineen, ajan ulottuvuuksineen, energioineen, pimeine energioineen ja pimeine aineineen, kehoineen ja planeettoineen vain harha, joka tulee yhdestä mielestä.

Kurssi opettaa, että on olemassa vain yksi mieli. Jumala on kaikki mitä on olemassa - kaikki se mitä me kehojen silmin havaitsemme ja voimme havaita, on harhaa, unitodellisuutta, jota ei ole olemassa. Se on mielessä oleva mielen osa joka on pimentynyt ja joka on unohtanut oman alkulähteensä, joka on Jumala. Tämä osa luulee tehneensä eron itsensä ja Jumalan välillä samaistuessaan egoon, johonkin joka voi kuvitella itsensä yksilölliseksi ja erilliseksi luojastaan, Jumalasta. Tähän mielen sairastuneeseen osaan, joka kylpee syyllisyydessä ja pelkää Jumalan rangaistusta, me samaistumme kun uskomme todeksi kaiken näkemämme. Tämä syyllisyys on kollektiivista ja alitajuista josta ihmiset eivät ole edes tietoisia.

Me uskomme että on olemassa erillisiä egoja ja mieliä, jotka asuttavat kehoja, jotka ovat yksilöllisiä ihmisiä, eläimiä ja olentoja. Kurssi opettaa, että tämä kaikki erillisyys, mielien ns. jakaantuminen on egon uskomusjärjestelmä ja sen ajatusjärjestelmä jonka vankeja olemme, ja tulemme olemaan kunnes ymmärrämme, että sitä ei todellisuudessa ole edes olemassa, kuten ei meitäkään yksilöllisinä olentoina. Me olemme edelleen yhtä ja yhdessä Jumalan kanssa ja Jumalassa eikä mitään erkaantumista ole tapahtunut; meidän sairastunut mielen osa vain luulee niin; olemme unohduksen unessa, olemme unohtaneet totuuden Jumalasta, Jumalan Valtakunnasta - jota Kurssi kutsuu Taivaaksi - ja totuuden itsestämme täydellisenä Jumalan jatkeena, joka on yhtä Jumalan kanssa, ajaton, kehoton ja täysin rajaton ja täydellinen. Tällä hetkellä se, mitä meille näyttää tapahtuvan, tämä kehojen maailma, on helvetti, koska se mikä on erillään Jumalasta, on helvettiä. Mutta meillä on tie ulos tästä unimaailmasta, jonka olemme uskoneet todeksi, tehneet sen todeksi uskomalla siihen.

Tie ulos, nopein tie ulos, on omaksua Pyhän Hengen ajatusmalli, ajatussuunta, joka ei näe virhettä tai virheitä - sitä että joku teki jotakin sellaista josta jotakuta pitäisi syyttää ja syyllistää ja tuomita - vaan pelkästään pelkkää pyhyyttä ja viattomuutta kaikessa mitä se katsoo; Pyhä Henki, jonka Jumala loi meille itsensä ja Poikansa väliin silloin kun Jumalan Poika unohti oman Identiteettinsä ja Alkulähteensä. Tämä Välittäjä, Opas, on aina kanssamme sisimmässämme, siinä mielen osassa joka ei ole sairas eikä pimeä ja Hän näyttää meille tien ulos kuumeisesta unesta johon olemme vajonneet, jos vain haluamme ottaa Hänen opastuksensa vastaan. Tätä Kurssi kutsuu Sovitukseksi. Sovitus tarkoittaa sitä, että otamme vastaan täysin egon ajatusmallia vastaan olevan Pyhän Hengen ajatusmallin.

Kurssi käyttää raamatusta tuttuja nimityksiä ja termistöä, koska Kurssin mukaan se on oikaisu raamatulle, näin kertovat myös Arten ja Pursah. Kurssi opettaa sitä mitä Jeesus opetti maan päällä ollessaan. Tosin vain osa hänen opetuksista päätyi raamattuun ja paljon on poistettu mitä Jeesus sanoi ja paljon lisätty siihen hänen sanomaksi, mitä hän ei olisi voinut sanoa, niiden satojen vuosien aikana kun kristinusko kehittyi. Arten ja Pursah kertovat ettei Jeesus tullut maan päälle perustamaan mitään uskontoa. Jeesus opetti ja opettaa nyt Kurssissaan puhdasta non-dualismia, joka on paljon lähempänä idän uskomusoppeja, Intian Vedantaa ja varhaista buddhalaisuutta kuin se, mitä kristinusko on uhraus- ja kosto-oppeineen. Kurssissa J sanoo että raamatun evankeliumi on pelkästään rakkauden evankeliumi, ja jos se käsitetään jotenkin muuten, se on ymmärretty väärin. J myös korjaa monia hänen suuhunsa laitettuja raamatun lauseita, kuten Kurssin Tekstissä luvussa 6 Ristiinnaulitsemisen sanoma, luku 1, kappale 15 [T 6 I 15]. *




Mistä tämä ihmisten maailma, maailmankaikkeus kaikkine kehoineen sitten syntyi ja miksi?

Vaikka voidaan sanoa, että se on epäluomus ja jotain joka ei ole todellinen - meillä on täällä ajan virrassa kokemus, joka näyttää ja tuntuu hyvin todelliselta. Me tunnemme kipua ja tuskaa ja voimme kokea onnen hetkiä ja sanoa että tämä on kyllä todellista ja nuo planeetat ja tähdet tuolla taivaalla, niin kyllähän tiede sen jo on todistanut että se kaikki on olemassa - aine on olemassa! Jos viillän käteeni veitsellä se vuotaa verta - eikö se muka ole todellista?, voidaan kysyä, ja niin moni kysyykin.

Kyllä, kaikki tuntuu hyvin todelliselta, mutta Kurssi sanoo, että yölliset unemme ja se mitä koemme valveilla on vain unen eri tasoja - niiden muoto on eri, mutta sisältö aina sama. Eli erillisyys kaikesta - koemme itsemme ja muut erillisinä kehoina olemme sitten unessa tai valveilla, me koemme jatkuvaa erillisyyttä.

Kurssissa kaiken sen syntymään, mitä me pidämme täällä todellisena viitataan seuraavasti: 

"Ikuisuuteen, missä kaikki on yhtä, mateli pieni, hullu ajatus, jolle Jumalan Poika ei muistanut nauraa. Koska hän sen unohti, tuli ajatuksesta vakava asia..." [27 VIII 6]

Kurssi kertoo että alkuräjähdys syntyi siitä, että me ajattelimme ajatuksen jota emme jakaneet Jumalan kanssa. Tämä on mahdottomuus, joka kuitenkin näytti tapahtuvan ja sillä oli seurauksena tietoisuuden syntyminen, joka oli ensimmäinen mielen jakaantuminen ja sen jälkeen tapahtui lisää jakaantumisia (kaavio⇨) kun valitsimme uskomuksen egosta ja yksilöllisestä mielestä ja jokaisen jakaantumisen jälkeen me unohdimme edellisen olomuotomme - unohdimme olevamme todellista henkeä, unohdimme Jumalan tai kielsimme hänet ja teimme itsestämme Jumalan ja kun loimme kehon johon saatoimme piiloutua Jumalan kostolta jota pelkäsimme, unohdimme myös Pyhän Hengen. Mutta koska Pyhä Henki luotiin meidän muistoksi todellisesta Itsestämme me emme pystyneet unohtamaan sitä totaalisesti - se on yhä mielessämme, sen terveessä osassa ja muistuttaa meitä itsestään, Kodistamme Jumalassa ja meistä Itsestämme ja siitä että olemme ikuisesti yhtä viattomia kuin olimme silloin kun Jumala loi meidät itsensä kaltaiseksi. Kun sanon meidät, en tarkoita ihmisiä tai ihmiskuntaa. Jumala ei ole luonut ihmistä tai meidän maailmaa, sillä Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, Jumala ei ota siihen millään tavalla osaa, eikä se edes näe sitä. Meillä, tarkoitan Jumalan Poikaa (Jumalan jatke jonka Jumala loi itsensä kaltaiseksi; näiden yhtä olevan "kahden" välillä tuskin voi tehdä muuta eroa kuin sen, että Jumalan Poika ei luonut itseään eikä Jumalaa) joka on pirstonut itsensä kvanttitriljooniin osiin jotka näyttävät erillisiltä mielen osilta, mutta jotka ovat silti yhtä ja yksi.

Tämä erillisyyden ajatus synnytti mielessä valtavan alitajuisen syyllisyyden, josta halusimme eroon. Tämä synnytti ajan ja aineellisen maailman ja kehot johon syyllisyys voitiin projisoida kun se haluttiin kieltää; se siirrettiin muihin, jotka näyttivät olevan ulkopuolella. Tämä alitajuinen syyllisyys jonka me kaikki jaamme ja joka on siis kollektiivinen ja meille näkymätön sai aikaan koko sen maailman jonka voimme havaita, energian josta syntyy aine jne. Täällä me ajattelemme että syy ei ole meissä, vaan se on aina jossain muualla; vain täällä erillisyyden maailmassa voimme tuomita ja antaa tuomioita muille ja siten säästyä itse syyllisyydestä. Mutta tämä on vain itsepetosta, koska kun tuomitsemme, tuomitsemme aina itsemme, koska ei ole ketään muuta, on vain yksi mieli ja mieli toimii mielen lakien alaisesti; kun näemme toisen ihmisen syyllisenä johonkin (mitä tahansa se sitten onkin, hammastahnatuubin väärästä kohdasta puristamisesta murhaan) tosiasiassa tuomitsemme samalla ja aina itsemme, koska me kaikki olemme mielen tasolla yhtä ja siis teemme itsestämme näin syyllisen. Tämä kaikki on täysin mielenvikaista, mutta täällä me näemme että tuomitseminen on oikeutettua, koska uskomme siihen maailmaan jonka näemme ja siihen mitä kukakin tekee ja näemme asiat tosina, jonain joka todella tapahtuu.*



Ja koska me olemme todellisuudessa yksi, kaikenlainen ihmisten tuomitseminen ja arvosteleminen on täysin totuuden vastaista, ja kaiken lisäksi täysin mielenvikaista. Ja kun katsomme maailmaa näemme egon- joka myös on yksi mutta joka näyttäytyy monena - maailman, joka perustuu tuomitsemiselle ja syyttämiselle koska sen perusta ON syyllisyydessä, jota alitajuinen mieli kokee siitä, että se ajatteli jumaleron ajatuksen ja hetken uskoi sen olevan mahdollista.

Miten voisimme syyttää ketään mistään, koska jos niin teemme, syytämme aina vain itseämme? Mutta koska erillisyyden kokemuksemme on niin voimakas, me syytämme ja tuomitsemme ja näin takaamme syyllisyyden jatkumisen mielessämme, joka pitää kasassa tätä maailmaa ihan kirjaimellisesti. Kurssi on myös tässä täysin tinkimätön. Mieli tekee kaiken, kehot eivät tee mitään, samaan tapaan kuin tietokone ei tee yksin mitään jos sitä ei ohjelmoida tekemään jotain. Ego ohjelmoi meidät tekemään asioita ja haluaa että me tuomitsemme ja syytämme, koska se pitää egon hengissä. Ego ei tunnista Pyhää Henkeä eikä ymmärrä sitä koska Pyhän Hengen ajatusmalli on sille täysin päinvastainen ja siten käsittämätön. Meillä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa mitä tulee kaikkeen, vaikka näyttää siltä, että meillä on loputtomasti vaihtoehtoja; me voimme valita egon ajatusmallin tai Pyhän Hengen ajatusmallin, jotka ovat siis täysin vastakkaisia. Mitään muuta valinnan mahdollisuutta ei ole. Egon ajatusmalli on se mitä näemme nyt maailmassa vallitsevana. Me palvomme kehoja, teemme siitä temppelin yksilölliselle itselle, jolla on oma erillinen ja tärkeä ja muista erilainen identiteetti ja persoona, yritämme suojella sitä kaikilta mahdollisilta uhilta joita uskomme olevan ulkopuolellamme ja teemme kaikkemme, että se tuntisi mielihyvää. Ja me tuomitsemme muita kehoja jotka meistä tekevät virheitä ja ovat pahoja meitä tai muita kohtaan ja näemme sen oikeutettuna. Tämän egon ajatusmallin pohjana ja perustana on syyllisyys/pelko jota se ei halua itseensä vaan kieltää sen ja projisoi sen "ulkopuolelle" itsestään. 

Pyhä Henki näkee, että mitään erillisyyttä ei ole. Kehot ovat harhakuvia joita ei ole olemassa, on vain yksi Henki ja yksi Mieli joka on viaton. Pyhä Henki ei tuomitse, koska mitään sellaista ei ole tapahtunut joka tarvitsisi tuomitsemista tai syyttämistä. Mitään tuomitsemista ja syyttämistä ei tarvita, koska mitään maailmaa, jossa tämä kaikki "synti" ja syyllisyys näyttää tapahtuvan ei ole olemassa! Sitä ei vain yksinkertaisesti ole olemassa, se on harhaa ja unta jonka mielessämme olemme uskoneet todeksi ja kun yksi ja kollektiivinen täysin rajaton ja ääretön mieli uskoo jonkin asian todeksi, eli meidän maailman ja kehot, se ei voi olla voimaa vailla. Siksi meidän maailmamme tuntuu meille niin todelta, mutta se on ainoastaan meidän mielessämme, kuten kehommekin. Meillä on kokemus fyysisyydestä ja ajasta, mutta todellisuudessa me olemme ajattomia ja aineettomia olentoja tai paremminkin olento joka on kaikkeudessa yhtä.

Kun havaitset itsesi ulkopuolella jotain joka järkyttää mieltäsi, väkivaltaa, sotaa, sairauksia, katastrofeja, ego sanoo: "Voi kuinka kamalaa, toivottavasti tuota ei tapahdu minulle, miten noin hirveää voi ollakaan!" Ja samoista asioista Pyhä Henki sanoo: "Veljeni, sitä ei ole tapahtunut." Ego ottaa kaiken tosissaan, Pyhä Henki ei ota mitään muotojen maailmassa tapahtuvaa tosissaan; se näkee sen niin kuin se on - pelkkää unta joka ei ole totta, ja jolla ei voi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, mikä on totta - täydellinen Ykseys joka on ikuinen ja muuttumaton.


Mitä sitten on elämä, syntymä tai kuolema?

Nämä kaikki tapahtuvat mielessä, joka kaikki on osa egon valtavaa metafyysistä järjestelmää ja siis täysin epätotta, kaiken todellisuuden ulkopuolella, vaikka onkin sen sisässä ja tapahtuu näennäisesti. Me koemme sen mielessämme joka luo kaiken. (Kurssi sanoo että teimme tai teemme maailman. Kun Kurssi puhuu luomisesta se tarkoittaa Jumalan tai Jumalan Pojan luomista, joka on aina ja poikkeuksetta ikuista. Meidän tekemisemme maailmassa heijastelee tätä ikuista luomista, mutta on vain sen heikko varjo, koska kaikki mitä teemme ei ole ikuista eikä koskaan voisi olla, koska se kaikki tapahtuu harhassa; maailmassa emme pysty luomaan mitään muuta kuin lisää harhaa joka väistämättä tulee tuhoutumaan.)

Kurssi kutsuu tätä kaikkea mielen projisoinniksi ja projektioksi. Kurssi sanoo että me katselemme tätä kaikkea, elämiämme eri kehoissa ajan lopusta käsin ja elämme kaiken uudestaan; elämme sitä kuvitteellisesti ja se kaikki on jo tapahtunut - vaikka siis todellisuudessa mitään ei ole tapahtunut. Ajatus erillisyydestä oli vain hassu pieni ajatus joka oikaistiin saman tien. Me emme oikeasti inkarnoidu kehoihin, vaan näemme kaiken mielessämme ajan ja avaruuden ulkopuolelta. Tähän ulkopuoliseen maailmaan, joka siis on tosi, Jumalan maailmankaikkeus, tämä kuvitteellinen maailma ei ole vaikuttanut mitenkään.

Elämä on harhaa jokaisessa Taivaasta erossa olevassa tilassa. Parhaimmillaan se näyttää elämältä ja pahimmillaan kuolemalta. Molemmat ovat kuitenkin arviointeja siitä, mikä ei ole elämää, molemmat yhtä virheellisiä ja yhtä merkityksettömiä. Elämä, joka ei ole Taivaassa, on mahdotonta, ja mikä ei ole Taivaassa, ei ole missään. [T 23 II 19:3]

Me synnymme kehoon joka näyttäytyy meille totena. Me elämme elämäämme näkien ja uskoen kaiken todeksi, joka tapahtuu meille; maailma on ulkopuolellamme ja tapahtuu meille - aika tapahtuu meille. Sitten kuolemme ja siirrymme elämien väliin - tilaan joka myös ei ole todellinen, vain hienojakoisempi harhan taso, josta siirrymme takaisin uusiin kehoihin satoja ja tuhansia kertoja. Tämä näyttää kaikki tapahtuvan meille lineaarisesti ajassa, koska meillä on kokemus ajasta. Tämä kaikki on egon järjestelmää, harhamaailmaa johon olemme sidotut sen vuoksi, että alun perin teimme valinnan egon puolesta Jumalan maailman sijasta ja täten synnytimme näkyvän maailmankaikkeuden ja kaikki sen tasot ja ajan ja kaikki sen ulottuvuudet. Kurssi opettaa että aika on holografinen ja kaikki tapahtuu samaan aikaan, niin mennyt, nykyisyys ja tuleva, kuten Einstein jo aikanaan myös totesi. Myös kvanttifysiikassa ollaan jo päästy hyvin lähelle sitä ajatusta että kaikki havaitsemamme on eimitään. Kun katson 200 miljoonan valovuoden päässä olevaa tähteä, se muuttuu samaan aikaan alkeishiukkastasolla. Kvanttifysiikan mukaan näin on, ja se vain kertoo sen, että kaikki on mielessä vaikka tiede ei ole vielä mennytkään niin pitkälle, että olisi tuonut tällaisen ajatuksen julkisuuteen.

Kurssi sanoo myös, että kaikki on jo tapahtunut, että me vain elämme mielessä uudestaan sitä mikä on jo tapahtunut ja siis mitä ei oikeastaan koskaan edes tapahtunut todellisuudessa! No, tällähän saa aivonsa solmuun, jos tätä alkaa liikaa analysoimaan. Kurssi myös sanoo monessa kohtaa, että meidän käsityskykymme on niin rajallinen, että jotkut totuudet ovat meidän ymmärryksen tuolla puolen. Tästä hyvä esimerkki on harjoitus 169. Sen miettiminen miten mahdoton saattoi olla mahdollista, Kurssi kutsuu "mielettömien asioiden ajattelemiseksi" ja kehottaa jättämään sen miettimisen, koska egon harhassa sitä on ihmisen mahdoton ymmärtää. 

Koska olemme valinneet kehon aistit ja havaitsemisen, emme voi nähdä sitä mikä on totta, vaan vain sen mikä on harhaa. Harhan silmin ei voi nähdä muuta kuin harhaa. 

Mutta me voimme kuulla totuuden äänen joka on meidän muistomme Pyhästä Hengestä (joka on meidän todellinen Itsemme) joka asuu mielemme siinä osassa, joka ei ole unessa ja joka on terve, eikä pimeä ja sairas osa, joka kutoo harhakuvia. Niillä joilla on takanaan useampi henkinen elämä voivat saada ns. valaistumisen kokemuksia, välähdyksiä totuudesta ja korkeammasta tietoisuuden olotilasta ja Jumalasta eli ns. ylimaallisia kokemuksia tai huippukokemuksia. Nämäkin kokemukset ovat kuitenkin osa havaintomaailmaa, vaikka ovatkin korkeampaa tietoisuuden tilaa, eli erillään totuudesta vaikka heijastavatkin totuutta enemmän kuin harhaa.

Näistä kokemuksista jotka saattavat olla välähdyksenomaisia Kurssi sanoo, että niitä saattaa tapahtua tai sitten ei, koska jokaisella on oma polku kuljettavanaan. Lopulta valaistuminen, eli todellisen Itsensä muistaminen ja täten yhtyminen Pyhään Henkeen ja Jumalaan tulee tapahtumaan jokaiselle - mikään muu ei ole mahdollista, se on väistämätöntä, ja kun näin käy, se on harhan loppu. Egon loppu. Ajan loppu. Maailman loppu.

Tästä syystä ego vastustaa totuuden etsimistä ja yrittää häiritä sitä tuhansin eri tavoin. Ego aistii totuuden etsimisen uhaksi, se ei ymmärrä sitä, koska se kaikki on vastoin sen omaa ajattelumallia missä keho on tärkeintä mitä on, ja että sitä täytyy suojella jatkuvasti kaikilta uhilta joita maailma on täynnä. Totuuden etsijä joka on ymmärtänyt että maailmaa ei ole, että se on vain mielen harha, ja että ketään ei oikeasti ole missään ja että kaikki jotka hän näkee on lopulta hän itse (näkee kaikissa vain "Kristuksen kasvot"), ymmärtää kehon yritykset häiritä henkisen tien kulkemista. Jumalan opettaja, kuten Kurssi sen opiskelijoita kutsuu, näkee egon häirintäyritykset sellaisina mitä ne ovat; vain viivytysyrityksiä väistämättömän edessä ja sivuuttaa ja jättää ne omaan arvoonsa eli täysin arvottomiksi ja jatkaa eteenpäin. Siksi Kurssi sanookin: "Ole valpas vain Jumalan valtakunnalle." [T 6 V C] Se sanoo myös: "Kaikki aikasi kuluu uneksimiseen". [T 81 II 5:12]

Se kehottaa meitä olemaan jatkuvasti tietoinen totuudesta ja siitä että olemme unessa ja elämme harhassa, mutta joka tulee päättymään kun lopetamme ajattelemasta egon tavoin ja valitsemme oikeamieliset ajatukset, eli Pyhän Hengen ajatusmallin jossa jokainen ihminen (Kurssi puhuu veljistä ja käyttää muutenkin raamatusta tuttua maskuliinimuotoa niin Jumalasta ja Jumalan Pojasta, tästä lisää Saatteeksi osiossa) täällä maailmassa nähdään sellaisena mikä se todellisuudessa on: ikuinen viaton henki, yhtä ja yhtenäistä. Ja kaikki se mitä sinulle tapahtuu sinä teet itsellesi, sinä olet syy etkä seuraus.

Maailma ei siis tapahdu meille, se ei ole ulkopuolellamme eikä myöskään aika tapahdu meille; niin maailma kuin aikakin on meidän mielessämme. Me olemme syy, emme seuraus.

Se, että tämä ymmärretään ja hyväksytään on Kurssin päämäärä. Tämä hyväksyminen ja ymmärtäminen on prosessi, joka ei ole mikään pikakurssi.

Pursah on kertonut Maailmakaikkeus katoaa-kirjassa, että ennen valaistumistaan viimeisessä elämässään kehossa, hän opiskeli Kurssia 41 vuotta ennen kehonsa kuolemaa. Viimeiset vuodet kehossa hän oli jo valaistuneessa tilassa, samassa tilassa missä Jeesus oli eläessään viimeistä kehollista elämäänsä tällä planeetalla, kuten myös Maria, Jeesuksen vaimo, oli. Pursahin ja Artenin mukaan Jeesus oli ensimmäinen ihminen joka valaistui ja sai loppuun elämien kierron. Hänen viimeisen elämän tarkoitus oli ainoastaan näyttää tie kotiin. 

Koska kokonainen ajatusmalli, ajatusjärjestelmä ja niiden perusta muuttuu prosessin aikana täysin päinvastaiseksi mitä se aikaisemmin on ollut, eli uskosta maailman todellisuuteen luovutaan, tulee ymmärretyksi, että se ei voi tapahtua hetkessä, vaikka Kurssissa sanotaankin että "Olet kotonasi Jumalassa ja näet unta maanpakolaisuudesta, mutta olet täysin kykenevä heräämään todellisuuteen." [T 10 I 2:1] Tämä täytyy käsittää niin, että olemme kyllä kykeneviä heräämään, mutta heräämisen täytyy olla hidasta ja lempeää. Me olemme niin syvässä unessa, että äkkinäinen herääminen totuuteen järkyttäisi meitä ja meidän mieltämme, kuten Kurssi opettaa

Uskon, että kuitenkin useimman kohdalla tämä valaistuminen vaatii paljon työtä ja mielen harjoittamista. Ja kuten Kurssi sanookin Työkirjassaan, "Harjaantumaton mieli ei saa aikaan mitään." [OT J 1:3] Ja juuri sitä Kurssi on - mielen harjoittamisen Kurssi, oppilaan ja Ikuisen Oppaan välillä, eikä mitään sen harjoituksia ole tarkoitus tehdä muodon eli fyysisyyden tasolla vaan ainoastaan mielen tasolla ja sitten soveltaa niitä käytäntöön siinä maailmassa joka näyttää sinulle tai minulle tapahtuvan. Vain mieli voidaan parantaa. Maailmaa - tai kehoja - ei tarvitse parantaa tai pelastaa, koska niitä ei ole olemassa. Mieli on.

"Koska ainoastaan mieli voi olla sairas, vain mieli voidaan parantaa. Vain mieli on parannuksen tarpeessa. Se ei näytä olevan totta, koska tämän maailman ilmenemismuodot näyttävät totisesti todellisilta." [P J 1:2-4]

Kurssi ei sinällään opeta jälleensyntymää, koska se on tinkimätön sille totuudelle, että koska jumalaeroa ei ole koskaan todellisuudessa tapahtunut, mitään ei missään synny mihinkään kehoihin, koska se kaikki on vain mielen harhassa tapahtuvaa, missä aikakin on vain harha. Se kyllä puhuu niistä jotka jo ovat täällä maailmassa ja jotka eivät vielä ole syntyneet ja jotka ovat jo menneet. Tämä voidaan nähdä jälleensyntymään viittaavana.

Mutta koska me nyt näytämme olevan täällä, ja meillä näyttää olevan täällä jotain tekemistä ja egon käsikirjoitus tapahtuu näennäisesti, ja koemme ajan lineaarisesti, me voimme puhua jälleensyntymisestä, aivan samoin kun Arten ja Pursahkin tekevät opetuksissaan.

Tästä jälleensyntymien kierrosta me kaikki - jotka olemme yksi mieli - tulemme jossain vaiheessa vapautumaan, ja tätä varten Kurssi on olemassa. Kurssi esittelee meille Sovituksen periaatteen jolloin alkuperäinen virhe, ajatus jumalerosta ja sen seurauksena tehty valinta samaistua egoon - oikaistaan. Eli valitsemme uudestaan niiden kahden vaihtoehdon välillä jotka ovat mahdolliset. Me olemme osa tätä oikaisua, kuten Kurssi sanoo: "Minun (eli oppilaan) osani Jumalan pelastussuunnitelmassa on välttämätön." [OT H 100] Ja koska meillä on vain kaksi valintaa, valita ego - jonka siis olemme jo kerran näennäisesti valinneet - tai Jumala, me tulemme lopulta valitsemaan vain totuuden eli Jumalan, eli paluumme takaisin unimaailmasta totuuteen on väistämätön.

Tätä varten Kurssi esittelee anteeksiannon työkalun (oikean anteeksiannon, edistyksellisen anteeksiannon, kvanttianteeksiannon joka on täysin päinvastainen kuin kristillinen tai newtonilainen syyn ja seurauksen anteeksianto. ⇨ osio: Anteeksianto), jolla pelastus tapahtuu, mielenvikainen mieli paranee ja palautuu oikeamieliseen mieleen, Pyhän Hengen yhteyteen, todelliseen Itseensä. Lopulta me muistamme todellisen itsemme ja Alkulähteemme joka on Jumalassa ja sen, että mitään siitä mitä luulimme tapahtuneen, ei koskaan tapahtunut.*





Kurssi on elinikäinen henkinen tie, prosessi ja se on jokaiselle sen opiskelijalle yksilöllinen sen mukaan miten valmis kyseinen oppilas on valmis ottamaan vastaan ja hyväksymään myös alitajuisella tasolla (johon Työkirjan tekeminen vaikuttaa), josta vastustus totuutta vastaan kumpuaa ja näyttäytyy sitten muodon tasolla vaikka vain esimerkiksi tällaisena ajatuksena; "minulla on nyt tänä aamuna aika paljon kaikkea tekemistä, ihan mukavaakin sellaista, että jätänpä nyt Kurssin vähäksi aikaa rauhaan". Jopa näin hienovaraista egon vastustus voi olla. Tämä ei tarkoita että näin täytyisi olla. Esimerkiksi Arten ja Pursah kehottavat tekemään Kurssia rauhassa: vain yksi harjoitus per päivä, kuten Kurssikin ainoaksi säännöksi harjoituksien tekemiseen antaa, ja joskus jonkin harjoituksen kanssa voi viettää useammankin päivän ja voi pitää myös vapaapäiviä, sekä Tekstiä pari sivua per päivä. Tämäkin on jo aika kova tahti jos sattuu olemaan elämässään kovin kiireinen. Minä joka en ole kiireinen ja olen patalaiska, olen pitänyt noita ohjeita ohjenuorana mutta en orjallisesti. Tällä hetkellä (2.7.2022) Työkirjaa olen tehnyt vuoden ja seitsemän kuukautta ja menossa on harjoitus 301.

Jos teemme oppikurssiin erityissuhteen ja siten teemme itsestämme jotenkin erityisen, se ei palvele Kurssin tarkoitusta. Tästä asiasta K. Wapnick puhuu luennollaan "Onnellinen Uni", selittäessään Kurssin käyttämää termiä "taikuus" Kurssissa "magia", mikä on kaikki aine maailmassa, energiasta lääkkeisiin, ruuasta happeen ja jopa hengittämiseen. 

"Me kaikki tarvitsemme taikuutta. Kuten aina haluan huomauttaa, hengitys on taikuutta. Meillä kaikilla on hyvin erityinen suhde happeen, koska uskomme, että ilman happea me kuolemme. No, mikä siinä kuolisi? Se, mikä kuolisi, on illuusio, mutta Jeesus ei missään kohtaa Kurssia ehdota, että meidän ei pitäisi hengittää tai syödä. Itse asiassa hän kertoo meille useammin kuin kerran, että Pyhä Henki ei ota meiltä erityissuhteitamme pois; Hän muuttaa ne, mikä tarkoittaa, että Hän muuttaa niiden tarkoituksen (katso esimerkiksi T-15.V.5; T-17.IV.2:3).

(...)

"Emme voi paeta taikuuden käyttöä. Se on kaksiteräinen miekka. Voidaan sanoa, että tämän kurssin opiskelu on "hyvää" taikuutta, koska sen tarkoituksena on herättää sinut unesta, ellet muodosta erityissuhdetta sen kanssa. Silloin se tekee sinusta erityisen, koska olet kurssin opiskelija ja joku muu ei ole, tai olet Kurssin oikean opettajan oppilas ja joku muu ei ole. Erityinen suhde Kurssiin on ilmeinen, kun huomaat, että et voi selviytyä päivästäsi, ellet suorita työkirjan opetusta ja lue osaa tekstistä; Et voi istua ravintolaan ja tilata ruokalistalta kysymättä ensin Pyhältä Hengeltä, mitä sinun pitäisi tilata; et voi ottaa onnenkeksejä laittamatta ensin käsiäsi onnenkeksien päälle ja antamatta Pyhän Hengen ohjata kätesi oikean onnenkeksin päälle, jolla on oikea viesti sinulle. Kun olet valinnut tällaisen erityisyyden, tämä kurssi, joka saattaa johtaa sinut kotiin, johtaa sinut täysin toiseen paikkaan. Kurssi ei ole muuttunut; tarkoituksesi on." 

( Kenneth Wapnick, Ph.D. The Happy Dream, Workshop on A Course in Miracles, Foundation for a Course in Miracles. © )

Alkuperäinen K. Wapnickin teksti täältä facimstore.org (nykyään vain maksullinen ) ⇨ Happy Dream

Suomennos Onnellinen Uni, Salainen Uni tällä sivustolla täältä ⇨ Onnellinen Uni



Ja vaikka olemme mahdollisesti antaneet aamulla kaiken Pyhän Hengen ohjaukseen ja hallintaan, voi olla vaikea erottaa, mikä on Hänen johdatustaan tai ohjausta, ja mikä taas on egosta lähtöisin. Yksi hyvä tapa on huomata tämä ero, on se, että jos edellisen kaltaiseen ajatukseen ("en nyt tänään jaksa tehdä Kurssia") liittyy tai sen takana on edes hitunen syyllisyyttä tai syyllistävää tunnetta, voi olla varma että se on egosta, kuten kaikki muukin mikä rikkoo mielenrauhaasi, oli se mitä tahansa, silloin tarkastelet asiaa egon näkökulmasta ja teet asiasta totta. Egon perimmäinen tarkoitus on saada sinut tuntemeen itsesi syylliseksi (alitajuinen syyllisyys siitä että uskoit erottaneesi itsesi Taivaasta ja jumalasta joka on synnyttänyt alitajuisen pelon uskomaasi Jumalan rankaisua kohtaan) ja mikä tahansa kelpaa sille, koska syyllisyys pitää yllä koko unta erillisyydestä. Jos näkisit sen jonain joka on pelkkää unta, miksi se häiritsisi sinua millään tavalla? Ja kaikki mikä tulee Pyhältä Hengeltä ei koskaan syyllistä tai tuomitse mitään tai ketään, eikä koskaan innoita minkäänlaiseen hyökkäykseen. Kaikki sellainen kuuluu egon ajatusmalliin jossa ollaan erillisiä ja erityisiä, missä kaikki on erillisyyttä ja missä hyökkäys yleensä on mahdollinen ja missä hyökkäykselle on oikeutus (pahantekijää kuuluukin rankaista-ajatus jne.). 

Pyhä Henki näkee kaikki maailmassa olevat muodot ja asiat yhtenä ja samana unen harhana; mikään harhan muoto ei ole toista pienempi tai isompi, tärkeämpi tai arvottomampi, hyvä tai paha - uni on unta - yhtä ja samaa, näytti se ilmiötasolla miltä hyvänsä, ja Se myös näkee kaiken unen taustalla olevan Hengen totuuden, joka on täydellistä ykseyttä ja viattomuutta, yhden Mielen joka on yhtä Luojansa kanssa - Jumalan Pojan joka on ikuisesti ja aina sellainen miksi Jumala Hänet loi. Jumalan ja Jumalan Pojan (Kristus) Identiteetti on yhtä. Täten Pyhä Henki antaa aina vain yhden ja ainoan tuomion: "Jumalan Poika on viaton". Täten jokainen Poikakunnan (kaikki näennäisesti erilliset mielen osat) jäsen on yhtä viaton, tapahtui muodon tasolla mitä tahansa. Muodon tason tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta ajan ja avaruuden ulkopuolella olevaan Todellisuuteen joka on muuttumaton, ikuinen ja täydellinen.  

Kurssi ei ole pikalounas ja sen kanssa on hyvä edetä rauhassa. On myös hyvä kysyä suoraan neuvoa ja opastusta jos kaipaa vahvistusta sille mitä pitäisi tehdä. Kun käyttää kymmenen tai viisitoista sekuntia siihen että hiljentää mielensä ja pyytää ohjausta, voi olla varma että sitä saa, muodossa tai toisessa. 

(Tai kuinka pitkään nyt haluaakaan, Kurssi kehottaa monessa kohtaa myöhempiä harjoituksia tehdessä viettämään aikaa hiljentyneessä mielessä juuri niin kauan kuin se tuntuu miellyttävältä. Jollekin se voi olla minutti tai kaksi, toiselle vartti tai puoli tuntia. Kurssi sanoo että aika on tehty sitä varten.) 

On hyvä myös huomata se, että me käytämme yleensä päivämme aikana yllättävän paljon aikaa kaikkeen täysin jonninjoutavaan. On täysin inhimillistä unohtua pitkiksi aikoihin "kissavideoiden" maailmaan (kaikki kunnia kissoille!), kunhan on tehnyt itselleen selväksi sen, mikä on se tehtävä jonka on ottanut vastaan jos on Kurssin kanssa vakavissaan. Ja kuten Arten ja Pursahkin sanovat, että nauru ja huumori on aina varmasti Pyhästä Hengestä, kunhan ei naureta toisten vahingoille. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Kuten Kurssikin sanoo, että "Minne hän ennen tuli tuomitakseen, sinne hän nyt tulee siunatakseen. Ja minne hänen oli tapana tulla itkemään, siellä hän nyt nauraa." [OK 10 5:13] Koska maailma ON harha, se ei ole suremisen arvoinen, vaan naurun arvoinen. Tämä ei tietenkään tarkoita, että meidän pitäisi nauraa hautajaisissa tai jotain muuta ajattelematonta; antaa kaikkien kokea se, mitä he ovat tänne tulleet kokemaan.

Se, että käyttäisimme päivämme aikana muutamia minuutteja (Työkirjan loppupuolella hieman enemmän) Kurssin tekemiseen ei ole paljoa vaadittu. Ihmeiden Oppikurssi on nimenomaan kurssi, joka on tarkoitettu elinikäiseksi opiksi. Sitä tuskin on tarkoitettu luettavaksi kuin romaania joka nopean lukemisen jälkeen laitetaan hyllyyn mihin se unohtuu ja sitten elämä jatkuu entisellään. Kurssi on tarkoitettu sovellettavaksi jokapäiväiseen elämään ja lopulta kaikkeen mitä opiskelija kohtaa elämässään. Sen onnistuminen vaatii kurssin ajatusten sisäistämistä todella kokonaisvaltaisesti, joten sen ajatusmallin tai ajatussuunnan omaksuminen vaatii jatkuvaa opiskelemista ja jatkuvaa itsensä muistuttamista, ennen kuin kurssin soveltaminen käytännössä alkaa tapahtumaan käytännön tasolla luonnostaan. Ja kuten Pursah ja Artenkin useasti muistuttavat, asioiden toistaminen ei ole pelkästään hyväksyttävää, vaan se on välttämätöntä. He myös antavat meille neuvon että Tekstiä kannattaa lukea vain pari sivua per päivä, ja vapaapäiviäkin (myös Työkirjan kanssa) voi pitää, jotta Kurssin ajatukset uppoavat tietoisuuteen. 

Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi hylätä elämästämme kaikki vastuumme tai lupauksemme vaikka ne kaikki ovatkin vain unessa tapahtuvaa, vaan että huomaamme milloin egomme haluaa pitkittää totuuden oppimista. Jo se, että huomaamme egon juonet ajatuksissamme ja katsomme niitä ja jätämme sitten ne omaan arvoonsa ja jatkamme eteenpäin, riittää.

Kaikista pahinta on, jos alamme syyttämään itseämme siitä, että teemme Kurssia liian laiskasti tai jotenkin väärin. Tämäkin on vain niitä egon ansoja joihin meistä jokainen varmasti tulee sortumaan. Minkäänlaista syyllisyyttä on turha tuntea mistään, koska tämän harhojen maailman koko perusta ja ydin, on juuri syyllisyys. Juuri syyllisyyden ja synnin ajatuksesta tämä meidän maailma syntyi ja tämä kollektiivinen ja alitajuinen syyllisyys näkyy meidän elämissämme lukemattomina eri muotoina, mutta vaikka ne näyttävät erilaisilta syyllisyyden muodoilta, niiden sisältö on aina sama. Tehtävämme on huomata että tämä syyllisyys on meissä ja me olemme sen syy - eli oma mielemme, mistä syyllisyys kumpuaa, oli se sitten ärsyyntymistä, vihaa tai raivoa, ja nähdä se sitten sinä mitä se on - se on eimitään, koska sitä ei ole olemassa. Kaiken voi antaa anteeksi oikein joka tekee egoa tekemättömäksi ja näin mieli paranee. (Oikeasta, kvanttianteeksiannosta enemmän omassa osiossaan Anteeksianto ja muissa muistioissa.)

Me ihmiset olemme mestareita, mitä tulee syyttämiseen. Me syytämme itseämme - ja toisia (jotka mielessä ovat yhtä) - siitä mitä syömme, että syömme liikaa tai liian vähän, vääränlaista ruokaa, liikumme liian vähän, katsomme tv:tä liian paljon, nukumme liikaa tai liian vähän, joku on ruma tai liian laiha tai lihava ym. ja tämä lista voisi jatkua loputtomiin; aina löydämme lisää syytöksien aiheita. Ja sitten kun emme syytä itseämme me syytämme muita ja maailmaa joka on aina jotenkin väärin. Me teemme tätä täysin luonnostaan. Syy siihen on se, että syyttäminen, itsen tai muiden on koko tämän metafyysisen maailman perustavaa laatua oleva ydin ja sen kasassa pitävä voima. Meiltä vain jää huomaamatta, että olemme tehnyt tämän kaiken itsellemme ja syyttämällä syytämme aina vain lopulta itseämme.

Kurssi ei ole mikään "bootcamp", eli jokainen joka antaa sille itsensä (eli on valmis ottamaan vastaan sen mitä se tarjoaa), tulee tekemään sen juuri niin kuin se pitääkin tehdä, koska hän on siitä lähtien Ikuisen Opettajan ja Oppaan opetettavana, joten oppilas voi täysin sydämin luottaa että häntä autetaan jatkuvasti, kun hän opiskelee Kurssia.

Kaikista parasta ohjausta on saatavilla kun ottaa hetkeksi itsensä kanssa hiljaisen hetken, sulkee silmänsä ja kysyy Pyhältä Hengeltä (joka on Kurssin mukaan Kristuksen Mieli ja jokaisen todellinen Identiteetti) ohjausta. Kuten Kurssi neuvoo, vastaus tulee aina ja varmasti, se voi tulla äänenä tai innoittuneena ajatuksena, tai olla jotain jonka luet kirjasta tai netistä tai lehdestä tai se voi olla jotain jota joku sanoo tai voimakas tunne tehdä jotain. Vastaus voi tulla heti tai jonkin ajan päästä, mutta varmaa on se, että sen saat. Kyse on lopulta vain siitä kuinka valmis olet vastaanottamaan vastausta.

Laajemmalla tasolla Kurssi opettaa että se Vastaus joka on vastaus kaikkeen, on jo annettu ja se vain odottaa sitä että sinä tulisit valmiiksi sille, että se voisi loistaa sinun mieleesi. Tähän Kurssi juuri tähtää. Kun opiskelija on ottanut vastaan tehtävänsä, mikä ei ole enempää eikä vähempää muu kuin herääminen todellisuuteen unen harhasta, jota Kurssi kutsuu Pelastukseksi, hän avaa mielensä Pyhälle Hengelle ja antaa tälle luvan työskennellä itsessään ja tämä tapahtuu meidän tiedostamattamme. Joku saattaa saada tästä myös näkyviä seurauksia muodon tasolla; oikein tehtyä anteeksiantoa seuraa aina ihme; kuten Kurssi sanoo, ihme ei koskaan mene hukkaan, vaikka me emme näekään sen vaikutuksia fyysisessä maailmassa. Meidän tehtävämme anteeksiannossa on kaksi ensimmäistä askelta: havaita se että se mitä havaitsemme ei ole totta eikä olemassa, että se on minun uneni joka näyttää tapahtuvan. Sitten vaihdamme ajatusmallin egosta Pyhän Hengen ajatusmalliin, jossa näemme, että mitään ei todellisuudessa tapahdu ja annamme anteeksi sen mitä ei tapahtunut. Anteeksianto voi olla seuraavanlainen lause jonka osoitamme mielessämme jollekin. "Sinä (nimi) olet ikuinen viaton henki. Kaikki on anteeksiannettu ja vapautettu." Tästä voi olla lukuisia versioita, mutta ajatus on aina sama: mitään ei ole tapahtunut. Sinä olet viaton henki. Me olemme yhtä Jumalassa jne. Loppu kuuluu täysin Pyhälle Hengelle. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä miten ja missä ihme toteutuu. Me vain luotamme siihen, että Se joka tietää kaiken, käyttää meidän antamamme ihmeen (Kurssi kutsuu niitä myös lahjoiksi joita annamme eteenpäin saadaksemme ne itsellemme, koska todellisuudessa aina kun annamme, saamme sen itse mitä annamme, koska on vain yksi: "Totuudessa antaminen ja saaminen on sama asia" [OT H 108]) juuri niin kuin se on kaikkien parhaaksi. 

Kenneth Wapnick Vastauksesta ja Pyhästä Hengestä:

"Omassa ajattelutavassani eroaminen todella näytti tapahtuneen ja olevan tosiasia. Samalla hetkellä, kun uskoimme eronneemme Jumalasta, pystytimme itsellemme kokonaan uuden ajattelumallin ja Jumala lähetti Oikaisijansa tekemään tämän erehdyksen tekemättömäksi. Hän on Kolminaisuuden kolmas persoona. (...) Hän on Vastaus Jumalasta eroamiseen. Jos luet Kurssista sanan "Vastaus" isolla alkukirjaimella voit aina korvata sen sanalla "Pyhä Henki". [JIO 2 s. 46]

Meidän ei ole tarkoitus luopua fyysisestä maailmasta mitenkään tekemisen tasolla tai muuttaa maailmaa joka ei ole tosi, vaan luopua siitä psykologisessa mielessä, tehdä siitä mielessämme meille merkityksetön ja antaa kaikelle fyysisen tason muodoille se arvo joka niillä on, eli ne kaikki ovat arvottomia, vain sillä on arvoa joka on meille näkymätön Jumalan todellisuus. Tämän jälkeen kaikki fyysisyys ja keho toimii vain Pyhän Hengen tarkoitusta varten, joka on anteeksianto kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Tästä alkaa sovituksen tie, jolla on vain yksi päämäärä ja sen saavuttaminen on aina varmaa, koska mitään muuta päämäärää ei ole. Kaikki valheellisen itsesi tekemät päämäärät ja suunnitelmat eivät ole tosia eivätkä ne tule lopulta koskaan johtamaan siihen, mitä todella itsessäsi - ja itsellesi - haluat, eli paluuta Jumalan yhteyteen. 

Pursah kuolemasta ja läheisten suremisesta, MK, s. 383:

Pursah: Kuolema on vertauskuva näennäiselle erollesi Jumalasta. Mitä tapahtuu, kun joku läheisesi näyttää kuolevan? Yhtäkkiä te olette erossa toisistanne. Näyttää siltä, että menetät hänet aivan samoin kuin menetät Jumalan. Mutta se ei ole totta. Et voi menettää läheisiäsi yhtään sen paremmin kuin Jumalaakaan. Te olette erottamattomat. Suret, kun rakastamasi keho näyttää kuolevan, mutta kuten Kurssissa opetetaan, oikeastaan kaipaat vain kokemustasi Jumalasta ja Taivaasta. 

Ja voisiko kukaan itkeä muuta kuin menetetyn viattomuutensa tähden? [P 2IV 1: 7]

Kaikki muu mielestäsi tavoittelemisen arvoinen on vain epäjumalan kuvia joita olet tehnyt itsellesi, uskoen että ne lopulta toisivat sinulle onnen. Ja kun saat sen mitä maailmassa tavoittelit huomaat pian että sen tuoma onni oli vain hetkellistä ja sitten siirrät tavoitteesi johonkin muuhun minkä uskot jälleen tuovat sinulle sen lopullisen onnen. Nämä kaikki epäjumalan kuvat ovat vain vertauskuvia sille ainoalle puutteelle joka sinulla on. Alitajuisesti koet erottaneesi itsesi Jumalasta joka sinut loi itsensä kaltaiseksi. Ja tämä on se puute jota yritämme muodon tasolla täyttää mitä moninaisin teoin ja haluin näkemättä sitä mikä on lopulta kaikkien halujemme perusta.

Kun olet vastaanottanut Sovituksen, näytät yhä toimivan ihmisten maailmassa samalla tavalla kuin ennenkin, teet asioita, työtä ja vietät vapaa-aikaa, katsot tv:tä, äänestät, rakastat läheisiäsi ja vähemmän rakastat jotain pöljää pomoasi esimerkiksi, jne. mutta mielesi on yhä vähemmän kiinni maailmassa, sen psykologinen kahle hellittää yhä enemmän mitä enemmän mielessäsi on oikeamielisiä ajatuksia ja mitä enemmän opit antamaan anteeksi itsellesi ja muille sen mitä ei ole tapahtunut. Jokainen oikea anteeksianto, jokainen siunaava ajatus muista ja jokainen hetki kun muistat että kohtaamasi ihminen ON Jumalan Poika ja sinä Itse ja sinun kanssasi yhtä siinä ikuisessa Ykseydessä mitä et ole koskaan jättänyt, kuljet kohti päämäärää.

Sinä voit eksyä harhapoluille ja hetkittäin ummistaa silmäsi totuudelta joka on sisässäsi, mutta koskaan et ole yksin etkä ilman Opasta, jonka itse Jumala on sinulle luvannut olemaan kanssasi aina ja ikuisesti, eikä Hän koskaan jätä sinua yksin, etkä koskaan voi astua harhaan, paitsi omissa kuvitelmissasi, jos satut unohtamaan, että sinä itse teit sen maailman mielessäsi jossa nyt tunnut kulkevan ja elävän elämääsi.*




Projisointi saa aikaan aistihavainnot. Näkemäsi maailma on juuri sellainen, millaiseksi sen varustit, ei sen enempää. Mutta vaikka se ei ole sen enempää, ei se ole vähempääkään. Sen vuoksi se on sinulle tärkeä. Se todistaa sinun mielesi tilaa, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva. [T 21 J 1:1-5]




"Elämä on komediaa"

Tapio Roth


Luo kotisivut ilmaiseksi!