MUISTIO V

Toisista elämistä.

Pursah:

Olemme aiemmin teroittaneet sitä, että Kurssin mukaan mielen suunta on aina automaattinen, riippuen siitä ajattelumallista, jota se noudattaa. Jos ajattelet oikeamielisesti, toisin sanoen anteeksiantavasti yhdessä Pyhän Hengen kanssa, kuljet väistämättä oikeaan suuntaan. Tuo suunta vie kotiin Jumalan luo.

Arten:

Useimmat henkisyydestä kiinnostuneet ihmiset olettavat, että kun keho kuolee, he siirtyvät kuolemanjälkeiseen elämään, jossa he sitten tekevät tulevaa elämäänsä koskevia päätöksiä, sopimuksia ja sitoumuksia. Ei! Nuo elämät ovat jo tapahtuneet. Sen sijaan he kokevat uudelleen sen elokuvan joka on jo kuvattu. Se mitä ihmiset kutsuvat kuoleman jälkeiseksi elämäksi on oikeastaan välielämää. Se on ajanjakso, joka vietetään kahden unielämän välillä, joiden yksityiskohdat on jo päätetty. Se vapaus tai vapaa tahto, joka näissä elämissä ihmisillä on, merkitsee kykyä valita Pyhän Hengen tulkinta kaikesta egon tulkinnan asemasta. Se, tehdäänkö tämä vai ei, määrää sekä kokemukset elämien välillä että sen, mikä elämä seuraavaksi koetaan. Siksi on niin tärkeää, ettei anteeksiantamisen kanssa viivytellä. Älä odota seuraavaan vuoteen. Älä odota seuraavaan elämääsi. Sinä määräät oman tulevaisuutesi juuri nyt riippuen siitä, millaisia valintoja teet, toisin sanoen valitsetko Pyhän Hengen tulkinnan vai egon tulkinnan kaikkien havaintojesi suhteen.

Seuraava unielämäsi, jos tarkastelet jotakin toista elämää, ei kenties ole sama kuin mitä näennäisesti olisi seuraavaksi vuorossa. Seuraava elämäsi saattaa olla se, joka näytti tapahtuvan 500 vuotta sitten tai tuhat vuotta sitten tai sadan vuoden kuluttua tästä hetkestä. Sillä ei ole väliä. Tuon elämän luonne sekä siihen liittyvät anteeksiannon oppiläksyt riippuvat siitä, opitko ne anteeksiannon oppiläksyt jotka sinulla juuri nyt on. Siksi on niin tärkeää, että hyödynnät kaikki oppiläksyt, jotka päivittäin tiellesi tulevat. Juuri ne Pyhä Henki haluaa sinun oppivan. Jos opit ne - mihin siis pääset harjoittamalla todellista anteeksiantoa, joka lähtee syyn eikä seurauksen tasolta - silloin sinun ei tarvitse toistaa samoja kuvioita seuraavassa elämässäsi. Saat siirtyä sellaiseen paikkaan, jossa pääset edistymään vielä entisestäänkin ja kenties saattamaan loppuun kaikki anteeksiantamisen oppiläksyt palataksesi kotiin.

Sinun on tietenkin aivan mahdollista tehdä näin jo tässäkin elämässäsi riippuen siitä, miten omistautunut olet asialle ja kykenetkö antamaan anteeksi kaiken eteesi tulevan.

Kuten kurssissa sanotaan - ja tämä pätee niin tähän kuin mihin tahansa muuhunkin elämään:

Koettelemukset eivät ole muuta kuin läksyjä, joita et onnistunut oppimaan ja jotka nyt tarjotaan sinulle uudelleen, jotta siellä missä ennen teit virheellisen valinnan (eli syyllistit, tuomitsit, arvostelit eli teit koettelemuksen tai tilanteen todelliseksi uskomalla sen todeksi.*), voisit nyt valita paremmin ja siten päästä kaikesta siitä tuskasta, jonka aikaisempi valintasi on sinulle aiheuttanut. [T 31 VIII 3]

[REOUK, s. 49]

Tuskin tätä voi korostaa liikaa: voit antaa anteeksi kaiken eteesi tulevan ja sinulle tapahtuvan, kuten myös kaiken mitä itse olet tehnyt tai teet, koska mikään siitä mitä havaitset ei ole totta, eikä sitä ole todellisuudessa tapahtunut - oli se sitten mitä tahansa. Älä huolestu mistään. Älä pelkää mitään koska mitään ei voi tapahtua Jumalan Pojalle joka Sinä Olet. Muista että mitään todellista ei voi vahingoittaa ja mikään mitä voidaan vahingoittaa ei ole todellista, vaan pelkää harhakuvaa jota uneksit. Anna anteeksi se mitä ei tehty ja se mitä ei koskaan ollut. Syyllisyys oli harhaa eikä syntiä koskaan ollut olemassa muussa kuin harhaisessa kuvitelmassa. Mtk.

Tähän sopii myös seuraava tarina (jonka koen monesti lohduttavaksi silloin kun mieli harhailee egon maailmaan ja Totuus himmenee) hieman tämän muistion käsittelemien kirjojen ulkopuolelta, eli Axel Federholmin kirjasta Näin olen kuullut:

Totuuden etsijä katseli kuoleman jälkeen elämänsä hiekkarantaa jossa hän näki omat jalanjälkensä. Välillä hänen jälkiensä vierellä kulki toiset jalanjäljet. Jeesus sanoi hänelle: "Tuossa minä kuljin sinun kanssasi kun sinulla oli vaikeaa". Etsijä sanoi: "Tuossa missä on vain yhdet jäljet minulla oli todella vaikeaa. Mikset silloin kulkenut kanssani?" Jeesus vastasi: "Niissä kohdissa missä näet vain yhdet jalanjäljet, minä kannoin sinua".

Mtk.

Näen vain menneisyyden.

Tätä opetusta on ensin erityisen vaikeaa uskoa todeksi. Kuitenkin se on järjellinen perusta kaikille edellä esitetyille opetuksille. Se on syy siihen, miksi mikään näkemäsi ei merkitse mitään. Se on syy siihen, miksi olet antanut kaikelle näkemällesi koko sen merkityksen, joka sillä sinulle on. Se on syy siihen, miksi et ymmärrä mitään, mitä näet. Se on syy siihen, miksi ajatuksesi eivät merkitse mitään ja miksi ne ovat samanlaisia kuin näkemäsi esineet. Se on syy siihen, miksi et koskaan ole poissa tolaltasi siitä syystä, kuin luulet.

Se on syy siihen, että olet poissa tolaltasi, koska näet jotain, mitä ei ole olemassa.

[OT I h7 1:1-8]

Tekemättömäksi tekeminen

ja todellinen rukous - Kolme tapaa - Isä meidän

[REOUK s. 33-38]

Pursah:

Kuten tiedät, eräs parhaista tavoista tehdä ego tekemättömäksi on anteeksianto. Toinen tapa on antaa ohjat Pyhälle Hengelle. Se on paljon tärkeämpi asia kuin kenties ajattelet eikä ainoastaan siksi, että Pyhä Henki kykenee arvioimaan asiat paljon sinua peremmin. Pyhä Henki kykenee kyllä näkemään kaiken koskaan tapahtuneen ajan alusta sen loppuun, mutta Pyhän Hengen valitsemisella on tärkeämpikin syy. Kurssin Opettajan käsikirjassa opetetaan, että kun seuraat Pyhän Hengen ohjausta, vapautat itsesi syyllisyydestä.

Tämä oppimäärä on erittäin yksilöllinen, ja sen kaikki osat ovat Pyhän Hengen erityisen huolenpidon ja ohjauksen alaisia. Kysy, niin Hän vastaa. Vastuu on Hänen ja Hän on ainoa, Joka pystyy sen ottamaan. Sen ottaminen on Hänen tehtävänsä. Sinun tehtäväsi on osoittaa kysymyksesi Hänelle. Vai haluaisitko olla vastuussa päätöksistä, joista ymmärrät niin vähän? Ole iloinen, että sinulla on Opettaja, Joka ei voi erehtyä. Hänen vastauksensa ovat aina oikeita. Voisitko sanoa samaa omistasi?

Päätöksenteon siirtämisestä Pyhälle Hengelle yhä useammin ja useammin on toinenkin hyvin tärkeä etu. Et ole ehkä ajatellut asiaa siltä kannalta, mutta sen keskeinen asema on ilmiselvä. Kun seuraat Pyhän Hengen ohjausta vapautat itsesi syyllisyydestä. Se on Sovituksen sisin olemus. Se on oppimäärän ydin. Pelkosi perustana on se, että luulet anastaneesi itsellesi sinulle kuulumattomia tehtäviä. Koko näkemäsi maailma heijastaa harhaa, jonka mukaan olet tehnyt niin, ja se tekee pelon väistämättömäksi. Tehtävän palauttaminen Yhdelle , jolle se kuuluu, merkitsee siten poispääsyä pelosta. Ja juuri se sallii rakkauden muiston palata luoksesi. Älä siis ajattele, että Pyhän Hengen seuraaminen olisi tarpeen vain, koska olet itse puutteellinen. Sen tehtävänä on näyttää sinulle tie ulos helvetistä.

[OK-29-2:6-13-3]

Kun etsit apua itseäsi korkeammalta voimalta sen sijaan, että luottaisit vain omiin kykyihin ja taitoihisi, oikeastaan teet tekemättömäksi mielessäsi ajatuksen erkaantumisesta sen sijaan, että vahvistaisit sitä. Kun teet asiat itse, vahvistat vain ajatusta erosta, mutta Pyhän Hengen valitseminen oppaaksi on ratkaisu tähän. Käytä joka aamu kymmenen sekuntia siihen, että sanot: "Pyhä Henki, ohjaa sinä tänään kaikkia minun ajatuksiani ja tekojani."

Koska tekosi ovat tietenkin ajatustesi seurausta, sinun tulee keskittyä siihen, mitä ajattelet - eli syyhyn - eikä siihen mitä teet - eli seuraukseen. Unessa ei oikeastaan ole mitään syytä ja seurausta vaan kaikki on vain seurausta. Syy on mieli, joka heijastaa kaiken, ja siellä kaikki työ myös tulee tehdä.

Tämä on erittäin tärkeä opetus. Tästä tulee mieleen eräs Ken Wapnickin luento jossa hän kertoo esimerkin juuri liittyen tähän. Ken kertoo kuinka eräät Kurssin oppilaan kertoivat hänelle eräässä työpajassa kuinka he katsoessaan uutisia ensimmäisestä Persian sodasta lähettivät mielestään kultaista valoa ja parantavia valonsäteitä sotaan osallistuville ja sen uhreille. Hyvää tarkoittava ajatus sinänsä, mutta tässä tapauksessa koko Kurssin idea ja ajatusmalli mihin se pohjaa käsitetään täysin väärin, eli taas jostakin maailmassa olevasta tehdään todellista, uskotaan siihen että jotain väärää ja kauheaa tapahtuu oikeasti ja yritetään vaikuttaa siihen; yritetään muuttaa maailmaa jota ei ole edes olemassa.

On täysin yhdentekevää mitä me maailmassa teemme, vaan tärkeää on se, mitä me ajattelemme. Jos ajattelemme väärämielisiä asioita ja ajatuksia, pahimmassa tapauksissa syntyy fyysisiä ruumiita, sotaa ja kauhua. Jos taas ajattelemme oikeamielisiä ajatuksia, se tietysti heijastuu seuraukseen eli maailmaan ja sen mukaan tietysti teemme asioita jotka heijastavat kaikkea sellaista kuin esim. lempeyttä, anteeksiantoa, rakkautta ja kaikkea sellaista mikä on ns. hyvää.

Sillä ei ole merkitystä olemmeko pyöveleitä vai jesuiittoja. Seurauksien maailma on harhaa ja siten täysin merkityksetön. Mtk

Vielä eräs hyvä tapa egon tekemättömäksi tekemiseen on käyttää sitä alkuperäistä rukouksen muotoa, josta kerrotaan Rukouksen laulu-kirjasessa, joka ei enää nykyään ole pelkkä irrallinen kirjanen vaan kiinteä osa Ihmeiden oppikurssin kolmatta englanninkielistä laitosta. Sinun kannattaisi lukaista se joskus. Rukouksen alkuperäinen muoto tapahtuu hiljaisesti. Kun J käytti Isä meidän-rukousta 2000 vuotta sitten, se ei ollut itse rukous vaan eräänlainen johdanto tai kutsu Jumalalle, eikä raamatussa oleva versio siitä ole mitenkään kovin hyvä käännös, ja tämän lisäksi kirkkokin on muutellut sitä ensimmäisten vuosisatojen aikana. Kurssin Tekstiosassa, sivulla 396 (IOK:n suomennoksen sivunumero*), löytyy parempi versio Isä meidän-rukouksesta. Lukisitko sen meille?

Gary:

Tottahan toki. Olenkin aina pitänyt siitä. Mutta sanoit siis, että se on vain eräänlainen johdanto, jonka avulla valmistaudutaan olemaan mielessä yhtä Jumalan kanssa, ja että todellinen rukous on se, että hiljentyy, yhdistyy Jumalaan täydellisessä ykseydessä ja hukkuu Hänen rakkauteensa, se on siis vähän kuin olisi pysyvässä täyden kiitollisuuden ja runsauden tilassa, koska täydellisessä ykseydessä meillä on kaikki. Kokonaisuudesta ei voi puuttua mitään.

Pursah:

Olet ymmärtänyt asian oikein, joten luepa se nyt meille. Pyydän sinua sen jälkeen lukemaan erään toisenkin kohdan, minkä jälkeen hiljennymme pariksi minuutiksi ja harjoittelemme liittymistä yhteen Jumalan kanssa täydellisessä ykseydessä, mikä on hyvä tapa tehdä erillisyys tekemättömäksi.

Isä meidän

Isä, anna meille meidän harhamme anteeksi

ja auta meitä hyväksymään

todellinen suhteemme Sinuun, jossa mitään harhoja ei ole

ja johon niitä ei koskaan voi tulla.

Meidän pyhyytemme on Sinun pyhyyttäsi.

Mitä sellaista meissä voisi olla, mikä tarvitsisi anteeksiantamusta,

kun Sinun pyhyytesi on täydellistä?

Unohduksen uni

on ainoastaan haluttomuutta muistaa Sinun anteeksiantamustasi

ja Sinun Rakkauttasi.

Älkäämme saattako itseämme kiusaukseen,

sillä Jumalan Pojan kiusaus ei ole sinun tahtosi.

Ja suo meidän ottaa vastaan ainoastaan se, minkä Sinä olet antanut,

ja hyväksyä ainoastaan se niihin mieliin,

jotka Sinä loit ja joita Sinä rakastat.

Aamen.

[T 16 VII 12]

Pursah:

Kaunista. Lue vielä se kohta Unohtuneesta laulusta, josta pidät eniten. Näin saamme hyvän käsityksen siitä, mihin tällä mietiskelyllä pyrimme, ja lisäksi se kuvaa hyvin henkistä näkökykyä. Juuri tällaista kokemusta etsitään, kun tullaan yhdeksi Jumalan kanssa ja hukutaan Hänen rakkauteensa.

Gary:

Kehon tuolla puolen, auringon ja tähtien tuolla puolen, kaiken sen takana mitä näet - ja kuitenkin jollain lailla tuttuna - on kultainen valokaari, joka sitä katsellessasi levittäytyy suureksi ja loistavaksi ympyräksi. Ja koko ympyrä täyttyy valkeudella silmiesi edessä. Ympyrän rajat haihtuvat, eikä mikään enää pidättele sitä, mikä sen sisällä on. Valkeus laajenee ja peittää kaiken, se laajenee loputtomasti loistaen ikuisesti vailla mitään esteitä tai rajoja millään suunnalla. Sen sisällä kaikki yhtyy täydelliseen jatkumoon. On mahdotonta edes kuvitella että mitään voisi olla sen ulkopuolella, sillä mitään sellaista ei ole, missä tätä valkeutta ei olisi. Tällainen on hyvin tuntemasi Jumalan Pojan todellinen näkökyky. Tällainen on hänen näkökykynsä, joka tuntee Isänsä. Siinä on muisto siitä, mikä sinä olet: osa siitä, se kaikki sinussa kaikkeen yhtyneenä, yhtä varmasti kuin kaikki on yhtyneenä sinuun. [T 21 I 8]

Pursah:

Hiljentykäämme nyt viideksi minuutiksi ja yhtykäämme Jumalaan täydellisessä ykseyden ja kiitollisuuden tilassa. Me rakastamme sinua, Isä. Jumala on.

Garyn huomautus: Tässä vaiheessa päästin kaikesta irti ja yritin liittyä Jumalaan. Koin laajenevani ja kaikkien rajojeni katoavan. Mielessäni ei ollut minkäänlaista sanoja, ainoastaan ajatus kauniin puhtaasta valkoisesta valosta, joka levisi kaikkialle. Ei ollut minkäänlaista kitkaa tai mitään, mikä olisi pysäyttänyt minut. Itse asiassa mitään "minuakaan" ei ollut olemassa. Sen sijaan, että minä olisin ajatellut, oli kuin Jumala olisi ajatellut minua.

Tuo kokemus pysyi yllä jonkin aikaa, en tiedä tarkalleen, miten kauan. Tunsin oloni painottomaksi eikä minulla ollut mikään kiire palata takaisin olohuoneeseeni, jossa kuvittelin olevani. Sitten kuulin Artenin alkavan puhua ja tiesin, että meidän oli aika jatkaa keskusteluamme.

[REOUK s. 33-38]

Kurssi, Työkirja ja oikea anteeksianto - Sinä itse olet tehnyt kaikki muut!

Arten:

Ihmeiden oppikurssi ei ole uskonto. Siihen ei tarvitse uskoa eikä siihen tarvitse käännyttää ketään. Ketään ei tarvitse vakuuttaa siitä, että Kurssi on oikea tie. Loppujen lopuksihan henkisyys on hyvin henkilökohtainen asia. Se on jotakin, mikä tapahtuu sinun ja Pyhän Hengen tai J:n tai Y'shuan välillä - tai miksi nyt haluat tuota toista tahoa nimittääkään. Sillä ei ole väliä. Lopulta kaikki johtaa omakohtaiseen kokemukseen läheisestä suhteesta Jumalan kanssa. Se on kuin täydellinen kosminen orgasmi, jota ei voi mitenkään pukea sanoiksi.

Ihmeiden oppikurssissa ei ole juurikaan sääntöjä, mikä todistaa sen, ettei se ole uskonto, mutta meitä pyydetään kuitenkin noudattamaan Työkirjan ohjeita. Esimerkiksi ei ole tarkoitus, että harjoituksia tehdään enemmän kuin yksi päivässä, joten Työkirjan tekemiseen menee vähintään vuosi.

Gary:

Eräs tyyppi tuli luokseni ja ilmoitti ylpeänä: "Sain Työkirjan tehtyä puolessa vuodessa".

Arten:

Juuri niin, jotkut eivät kykene noudattamaan edes yhtä sääntöä. Lisäksi on vielä toinenkin kirjoittamaton sääntö, jonka pitäisi olla aivan ilmeinen, ja se kuuluu näin: Kurssi on tehtävä. Ellet tee sitä, et saa siitä mitään hyötyä. Kurssin tekeminen vaatii vähän vaivannäköä ja siksi eräs sen osa onkin nimeltään Työkirja. Kurssi on henkisen harjoittamisen tie. Se vaatii jotakin oppilailtaan ja antaa vastineeksi aika paljon. Minkä tahansa arvokkaan eteen kannattaa vähän tehdä töitä, ja valaistuminen on varsin arvokas asia.

Gary:

Toisaalta asiaan liittyy paradoksi, tai oikeastaan Kurssissa on moniakin paradokseja, mutta tarkoitan seuraavaa: Ajattelin aiemmin, että minun täytyy tehdä aivan valtava työ antaakseni maailmalle anteeksi siten kuin J sen teki. Olen kuitenkin oppinut matkan varrella, että ihmisten tuomitsemiseen menee paljon enemmän aikaa kuin heille anteeksi antamiseen! Tarkoitan sitä, että anteeksiantamisesta tulee vähitellen niin kiinteä osa itseä, ettei sitä tarvitse enää edes ajatella kovinkaan paljon. Se alkaa tapahtua ihan itsestään, joten anteeksiantamiseen käytetty aika lyhenee lyhenemistään vuosien saatossa. Mutta toisaalta, jos käytät aikaa muiden tuomitsemiseen, sinun on aina keksittävä jokin sopiva tarina, miksei joku ole anteeksiantosi arvoinen. On paljon nopeampaa antaa kaikille törpöille vain anteeksi.

Pursah:

Tämä on varsin totta, veliseni. Ja kun kerran puhumme anteeksiannosta, kerrataanpa vielä, millaisesta anteeksiannosta oikein on kyse. Vanhanaikainen, newtonilainen, subjektin ja objektin välillä tapahtuva anteeksiantaminen on hyödytöntä - sellainen, jossa annetaan toiselle anteeksi, koska kuvitellaan hänen tehneen jotakin. Tämä vain pitää yllä alitajuisessa mielessä ajatusta erillisyydestä.

Todellinen anteeksianto vapauttaa muut, koska he eivät ole oikeasti tehneet yhtään mitään, sillä sinä itsehän olet tehnyt kaikki muut. Näet siis vain oman projektiosi aika-avaruudellisesta maailmankaikkeudesta. Todellisessa anteeksiannossa otat vastuun siitä, että olet itse keksinyt kaiken, mutta teet sen väkevällä tavalla, sillä nyt lähdet liikkeelle syystä etkä seurauksesta. Juuri tästä ajatusten kääntämisestä Kurssi puhuu.

Näin sallit myös Pyhän Hengen parantaa kaiken sen, mikä on alitajuisen mielesi syövereissä piilossa: sen syyllisyyden, josta sinulla ei ollut tietoakaan ja joka palautuu takaisin aina siihen perimmäiseen ajatukseen, että Jumalasta voisi olla erillään. Tätä tarkoitetaan perisynnillä ja pohjimmiltaan juuri tämä ajatus on järkyttänyt sinua.

Mutta sen jälkeen alat etsiä oman mielenrauhasi järkkymisen syytä itsesi ulkopuolelta, sillä sinne olet sen projisoinut. Näin ajattelet olevasi pois tolaltasi siksi, ettei sinulla ole säästössä riittävästi rahaa eläkepäiviäsi varten tai koska pelkäät terroristien räjäyttävän lentokoneesi, ja unohdat ettei järkytyksesi syy oikeasti ole mielesi projektio vaan järkytyksesi lähde on itse mielessäsi. Ja ratkaisu on siinä, että annat anteeksi kuvitteelliselle projektiollesi, joka on sinun pieni osasi tässä työssä, ja että näin sallit Pyhän Hengen tehdä suurimman osan työstä, mikä merkitsee sinun paranemistasi sillä tavoin, ettet ymmärrä sitä, vaikka voitkin sen kokea. Kun siis annat anteeksi, tiedostumattomassa mielessäsi tapahtuu perusteellisia muutoksia, ja pian myös kaikki kokemuksesi muuttuvat. Sen sijaan, että koet olevasi keho, alatkin vähitellen kokea olevasi se, mikä todella olet, eli rakkaus tai puhdas henki, jotka Kurssissa merkitsevät samaa asiaa, sillä hengen tasolla ne ovat täysin samoja kuin Jumala.

Arten:

Ehkä tässä vaiheessa kannattaa vielä muistuttaa siitä, että tämä rakkaus on täydellistä rakkautta. Se ei ole sellaista rakkautta, mitä ihmiset sillä tavallisesti käsittävät. Tämä rakkaus ei ole ainoastaan täydellistä, mutta kuten sekä Raamatussa että lhmeiden Oppikurssissa sanotaan: täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Täydellinen rakkaus ja pelko eivät voi olla yhtä aikaa olemassa. Täydellinen rakkaus on kaikenkattava. Tällaista rakkautta ei voi pidätellä joltakulta, sillä muuten sitä ei voi kokea itse. Ellei se ole kaikenkattavaa, se ei ole todellista rakkautta.

Joten tässä vaiheessa lienee paikallaan kerrata eräs asia: jos kehottaa ihmisiä valitsemaan rakkauden pelon asemasta, se on aika pinnallista opetusta, ellei sitä selitä tarkemmin, sillä useimmat ihmiset ajattelevat, että puhutaan heidän rakkaudestaan, ja juuri siitä Kurssi ei puhu. Kurssissa puhutaan Jumalan täydellisestä rakkaudesta. Ihmisten käsitystä rakkaudesta nimitetään Kurssissa erityiseksi rakkaudeksi, koska se ei koske kaikkia vaan ainoastaan niitä, jotka on valittu rakkauden kohteiksi. Useimmilla ihmisillä on myös erityisiä vihasuhteita, ihmisiä joihin he projisoivat oman alitajuisen syyllisyytensä. Ja molemmat voi tietenkin toteuttaa yhdessä valitsemalla viha-rakkaussuhteen, mutta kun kyse on erityisestä rakkaudesta tai vihasta, on tietenkin paljon helpompi antaa anteeksi niille, joita ajattelee rakastavansa, kuin niille joita ei ajattele rakastavansa. On siis muistettava, että todellinen rakkaus antaa kaikille ja kaikelle anteeksi poikkeuksetta. Se tietää, mitä ihmiset oikeasti ovat. He eivät ole oikeasti ihmisiä. He ovat täydellistä rakkautta, sellaisia joiksi Jumala heidät loi.

He saattavat kyllä kuvitella olevansa ihmisiä ja vieläpä älykkäitä sellaisia, mutta sanonpa sinulle, Gary, ettei älykkyys ilman rakkautta ole yhtään mitään. Kun puhumme todellisesta rakkaudesta, tarkoitamme siis Pyhän Hengen rakkautta emmekä ihmisten rakkautta. Pyhä Henki edustaa Jumalaa tällä tasolla. Hän on muisto siitä, mikä sinä olet. Pyhä Henki näkee kaikkialla viattomuutta, koska Hän näkee jokaisen olevan samanlainen Hänen kanssaan. Anteeksianto on Pyhän Hengen mahtava opetuksen apuväline, sillä se johtaa kokemukseen täydellisestä rakkaudesta. Ja tämä kokemus on samalla sen kokemista, että on kaikki. Kuten Kurssissa sanotaan: "Jumala ei halua, että Hänen Poikansa tyytyy vähempään kuin kaikkeen." [T 15 III 4]

Tämä ei ole mikään filosofisen pohdiskelun Kurssi, eikä siinä piittata täsmällisestä terminologiasta. Vain yksi asia on sille tärkeä ja se on Sovitus, eli havaintokyvyn oikaisu. Sovitus saavutetaan anteeksiannolla. "Yksilöllisen tietoisuuden" rakennelma on pohjimmiltaan tarpeeton, sillä sen käsite edustaa "peruserehdystä" eli "perisyntiä". Pelkkä erehdyksen tutkiminen ei johda sen oikaisuun, jos todella tahdot onnistua olemaan välittämättä erehdyksestä. Ja juuri siihen prosessiin Kurssi tähtää. [KS-J-1]

Kiusaus

Kun J puhuu kiusauksista Kurssissaan tarkoitetaan jotain aivan muuta kuin niitä, mitä me yleensä näemme kiusauksiksi, eli jotain fyysisyyteen liittyvää kuten esim. ns. paheita. Kiusauksilla J tarkoittaa mielen kiusauksia, sitä miten ajattelemme muista, eli nähdä veljet ja siskot jonain muuna kuin totena eli Jumalan Poikina, Kristuksena tai Ikuisena viattomana Henkenä, mitä kaikki todellisuudessa olemme.

Kaikki tuomitseminen ja syyttäminen ja arvostelu on kiusaukseen antautumista - kuin myös ihmisiin (tai eläimiin) ja tilanteisiin suhtautuminen ärsyyntymisellä, vihastumisella ja raivolla tai muulla hyökkäyksen muodolla, jota myös kaikki mielen puolustuskeinot ovat, jotka ovat egon ajatusmallin perusta. Tällä taas ei ole mitään tekemistä fyysisten mielihalujen tai mieltymysten kanssa. Kurssi ei ole mikään fyysisten kieltäymysten oppi kuten esim. eri uskonnoissa ja elämänkatsomuksissa ja opeissa haetaan jonkinlaista pelastusta ja valaistumista fyysisten asioiden kieltämisellä ja torjumisella tai jostakin pidättäytymisellä tai päinvastoin jollain pakollisilla rituaaleilla. Kurssi on käytännöllinen mielen harjoittamisen Kurssi Pyhän Hengen/Kristuksen kanssa (tai miksi sitten Korkeampaa Itseä haluaakin kutsua), joka tähtää siihen, että lopulta kaikki fyysinen ja fyysisin silmin nähtävä katoaa kun se - ja kaikki mitä siinä eli maailmassa ja maailmankaikkeudessa tapahtuu - ennen sitä nähdään täysin merkityksettömänä, unessa olevan mielen harhana, epätodellisena epäluomuksena josta mikään ei ole totta eikä millään tasolla haluttavaa tai tavoiteltavaa. Kuten Kurssi sanoo monesti, ainoa asia joka vielä hetken näennäisesti näkyvässä maailmassa on tehtävänä, on anteeksianto kaikkea kohtaan.

Gary kertoo myös tästä MK:ssa (s. 103 ) kun oli herännyt yhtenä aamuna J:n sanoihin.*

Gary:

Eräänä aamuna heräsin poikkeuksellisen selkeässä mielentilassa. Silloin kuulin syvältä sisältäni ja minun kauttani tulevan Äänen sanovan jotakin niin suuren arvovaltaisesti, ettei minulla ollut epäilyksen sijaakaan. Kuulin sen sanovan:

Kiellä maailma ja sen tavat. Tee niistä itsellesi merkityksettömiä.

Vaikka mielessäni vilisikin kuvia kaikenlaisesta luopumisesta, olin täysin äimistynyt. Sanoin intuitiivisesti: "Minä teen niin, en tiedä miten, mutta teen niin." Ääni vastasi minulle lohdullisesti:

Minä näytän sinulle miten.

(...)

Minulta tulisi kulumaan pitkä aika, kunnes ymmärtäisin, ettei minua pyydetty luopumaan yhtään mistään, mutta olin jo kiitollinen siitä Pursahin huomautuksesta, ettei J vaatinut ketään luopumaan mistään fyysisellä tasolla. Minulla alkoi jo olla hyvä käsitys siitä, että J:n opetukset tuli soveltaa käytäntöön nimenomaan mielen tai syyn tasolla eikä maallisella seurauksen tasolla.

[MK s. 103-104]

MIstä siis luovumme kun luovumme maailmasta ja kaikista niistä asioista joita olemme pitäneet tärkeinä ja haluttavina elämässämme, joista miedän siis ei tarvitse luopua fyysisesti? Se on täsmälleen samaa kuin antaa yöllisten unien mennä ja haihtua mielestä kun olemme aamulla heränneet. Ne olivat illuusiota, aivan samoin kuin se näennäinen todellisuus johon näytämme heräävän nukuttuamme. *

Edelliseen liittyen Kurssissa on kaunis kappale luvussa 26, IX Sillä He ovat tulleet:

Ajattelepa, miten pyhä sinun täytyy olla, kun sinusta käsin Jumalan puolesta puhuva Ääni kutsuu rakastavasti veljeäsi, jotta voisit herättää hänessä kutsuusi vastaavan Äänen! Ja ajattele, miten pyhä hänen onkaan oltava, kun hänessä uinuu sinun oma pelastuksesi yhdessä hänen vapautensa kanssa! Toivoitpa miten kovin tahansa, että hän olisi tuomittu, Jumala on hänessä. Ja niin kauan kuin hyökkäät Hänen itselleen valitsemaansa kotia vastaan ja taistelet Hänen valitsemaansa asuinsijaa vastaan, sinä et koskaan tule tietämään, että Hän on yhtä hyvin sinussa. Tarkastele häntä lempeästi. Katso rakastavin silmin häntä, joka kuljettaa Kristusta mukanaan, jotta näkisit hänen Kunniansa ja iloitsisit siitä, että Taivas ei ole erossa sinusta. [T 26 IX 1]

Mitään ei koskaan tapahtunut

Annan maailmalle kaiken syyllisyyteni anteeksi, koska syyllisyyttä ei ollut, vaan se oli unta.

Olen täydellisen Viaton ja Ikuinen Henki.

Olen Kuolematon ja Muuttumaton Henki.

Mitään ei koskaan ole tapahtunut.

Kutsun itseäni heräämään Totuuteen, Joka on Jumala minussa.

Mtk.

Älä tuomitse kumpaankaan suuntaan, koska mikään mitä näet ei ole totta. Älä näe egon silmin. Näe Pyhän Hengen silmin. Näe että kaikki ovat samaa mieltä, yhtä Kristuksen Mieltä. Mtk

Pelastuksen salaisuus

Viha ei milloinkaan ole oikeutettua. Hyökkäämiselle ei ole mitään perustetta. Juuri siten alkaa pelastumisesi pelolta ja siten se onnistuu täydellisesti. [T 30 VI 1]

Arten: Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että kuten Kurssissa myös opetetaan, hyökkäsitpä sitten muita vastaan ajatuksissasi tai näyttipä joku toinen käyvän sinun kimppuusi joko sanoin ta fyysisesti:

Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipa vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia ja ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun - paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi. [T27 VIII 10]

Joka kerran, kun arvostelet unessa näkemiäsi henkilöitä ja teet heistä näin todellisia, lankeat suoraan egon asettamaan ansaan - ajattelitpa sitten, että sinun täytyy sovittaa jokin synti tai että muiden täytyy sovittaa omat syntinsä tai että he ansaitsevat sinun tuomiosi.

Et voi poistaa syyllisyyttä siten, että ensin teet sen todelliseksi ja sitten sovitat sen. Se on egon suunnitelma, jota se tarjoaa syyllisyyden hävittämisen sijalle. Ego uskoo sovitukseen hyökkäyksen kautta ollessaan täysin sitoutunut mielenvikaiseen käsitykseen, jonka mukaan hyökkäys merkitsee pelastumista. [T13 I 10]

Ja kuten Kurssi jatkaa:

...Egon opetusten mukaan syyllisyyttä ei siis mitenkäin voi paeta. Sillä hyökkäys tekee syyllisyyden todelliseksi, ja jos se kerran on todellista, sen voittamiseksi ei ole mitään keinoa. [T13 I 11:2]

Gary: Jumalan ei siis tarvitse antaa minulle anteeksi vaan minun täytyy itse antaa itselleni anteeksi antamalla anteeksi muille sen sijan, että hyökkaisin heitä vastaan. Vaikka vain arvostelisin toista mielessäni enkä sanoisi tai tekisi mitään. Kyse on silti hyökkäävästä ajatuksesta. Siksi minun tulee tarkkailla ajatuksiani. Hyökkäsinpä tai annoinpa toiselle anteeksi, teen sen itselleni, silla ketään toisia ei todellisuudessa ole - he ovat vain vertauskuvia mieleni sisällölle, aivan kuten minä olen vain vertauskuva kollektivisessa mielessä. Maailma ei tarvitse Jumalan anteeksiantoa; ihmisten on annettava itselleen anteeksi antamalla anteeksi kaikki näkemänsä kuvat.

Arten: Juuri näin, täsmälleen. Kurssi ei voisi olla äissä suhteessa enää yhtään selkeämpi.

Jumala ei anna anteeksi, koska Hän ei ole koskaan tuominnutkaan. Sillä tuomitsevuus edeltää väistämättä anteeksiantoa. Anteeksiantamus on tämän maailman suuri tarve siksi, että se on harhakuvien maailma. Ne, jotka antavat anteeksi, päästävät sen avulla itsensä harhakuvien vallasta, kun taas ne, jotka eivät anna anteeksi, sitoutuvat harhakuviin. Niin kuin tuomitset ainoastaan itsesi, niin myös annat anteeksi ainoastaan itsellesi. Vaikka Jumala ei annakaan anteeksi, Hänen Rakkautensa on kuitenkin anteeksiantamuksen perusta. [OT46 1-2]

Vaikka et tarvitsekaan Jumalan anteeksiantoa, sillä Hän ei ole koskaan tuominnut sinua, voit kuulla Hänen Äänensä, Pyhän Hengen, joka käsittelee syyllisyyttä seuraavasti:

Pyhä Henki hälventää sen yksinkertaisella tavalla toteamalla tyynesti, ettei sitä koskaan ole ollutkaan. [T13 I 11:4]

Me puhumme tästä lisää tulevilla käynneillamme.

Pursah: Ehkä et vielä täysin ymmärrä, että todellisesta anteeksiannosta koitutuva hyöty tulee sinulle. Sinun ei tarvitse - etkä myöskään tule niin tekemään - aina antaa anteeksi välittömästi. Toisinaan sinun on annettava anteeksi jotakin, mikä tapahtui puoli tuntia tai kaksi päivää sitten. Näin asiat vain ovat. Kukaan ei ole täydellinen, ja juuri nyt maailmassa riehuu varsinainen vihaepidemia, jonka takia sinun on vielä tavallista vaikeampi olla reagoimatta asioihin. Jopa J:lläkin oli toisinaan kiusaus samaistua kehoon 2000 vuotta sitten, mutta koska hän oli mestari, hän antoi anteeksi ja pääsi tuntemuksestaan hyvin nopeasti. Sinun tapauksessasi, koska aika ei ole todellista - ja koska muisto on ihan samanlainen kuva kuin kaikki muukin - voit antaa anteeksi jonkin menneen tapahtuman milloin tahansa, vaikka anteeksiantamisen kohde ei edes enää näennäisesti eläisi kehossa.

Gary: Voinko siis antaa anteeksi kaikki keskeneräiset asiat vanhemmillenikin - ja myös itselleni kaiken sen, mitä olen heille aikoinani sanonut ja tehnyt?

Pursah: Aivan varmasti. Sinun on annettava itsellesi anteeksi siinä missä muillekin tai muuten et oikein ymmärrä kehon todellista merkityksettömyyttä. Kuten olemme jo sanoneet, sinun kehosi ei ole yhtään sen enempää todellisempi tai tärkeämpi kuin kenenkään muunkaan.

MK, s.186-187

Tuomitseminen ja tunnistaminen
Rauhan tilan menettämisen syynä on se, että mieluummin valitset tuomitsemisen kuin tietämisen. Tuomitseminen on prosessi, joka perustuu havaitsemiseen eikä tietoon. Olen puhunut tästä aikaisemminkin selittäessäni aistihavaintojen valikoivaa luonnetta ja huomauttanut, että arvioiminen on niiden ehdoton edellytys. Tuomitsemiseen kuuluu aina hylkääminen. Se ei koskaan korosta pelkästään tuomittavan asian positiivisia puolia, olivatpa ne sitten itsessäsi tai muissa. Se mikä on havaittu ja hylätty eli tuomittu ja puutteelliseksi havaittu, jää mieleesi, koska se on havaittu. Yksi kärsimistäsi harhoista on usko siihen, että jos olet tuominnut jonkin asian, siitä ei ole mitään seurauksia. Se ei voi olla totta, ellet samanaikaisesti usko, että sitä, minkä tuomitsit, ei ole olemassa. Sitä sinä et selvästikään usko, muutenhan olisit jättänyt sen tuomitsematta. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä tuomitsetko oikein vai väärin. Teitpä kumman tahansa, se osoittaa, että uskot olemattomaan. Sitä ei voi välttää minkäänlaisessa tuomitsemisen muodossa, koska siihen liittyy luulo, että hallussasi on todellisuus, josta voit valita. [T 3 VI 2]

Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä, miten suunnaton helpotus ja rauha siitä seuraa, kun kohtaat itsesi ja veljesi tuomitsematta kumpaakaan. Kun tunnistat mitä olet ja mitä veljesi ovat, olet huomaava, että kaikenlainen heihin kohdistuva tuomitseminen on täysin mieltä vailla. Itse asiassa kadotat heidän merkittävyytensä juuri sen vuoksi, että tuomitset heidät. Kaikki epävarmuus tulee siitä uskosta, että sinun on pakko tuomita. Sinun ei tarvitse tuomita, kun haluat saada elämäsi järjestykseen, eikä sinun todellakaan tarvitse tuomita, kun haluat panna itsesi järjestykseen. Tiedon läsnä ollessa kaikkinainen tuomitseminen päättyy automaattisesti, jolloin se edustaa prosessia, jonka avulla tunnistaminen pystyy korvaamaan havaitsemisen. [T 3 VI 3]

Perkele

Jokaisella ajatusrakennelmalla täytyy olla lähtökohtansa. Se lähtee joko tekemisestä tai luomisesta, josta olemme jo aiemmin keskustelleet. Nämä kaksi muistuttavat toisiaan siinä suhteessa, että ne ovat hyvin vahvoja perustuksia. Ja ne eroavat toisistaan sen suhteen, minkälaisia seurauksia niiden noudattamisesta on. Molemmat ovat sellaisia uskomusjärjestelmien peruskiviä, joiden mukaan ihminen elää. On virhe luulla että valheisiin perustuva ajatusrakennelma olisi heikko. Mikään Jumalan lapsen tekemä asia ei ole vailla voimaa. Se on tärkeää huomata, sillä muuten sinä et pysty pakenemaan tekemästäsi vankilasta.

Väheksymällä mielesi voimaa et pysty ratkaisemaan auktoriteettiongelmaa. Jos niin teet, petät itseäsi ja se tulee haavoittamaan sinua, koska todellisuudessa ymmärrät mielen voiman. Käsität myös, että et pysty heikentämään sitä yhtään enempää kuin voit heikentää Jumalaakaan. "Perkele" on pelottava käsite, koska se näyttää olevan erittäin voimakas ja erittäin aikaansaava. Se nähdään voimana, joka taistelee Jumalan kanssa siitä, kuka Hänen luomuksensa omistaa. Perkele pettää valheiden avulla ja rakentaa valtakuntia, joissa kaikki on täysin vastakohtaista Jumalalle. Kuitenkin hän viehättää ihmisiä eikä inhota heitä, ja he ovat halukkaita myymään hänelle sielunsa ja saamaan vastalahjaksi lahjoja, joilla ei ole todellista arvoa. Siinä ei todellakaan ole pienintäkään järkeä.

[T 3 vii 1-2]

Mieli voi tehdä uskon Jumala-eroon hyvin todelliseksi ja hyvin pelottavaksi ja juuri tämä usko on "perkele". Se on voimakas, aktiivinen, tuhoava ja selvästi Jumalaa vastaan, koska se kirjaimellisesti kieltää Hänen Isyytensä. Katso elämääsi ja näe, mitä perkele on tehnyt. Mutta huomaa, että se, mitä se on tehnyt, häviää varmasti totuuden valossa, koska se perustuu valheelle. Se, että Jumala sinut loi, on ainoa perusta, jota ei ole mahdollista järkyttää, koska siinä on valkeus. Sinun lähtökohtanasi on totuus ja sinun on palattava Alkuusi. Paljon on nähty sen jälkeen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Sinun Itsesi on yhä rauhan tilassa, vaikka mielesi on ristiriitainen. Et vielä ole palannut kyllin pitkälle taaksepäin, ja siksi sinusta tulee niin pelokas kun lähestyt Alkua, pelkäät ajatusrakennelmasi tuhoutuvan, aivan kuin pelkäisit kuolemaa. Kuolemaa ei ole olemassa, mutta usko kuolemaa kohtaan kylläkin on.

[T 3 vii 5 ]

Oksa, joka ei kanna hedelmää, leikataan pois ja se kuihtuu. Iloitse! Valkeus on loistava elämän todelliselta Perustalta ja oma ajatusrakennelmasi korjautuu. Muuta se ei voi. Sinä joka pelkäät pelastusta, valitset kuoleman. Elämää ja kuolemaa, valoa ja pimeyttä, tietoa ja havaintoja ei voi sovittaa yhteen. Jos uskot siihen, että ne voidaan sovittaa yhteen, uskot myös siihen, että Jumala ja Hänen Poikansa eivät ole sovinnossa keskenään. Ainoastaan tiedon ykseys on ristiriidatonta. Sinun kuninkuutesi ei ole tästä maailmasta, koska se annettiin sinulle tämän maailman yläpuolelta. Ainoastaan tässä maailmassa auktoriteettiongelmalla on merkitystä.

Maailmasta ei lähdetä pois kuoleman (ja jälleensyntymien, jotka johtavat uusiin kuolemiin.*), vaan totuuden kautta, ja totuus voi tulla tiettäväksi kaikille, joita varten Valtakunta luotiin ja joita se odottaa.

[T 3 vii 6]

Niin ei tarvitse olla.

[T 4 IV 1-5]

Jos et pysty kuulemaan Jumalan puolesta puhuvaa Ääntä, johtuu se siitä, että valintanasi on olla sitä kuulematta. Asenteillasi, tunteillasi ja käytökselläsi osoitat, että hyvin mielelläsi toki kuuntelet egon ääntä. Sitä sinä kuitenkin tahdot. Sen säilyttämiseksi sinä taistelet ja sitä sinä valppaasti varjelet. Mielesi on täynnä suunnitelmia egosi kasvojen säilyttämiseksi, etkä etsi Kristuksen kasvoja. Kuvastin josta ego yrittää katsoa kasvojaan, on todella himmeä. Miten se voisikaan pitää yllä olemassaolonsa temppua, ellei se käyttäisi kuvastinten apua? Mutta sinusta itsestäsi on kiinni, minne katsot löytääksesi itsesi.

Olen sanonut, että et voi muuttaa mieltäsi muuttamalla käytöstäsi, mutta olen myös sanonut - vieläpä monta kertaa - että voit muuttaa mieltäsi. Kun mielentilasi kertoo sinulle, että olet tehnyt väärän valinnan - ja niin on joka kerta kun et ole iloinen - silloin tiedä, että niin ei tarvitse olla. Silloin olet joka kerta ajatellut väärin jostakusta Jumalan luomasta lähimmäisestäsi ja katselet himmennetystä kuvastimesta egon tekemiä kuvia (Keho-olentoja, oman unesi hahmoja jotka olet itse tehnyt uneen ja joista jokainen on sinä itse, koska ketään muuta ei ole; on vain yksi mieli ja me kaikki jaamme sen, vaikka näyttääkin muodon tasolla että meillä on erilliset mielet.*). Ajattele rehellisesti, mitä sellaista olet ajatellut, mitä Jumala ei olisi ajatellut, ja mitä et ole ajatellut, mitä Jumala haluaisi sinun ajattelevan. Tutkiskele vilpittömästi sitä, mitä olet tehnyt ja vastaavasti jättänyt tekemättä, ja muuta sitten mieltäsi ajattelemaan Jumalan mielen mukaisesti. Sen tekeminen saattaa näyttää vaikealta, mutta se on paljon helpompaa kuin yrittää ajatella vastoin sitä. Sinun mielesi on yhtä Jumalan Mielen kanssa. Tämän tosiasian kieltäminen ja toisin ajatteleminen on pitänyt egosi koossa, mutta kirjaimellisesti pirstonut mielesi. Rakastavana veljenä olen hyvin huolissani mielestäsi ja kehotan sinua seuraamaan minun esimerkkiäni katsoessasi itseäsi ja veljeäsi ja näkemään molemmissa suurenmoisen Isän suurenmoiset luomukset.

Älä katso kehoa, vaan sen ohi ja lävitse siihen, mitä sen takana on. Sen takana on meidän kaikkien yhteinen todellisuus, ikuinen Henki jossa olemme kaikki yhtä yhdessä ykseydessä Jumalan kanssa ja Hänen Mielessään. Kurssi opettaa meille näkemään Kristuksen kasvot kaikissa olennoissa.*

Kun olet surullinen, tiedä, että niin ei tarvitse olla. Depressio tulee tunteesta, että sinulta on riistetty jotakin, jota haluat ja jota sinulla ei ole. Muista, että sinulta ei riistetä mitään muuten kuin omien päätöstesi kautta, ja päätä sitten toisin.

Minä olen itse tehnyt kaiken mitä havaitsen ja kaiken minkä kohtaan, oli se muodon tasolla mitä tahansa, "hyvää" tai "pahaa", olen itse halunnut itselleni. Käsikirjoitus ja kaikki käsikirjoitukset on jo kirjoitettu, mutta anteeksianto - kvanttianteeksianto - on ainoa tie ulos helvetistä joka koko maailmankaikkeus on, unien harhoista, joihin uskoin hetken kun uskoin erottaneeni itseni Jumalasta ja Alkulähteestä.*

Kun olet ahdistunut, huomaa, että ahdistus saa alkunsa egon oikullisuudesta, ja tiedä, että niin ei tarvitse olla. Voit olla yhtä valppaana egon käskyjä vastaan kuin niiden puolesta.

Kun tunnet itsesi syylliseksi, muista, että ego on todellakin rikkonut Jumalan lakeja, mutta sinä et ole. Jätä egon "synnit" minulle. Juuri sitä varten Sovitus on olemassa. Mutta kunnes muutat mieltäsi niiden suhteen, joita vastaan egosi on rikkonut, Sovitus ei voi sinua vapauttaa. Kun tunnet itsesi syylliseksi, egosi on niskan päällä, koska ainoastaan ego voi kokea syyllisyyttä. Niin ei tarvitse olla.

[T 4 IV 1-5]

Sen sijaan että sanoisit "Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa", sano "Tahtokaa ensin Jumalan Valtakuntaa", jolloin olet sanonut: "Tiedän mitä olen ja otan vastaan perintöosani." [T 3 vi 11:8]