MUISTIO II

1

Näen vain menneisyyden

Kun katselen ympärilleni, tuomitsen maailman, jota katselen. Kutsun sitä näkemiseksi. Syytän menneisyyttä kaikesta ja kaikista ja teen niistä vihollisiani. Kun olen antanut itselleni anteeksi ja muistanut Kuka olen, siunaan jokaista ja kaikkea mitä näen. Menneisyyttä ei tule olemaan, eikä sen vuoksi myöskään vihollisia. Ja tulen katsomaan rakkaudella kaikkea sitä, mitä en ennen nähnyt.

[OT H 52]

2

Mitä Ihmeiden Oppikurssi opettaa:

Gary:

Kurssi opettaa, että maailma on projektio, joka tulee meidän yhteisestä, kollektiivisesta tiedostumattomasta mielestämme. Se mikä on mielessämme valtavalla metafyysisellä tasolla - nimittäin kammottava alitajuinen syyllisyys, jota tunnemme erkaannuttuamme mielestämme Alkulähteestämme - kiellettiin ja projisoitiin ulospäin.

Useimmat henkiset opetukset yrittävät saada kehoa, mieltä ja henkeä tasapainoon keskenään. Ne ovat kaikki yhtä tärkeitä, mutta tämä ei ole Kurssin näkökulma asiaan. Kurssin avulla opit ymmärtämään, miten voit käyttää mieltäsi valitaksesi kahden vaihtoehdon välillä: voit valita joko kehon, joka on mahtava egon erillään olemisen vertauskuva, tai hengen, joka Kurssissa kuvaa täydellistä ykseyttä, jota ei pidä sekoittaa käsitykseen yksilöllisestä sielusta, mikä yhä kantaa mukanaan ajatusta erillisyydestä.

(Se mielen osa joka on unessa ja näkee kaiken erillisinä, kehot jotka näkevät asiat olevan itsensä ulkopuolella erillisinä yksilöinä ja asioina; tämä kaikki on mielen unta jossa mitään ei todella tapahdu, ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Siksi voidaan sanoa että muodon tasolla (muoto: kaikki muuttuva, häilyvä ja mitattava ja meille näkyvä ja näkymätön maailma ja maailmankaikkeus, aine ja energia ja kaikki mikä voi syntyä ja kuolla) "mitään ei ole olemassa", "maailmankaikkeus katoaa", "kaikki on vain unta jota katselemme", eli kaikki aistimamme maailma on unta, jota projisoimme mielemme pimeästä (tiedostamattomasta) projektiohuoneesta valkokankaalle, joka on fyysinen silmillämme näkyvä maailmankaikkeus; todellisuudessa (todellisuus: viaton, ikuinen, aluton, loputon ja täydellinen Henki joka on Kaikki; jos haluaa, voi kutsua sitä vaikka Jumalaksi) valkokangas on tyhjä - mitään ei todellisuudessa tapahdu. Mtk.)

Gary:

Psykologit tietävät, että kieltämistä seuraa aina projisointi. Tämä johtuu siitä, että kun kiellät jotakin, sen on mentävä johonkin. Kun jokin siis kielletään, siitä tulee tiedostumatonta ja Kurssissa puhutaan kieltämisestä sivutolkulla. Niinpä siis unohdat sen, minkä olet itseltäsi kieltänyt, ja kun se heijastuu ulospäin, kuvittelet näkemääsi projektiota todelliseksi. (Samalla tavalla mieli toimii ja siirtää itsessäsi olevan alitajuisen syyllisyyden toisiin ja saa aikaan tuomitsemisen ja arvostelun kierteen. Mtk.)

Olet unohtanut tehneesi sen itse, koska olet kieltänyt sen! Kyse on siis omasta projektiostasi, mutta et vain ole tietoinen siitä. "Projisointi saa aikaan havaitsemisen" [T 13 V 3:5], kuten Kurssi opettaa. Tämä merkitsee sitä, että olet todella tehnyt sen, mitä katselet, mutta olet vain unohtanut tämän ja nyt pidät kaikkea todellisena. Unohdat että kyseessä on vain oma epäluomuksesi. J:n sanoin:

"Eikö olekin omituista, että luulet ylimielisyydeksi uskoa, jonka mukaan sinä teit näkemäsi maailman? Jumala ei sitä tehnyt, siitä voit olla varma. Mitäpä Hän tietäisi ohimenevistä ilmiöistä, syntisistä, ja syyllisistä, pelokkaista, kärsivistä ja yksinäisistä ihmisistä ja kuolevassa kehossa asuvasta mielestä? Syytät vain Häntä mielenvikaisuudesta, jos ajattelet että Hän teki maailman, jossa tällaiset asiat näyttävät olevan totta. Hän ei ole hullu. Kuitenkin ainoastaan hulluus pystyy tekemään tällaisen maailman" [OT 152 6]

Tiedostumaton osa mielessäsi tietää, että sinä ja kaikki muut näkemäsi ihmiset ovat yksi ja sama, saman yhden kokonaisen mielen näennäisesti jakautuneita osia (ja Pyhä Henki näkee teidät yhtenä viattomana ja ikuisena henkenä), mutta yhtä kaikki yhtä. Sinä näet maailmassa 'vääryyttä' ja alitajuisesti ymmärrät, että olet yhtä 'syyllinen' kuin se, joka jotain tekee, koska te olette yksi. Siksi projisoit alitajuisen syyllisyytesi muihin ihmisiin ja alkaa syyllistämisen ja tuomitsemisen ja arvostelemisen kierre. Et koskaan tekisi niin, jos todella tajuaisit ja heräisit ajatukseen, että te kaikki olette 'vain' yksi. Et tuomitsisi itseäsi siitä, mitä itse olet tehnyt koska se olisi järjetöntä. Kun tajuat tämän, tuomitseminen loppuu ja syyllisyys voi alkaa hälvetä, ja samalla ymmärrät maailman unenomaisen luonteen ja lopulta sen, ettei mitään todellisuudessa ole tapahtunut; on vain itse tekemäsi uni jota katselet elämä kerrallaan, uudestaan ja uudestaan, erilaisissa kehoissa ja erilaisissa maailmoissa ja ajoissa (jotka kaikki opettavat vain yhtä Ainoaa Läksyä) kunnes olet saanut lopulta tehtyä syyllisyyden tekemättömäksi ja voit lopulta todellakin nähdä hengen 'silmin' ja katsoa koko unimaailman taakse todellisuuteen ja elämien kierto voi päättyä. Se on todellinen ylösnousemus. Ja se on meidän jokaisen perintöosa. Mtk.

3

Ainoa Läksy (IOK:in luvusta Unen "sankari")

Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipä vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia ja ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun - paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi.

Kun opit tämän ainoan läksyn, se vapauttaa sinut kärsimyksistä, esiintyivätpä ne missä muodossa tahansa. Pyhä Henki tulee toistamaan tätä täydellisen vapautumisen läksyä kunnes se on opittu, huolimatta siitä mikä on sen kärsimyksen muoto, joka sinulle tuottaa tuskaa. Toitpa Hänen luokse minkä tuskan tahansa, Hän vastaa tällä hyvin yksinkertaisella totuudella. Sillä tämä yksi ja ainoa vastaus poistaa syyn jokaiseen surun ja tuskan muotoon. Muoto ei vaikuta hänen vastaukseensa lainkaan, sillä hän haluaa opettaa sinulle pelkästään niiden kaikkien ainoan syyn, riippumatta siitä, missä muodossa ne esiintyvät. Silloin sinä tulet ymmärtämään, että ihmeet heijastavat seuraavaa yksinkertaista lausumaa: "Minä olen tämän asian tehnyt, ja juuri sen minä haluan tehdä tekemättömäksi."

Miten eri lailla tuletkaan näkemään maailman, kun huomaat tämän asian! Kun annat maailmalle oman syyllisyytesi anteeksi, olet siitä vapaa. Sen viattomuus ei vaadi sinun syyllisyyttäsi, eikä sinun syyttömyytesi ole sen syntien varassa. Tämä on se ilmiselvä asia, salaisuus, jonka kaikki muut tiesivät paitsi sinä. Ja juuri se on pitänyt sinut erossa maailmasta ja veljesi erossa sinusta. Nyt sinun ei tarvitse oppia muuta kuin että molemmat olette joko viattomia tai syyllisiä. Ainoa mahdoton asia on se, että olisitte erilaisia ja että molemmat olisitte tosia. Tämä on ainoa salaisuus, joka vielä on opittava. Ja silloin sinun parantumisesi ei enää ole salaisuus.

[T 27 VIII Unen "sankari"]

Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa.

[T J 2: 2-3]

4

On vain yksi Itse - oikea anteeksianto

Samalla tavalla kuin nukkuessa voi unessa tiedostaa näkevänsä unta eli niin sanottua valveunta, voi valveilla tiedostaa näkevänsä unta. Tämä onkin Kurssin Oppilaan yksi tärkeimmistä opeista. Ja tämän tiedostamiseen Kurssin opiskelu vääjäämättä johtaa ja tähtää; että lopulta tiedostetaan kaiken aikaa ja jatkuvasti, että kaikki ympärillä on itsetehty uni. Ja uni voidaan tehdä tekemättömäksi antamalla unelle ja kaikille sen hahmoille anteeksi se, mitä ne eivät tehneet. Sillä mitä tahansa on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaa, ei oikeasti tapahtunut, koska mitään epätodellista ei ole olemassa ja uni oli ja on epätodellista, ei-mitään. 

Oikea anteeksianto on ainoa tie ulos egon vankilasta; jälleensyntymästä; maailmasta takaisin kotiin, eikä oikealla anteeksiannolla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten anteeksiannon tässä maailmassa käsitämme. Tämän maailman anteeksiannossa me edelleen katsomme tekoa ja sen seurauksia ja pidämme niitä tosina, jonain joka on todella tapahtunut meille tai muille, tuomitsemme sen mitä on tehty, ja sitten "uhraudumme" antamaan anteeksi sen mitä meille tai muille on "tehty". Tämä on seurauksen tasolla tapahtuvaa anteeksiantoa, jossa maailma joka ei ole todellinen nähdään edelleen totena, eikä sitä kyseenalaisteta, eli edelleen on olemassa "syyllinen" joka teki jotain ja jonka nähdään tehneen jotain, mikä tuomittiin ja sitten annettiin anteeksi. Tämä vanhanaikainen anteeksianto on vain tuomitsemisen yksi muoto. Todellisessa anteeksiannossa annetaan anteeksi se, mitä ei ole tehty - eli tiedostetaan että tekijä ja "uhri" on yksi ja sama; yksi mieli joka projisoi mielen alitajuisella tasolla olevaa syyllisyyttä ulkopuolelle ja näin itseensä takaisin. Tämä anteeksianto sivuuttaa kokonaan seurauksen eli maailman fyysisen tason ja kaiken mitä siellä voi tapahtua ja näkee sen jonain mitä ei ole tapahtunut, eikä jää tarkastelemaan sitä, eikä tekemään siitä todellista, eli etsimään syyllisiä tai jakamaan tuomioita. Näin voimme nähdä kuinka Pyhä Henki näkee asian: sinä olet viaton, ikuinen ja muuttumaton Henki eikä mitään ole tapahtunut, paitsi sinun unessa olevan mielesi osan uniharhassa, jossa kuvittelet olevasi ja tekeväsi asioita muiden unihahmojen kanssa kuvitellen ja uskoen ne todellisiksi, yksilöllisiksi kehoiksi. 

Kaiken minkä teet, teet aina lopulta itsellesi, koska ei ole ketään muuta. On vain yksi Itse joka unessa näkee itsensä monena ja joka on unohtanut olevansa yksi Itse. 

 Mtk.

5

Veljesi näkeminen

Valitse vielä kerran mitä haluat hänen olevan, muistaen että jokainen tekemäsi valinta määrittelee oman identiteettisi sellaisena, kuin sinä tulet sen näkemään, ja sellaisena, kuin uskot sen olevan.

[T 31 VIII 6:5]

Kaikki on vain unta eikä kukaan ole syyllinen - et sinä itsekään. Mtk.

Syyllisyyden näkeminen toisessa (veljessä, kuten Kurssi sanoo) kertoo aina mielellesi, että sinä itse olet syyllinen, koska näennäisesti erilliset mielet ovat yhtä. Näin tuomitset aina itsesi edes tajuamatta sitä, kun arvostelet ja tuomitset tai syytät muita. Tämä pitää egon tyytyväisenä koska se pitää alitajuisen syyllisyyden liikkeessä ja koskemattomana ja vahvistaa egon ajatusjärjestelmää kehojen erillisyydestä ja maailman todellisuudesta.*

6

Katuminen - jokainen on Kristus; harhasta poispäin johtava harha.

Pursah:

Ego rakastaa sitä, kun kadut menneisyyttäsi. "Olisi pitänyt, olisi kannattanut". "Miksen tehnyt niin tai näin", sekä "Jos vain olisin tiennyt sen, mitä tiedän nyt", ovat egon suosikkilauseita. Tämä ei ainoastaan tee menneisyydestäsi sinulle todellista, se myös saa olosi tuntumaan kurjalta - kaikki egon mieliksi. Pyhä Henki sen sijaan tietää, että anteeksiantamista lukuun ottamalla sillä mitä teet, ei ole merkitystä. Egolle tämä on rienausta. Pyhä Henki kuitenkin haluaa, että paranet ja tietää, että tiedostamaton syyllisyytesi olisi jossain vaiheessa kuitenkin ilmennyt jollakin tavoin - vaikka olisitkin tehnyt toisenlaisia valintoja matkasi aikana.

Pyhä Henki ei katso sitä mitä elämiesi aikana teet, ei anna sille minkäänlaista arvoa tai arvottomuutta koska se kaikki on harhaa ja siten vailla mitään todellista merkitystä, vaan katsoo sen kaiken läpi totuuteen, joka on sinun sisäisyytesi joka ON edelleen ja koko ajan yhtä Luojansa kanssa, eikä mikään mielen osan unessa luoma harhakuva voi vaikuttaa siihen: aika ei voi koskettaa Ikuisuutta - Luoja-Poika, Jumalan Poika on viaton. Ainoastaan ajan maailmoissa tapahtuva oikea anteeksianto on pyyntö Pyhälle Hengelle parantaa mieltä, koska se on sen tehtävä Jumalan ja ihmisen välillä. Siksi sitä kutsutaan Ihmeeksi; se on ainoa asia joka ajan maailmasta kurottaa ajan yläpuolelle ja sen taakse ja muuttaa sitä. Ja koska todellisuudessa mitään anteeksiannettavaa ei ole tapahtunut, on anteeksiantokin harhaa, mutta:*yhä Henki ei katso sitä mitä elämiesi aikana teet, ei anna sille minkäänlaista arvoa tai arvottomuutta koska se kaikki on harhaa ja siten vailla mitään todellista merkitystä, vaan katsoo sen kaiken läpi totuuteen, joka on sinun sisäisyytesi joka ON edelleen ja koko ajan yhtä Luojansa kanssa, eikä mikään mielen osan unessa luoma harhakuva voi vaikuttaa siihen: aika ei voi koskettaa Ikuisuutta - Luoja-Poika, Jumalan Poika on viaton. Ainoastaan ajan maailmoissa tapahtuva oikea anteeksianto on pyyntö Pyhälle Hengelle parantaa mieltä, koska se on sen tehtävä Jumalan ja ihmisen välillä. Siksi sitä kutsutaan Ihmeeksi; se on ainoa asia joka ajan maailmasta kurottaa ajan yläpuolelle ja sen taakse ja muuttaa sitä. Ja koska todellisuudessa mitään anteeksiannettavaa ei ole tapahtunut, on anteeksiantokin harhaa, mutta:*

Anteeksianto tapahtuu Jumalan puolesta ja suuntautuu Jumalaa kohti, mutta se ei ole Hänestä. Olisi mahdotonta ajatella, että jokin Hänen luomansa tarvitsisi anteeksiantoa. Anteeksianto on siis harhaa, mutta päämääränsä takia, joka myös on Pyhän Hengen päämäärä, se eroaa harhasta yhdellä tavalla. Toisin kuin kaikki muut harhat se johtaa poispäin erehdyksestä eikä sitä kohti. [KS 3 1]

Arten:

Tämän lisäksi ego haluaa pitää tärkeänä sitä, mitä teet. Se tunkeutuu henkisiin pyrkimyksiisi ja viivästyttää totuuden paljastumista pyrkimällä saamaan siitä, mitä teet henkisessä mielessä tärkeää ja erityistä. Pyhälle Hengelle, Jeesukselle, tai Jumalalle ei taas ole mitenkään tärkeää se, mitä teet. Miten mikään, mikä tapahtuu mielen harhassa, voisi olla tärkeää, jos todella ymmärrät, ettei se ole todellista? Vain anteeksiannolla ja sinun paranemisellasi on merkitystä. On totta, ettei tällaisten opetusten pohjalta varmaankaan voi syntyä mitään suosittua uskontoa, joka valloittaa maailman ja kertoo kaikille, miten heidän tulee elää elämäänsä - mutta tämä opetus on varmasti totta.

Gary:

Ei siis ole väliä, kirjoitanko meidän kirjamme vai en - tai kuinka kauan minulta siihen menee?

Arten:

Aivan oikein. Meistä on oikein hauskaa olla täällä kanssasi ja opettaa sinua, mutta se ei ole tärkeää. Ei ole tärkeää, että teet yhtään mitään. Sinun ei tarvitse osoittaa arvoasi meille tai Jumalalle. Jumala antoi jo sinulle arvosi luodessaan sinut Mielessään. Mikään, mikä näyttää tapahtuvan havaintojen maailmassa, ei voi muuttaa tätä - paitsi erheellisessä unessasi. Kurssi auttaakin sinua muistamaan:

Sinä et asu täällä vaan ikuisuudessa. [T 13 VIII 17:6]

ja:

Aina kun sinulla on kiusaus lähteä tarpeettomalle matkalle, joka johdattaa sinut poispäin valkeudesta, muista mitä todella haluat ja sano itsellesi:

Pyhä Henki johdattaa minut Kristuksen tykö - ja minne muualle haluaisinkaan mennä? Mitä muuta tarvetta minulla on kuin herätä Hänessä? [T 13 VII 14]

Gary:

Minä olen todellisuudessa Kristus ja niin on jokainen muukin, ja me olemme kaikki yhtä. Kuten sanoitte jo aiemmin, me näemme kaikki samaa unta tällä tasolla mutta eri näkökulmista. Se taisi olla Freud, joka sanoi, että jokainen yöllä nähdyissä unissa esiintyvä ihminen on oikeastaan unennäkijä itse, joten niin päivällä kuin yölläkin kaikki ihmiset ovat vain oman itseni vertauskuvia, jotka näkevät minun untani eri kannalta katsoen. Minun tehtäväni on yhdistyä takaisin itseeni anteeksiannon avulla ja tulla näin jälleen eheäksi.

Pursah:

Ei hullummin lajin koiraspuoliselta edustajalta. Et muuten erityisemmin tykännyt puhua, kun tulimme tänne ensimmäisen kerran.

Gary:

En minä vieläkään siitä tykkää, mutta taidan olla teidän seurassanne erilainen, koska tiedän, ettette te tuomitse minua - ette oikeasti.

Pursah:

Sinun on vain muistettava, ettei tuolla jossakin ole ketään, joka tuomitsisi sinut, ja etteivät ihmisten ajatukset voi vaikuttaa siihen, mikä todella olet. Kuten Kurssissa sanotaan:

Sinua ei voida loukata, etkä sinä halua näyttää veljellesi mitään muuta kuin täydellisyytesi. Osoita hänelle, että hän ei voi sinua loukata, äläkä lue mitään hänen syykseen, sillä muuten pidät sitä omana syynäsi. Juuri sitä "toisen posken kääntäminen" tarkoittaa. [T 5 IV 4:4]

[MK s.221-222]

Tässä on tärkeä oppi katumisesta: Se että kadun tekojani, ns. pahoja tekoja, oli ne sitten kadun ylittäminen punaisilla tai ihmisen tappaminen (onneksi jälkimmäinen on tainnut jo jäädä elettyihin elämiin!) vain lisää syyllisyyttäni ja saa minut voimaan pahoin, jota alitajuisesti sitten projisoin ulospäin, mikä saa minut tuomitsemaan muita, mikä taas lisää alitajuista syyllisyyttä lisää ja egon haluama kierre sen itsensä olemassaolon varmistamiseksi on valmis.

Minun siis kannattaa antaa itselleni anteeksi kaikki se mitä olen tehnyt (mitä en todellisuudessa ole tehnyt) ja keskittyä antamaan anteeksi myös kaikki eteeni tuleva (tämä tekee alitajuista syyllisyyttä tekemättömäksi) sekä fyysisessä elämässäni tehdä ns. hyviä tekoja jotka eivät lisää syyllisyyden tunteita itsessäni, eikä siten myöskään muissa koska kaikki mielet ovat lopulta yhtä. Tämä ei tietenkään tarkoita että minut täytyisi alkaa tekemään "hyviä tekoja" maailmassa, jota ei ole edes olemassa ja jossa olevat ihmiset eivät ole olemassa; elän vain tavallista elämääni tekemättä itselleni lisää karmista syyllisyyttä, joka vain pitkittää untani ajan maailmoissa. Mtk.

7

Jeesuskeho

Pursah:

Ego yrittää saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että juuri sinun ongelmasi ovat tärkeitä, mutta Pyhä Henki tietää todellisen ongelman olevan siinä, että sinun hyvin kätketty tiedostamaton syyllisyytesi saa sinut uneksimaan unta erillisyydestä. Ihmiset eivät tietenkään ajattele näin. Ihmiset eivät edes tunne koko asiaa! Kurssi muistuttaakin myöhemmin Tekstissä:

... Yhdestä asiasta olit aivan varma: oma syyllisyytesi ei ollut kaikkien niiden monien syiden joukossa, joiden näit tuottavan itsellesi tuskaa ja kärsimystä. [T 27 VII 7:4]

Arten:

Olemmekin jo kertoneet Kurssissa sanottavan, ettei syytön mieli voi kärsiä. Kun Kurssi siis sanoo, ettei sinua voi loukata, se merkitsee, että harjoittamalla sellaista anteeksiantoa, joka tietää, ettei sinua todellisuudessa voi loukata, löydät lopulta samanlaisen kyvyn kuin mitä J:llä oli - et enää kärsi tai tunne tuskaa. Miten merkityksellisiä ongelmasi sitten ovat? Korostaaksemme aiemmin kertomaamme asiaa muistutamme, että ego haluaa ihmekehon omanneen J:n olevan täysin erilainen kuin sinä ja kaikin puolin erityinen, mikä on aika nerokas tapa pitää kaikki erilaisina ja erityisinä. Pyhä Henki tietää, että todellisuudessa kaikki ovat samanlaisia. Kuten Käsitteiden selvennyksissä Kurssin lopussa sanotaan:

Heistä yhden nimi on Jeesus, joka oli ihminen mutta joka näki Kristuksen kasvot kaikissa veljissään ja muisti Jumalan. Näin hänet samastettiin Kristuksen kanssa, joka ei enää ole ihminen, vaan yhtä Jumalan kanssa. [KS 5 2]

"Samastaminen": viimeisestä harhasta luopuminen, tai sen luovuttaminen Pyhälle Hengelle. Kurssissa J sanoo, että viimeisenä voitetaan kuolema. Ristikuolema oli juuri tätä - viimeinen harha katosi, viimeinen ripe uskosta kehoon ja kuolemaan, mikä johti "ylösnousemukseen", mieli tiedosti täysin oman todellisuutensa ja "nousi" Pyhään Henkeen eli Itseensä.*

"Ja viimeisenä voitetaan kuolema." Tietenkin! Ilman kuoleman aatetta maailmaakaan ei ole olemassa. Sen myötä kaikki unet päättyvät. Se on pelastuksen lopullinen päämäärä, kaikkien harhojen loppu. Ja kuolemassa syntyvät kaikki harhat. Mikä voisi saada alkunsa kuolemassa ja silti olla elämää? Ja toisaalta: mikä voisi syntyä Jumalasta ja pystyä kuolemaan? [OK 27 6:1-8]

Juuri tätä hän haluaa sinullekin. Me alamme päästä siihen vaiheeseen, jossa selvitämme hieman tarkemmin sitä, miten voit löytää sen asenteen, jonka avulla kykenet näkemään Kristuksen kasvot - jotka ovat todellisuudessa sinun kasvosi kaikissa ihmisissä. Sinun saattaa olla hyödyllistä muistaa, että sinä olet se, jota anteeksianto auttaa. Sinun ei aina tarvitse välittää henkilökohtaisella tasolla siitä ihmisestä, jolle annat anteeksi. Sinun tehtäväsi on vain korjata vääriä havaintojasi, etkä riko mitään sääntöjä, jos satut tietämään, että anteeksiantamisesta on hyötyä sinulle.

Gary:

Jos siis annan jollekulle anteeksi, minun ei siis tarvitse alkaa viettää aikaani hänen kanssaan? 

Artern:

Juuri niin. Kyse ei nyt ole mistään hyvien tekojen tekemisestä, vaikka eipä hyvissä teoissa mitään vikaa sinänsä ole, jos todella haluat niitä tehdä.

Kurssi keskittyy oikeaan ajattelemiseen. Monet kristityt kysyvät nykyään: "Mitä Jeesus tekisi?" Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus ja se on aina sama: hän antaisi anteeksi. Anteeksiantaminen liittyy sinun tapaasi ajatella. Tärkeää ei niinkään ole se, mitä teet, vaikka tekosi ovatkin seurausta ajatuksistasi. Nimenomaan ajatuksesi joko pitävät sinut edelleen unessa tai vievät sinut takaisin kotiin, eivät tekosi.

Gary:

Tarkoitatko siis, ettei J koskaan sanonut teille, että "menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni"?

Arten:

Onneksi lasket leikkiä.

[MK, s. 221-224]

8

Oikea anteeksianto,

ei ole ainoa tie Kotiin eli Todellisuuteen unen, ajan ja paikan maailmasta, mutta se on nopein, koska oikea anteeksianto luhistaa aikaa. (Jonkinlainen oikean anteeksiannon muoto ilmestyy kyllä aina lopulta kuvaan kuten esimerkiksi kun Arten ja Pursah kertoivat Jeesuksen ja Buddhan siitä elämästä (JBYE) missä Buddha oli Siddhartha ja Jeesus hänen poikansa Rahula ennen Jeesus-inkarnaatiota, kun he olivat lähellä valaistumista ja heidän mielensä oli anteeksiannon tilassa vaikkeivat he sitä sillä nimellä kutsuneetkaan.) 

Se on Ihme josta Kurssi puhuu ja joka tapahtuu joka kerta, kun annetaan anteeksi se, mitä ei ole tapahtunut; se tekee egoa tekemättömäksi - joka kerta se poistaa osan alitajuisesta syyllisyydestä ja näin tapahtuu mielen parantumista, niin itsessä kuin anteeksiannon kohteessa - jotka siis ovat yhtä, samaa mieltä ja lopulta Ikuista Henkeä. Ja koska parantumista tapahtuu, poistuu myös tarve määrätyille ennalta käsikirjoitetuille oppiläksyille (eli esim. vastoinkäymisille, joista jokainen on vain oppiläksy jota ei ole opittu), joten ne katoavat ajasta; juuri tätä on ajan luhistuminen jonka Ihme saa aikaan. 

Kenenkään ei siis tarvitse oppia tai opiskella uudestaan sitä minkä jo hallitsee kuten myöskään pyhyyttä tai viattomuutta tai Ikuista Henkeä ei tarvitse saavuttaa, koska me olemme jo kaikkea sitä; me olemme vain ajan unessa unohtaneet Alkulähteen ja kuljemme elämästä toiseen tajuamatta sitä mitä todella olemme. Ja jokaisen elämämme todellinen ainoa oppiläksy on juuri tämä jota Pyhä Henki tarjoaa meille väsymättä ajasta toiseen: Tajuta, että elämme unessa jonka olemme itse tehneet itsellemme ja että olemme ikuista henkeä, ja sitä on kaikki - jokainen ihminen, jokainen olento jossa on mieli; unien maailma on erillisyyksien ja kehojen maailma, kun taas todellisuus on aikajärjestelmien ulkopuolella, unen harhan ympärillä oleva olevaisuus, täydellinen, ikuinen, viaton, aluton ja loputon Ykseys. Lopulta jokainen mielen näennäisesti erillinen sirpale (jotka kaikki yhdessä muodostavat Poikakunnan) tulee palaamaan Kotiin eli Jumalan yhteyteen; tämä on Sovitus joka otetaan vastaan ajassa, ja joka tullessaan täydeksi, kadottaa ajan. 

Mtk.

9

Ihmeet

Ihme vähentää ajan tarpeen pienimpään mahdolliseen. Pituus- eli vaakasuoralla tasolla Poikakunnan jäsenten samanarvoisuuden tiedostaminen näyttää vaativan melkein loputtomasti aikaa. Mutta ihme saa aikaan äkillisen muutoksen vaakasuorasta havaintomaailmasta pystysuoraan havaintomaailmaan. Tämä tuo mukanaan ajanjakson, jossa sekä antaja että saaja etenevät ajassa nopeammin kuin he muuten olisivat edenneet. Ihmeellä on siten ainutlaatuinen kyky hävittää aikaa, jopa siinä määrin, että se tekee ylittämänsä ajanjakson tarpeettomaksi. Ihmeen tekemiseen tarvittavan ajan ja ihmeen kattaman ajan välillä ei ole mitään yhteyttä.

Ihme korvaa oppimisen, johon olisi saattanut kulua tuhansia vuosia. Se tapahtuu antajan ja saajan välisen täydellisen samanarvoisuuden tunnistamisen kautta. Ihme lyhentää aikaa luhistamalla sitä ja poistamalla siten tiettyjä jaksoja sen sisältä. Sen ihme kuitenkin tekee laajemman ajanjakson puitteissa.

[T 1 II 6] 

Ihmeen tekemiseen voi kulua aikaa 10 sekuntia ja se voi kattaa aikaa muutaman tunnin tai 10 tuhatta vuotta, useissa eri elämissä, ja useissa eri ajan ulottuvuuksissa! Onko siis epäselvää miksi sitä kutsutaan ihmeeksi! Mtk.

Ihmeille altis anteeksianto on pelkästään oikaisevaa. Siihen ei kuulu minkäänlaisia arvostelun piirteitä. Ilmaisu "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" ei arvio millään tavalla sitä, mitä he tekevät. Se on vetoomus Jumalalle, että Hän parantaisi heidän mielensä. Virheen seurauksiin ei viitata mitenkään. Niillä ei ole merkitystä.

[T 2 V a 16]

10

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Ei luonut!

Arten: Kurssin mukaan ihme on muutos havaitsemisessa [T 15 X 4:2] niin, että alkaa ajatella Pyhän Hengen tavoin; se ei ole vain omien ajatusten, ulkoisten muotojen tai olosuhteiden muuttamista. Kurssi sanoo, että ihme voi viedä sinut henkisellä tielläsi paljon pidemmälle ja nopeammin, kuin muuten olisi mahdollista. Tekstissä sanotaan, esimerkiksi: 

Ihme on ainoa välittömästi käytettävissä oleva ajanhallintaväline. [T 1 I 48]

ja:

Ihme korvaa oppimisen, johon olisi saattanut kulua tuhansia vuosia. [T 1 II 6:7]

J ei lupaile liikoja, hän vain kertoo totuuden, joka perustuu mielen ja Jumalan lakeihin. (...) Jotta säästäisit aikaa, sinun on hyvä suhtautua Kurssiin sellaisena ainutlaatuisena ajatusjärjestelmänä kuin se todellisuudessa on eikä vain kristinuskon jatkeena, mitä se ei ole. Älä vain kutsu sitä Kolmanneksi testamentiksi. Sitä se ei ole. Se on Kurssi - J ilman uskontoa.  Hän kertoo sinulle monia asioita, jotka eivät sovi yhteen Raamatun kanssa. Älä tuhlaa aikaasi yrittäen saada sitä tapahtumaan. Raamattu alkaa kertomalla meille, että "Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Eikä luonut! Jos haluat ymmärtää, mitä J sanoo sinulle, et voi tinkiä seuraavista Kurssin sanoista:

Näkemäsi maailma on maailmaa koskeva harha. Jumala ei sitä luonut, sillä Hänen luomansa täytyy olla yhtä ikuista kuin Hän itsekin. Näkemässäsi maailmassa ei ole mitään, mikä kestäisi ikuisesti. [KS 4 1]

Arten: ...Raamatun luomiskertomuksessa Jumala on vastuussa siitä maailmasta, jonka näet, ja sinä olet seuraus etkä syy. Kurssin mukaan sinä olet vastuussa maailmasta, jonka näet, etkä millään tavoin sen uhri. Jumala ja Kristus ovat yhä täydellisiä, aivan kuten Taivaskin, ja sen "sinun", joka kuvittelet olevasi, tulee oppia heräämään näkemästäsi unesta Pyhän Hengen avustuksella. 

MK, s. 146

11

Virhe

Virhe, on ajatus nähdä toinen ihminen jonain muuna kuin täydellisenä henkenä joka on ikuisesti viaton; näkemäsi muoto on vain vertauskuvaa erkaantumisesta, sinun oma projisointisi eli kun katsot toisia ihmisiä näet vain itsesi. Seurauksilla ei ole merkitystä koska kaikki mitä unihahmot tekevät, ei ole todellista; miten harhakuvat voisivat tehdä tai saada aikaan mitään muuta kuin lisää harhakuvia? Tosin esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuneen ihmisen on vaikea nähdä asia näin, kuten Jeesus sen näki silloinkin kun häntä ristille lyötiin. Kurssi on tässä kuitenkin tinkimätön: minkäänlainen hyökkäys ei ole oikeutettua. Ja koska jokainen koskaan tehty hyökkäys kohdistuu aina itseen - koska ketään muuta ei ole - se on myös täysin järjetöntä. Tätä Kurssi tarkoittaa puhuessaan siitä, kuinka olet sodassa itseäsi vastaan ja Jumalaa vastaan, koska sinun Todellinen Itsesi on osa Jumalaa, koska Jumala loi sinut itsensä kaltaiseksi, etkä koskaan voisi olla mitään muuta.

Tätä ajatusta vasten, jos se käsitetään kattamaan kaikki havaintojen maailmassa oleva, kaikki nähty ja koettu kärsimys ja sairaudet menettää täysin merkityksensä. Samalla myös kaikki maallinen "hyvä", rikkaudet, terveys, kauneus, menestys jne. menettää merkityksensä. Yhtä vähän kun sinun tulee välittää siitä tienasiko, tai voittiko, tai perikö joku miljardeja, voit välittää yhtä vähän siitä kuinka monta hukkui tsunamissa tai kuoli sodan pommituksissa tai kuoli nälkään kehitysmaassa. Tähän ihmiset jotka tekevät unen harhasta todellista, kehoista totta, sanoisivat että kuinka joku voi olla niin välinpitämätön. Sepä se. Siinä vain unohdetaan se että maailma ei ole totta. Sitä ei ole olemassa; se on uni. Totuus on kuitenkin se, että mitään todellista ei voi vahingoittaa ja mikään epätodellinen ei ole olemassa. [T J 2] Jos maailma ei ole olemassa, ei ole mitään järkeä surra siinä näkyviä "kärsimyksiä". [OT-II-6-2:4] Ego yrittää peittää unen valheellisuuden saamalla sinut uskomaan kehoihin ja mikäpä olisi paras tapa kuin erilaiset kärsimykset mitä kehoille näyttää tapahtuvan ympäri maailman erilaisissa katastrofeissa. Ihmiset pitävät todellisena empatiana sitä, että kärsimykset jaetaan. Tämä Kurssin mukaan vain tekee maailman asioista todellisia ja kärsimyksestä totta. Parempi tapa on ottaa osaa suruun niin kuin sen parhaaksi näkee, ja myötätunto on aina oikea tapa, ja tuoda anteeksianto mukaan muistuttamalla mielessäsi - joka on yhtä surijan mielen kanssa - että "Sinä (kuka sitten sureekin tai kärsii) olet ikuinen viaton Henki (Kristus), mitään ei ole tapahtunut, Pyhä Henki tietää mikä Sinä Olet, heräät Jumalassa." Tai mitä tahansa Kurssin mukaista totuuden sanamuotoa joka kertoo mielle yhteisestä Ykseydestä Jumalassa, yhteisestä mielen parantumisesta, yhteisestä päämäärästä palata Kotiin.

Mikään tästä ei tietenkään tarkoita että me emme voisi tuntea myötätuntoa kurjuudessa eläviä ihmisiä kohtaan. Kukapa olisi ollut myötätuntoisempi ihminen kuin Jeesus ja hän silti näki oikein, että mikään mistään kärsimyksestä ei ollut muuta kuin mielessä oleva väärämielisyys, jonka saattoi oikaista. Tämä oikaisu tapahtuu oikeassa anteeksiannossa ja joskus se myös näkyy seurauksen tasolla ja tapahtuu esim. ns. ihmeparantumista kehossa. Mutta se ei myöskään tarkoita että siitä - sairaudesta ja kivusta ja kärsimyksestä - pitäisi tehdä todellista. Tietenkin tästä tulee vaikeampaa jos itse sattuu olemaan sairas tai vakavasti sairas tai kärsivänsä jatkuvista kivuista tai kun sitä tapahtuu jollekin hyvin läheiselle ja rakkaalle ihmiselle. Täytyy kuitenkin muistaa että egon käsikirjoitus on jo kirjoitettu - jokainen sairaus ja jokainen terveys on jo kirjoitettu silloin kun näennäisesti ilmestyimme tänne. Kaikki sairaus on mielessä, keho ei ole muuta kuin kone joka tottelee sitä mitä mieli - ei aivot - käskee sen tehdä. Kun olet kipeä, sinä uneksit että kehosi tuntee kipua. Tätä on vaikea uskoa silloin kun on todella sairas. Tämä on varmasti aihe joka jakaa mielipiteitä monessa mielessä. Tästä myös myöhemmissä muistioissa lisää sekä omassa osiossaan muistioiden jälkeen valikossa otsikolla "Parantumisesta". Käsikirjoituksesta, niin egon kuin Pyhän Hengenkin käsikirjoituksesta, Muistiossa VI.

Virheet ovat mielessä tapahtuvia erehdyksiä, jotka voidaan aina oikaista. Tätä on oikea anteeksianto. Koska virheistä aiheutuneet seuraukset eivät ole koskaan todellisia, no ovat aina oikaistavissa. Kuten Kurssin J meitä neuvoo kun näemme veljissämme tai siskoissamme virheitä eli "syntiä", "Rakas veljeni, sitä mitä näet ei tapahtunut", tai "Valitse vielä kerran mitä veljesi on, mutta muista että se miten määrittelet veljesi, määrittelee sen miten näet itsesi".

Mtk.

12

Ketään toista ei ole

[T 21 V 2,3] 

Joko sinun ja veljesi välillä on kuilu tai sitten olette yhtä. Mitään välimuotoa ei ole - ei muuta valinnan mahdollisuutta eikä uskollisuutta, joka voisi olla jakautuneena välillänne. Jakautunut uskollisuus ei ole muuta kuin uskottomuutta kumpaakin kohtaan ja saa vain aikaan sen, että pyörit ympyrää, jossa yrität epävarmasti tarttua jokaiseen oljenkorteen, joka tuntuu lupaavan jonkinlaista helpotusta. Mutta miten kukaan voisi rakentaa kotinsa hiekalle ja luottaa siihen, että se suojaa häntä tuulilta? Kehosta voi tehdä tällaisen kodin, koska sen perusta ei ole totuudessa. Ja kuitenkin juuri sen vuoksi sitä ei voida nähdä kotinasi vaan pelkästään keinona, joka auttaa sinua saavuttamaan Kodin, jossa Jumala asuu.

[T 28 VII 3]