Vittuilusta

Vittuilusta

Muutama sana vittuilusta, eli siis hyökkäyksestä, mitä se on ja minkälaisena se näyttäytyy. Tätähän me kohtaamme jatkuvasti eri muodoissa eri voimakkuuksina läheisten, tuttavien, perheenjäsenten, vieraiden ja tuntemattomien taholta. Erillisyyden maailma ollessaan Taivaan vastakohta se sisältää jatkuvia konfliktejä koska maailma on egosta lähtöisin, vaikka se onkin tehty Jumalan Ajatuksesta, jonka ego tulkitsee väärin siksi minä sen edessämme näemme. Sinä itse olet tehnyt maailman, projision mieleesi ja sen projektio tulee sinun alitajuisesta mielestäsi jota unessa, maailmassa kehona et voi nähdä, mutta voit tietää ja ymmärtää, että se olet sinä itse joka sen on tehnyt. Tämän tiedostaminen johtaa väistämättä, ei ehkä ensi alkuun, mutta jossain vaiheessa lopulta siihen, että et enää usko näkemäsi maailman olevan totta vaan harhakuva. Tämä ajatus on ollut lukemattomissa henkisissä opeissa jo tuhansia vuosia, mutta vasta nyt tässä ajassa se nousee mitä voimallisimmin esiin Kurssin ja muiden kirjojen muodossa joiden lähde on Pyhä Henki, kuten esimerkiksi Yhtä Jumalan kanssa-sarja.

Mutta palataan vittuiluun. Kun sinuun kohdistuu vittuilua jonkun taholta, sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa suhtautua asiaan: ottaa se tosissaan eli antaa sille voimaa vaikuttaa ja satuttaa sinua, näkemättä se tosiasia että se kaikki tulee sinusta itsestäsi, näkemättä että se on - oli se sitten millaista tahansa - sinun omasta alitajunnasta kohoavaa uskoa siitä, että hyökkäys on oikeutettua, uskoa siihen, että on "toinen" joka voi loukata "toista" ja silloin vastahyökkäykselle on oikeutus (toisen tuomitseminen teosta jonka "se toinen" on tehnyt) ja siinä tapauksessa vittuilet takaisin, usein kahta kauheammin. "Pistin sille luun kurkkuun, oppiipahan olemaan senkin niljake!" Ja ego riemuitsee kun se on jälleen kerran saanut sinut nalkkiin unessa ja olet tehnyt siitä todellista ja siten jälleen vahvistanut mielessäsi uskoa siihen että näkemäsi ja kokemasi maailma on todellinen ja jossa olet maailman seuraus, et sen syy, vaikka se todellisuudessa ei ole mitään, pelkkä harhakuva, joka on merkityksetön koska sitä ei ole olemassa. Tai sitten otat itseesi ja ryvet epäoikeudenmukaisen kohtelun tunteissa ja tunnet kaunaa, joskus jopa suoranaista vihaa "vittuilijaa" kohtaan. Joskus tämä kestää vuosia tai vuosikymmeniä tai koko elämän kun kannat kaunojasi mukanasi ja hellit niitä ajatuksissasi missä esimerkiksi viihdytät itseäsi koston ajatuksilla.

Tämä on egon tapa nähdä maailma. Ja juuri sitä se haluaa, vain siten se saa sinut pysymään syntymien ja kuolemien sykleissä ikuisesti. Sanon ikuisesti, koska se juuri on egon halu ja ilman apua me tulisimme elämään unessamme ikuisesti siitä heräämättä, kiertäen ja toistaen loputtomasti unen tasoja eri kehoissa, jos meille ei tarjottaisi tietä ulos unesta. Jossain kohtaa unennäkijä tulee pisteeseen jossa hän näkee, ymmärtää että se, mitä hän katselee ei ole totta vaan illuusio. Seuraavassa askeleessa hän ymmärtää että tuo illuusio ja harha ja uni tulee hänestä itsestään, että hän ei olekaan maailman seuraus vaan sen syy; hän on itse tehnyt koko maailman ja maailmankaikkeuden ja sen loputtomat kehot ja muodot ja ulottuvuudet. Tämä on valtava mielen herääminen, suuri loikka missä mieli avatuu ottamaan totuutta vastaan roppakaupalla. Tämä kaikki on Suunnitelmassa, jonka tarkoitus on herättää unennäkijä - Jumalan Poika - näkemästään erillisyyden, syyllisyyden unesta missä hän uskoi jättäneensä Kotinsa, Taivaan ja samalla rikkoneensa sen, tuhonneensa Ykseyden ja uskoo ettei voisi koskaan palata takaisin Kotiin, koska nyt Jumala oli vihainen ja tulisi tuhoamaan hänet löytäessään. Tämä usko eroamiseen Jumalasta ja sen synnyttämä syyllisyys on siis alitajuisessa mielessä mistä se kumpuaa esiin miljardeina eri muotoina, oli sitten kyse vittuilusta tai täysimittaisesta sodasta tai muusta väkivallasta. Sen ainoa tarkoitus Suunnitelmassa on tuoda sinut siihen pisteeseen missä näet sen oikein ja saat mahdollisuuden oikaista se, tehdä se tekemättömäksi antamalla se anteeksi. Kaikki sinua kohtaan suunnatut hyökkäykset ovat vain lopulta sitä varten että annat ne anteeksi oikein. Et niin kuin vanhakantainen anteeksianto on joka näkee että todella on tehty jotain joka kuitenkin annetaan anteeksi, vaan niin että näet että mitään ei todellisuudessa ole tapahtunut, koska kaikki mitä näet on unta eikä siten totta. "Sinä olet ikuinen viaton Henki. Kaikki on anteeksi annettu ja vapautettu. Mitään ei ole tapahtunut. Herään Jumalassa." Näin luovutat syylisyyden muodon, hyökkäyksen Pyhälle Hengelle mikä on eroamisen oikaisu. Tämän me voimme sanoa, lausua rukouksen, mielessämme kun mielestämme kohtaamme "epäoikeudenmukaista" kohtelua.

Jokainen koettu "vittuilu" on sinun oma syytös itseäsi kohtaan siitä, että jätit Taivaan ja samalla syytös Jumalaa kohtaan että Hän antoi sen tapahtua. Hän juuri EI antanut niin tapahtua, vaan asetti nukkuvan Pojan mieleen Jumalan Muiston joka on Pyhä Henki. Jumala tietää että sinä olet ikuisesti Hänen Mielessään Ikuisena Rakkauden Ajatuksena Täynnä Valoa. Siksi Jumalan ei tarvitse tehdä mitään, ,koska mitään ei ole tapahtunut. Mutta Ilman mielessämme olevaa Jumalan Muistoa herääminen näennäisestä unesta olisi mahdotonta ja siten uni jatkuisi ikuisesti. Nyt voit nähdä toisin. Mitään ei ole tapahtunut. Olet yhä Kotonasi ja Yhtä Jumalan kanssa. Koko eroaminen ja siitä syntynyt maailma ei ole totta eikä sitä ole olemassa. Kaikki hahmot ovat sinun mielesi projisointeja sinusta itsestäsi ja kaikki mitä näet heissä on sinua itseäsi, näet sitten mitä tahansa. Kun katsot "toista" näet Jumalan Pojan. Kaikki jakaantuneen mielen osat ovat yhtä mielessä ja siten jokaisessa kehossa oleva näennäisesti erillinen mieli on Jumalan Poika. Renardin kirjassa on hauska kohtaus kun Arten ja Pursah kertovat kuinka Jeesus kerran puhui suurelle joukolle ihmisiä ja sanoi heille että "jokainen teistä on Jumalan Poika, Kristus", aiheuttaen valtavan sekasorron ja mellakan mistä Jeesus joutui pakenemaan seuraajiensa kanssa.

Kurssi kertoo meille että maailmassa ei ole mitään muuta kuin vain joko rakkauden ilmauksia tai rakkauden pyyntöjä. Me voimme aina muistaa Jeesuksen joka sanoi teloittajilleen, "Jumala, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Se oli pyyntö Pyhälle Hengelle parantaa mieltä. Teloittajat eivät nähneet mitä olivat tekemässä, he uskoivat uneen, tuomioon ja rankaistukseen ja hyökkäyksen oikeutukseen, puolustautumiseen ja vastahyökkäykseen. Mutta Jeesus näki sen, että he eivät olleet tietoisia siitä, että he olivat unessa ja hyökkäsivät itseään vantaan, koska ei ole, eikä ollut ketään muuta kuin yksi - unennäkijä. Jokainen hyökkäys/vittuilu on aina itse-hyökkäys eli hyökkäys itseä vastaan. Se voi olla pieni kuittailu tai se voi olla tappo. Ne ovat samaa, koska ne molemmat eivät ole totta. Tietenkin toisesta unen tasolla on kovat seuraukset, mutta mitä seuraukset ovatkaan nekin ovat vain unta. Siksi asioiden ottaminen todesta on mielipuolista, kuten koko ajatus Jumalasta eroamisestakin on.

Sovinto, on sen ymmärtämistä että Jumalasta eroamista ei koskaan tapahtunut eikä Jumalan Poika koskaan jättänyt kotiaan. Tuhlaajapojan paluu kotiin on juuri tähän tietoon herääminen. Tätä tietoa Jeesus ei voinut aikanaan saarnata suoraan, vaan hänen täytyi käyttää vertauksia, koska siinä ajassa ja paikassa se olisi ollut Jumalan pilkkaa, mistä hän sitten lopulta tuomion saikin. Mutta hän kyllä kertoi sen yhdelle, eli kirjurilleen, Tuomakselle. Tästä voit lukea Renardin Maailamankaikkeus katoaa -trilogiasta. Suurin Jeesuksen ihmiskunnalle jättämä oppi onkin "rakasta lähimmäistä kuin itseäsi", koska se kertoo kiertäen juuri sen, että kun rakastat lähimmäistäsi, rakastat lopulta itseäsi, koska ketään muuta ei ole.

Kurssissa tämä on moneen kertaan jalostetummassa muodossa kuten, "Katso rakastavasti häntä, joka kantaa Kristusta sisällään."

Kun siis kohtaamme hyökkäyksiä eli omaa syyllisyyttämme egon taholta "toisten" kautta, hymyilkäämme ja kiittäkäämme mielessämme tuota "toista" joka antaa meille nyt mahdollisuuden anteeksiantoon ja egon tekemättömäksi tekemiseen ja siten lopulta unen loppumiseen ja maailmankaikkeuden katoamiseen ja lopulta heräämme siellä mistä emme koskaan lähteneetkään, eli Jumalasta jonka kanssa olemme yhä Yhtä.*