Vastaus Lukijalle #2

Se on totta, että esimerkkini olivat selkeitä ja on myös totta, että oikaiseva anteeksianto on myös yksinkertaista, mutta onko se helppoa, se onkin jo toinen juttu. Voisi jopa sanoa, että se on mahdollisesti vaikeimpia asioita maailmassa aina siihen asti kun maailman todellinen luonne pelkkänä illuusiona joka ei ole totta, eikä ketään "toisia" ole missään, koska ei ole olemassa "ketään muuta" ymmärretään ja hyväksytään täysin ja poikkeuksetta. Ja kaikkien asioiden suhteen. Tämän hyväksyminen on monelle hyvin vaikeaa, koska se aiheuttaa egomielessä valtavaa pelkoa, ja usein niin paljon että tälle totuudelle käännetään selkä ja se tuomitaan hölynpölyksi tai jopa mielenvikaiseksi ja sen kertoja hulluksi. Entisinä aikoina näitä totuuden tuojia lukittiin mielisairaaloihin ja tuomittiin kuolemaan rovioilla tai viskottuna kaupunkien muureilta omaan kuolemaansa.

Sen hyväksyminen, että kaikki "toiset" ovat sinun itsejäsi, näkemäsi kehot kantavat sisällään sinun henkeäsi, joka on yhtä jokaisen "toisen" kanssa ja yhtä mielessä ja lopulta yhtä Jumalan kanssa Hänessä, näytti ulkoinen ilmentyvä, unihahmo millaiselta tahansa tai tekivätpä "ne" mitä tahansa. Tämän voi hyväksyä vaikka sen ymmärtäminen onkin vaikeaa. Ja kun tämän todellakin hyväksyy syvemmällä tasolla itsessään, kaikki huoli mistään haihtuu pois.

Sitaatti YJK-kirjasta Pyhältä Hengeltä:

"Kaikki unen unihahmot näyttelevät täydelliset osansa sinulle, jotta ne voidaan nähdä ja antaa anteeksi sinun taholtasi." (All dream characters play their perfect parts for you, so they can be seen and forgiven by you.)

Ja tähän sopisi hyvin myös Kurssista pari lausetta luvusta 20:

"Entä jos huomaisit, että tämä maailma onkin aistiharha? Entä jos todella ymmärtäisit, että sinä olet tehnyt sen? Entä jos käsittäisit, että ne, jotka näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten, ovatkin täysin epätodellisia? Voisitko uskoe siihen mitä näet, jos hyväksyisit tämän?" 

[T-20-VIII-7:3-6]

Koska tämä kaikki näkyvä maailma missä näytän olevan on minun omaa untani ja kaikki sen muut hahmot vain Minua eri valepuvuissa näyttelemässä itse kirjoittamaani näytelmää, miten voisin huolia mistään, koska kaikki on juuri niin kuin sen pitää olla, eikä se voisi olla mitenkään toisin, eikä sen pidä olla mitenkään toisin.

Kaikki variaatiot jokaisesta tapahtumasta unen universumeissa on jo tapahtunut; aika joka "alkoi" erillisyyden ajatuksesta tuli päätökseensä samalla hetkellä, ollen "eimitään". Miksi minun tarvitsisi huolia siitä, että en näe jotain ihmistä joka on minulle tärkeä, sukua, tai jotain muuta, koska se "hän" on minä itse ja jos minun on oltava erossa tai kohdattava, se kaikki on jo järjestetty mielessä, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Pyhän hengen Suunnitelma on täydellinen ja kaikki on Hänen Käsissään, joten minä voin olla ilman ainuttakaan huolta.

Tiedän että tämä voi kuulosta jopa julmalta sellaisesta joka tuntee kokevansa suurta surua tilanteessa jossa on "pakotettuna" olemaan erossa esimerkiksi rakastamansa lapsensa lapsenlapsesta tai muussa vaikeassa tilanteessa tai olosuhteessa. Mutta painotus tässäkin on tuossa lainausmerkeissä olevassa sanassa pakottaa. Kuka pakottaa ja ketä? Miksi koen surua? Onko kokemani viha oikeutettua? Ketä kohtaan tunnen vihaa tai katkeruutta?

Pursah kertoo meille Renardin kirjassa, että meillä jokaisella on elämässämme (elämissämme) aina jokin yksi iso, isompi läksy joka meidän tulisi oppia, kun hän kertoo omasta suuresta läksystään kun hänet erotettiin professorin virasta yliopistossa seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi, joka perustui valheeseen, mutta tuhosi hänen silloisen koko elämänsä. Hänellä, joka siis eli jo "viimeistä" elämäänsä unessa ja oli jo hyvin pitkällä valaistuneessa tilassa, kesti hyvin pitkään antaa tuo koko tapahtumasarja anteeksi, ja kuten hän sanoi, se kesti pitkään, koska hänen täytyi antaa anteeksi useampi erillinen kuvasarja joka liittyi tuohon tapaukseen (tapahtumien muistothan ovat kuin kuvajaisia, kuvasarjoja mielessä).

Lopulta hän pystyi siihen. Niin pystymme lopulta me kaikki, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole; se on väistämätöntä, koska eroamista ei koskaan tapahtunut. Kannattaa lukea tuo kohta Renardin kirjasta Maailmakaikkeus katoaa, luku 7, sivulta 252. Kannattaa toki lukea koko luku, se on varsin valaiseva mitä tulee anteeksiantoon ja sen käytäntöön soveltamiseen täällä unessa.

Muistutus OWG-facebook sivustolta:

"Erilaisuus, erityisyys, pyrkii "todistamaan", että olet erillään Jumalasta ja kaikista muista." (Differentiation, specialness, would seek to "prove" you are separate from God and each other.)

Tuo on hyvä muistutus, koska maailma jonka näemme on pelkästään egomielessä, eikä ole todellinen. Minun ei tarvitse yrittää muuttaa sitä mitä tapahtuu, tai mitä kukakin "muu" näyttää tekevän siinä; sillä ei ole merkitystä, missään muussa mielessä kuin toimia jonain, joka saa aikaan minussa anteeksiannon mielessäni; näen että mitään ei todella tehdä, mitään ei ole tapahtunut ja kaikki mikä näyttäisi tapahtuvan, nyt ja tulevaisuudessa ei ole olemassa; siksi voin vain olla ja antaa jokaisen hetken avautua niin kuin ne avautuvat; minun ei tarvitse "oikaista" toisten itsejeni "virheitä", koska todellisuudessa "he" eivät ole tehneet mitään, koska koko uni maailmasta, kehoista ja universumista on harha, illuusio. Tämä on todellista vapautta, koska se vapauttaa mielen huolesta, huolista, ja niiden lähteestä joka on aina pelko, koska kaikki on juuri oikein; mikään ei voi olla väärässä paikassa väärään aikaan. Kuten Kurssi meitä muistuttaa: Jumalan suunnitelmassa ei ole sattumaa:

Muista, että kukaan ei ole vahingossa siellä missä hän on; sattumalla ei ole sijaa Jumalan suunnitelmassa. 

[OK-9-1:3]

Muistutus OWG-fb-sivulta:

"Anna anteeksi kaikille kuvitelluille unihahmoille, jotka näyttävät hukanneen tiensä. "He" löytävät sen, kun heitä ei enää halveksita." (Forgive all the imagined dream characters who seem to have lost their way. "They" will find it when they are no longer despised.)

Halveksuntahan on juuri tuomitsemista, eli tuomitsen toisen itseni jostain mitä ei ole todellisuudessa tehty. Kun tuomitsen eli halveksun veljeäni kun hän näyttää olevan hukassa (eli "näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten"), itse asiassa pidän hänet kahleissa, tiensä hukanneena, mutta kun vapautan hänet eli annan anteeksi sen mitä hän ei ole tehnyt, vapautan hänet löytämään tiensä jälleen takaisin valoon, eli vapautan lopulta aina vain itseäni kun annan anteeksi. Meistä jokainen on joskus vihannut "toista" tai itseään, ja kun vihasit "toista", itseasiassa vihasit vain itseäsi. Vihollisesi oli aina sinä itse, "toiseuden" valepuvussa. Ja siten kahlitsit aina vain itseäsi yhä voimakkaammin uneen, koska vihatessasi, kantaessasi kaunaa se oli aina salaista, alitajuista vihaasi/kaunaasi itseäsi kohtaan alkuperäisestä eroajatuksesta.

Toinen mahtava muistutus OWG-fb-sivulta:

Viesti Pyhältä Hengeltä:

"Olen vastuussa jokaisen päivän jokaisesta hetkestä. Olen vastuussa tästä päivästä ja jokaisesta viimeisestä "elämäsi" päivästä. Käsikirjoitus on kirjoitettu ja se Loppui "ajan" ensimmäisessä hetkessä. Ei ole aikaa eikä tilaa. Se kaikki on sellaisen "olennon" mielikuvituksen fantasiaa, joka uskoo olevansa erillään Jumalasta. Et koskaan eronnut Itsestäsi, Jumalan Pojasta. Me olemme Kristus ja olemme Yhtä Jumalan kanssa." (I am in charge of every moment of every day. I am in charge of today and every last day of your "life". The script is written and was Over in the first instant of "time". There is no time or space. It is all a fantasy of the imagination of a "being" that believes it separated from God. You never separated from your Self, the Son of God. We are the Christ and are One with God.)

Ja tämän sanoo siis Pyhä Henki, sinun Todellinen Itse, Kristus-Itse, joka on Yhtä Jumalan kanssa, ei se valheellinen itse, joka me kuvittelemme olevamme täällä valheellisessa maailmassa, jonka olemme uskoneet todeksi ja todellisuudeksemme sen ollessa kaikkea muuta.

Jos Kurssin sanoman, sen ytimen ja Sovituksen laittaisi yhteen ainoaan virkkeeseen, se olisi tuo. Siinä on kaikki se mitä Kurssi yrittää opettaa sen lukijalle. Tuo on koko puhtaan nondualismin ydin. Kaikki on Pyhän Hengen Käsissä ja kaikki on jo ohi.

Mutta anteeksiannosta. Tiedämme siitä, että anteeksianto on onnistunut kun se minkä olemme antaneet anteeksi, palaa mieleemme, mutta se ei enää järkytä mieltä, ei aiheuta pelkoa tai mitään muutakaan negatiivista vastetta; siitä on tullut neutraali. Se ei enää aiheuta huolta, koska kaikki se mitä me kutsumme "elämäksemme" on nähty oikein; pelkkänä näytelmänä, joka ei ole todellinen ja siten täysin tyhjänpäiväinen, sinä itse olet kaikkien hahmojen takana, eikä mitään todellisuudessa "tapahdu" missään, koska maailma ja kaikki siinä oleva on vain illuusiota, symbolia alkuperäisestä eroamisen ajatuksesta, jota ei koskaan edes tapahtunut.

OWG-fb-sivulta päivän muistutus:

"Usko erillisyyteen on jo korjattu. Se on Sovitus, joka odottaa, että se hyväksytään." (The belief in separation has already been corrected. That is the Atonement, waiting to be accepted.)

Kannattaa lukea Renardin kirjasta "Jeesuksen ja Buddhan yhteiset elämät" luku 2, "Kirjoittajan huomautus koskien Ihmeiden oppikurssia. Mitä kirja opettaa, ja miten sen opetukset liittyvät Jeesukseen ja Buddhaan". Siinä on hyvin yksityiskohtaisesti selitetty anteksiannon kolme askelmaa, mitkä toki löytyy moneen otteeseen tältäkin sivustolta eri muistioista.

Alla harjoitus 23 Kurssin työkirjasta, joka mielestäni sopii tähän aiheeseen ja myös lukijan tilanteeseen. On hyvä verestää asioita mielessään vaikka Kurssin työkirjan olisikin jo tehnyt kertaalleen. Se ei ole pakollista, mutta se voi olla nautittavaa ja hyödyllistä kun kirkastaa jo opittuja oppeja. Tässä harjoituksessa korostetaan sitä mitä näkemämme maailma todella on ja että sen muuttaminen (haluaminen ja toivominen sen muuttumiseen) on täysin turhuutta ja merkityksetöntä, koska se maailma jonka näemme on pelkästään seuraus ja sen syy on jossain aivan muualla kuin siinä mitä näemme silmillämme ja koemme muilla aisteillamme.

HARJOITUS 23

Voin päästä eroon näkemästäni maailmasta luopumalla hyökkäävistä ajatuksista.

1. Tämän päivän opetukseen sisältyy ainoa mahdollinen tapa päästä eroon pelosta. Mikään muu tapa ei toimi, kaikki muu on merkityksetöntä. Mutta tämä tapa ei voi epäonnistua. Jokainen ajatuksesi rakentaa osan näkemästäsi maailmasta. Meidän on siis työskenneltävä juuri ajatustesi kanssa, jos tarkoituksena on muuttaa tapa, jolla näet maailman.

2. Jos hyökkäävät ajatuksesi ovat syynä näkemääsi maailmaan, sinun on opittava, että et halua näitä ajatuksia. Ei ole mitään syytä surra maailmaa. Ei ole mitään järkeä yrittää muuttaa maailmaa. Se ei pysty muuttumaan, koska se on pelkkä seuraus. Mutta siinä on todella järkeä, että muutat maailmaa koskevat ajatuksesi. Näin muutat syyn. Seuraus muuttuu automaattisesti.

3. Näkemäsi maailma on kostonhimoinen maailma ja kaikki siinä symboloi kostoa. Jokainen "ulkonaisesta totuudesta" tekemäsi havainto on omien hyökkäävien ajatustesi kuvallinen esitys. On siis syytä kysyä, voiko sellaista edes kutsua näkemiseksi. Eikö kuvitelma olisi sattuvampi sana kuvaamaan tällaista prosessia ja harhakuva sattuvampi nimitys kuvaamaan lopputulosta?

4. Näet sellaisen maailman, jonka itse teit, mutta sitä et näe, että itse olet tällaisen imagon tekijä. Maailmalta sinua ei voida pelastaa, mutta voit toki paeta sen syytä. Juuri sitä pelastus tar- koittaa, sillä missä näkemäsi maailma on sen jälkeen, kun syy siihen on mennyttä? Todelliseen näkökykyyn sisältyy jo korvaava asia jokaiselle asialle, jonka nyt luulet näkeväsi. Ihanuus voi valaista kuvitelmasi ja muuttaa ne sellaisiksi, että tulet rakastamaan niitä, vaikka ne olikin tehty vihasta. Sillä et ole tekevä niitä yksin.

5. Tämän päivän opetus esittelee sinulle ajatuksen, että et ole näkemäsi maailman ansassa, sillä sen syy voidaan muuttaa. Tämä muutos vaatii ensin, että sen syy tunnistetaan ja sitten luovutaan siitä, jotta sen tilalle voisi tulla jotain muuta. Tämän prosessin kaksi ensimmäistä askelta vaativat sinulta yhteistyötä. Lopullinen askel ei sitä vaadi. Kuvitelmiesi tilalla on jo jotain muuta. Kunhan otat kaksi ensimmäistä askelta, tulet huomaamaan, että näin on.

6. Sen lisäksi, että käytät opetusta päivän mittaan aina tarpeen tullen, pitäisi päivän opetusta soveltaa viisi kertaa. Kun katselet ympärillesi, toista ajatusta ensin hitaasti itseksesi, sulje sitten silmäsi ja omista noin minuutti sille, että annat mieleesi kohota niin monta hyökkäävää ajatusta kuin mahdollista. Niistä jokaisen välähtäessä mielessäsi, sano näin:

Voin paeta näkemääni maailmaa luopumalla _________ (mainitse asia) koskevista hyökkäävistä ajatuksista.

Ajattele jokaista hyökkäävää ajatusta niin kauan, että olet sanonut edellä mainitulla tavalla, luovu siitä sitten ja siirry seuraavaan. 

7. Pidä huolta siitä, että sisällytät harjoituksiin sekä sellaisia hyökkääviä ajatuksia, joiden tekijänä olet itse että sellaisia, joiden kohteena olet itse. Niiden seuraukset ovat täysin samanlaisia, koska ajatukset ovat täysin samanlaisia. Et huomaa sitä vielä, ja sinua pyydetäänkin nyt vain kohtelemaan niitä samanarvoisina tämän päivän harjoitusjaksojen aikana. Olemme vielä sillä asteella, että pyrimme tunnistamaan syyn näkemääsi maailmaan. Kun vihdoin opit, että hyökkäävät ajatukset ja hyökkäyksen kohteeksi joutumisen ajatukset eivät eroa toisistaan, olet valmis luopumaan myös niiden syystä.

Jos olet epävarma tulisiko sinun tehdä harjoitus kokonaisuudessaan vaan vain lukea se läpi ja miettiä sitä, kysy neuvoa siltä joka Tietää ja saat apua. Hän ei koskaan jätä vastaamatta. On vain kysymys siitä kuinka vastaanottavainen sinun mielesi on Hänen vastaukselleen.

Palataan lopuksi MK-kirjan lukuun 7, Anteeksiannon laki. Sivulla 232 Gary sanoo:

"Mitä tuli maailman havainnointiin Kurssi selitti kaiken poikkeuksetta. Saatoin tarkastella koko elämääni ja nykyhetkeä ja ymmärtää, mikä sai ihmiset käyttäytymään ihmisten tavoin. Esimerkiksi koulukiusaajat, jotka tekevät muiden oppilaiden elämästä tuskallisen, voisivat ihan hyvin sanoa: "Me olemme makeita, te ette ole. Te olette syyllisiä ja väärässä, emme me." "Hyvät" oppilaat, jotka taas näkivät tämän ja moniin muihin ihmisten maailman naurettaviin asioihin kätkeytyvän epäoikeudenmukaisuuden, näyttelivät vain omaa osaansa uhrin ja hyväksikäytetyn kierteessä näkemällä syyllisyyden pikemminkin epäoikeudenmukaisesti käyttäytyvissä kiusaajissa kuin itsessään… Ihmisillä on taipumus syyttää muita huonosta onnestaan, mutta todellisuudessa me vain syyttelemme toisiamme näennäisestä erkaantumisestamme Jumalasta, mikä on johtanut rauhattomuuteen, mikä taas näyttää olevan kiinteä osa olemassaoloamme.

Muunnelmia on loputtomasti. Olipa kyse läheisistä tai kaukaisista ihmissuhteista, joku tai jokin muu on aina ongelman aiheuttaja - paitsi niiden kärsivien siulujen kohdalla, jotka projisoivat kaiken syyllisyyden sisäänpäin syyttäen tietoisesti itseään onnettomista olosuhteistaan. Onko tämä kuitenkaan mitenkään eri asia kuin toisten syyttäminen?" (Gary R. Renard: Maailmankaikkeus katoaa ©2002,2003,2004 Gary R. Renard)

Vastaus on - ei. Se ei ole mitenkään eri asia, koska aina kun syytän toista jostain mitä on tehty, syytän aina poikkeuksetta itseäni, koska kaikki toiset ovat toiset itseni. Mieli on yksi, ja sen näennäisesti erilliset osat (kuvitteelliset erilliset egomielet) ovat yhtä. Koska mieli on yksi ja yhtä, kaikki siihen kohdistettu kohdistuu aina samaan itseen. Sama pätee siis myös anteeksiantoon. Kun hyökkäät toista vastaan, hyökkäät aina itseäsi vastaan, oli hyökkäyksen muoto mikä tahansa - ajatus, sana/sanat, fyysinen hyökkäys. Siten anteeksiannosta tulee myös jotain mistä aina hyödyt itse.

Pursah: Se, mikä näyttää rauhalta, ei aina ole todellista sisäistä rauhaa, eikä ketään voi muistuttaa liian usein siitä, että maailmassa ei löydy koskaan rauhaa ennen kuin ihmiset ovat löytäneet sisäisen rauhan, mikä on väistämätön seuraus todellisesta anteeksiannosta. Olemme myös sanoneet, että se mitä teet on seurausta ajatuksistasi. Tämä ei tarkoita sitä, että tulet aina kyttäytymään täydellisesti. Kun Kurssissa puhutaan siitä, miten Jumalan opettaja tulee täydelliseksi täällä, sillä viitataan täydelliseen anteeksiantoon, ei täydelliseen käytökseen. Eikä pelkästään rakkautta ja anteeksiantoa opettavan Pyhän Hengen ajattelutavan tuloksena koskaan ole väkivaltaa - se on vain ihmisen omaa itsevihaa, joka näyttäytyy hänen ulkopuolellaan. (Gary R. Renard: Maailmankaikkeus katoaa, s. 237 ©2002,2003,2004 Gary R. Renard)

Arten: Ego yrittää vakuuttaa sinulle, että sinun tarinasi on henkilökohtainen ja selvästikin tosi. Pyhän hengen suhtautumistavan voi sen sijaan tiivistää vain neljään sanaan: Sitä ei koskaan tapahtunut. (Gary R. Renard: Maailmankaikkeus katoaa, s. 218 ©2002,2003,2004 Gary R. Renard)

Pursah: Anteeksianto ei johda koskaan väkivaltaan mutta tuomitseminen sen sijaan saa aina aikaan jonkinlaisen kielteisen vaikutuksen muodon tasolla, vaikka kyse olisi ainoastaan omasta terveydestäsi. Väkivalta on äärimmäinen ja järjetön pelon, tuomitsemisen ja vihan jatke. Egon harhainen ajattelutapa johtaa aina jonkinlaiseen väkivaltaan ja murhaamiseen, sillä se vaatii sen, että yksilö näkee vihollisensa - tai ongelmansa havaitun aiheuttajan - itsensä ulkopuolella. Niin teet sinäkin, mutta sinä olet löytänyt tien ulos. Kääntämällä egon ajattelutavan päälalelleen vapautat pelkosi etkä projisoi niitä mihinkään. (Gary R. Renard: Maailmankaikkeus katoaa, s. 238 ©2002,2003,2004 Gary R. Renard)

Tuossa muutamia lainauksia MK-kirjasta, viisauden sanoja jotka voi ottaa sydämeensä ja sovellettavaksi elämäänsä. On myös tärkeää miettiä sitä, mitä me pyydämme Pyhältä Hengeltä. Pyydämmekö Häntä muuttamaan jotain maailmassa, joka ei ole todellinen? Pyydämmekö Häntä muuttamaan jotain Suunnitelmassa joka on jo tehty ja valmis ja jonka olemme Itse tehneet itsellemme?

Lopuksi: On hyvä myös muistaa, että se mitä kaipaamme, oli se sitten mitä hyvänsä - toista ihmistä, rakkautta, rakastettua, hyväksytyksi tulemista, muuttoa paratiisiin tai sen kaltaisiin oloihin sieltä missä tällä hetkellä satumme olemaan, esim. suomessa (oma epäjumalankuvani, koska en pidä suomen ilmastosta), mitä tahansa kaipaammekin, on se lopulta aina kaipuuta todelliseen Itseen. Kaikki kaipaamani on vain symbolia todellisesta kaipuustani Pyhään Henkeen eli todelliseen Itseeni ja yhteyteen Jumalan kanssa, jonka uskoin rikkoneeni lopullisesti ja siten karkottaneeni itseni Ykseydestä lopullisesti, koska uskoin syntini/rikokseni olevan anteeksiantamaton. Erilaisissa kaipauksen muodoissa ei siis sinänsä ole mitään "pahaa" tietenkään, on vain hyvä tajuta mistä ne kumpuavat ja mitä ne edustavat. Meidän ei tule vastustaa "pahaa", koska niin tehdessämme teemme siitä mielessämme totta.

"Ihmiskunta syntyi pelosta, että sen "rikos/synti", Jumalan jättäminen, oli anteeksiantamaton. 

Hyviä uutisia... olette kaikki syyttömiä, koska sitä ei koskaan tapahtunut."

OWG-fb-sivusto 25.08.2024.