Vastaus Lukijalle

Moi. Lukija lähetti viestin (11.06) ja toivoi jälleen käytännön neuvoja siitä miten elää unessa. Tässä muutamia.

Minulla oli muutama päivä sitten hieno opetus anteeksiannosta ja egon toiminnasta. Olimme sopineet ystäväni kanssa, että menisimme syömään eräänä päivänä ravintolaan, joka oli meidän molempien suosikkiravintola. Kun kyseinen päivä koitti olin koko päivän innoissani ja odotin tuota hetkeä kun kohtaisimme kaupungilla ja menisimme syömään molempien lempiannokset. Kun ystäväni saapui hän oli ärtynyt, koska oli joutunut kiirehtimään asioitaan koska olin laittanut hänelle viestin jossa ilmoitin olevani tapaamispaikalla sovittua aikaisemmin. Olin tehnyt kirjoitusvirheen viestissäni ajan suhteen, jonka siinä sitten tajusin. Asia meni kinaamiseksi ja lopulta päätin lähteä pois, koska en jaksanut kiistellä ja tunsin turhautuneisuutta. Matkalla kotiin tunsin pettymystä pieleen menneestä lounaasta ja syytin ystävääni siitä, että hän oli kinaamisellaan pilannut kaiken. Tiesin että olin epäonnistunut anteeksiannossa joka oli ollut minulle valittavana tuossa tilanteessa kuin hopealautasella tarjottuna. Vasta nyt matkalla kotiin pystyin nousemaan taistelukentän yläpuolelle ja katsomaan tilannetta ulkopuolelta. Kyseessä oli klassinen egon ansa johon sorruin ja olen sortunut miljoonia ja taas miljoonia kertoja ennenkin aikojen kuluessa ja nyt taas edessäni oli ansa jonka annoin laueta, luullen että syy pettymykseeni ja kurjaan olooni siitä johtuen oli "toisessa" eikä minussa, että minä en ollut syyllinen vaan "hän" ollen itse syytön. Näin näin toisessa sen minkä olin nähnyt itsessäni kun olin erottanut itseni Luojastani alkuperäisessä eroamisen ajatuksessa: "hän" oli syyllinen siihen että olin menettänyt Taivaan ja Isäni Rakkauden, ja lempilounaani menetys ja siitä seurannut pettymys ja toisen syyllistäminen oli vain symbolia tuosta alkuperäisestä "synnistä" kun uskoin erottaneeni itseni Jumalasta ja tuon teon syyllisyydestä ja Jumalan vihan pelosta tein maailman jossa voisin projisoida valtavan syyllisyyteni muihin ja näin paeta Jumalan vihaa ja kostoa jonka uskoin olevan väistämätön. Huh!

On sanottu että anteeksiannon ensimmäinen askel on vaikein ja se pitääkin (ainakin minun kohdallani) paikkansa. Egon pysäyttäminen silloin kun se kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, on valtava askel. Matkalla kotiin ajattelin että en koskaan tulisi onnistumaan anteeksiannossa saati sitten niin hyvin kuin Jeesus, jonka anteeksianto oli kaiken kattavaa ilman poikkeuksia. Vein kysymykseni Pyhälle Hengelle ja sain vastaukseksi: "Se että nyt käsittelet asiaa mielessäsi Minun kanssani on jälleen yksi askel eteenpäin kohti Minua, ei askel sivulle eikä askel taakse. Seuraavalla kerralla onnistut askeleen paremmin."

Minulle tarjotaan joka hetki mahdollisuus anteeksiantoon, oli kyse sitten tuollaisesta tapahtumasta, naapurin parvekkelta tulevasta tupakansavusta, ärsyttävästä mainoksesta televisiossa tai radiossa, loukkaavista sanoista, henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan ja lopulta murhaan. Vaikka "sorrun" egon ansaan ja toimin egostani käsin ja suutun tai ärsyynnyn, minulla on senkin jälkeen (kului aikaa sen jälkeen sitten sekunti, tunti, kuukausi, vuosi tai vuosikymmen) valta valita toisin. Arten ja Pursah sanoivat Gary Renardin kirjassa, että pitkälle kehittynyt anteksianto tapahtuu yhä nopeammin. Ja tosiaan, sen huomaa kun vuosia kuluu ja sitä harjoittaa, uudestaan ja uudestaan kun tilanteet tulevat kohdalle ja kakku osuu tuulettimeen. Oikeastaan ainoa valta täällä unielämässä on minun valta valita egon ja oikeamielisyyden eli Pyhän Hengen välillä. Silloin käytän todellista valtaani ja kun valitsen Pyhän Hengen ja hänen Näkökykynsä ja näen "toisen" itsenäni joka heijastaa vain omia syyllisyyden tunteitani, valitsen nähdä hänessä Hengen joka on Kaikki mitä on. "Sinä et ole se, miksi minä sinut tein. Sinä olet Se, miksi Jumala sinut Loi." Kaikki toiset on minun toiset itset. Jokainen näyttelee oman osansa unen elokuvassa, eikä minun tarvitse yrittää muuttaa maailmaa joka on vain unta eikä todellinen. Voin valita antaa anteeksi sen mitä ei koskaan ole tapahtunut.

Toinen tapaus tapahtui myöhemmin saman ystäväni kanssa ja se oli samanlainen eri variaatioineen, nyt ruokakaupassa jossa olimme ostamassa yhteisiä ostoksia. Tilanne päättyi siihen että poistuin lopulta paikalta mutta nyt itse tapahtuman aikana, jolloin sain syytöksiä ja arvostelua niskaani pysyin täysin rauhallisena enkä alkanut reagoida egoni kautta, ymmärtäen että nyt sain tilaisuuden vapauttaa alitajuisessa mielessä olevaa syyllisyyttä joka oli noussut pintaan. Jälleen kävelin bussiin missä kävin samankaltaisen ajatuskulun kuin edellisessä tapauksessa, nyt kuitenkin anteeksiantoni oli ollut nopeampaa eikä tapaus aiheuttanut minussa negatiivisia reaktioita tai tunteita ja koin vain neutraaliuutta koko tapausta kohtaan kuin myös sen aikana. Olin siis pitänyt itseni "taistelukentän yläpuolella".

Ego haluaa että reagoimme kaikkeen siihen mitä se heittää eteemme - konflikteja, syytöksiä, vihaa, arvostelua, väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) puolustautuen ja mahdollisesti hyökäten vastaan tai uhriutuen (molemmat tekevät unen tapahtumista totta), koska vain se pitää syyllisyyden paikallaan alitajuisessa mielessä. Se pitää egon/maailman "elossa". Kun olen päättänyt että haluan herätä unesta joka ei ole totta eikä olemassa ja haluan "palata" takaisin siihen mikä todellisuudessa olen, Pyhä Henki auttaa minua tällä matkalla, josta tulee siten onnellinen uni, koska voin antaa kaiken vastuun Hänelle, eikä minun enää tarvitse huolia mistään muusta kuin siitä, että silloin kun kakku osuu tuulettimeen eli egon käsikirjoitus tapahtuu, minä tiedän mikä totuus on, enkä ota osaa egon taisteluihin ja kiistelyihin, enkä usko enää sen valheisiin siitä, että joku voisi vahingoittaa minua paitsi unessa kehoani joka ei ole totta eikä edes olemassa, ja siten vaihdan Pyhän Hengen käsikirjoitukseen. Minä valitsen Pyhän Hengen ja Hänen Näkökykynsä. Pathways of Light-sivustolla oli yksi mielestäni hauska näkemys liittyen erääseen Kurssin harjoitukseen. On minun valintani laittaa Kristus-lasit silmilleni missä ikinä kuljenkin ja nähdä niiden kautta siten miten Pyhä Henki/Kristus/KristusItse näkee unen ja sen läpi siihen mikä on todellista ja totta; mikään ei ole erillään eikä erillisiä vaan kaikki on yhtä ja samaa - jokaisen olennon, hahmon takana voin nähdä Valon joka on Yhtä ja Samaa, Yhtä Jumalan kanssa.

…

Kun olen ahdistavassa tilanteessa voin reagoida vain kahdella tavalla; joko puolustaudun, ahdistun ja hyökkään vastaan sitä "toista" jonka uskon olevan erillään minusta, keho joka ei ole minä vaan toinen, muu, joka ei ole minä itse ja joka kohtelee minua "väärin" eli epäoikeudenmukaisesti ja teen maailmasta totta omassa mielessäni, uskon että maailma jonka näen on todellinen ja otan sen siksi vakavasti. Tai sitten näen hänet toisena itsenäni, joka pyytää minulta rakkautta, sitä että vapautan hänet unesta, erillisyyden unesta jossa luulen olevani erilläni muista, erilainen, spesiaali ja irti Jumalasta, mikä on se perisynti mistä Raamaussa puhutaan joka on pelkkä symboli eroamisen ajatuksesta, ideasta jolle Jumalan Poika unohti nauraa (). Nämä ovat ne valinnat jotka minulla unessa, maailmassa on.

Tee asioita jotka tuottavat sinulle iloa ja tyydystä, jos ne ovat sellaisia asioita jotka eivät ole keltään (toisilta itseiltäsi) pois ja nauti niistä. Iloitse siitä että tiedät mikä totuus on ja siitä että et koskaan ole yksin, vaan Pyhä Henki on sinun kanssasi jokainen hetki, eikä koskaan hylkää sinua vaikka maailmasi näyttäisi miten synkältä tahansa. Ole iloinen siitä että heräämisesi todelliseen Itseen on väistämätön sitten kun kaikki unen oppiläksyt on opittu kului siihen aikaa sitten kauan tai vähän. Sinä olet yhtä Hänen kanssaan, etkä koskaan voisi olla erossa Hänestä/Jumalasta. Anna hänen kuiskata korvaasi pimeillä hetkillä, "Rakas veljeni/siskoni, se mitä koet/näet ei ole totta. Ota minua kädestä ja katso kaikkia Minun Silmin. Maailmaa ei ole olemassa. Sinä olet ikuinen viaton Henki, ja jokainen "muu" on ikuinen viaton Henki. Jumala on ainoastaan se mikä on totta ja todellista ja sinä olet yhtä Hänen kanssaan Nyt ja Ikuisesti. Mitään muuta ei ole."

Matkalla onnellisessa unessa tulee varmasti jokaiselle hetkiä jotka ovat vaikeita, ahdistavia, surullisia ja aiheuttavat huolta sekä väsymystä uneen, joka tuntuu vain jatkuvan vaikka totuus on jo löydetty. Mutta täytyy muistaa, että niin kauan kuin näytämme olevan täällä, meillä täytyy olla vielä jotain tehtävää sen eteen, että heräämme unesta. Ne ovat ne tapahtumat ja kokemukset jotka tulemme kohtaamaan elämässämme joka ikinen päivä, siihen asti kun aikamme on laskettu. Kun huomaat olevasi ahdistunut/harmis-saan/masentunut jne. niin muista, että voit aina valita toisin. Tämä on se hetki, jota Pyhä Henki sinulle tarjoaa aina kun koet jotain joka järkyttää sinun sisäisyyttäsi. Voit aina muistaa sen, että et ole täällä unessa, paitsi unihahmona joka ei ole todellinen. Voit aina valita sen mitä tunnet. Voit aina valita olla iloinen vain siksi, että ilo on sinun perintöosasi. Taivaassa, joka on sinun Kotisi ja ikuisena Henkenä sinun Ykseys Jumalassa on sinun todellinen tilasi, se mikä sinä todellisuudessa olet, ja mitä kaikki muut näennäisesti erilliset olennot universumissa ovat. Kehot ovat illuusiota, näytelmää jota täällä näyttelemme ja teemme osamme, olimme me mitä mieltä siitä hyvänsä, tiedostimme näyttelevämme vai emme, me teemme sen osamme mitä olemme Itse käsikirjoittaneet uneksi. Eikä se ole totta eikä todellista, vaikka se siltä unen tasolla ollessa siltä voimakkaasti tuntuukin. Pyydä Pyhää Henkeä tulemaan mieleesi, toivota se tervetulleeksi omana todellisena Kumppaninasi, sinun todellisena Itsenäsi. Luota siihen että Hän tietää kaiken ja että jokainen hetki elämässäsi, näytti se miltä tahansa, on juuri niin kuin sen pitää olla, antaakseen sinulle sen kokemuksen joka lopulta johtaa siihen, että tulet heräämään unesta. Tätä varten Kurssi - ja kaikki Pyhän Hengen innoittamat tai sanelemat tekstit ja viestit - on, ja tätä varten on ne kaikki henkiset kirjoitukset, kuten Yhtä Jumalan kanssa-kirjat, jotka tulevat suoraan Pyhältä Hengeltä, joka on mielessämme oleva Jumalan puolesta puhuva Ääni.

Rukouksen ensimmäinen puola on se, että haluamme että Jumala/Pyhä Henki tai jokin muu universumin voima, muuttaa sitä mitä maailmassa tapahtuu tai sitä mikä on se olosuhde jossa olemme ja jota elämme unessa, ja siten teemme vain unesta todellista - uskomme että se täytyisi jotenkin muuttua että meillä olisi "paremmin", enemmän jotain tai vähemmän jotain, jokin ihminen poistuisi elämästämme tai jokin tilanne muuttuisi, että se auttaisi meitä, minua, että minulla olisi siten paremmin. Tämä on egon rukous, joka on merkityksetön, koska se uskoo että maailmalla ja olosuhteilla on merkitystä. Nyt maailmalle ei naureta, unelle ei hymyillä, vaan se otetaan vakavasti, oli kyse sitten mistä tahansa - tikku sormessa tai luoti jonkun päässä, syntymä tai kuolema, sairaus tai terveys jotka eivät ole muuta kuin kolikon toisia puolia, egokolikon, koska Henki ei voi olla muuta kuin mitä se on, ei terve, eikä sairas, koska kaikki se on dualismia, joka ei ole totta, vaan illuusiota eli uni.

Rukouksen viimeinen puola on se jossa rukous on pelkkä hyväksyntä siitä, että se mikä näyttää tapahtuvan ei merkitse mitään ja hyväksytään se, että maailmaa ei ole olemassa ja Itse on Ikuinen Henki joka ei ole koskaan jättänyt Kotiaan Jumalassa. Mitään ei ole tapahtunut. Viimeinen rukous on pelkkä hyväksyntä siitä, että Jumalan Poika on ikuisesti viaton ja yhtä Jumalan kanssa. Ja tämä on se viimeinen tuomio mistä kaikissa henkisissä teksteissä on ikiaikojen puhuttu. Se on väännetty moneen muotoon ja ego on tehnyt siitä monta versiota, jonka kanssa ihmiset ja ihmiskunta on kamppaillut ja kärvistellyt iät ja ajat.

Se että kiistelemme läheisemme kanssa siitä mistä päästä hammastahnatuubia puristetaan tai siitä mitä maailmankaikkeus on, on yhtä ja samaa. Uni on uni, eikä se ole todellinen. Totuus on Totuus, ja se on ainoa mikä on totta. Se ei muutu, vaikka sitä voi vääristellä ja väännellä, kuten maailmassa on aina tehty ja kuten ego on peittänyt se erilaisin valepuvuin. Mutta meidän ei tarvitse otta sitäkään vakavasti. Me voimme nousta Pyhän Hengen seuraan mielessämme ja hymyillä maailmalle ja sen touhuille ja olla pelkästään iloisia ja kiitollisia siitä, että olemme vihdoin tulleet siihen tienhaaraan unessa, jossa voimme valita sen suhteen, haluammeko jatkaa unta vai poistua siitä, ja olla sitä mitä todellisuudessa olemme. Joka hetki on valinta joko Taivaan tai helvetin välillä. Kurssissa on hieno kohta jossa Jeesus/Pyhä Henki kertoo siitä miten onnellista unta eletään ja miten siinä on erilaisia vaiheita.

Tässä muutamat kohdat Kurssin Opettajien Käsikirjasta jotka sopivat tähän kohtaan: OK-3-1,4,5 OK-4-5,6,7. Kannattaa lukea kyseiset kappaleet myös kokonaisuudessaan. Näissä kappaleissa puhutaan oppilaan erilaisista kausista, jonka hän käy läpi kulkiessaan kohti unensa loppua.

Jumalan opettajilla ei ole määrättyjä opetustasoja. Suhde on jokaisen opettamis- ja oppimistilanteen alussa omanlaisensa, vaikka lopullinen päämäärä onkin aina sama: tehdä suhteesta pyhä suhde, jossa kumpikin näkee Jumalan Pojan synnittömä- nä. Ei ole olemassa ketään, jolta Jumalan Poika ei voisi oppia, joten ei ole olemassa ketään, jota hän ei voisi opettaa. Käytän- nön syistä hän ei voi kuitenkaan kohdata kaikkia eikä jokainen voi löytää häntä. Suunnitelma sisältää sen vuoksi jokaiselle Ju- malan opettajalle hyvin tarkkaan määrätyt kohtaamiset. "Pelastus ei ole sattuman kauppaa." Ne, joiden on kohdattava, kohtaavat, sillä yhdessä heidän on mahdollista luoda pyhä suhde. He ovat valmiit toisilleen. [OK-3-1]

Jokainen opetus- ja oppimistilanne on maksimaalinen siinä mielessä, että jokainen siihen liittyvä henkilö oppii aina toiselta henkilöltä niin paljon kuin hänen on mahdollista oppia sillä kertaa. Siinä mielessä, ja vain siinä mielessä, voimme puhua opetustasoista. Kun käytämme määritelmää tällä tavalla, seuraava opetustaso on pitkäaikaisempi ihmissuhde, jolloin kaksi ihmistä kohtaa joksikin aikaa melko voimakkaassa opetus- ja oppimistilanteessa ja näyttää sen jälkeen taas eroavan toisistaan. Nämäkään kohtaamiset eivät tapahdu sattumalta, eikä suhteen näennäinen päättyminen ole todellisuudessa sitä. Ja jälleen kumpikin on oppinut tilanteesta kaiken, mihin hän pystyy sillä kertaa. Kuitenkin kaikki, jotka joskus kohtaavat, kohtaavat jonakin päivänä uudelleen, sillä kaikkien ihmissuhteiden päämääränä on tulla kerran pyhäksi. Jumala ei ole erehtynyt Poikansa suhteen. Kolmas opetustaso ilmenee sellaisissa ihmissuhteissa, jotka kerran muodostuttuaan pysyvät kyseisten henkilöiden koko eliniän. Näissä opetus- ja oppimistilanteissa kullekin henkilölle annetaan tarkoin valittu opiskelukumppani, joka suo hänelle rajattomasti oppimismahdollisuuksia. Näitä ihmissuhteita on yleensä vain harvoja, koska niiden olemassaolon edellytyksenä on, että osapuolet ovat saavuttaneet täysin samanaikaisesti ta- son, jossa opetus- ja oppimistasapaino on suorastaan täydelli- nen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he välttämättä edes huo- maisivat sitä; itse asiassa he eivät sitä yleensä huomaakaan. He saattavat jopa olla varsin vihamielisiä toisiaan kohtaan jonkin aikaa tai kenties koko elämänsä ajan. Mikäli he kuitenkin päät- täisivät oppia läksynsä, heillä olisi käytössään täydellinen läk- sy ja he voisivat sen oppia. Ja jos he päättävät sen oppia, heistä tulee pelastajia niille opettajille, jotka epäröivät ja saattavat jopa näyttää epäonnistuvan. Yksikään Jumalan opettaja ei voi epäonnistua etsiessään tarvitsemaansa Apua. [OK-3-4,5]

Nyt seuraa "aloilleen asettumisen kausi". Se on rauhallista ai- kaa, jolloin Jumalan opettaja lepää rauhassa. Sen aikana hän vakiinnuttaa oppimansa. Sen aikana hän alkaa ymmärtää, miten hän voi soveltaa oppimiaan seikkoja. Niiden mahdollisuudet ovat kirjaimellisesti hämmästyttäviä, ja Jumalan opettaja on edistymisessään nyt sellaisessa vaiheessa, että hän pystyy näkemään edessään täydellisen ulospääsytien vaikeuksistaan. "Luovu siitä, mitä et halua ja pidä se, minkä haluat." Miten yksinkertaisia ilmiselvät asiat ovatkaan! Ja miten helppoja toteuttaa! Jumalan opettaja tarvitsee tämän hengähdystauon. Hän ei ole vielä päässyt niin pitkälle kuin luulee. Mutta kun hän on valmis jatkamaan matkaa, hänellä on mahtavia kumppaneita vierellään. Nyt hän lepää hetken ja kokoaa joukkoja, ennen kuin hän jatkaa matkaa. Eikä hän nyt jatka matkaa yksin.

Ja lopuksi seuraa "saavutusten kausi". Silloin opittu lujite- taan. Silloin se, mikä aikaisemmin nähtiin vain varjoina, muut- tuu vakaaksi saavutukseksi, johon luotetaan vuorenvarmasti sekä "hätätilanteissa" että rauhallisina aikoina. Rauha on to- dellakin seurauksena siitä: se on lopputulos rehellisestä opiske- lusta, ajatuksen pysyvyydestä ja kyvystä soveltaa sitä kaikissa tilanteissa. Se on todellisen rauhan vaihe, sillä Taivaan tila hei- jastuu siihen täysin. Siitä on tie taivaaseen avoin ja helppo. Se
on itse asiassa siinä. Kukapa "menisi" mihinkään, jos mielen rauha on jo täydellinen? Ja kukapa haluaisi yrittää vaihtaa rauhaa johonkin toivottavampaan? Mikä voisi olla sen toivotta- vampaa? [OK-1-A-6,8]

Minulla on historia tässä elämässä pitkäaikaisesta masennuksesta joka oli päättyä itsemurhaan. Koin elämäni tarkoituksettomaksi ja tyhjäksi ja halusin lopettaa sen. Ei ollut mitään minkä vuoksi halusin elää. Minulla oli takana monia polkuja henkisten oppien kanssa, mutta silti olin päätynyt tilanteeseen, jossa tunsin että kaikki oli turhaa ja tyhjää ja halusin kuolla. Kirjoitin kaikille läheisilleni kirjeet joissa selitin valintani ja kerroin että rakastin heitä ja toivoin että he ymmärtäisivät valintani. Valitsin itsemurhapäiväksi viimeisen päivän vuodesta 1999. Varasin asiat valmiiksi ja muutaman oluen juotavaksi kun vuosi vaihtuisi. Illalla istuin hiljaisuudessa ja annoin universumille "ultimaattumin", että jos minun pitäisi elää, näytä tai tee jotain joka estäisi suunnitelmani. Katselin tv:stä kun vuosi vaihtui eri maissa ja lähestyi kello kahtatoista. Sitten uusi ensimmäinen ostamani kännykkä soi. Annoin sen soida. Se jatkoi soittoaan. Lopulta vastasin. Toisessa päässä oli mies joka kertoi että oli löytänyt tietoni työvoimatoimiston sivuilta ja halusi minut kolaamaan lunta aamuyöllä keskustaan. Tarjosi siis työtä. Olin tuolloin työtön ja tyytyväinen työttömyyteen. Harkitsin hetken. "Pääsetkö keskustaan kello 04?" ääni puhelimessa kysyi. Keskustaan oli matkaa reilut viisi kilometriä eikä siihen aikaan julkiset kulkeneet. Sanoin että pääsen. Kävelin yöllä neljä kilometriä pakkasessa tapaamispaikkaan missä oli kokoontuneena muutama muukin kolaaja, ja jatkoimme autolla kolauskohteisiin keskustaan. "Haluatko jatkaa?" kysyi firman pomo kun hommat olivat tehtynä aamun tunteina. Olin läpimärkä ja väsynyt kaikesta kolaamisesta mikä oli ollut todella raskasta. Sanoin "Haluan." Tämä oli se mikä muutti itsemurhasuunnitelmani ja johti pitkään työrupeamaan erilaisissa työpaikoissa. Masennukseni väistyi lopulta kun hukutin sen jatkuvaan työn tekemiseen kun minulla ei jäänyt aikaa siinä rypemiseen.

Mitä siis tapahtui? Se että olin lähtemässä "elämästä" ja minun huutoni "ylös" johti tapahtumiin jotka johtivat siihen, että en tehnyt itsemurhaa, oliko se johdatusta? Tietenkin se oli. Kaikki on! Minä vain itse valitsen mitä päätän valita, ja siten valitsen sen ajan todellisuuden mihin tuo päätös johtaa. Tätä on holografinen aika joka on kaikki yhtä aikaa, sisältäen kaikki mahdollisuudet ja variaation ja se on jo päättynyt! Olisin hyvin voinut jättää vastaamatta puheluun ja toteuttanut lähtöni elämästä sinä iltana. Se vain olisi pitkittänyt untani ja johtanut uusiin oppiläksyihin ajan toisissa ulottuvuuksissa. Voin siis lyhentää untani valitsemalla egon sijaan Pyhän Hengen ajatusmallin joka johtaa anteeksiantoon siitä, että mitään ei ole tapahtunut ja olen yhtä Jumalan kanssa nyt ja aina ja tämä unielämä on vain illuusio jota ei ole olemassa, joten voin hyvin olla täysin ilman huolia mistään, liittyi se taloudelliseen tilanteeseeni, terveyteeni eli kehooni tai mihin tahansa "elämässäni" täällä näytelmässä. Voin olla vain iloinen siitä että tiedän mitä kaikki on ja miksi.

Kun puhutaan onnellisesta unesta, eli matkan siitä osasta joka enteilee koko unen loppua, se ei tarkoita että se olisi täydellistä auvoa ja ruusuilla tanssimista. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan opettaja tietää tehtävänsä ja päämääränsä, mikä on anteeksianto kaikkea kohtaamaansa kohtaan nähden koko ihmiskunnan ja universumin näytelmän omana projisionaan josta nyt luovutaan, ja Jumala johon palataan takaisin vaikka siitä ei ole koskaan lähdettykään. Jumalan Poika on ikuisesti viaton ja vahingoittumaton ja Yhtä Jumalan kanssa. Maailmaa ei ole olemassa! Tämän tietäminen ja ymmärtäminen tuo takaisin sen ilon ja onnellisuuden joka ei ole riippuvainen maallisista asioista tai olosuhteista eikä kehoista, jotka koskaan ei ole pysyviä vaan kuuluvat dualistiseen maailmaan joka ei ole ikuinen, eikä voisi sitä koskaan olla eikä edes tosi. Unen matkaaja kokee erilaisia aikoja onnellisen unensa aikana, johon voi kuulua väsymystä ja turhautumista ja jopa masennusta eri aikoina. Nämä kaikki ovat hyvin yksilökohtaisia kuten jokaisen matkakin on unessa. Näistä kaikista negatiivisisa tunteista voi kuitenkin vapautua valitsemalla toisin. Tämä saattaa kuulostaa ylimieliseltä ja jopa tyhmältä sellaiselle joka ei ole hyväksynyt totuutta sellaisena kuin se on. Jumalan Poika ei turhaudu tai tunne väsymystä. Ego turhautuu ja tuntee väsymystä. Voin aina valita elänkö egoni eli väärämielisyyteni kautta vai elänkö untani oikeamielisyyteni eli sen mieleni osan kautta missä Pyhä Henki eli todellinen Itseni sijaitsee. Sitä valintaa ei tee eikä voi tehdä kukaan muu kuin minä itse, valinnan tekijä eli se, jota Kurssi kutsuu nimellä päätöksentekijä.

Anna anteeksi, niin näet tämän eri tavalla.

Nämä sanat Pyhä Henki lausuu kaikissa koettelemuksissasi, kaikissa tuskissasi ja kaikissa kärsimyksissäsi niiden muodoista riippumatta. Kiusaukset päättyvät juuri näihin sanoihin, ja koska syyllisyys on hylätty, sitä ei enää pidetä arvossa. Nämä sanat saavat synnin unen päättymään ja vapauttavat mielen pelosta. Juuri näiden sanojen kautta pelastus kohtaa koko maailmaa.

[OT-193-5]

Muistutus OWG-facebooksivuilta. Kyseisellä sivulla on joka päivä lyhyt muistutus joka on jokin lainaus Yhtä Jumalan kanssa -kirjoista ja Pyhän Hengen viestistä. Alla oleva on muutaman päivän takaa.

"Be happy. Your mission to awaken cannot fail." "Ole onnellinen. Heräämisen tehtäväsi ei voi epäonnistua."

Tämä on suuri lohtuviesti ja myös iso opetus. Erityisesti silloin kun koen konflikteja toisten kanssa ja kun epäonnistun näkemään toisissa itseni ja sen, että he ainoastaan heijastavat vain sitä mitä on minun mielessäni; joko egoni alitajuista syyllisyyttä ja tuomitsemista tai rakkauden ilmausta. Edellisen olen aina rakkauden pyyntö, oli se mitä ja minkälaista negatiivisuutta tahansa. On lohdullista ja suuri ilo tietää että lopullinen herääminen on väistämätöntä, koska se on Jumalan / Pyhän Hengen tahto, joka on myös minun tahtoni, jonka Jumala jakoi kanssani luodessaan minut itseensä itsensä kaltaiseksi.