Tuhlaajapoika Avaruudessa

01.09.2023

Kaupan kassalla

Kävin aamutuimaan lähikaupassa hakemassa maitoa, mehua, paahtoleipää, kissanruokaa, vessapaperia jne. Kaupan kassalla maksaessani ajattelin että tuossa minulle hymyilee kassamyyjä, joka on oma projisioni "toisesta", mutta joka todellisudessa on minun itse/Itse, muistaen YJK-kirjasta 8 luvun 70, joka kertoo: "Näe jokainen projektiona, samalla tietäen Kuka ne todellisuudessa ovat." "Moi", "Hei", "Kiitos", "Kiitti". Kun pakkasin tavaroitani viereeni tuli pakkaamaan omia ostoksiaan seuraava asiakas. Ajattelin että tässä me "itset" nyt pakataan uniruokaa ja unitavaraa jota kuvittelemme tarvitsevamme, vaikka oikeasti emme tarvitse mitään, koska olemme kaikki Yksi Jumalan Poika, Yhtä Jumalan Kanssa. Heitin vinkan selkääni (kantolaukkuni on rinkan ja perässä vedettävän matkalaukun yhdistelmä ja jostain syystä se on saanut nimen "vinkka") ja tallustelin kohti kotia. Matkalla kysyin PH:ltä äskeisestä tapahtumasta. Se vastasi:

Näet nyt koko unen järjettömyyden. Siinä ei ole MITÄÄN järkeä. Itse keskustelee itsensä kanssa, kohtaa itseään, tervehtii itseään niin kuin ei tuntisi itseään ja luulisi itseään joksikin "muuksi". Se ihannoi itseään, kiukustuu itselleen, vihaa itseään, rakastuu itseen, palvoo itseään, kaipaa itseään, kantaa kaunaa itselleen, ärtyy itseensä, raivostuu itselleen, hellii itseään, pettää itseään, sotii itseään vastaan ja kaikki tämä tietämättä, että se on itse itse/Itse. Ketään muuta ei ole missään ja se uskoo että on. Se haluaa uskoa että sen ulkopuolella on "maailma". Se pettää itseään kuvittelemalla kaikki muut "toisiksi" jotta se voisi elää maailmassa joka olisi siten sille tosi. Tämä on Uni. Täysin järjetön ja mielenvikainen, koska se joka unen näkee On Yksi ja joka ei koskaan ole lähtenyt Ykseydestään mihinkään "maailmaan", vaan näkee unta maailmasta, jossa se voi olla yksi monista "muista", ja muiden lailla yksilöllinen ja erilainen kuin muut, vaikka kaikki ovat koko ajan ja aina vain samaa ja yksi/Yksi, Yhdestä Mielestä projisoitu kuvitelma, uni joka on illuusio erillisyydestä, dualismista, joka ei koskaan voi olla, eikä tulla todelliseksi, koska vain Jumala On, eikä siinä ole erillisyyttä tai toiseutta.

☀️☀️☀️

Tuhlaajapoika Avaruudessa: pieni satu matkasta eimihinkään ja takaisin.

Kuvittele että olet valossa joka on sinua ja ympäröi sinua ja se on kaikkialla. Sitten haluat katsoa jotain muuta, jota vain sinä näet. Tulet pois valosta ja astut avaruusaluksen valtavalle kannelle ja edessäsi on valtava aukko mustaan avaruuteen johon nyt ilmestyy erillisiä kuvajaisia kuin elokuvia, joihin samaistut, elämiä joissa "elät" toisessa maailmassa, jossa on aika ja historia ja erillisiä hahmoja. Samaistut yksilöityihin hahmoihin, erilaisiin rooleihin ja elät niiden kanssa, kärsien, iloiten, tuntien tuskaa, täyttymystä, rakkautta, pelkoa, vihaa ja kaikkea mahdollista mitä kaikissa elämissä ihmisenä olet koskaan tuntenut ja kokenut. Olet hullaantunut ja lumoutunut tähän uuteen ja kiehtovaan maailmaan jossa kaikki on mahdollista, uutta ja hypnotisoivaa ja huumaavaa. Eri roolit tulevat ja menevät, synnyt ja kuolet ja taas synnyt ja kuolet, tuhansia kertoja, satojatuhansia kertoja, miljoonia kertoja, triljoonia kertoja… olet unohtanut jo Valon josta olet tullut, sen Mikä olit ennen kun tulit maailmaan. Väliin kuulet Valon - Itsesi - heikon kutsun mutta käännyt siitä pois - et tunnista sitä Itseksesi. Jossain mielesi syvyydessä tiedät kuitenkin, että Se tulee kutsumaan sinua niin kauan, kunnes olet valmis vastaamaan siihen. Vielä et vastaa vaan haluat yhä syventyä loputtomasti kiehtovaan maailmaan ja sen syvyyksiin ja mahdollisuuksiin olla omillasi. Jatkat unielämääsi, sukellat yhä uusiin rooleihin, seikkailet, koet voittoja ja häviöitä, koet suurta onnea ja väliin suurta tuskaa ja menetyksiä, rakkauksia ja pettymyksiä ja petturuutta, hyväksikäyttöä ja väliin silkkaa kauhua - silti jatkat; et osaa lopettaa. Olet jäänyt koukkuun mutta miten ihana tuo koukku toisinaan onkin, vaikka se joskus tekeekin sinut hulluksi kauhuillaan. Jatkat ja jatkat, kunnes lopulta... vihdoin tulet pisteeseen jossa sanot: "Riittää! Täytyy olla jokin toinen tapa! Täytyy olla jotain muuta!" Olet jo totaalisesti unohtanut sen Mistä olet tullut ja Mikä olet, mutta nyt haluat huutaa, pyytää apua joltain, joka on kaiken ulkopuolella, joltain joka Tietää ja Joka on Kaiken Yläpuolella. Monissa unielämissäsi olet tuntenut Sen eri nimillä, palvonut sitä ja kieltänyt sen ja tehnyt siitä pilkkaa: Jehova, Krisna, Allah, Kristus, Jumala, Buddha, Pyhä Henki... Nyt tunnet avaruusaluksen kannella kuinka Valo takanasi kasvaa vaikka olit kokonaan unohtanut sen, ja nyt tajuat että se on ollut kanssasi koko ajan, jokaisessa unielokuvassasi joita olet elänyt. Se ei koskaan jättänyt sinua - sinä vain unohdit sen maailman melskeessä! Kuinka hassua! Nyt olet valmis kääntymään takaisin Valoon ja Se ottaa sinut vastaan ja toivottaa sinut tervetulleeksi, mutta vielä et voi kokonaan antautua Sille, sulautua Siihen, koska unesi elokuvat ovat vielä jatkumassa. Käännyt takaisin unielokuvien pariin, mutta nyt tunnet Valon lähelläsi, Sen Läsnäolon voimakkaasti ja jatkuvana. Nyt sinun on helppo katsoa unielokuvat loppuun niiden loppuratkaisuihin asti, päästää ne lopulta menemään, vapauttaa ne, kevyesti vailla minkäänlaista huolta tai painoa, koska nyt tajuat että ne kaikki ovat olleet vain unta jonka itse olet tehnyt, uskonut unessasi todeksi ja kaikki kärsimyksesi ja tuskasi niissä ei koskaan ollut todellista. Ne kaikki olivat illuusiota - epätotta. Nyt voit luovuttaa ne kaikki, itsesi mukaan lukien siihen Valoon joka nyt ympäröi kaikkea. Avaruusalus katoaa, kuvajaiset katoavat, aika katoaa ja maailmankaikkeus jota vasten katsoit elokuviasi katoaa. Nyt heräät Unesta joka oli vain hassu harhakuva. Nyt koko Uni katoaa. Jää vain Valo johon sulaudut Yhdeksi Sen Kanssa. Elokuvat sammuvat ja kuvajaiset haihtuvat avaruuden tyhjyyteen. Olet takaisin siinä Valossa jota et koskaan jättänytkään - maailma ja sen kaikkeus oli vain uni, jota ei enää ole. On vain Valo jonka kanssa olet Yhtä. Mitään muuta ei ole. Olet takaisin Jumalassa, Hänen Ajatuksensa, Hänessä Itsessään iankaikkisesta iankaikkiseen. Tuhlaajapoika on palannut matkaltaan eimininkään. Sen pituinen se.

☀️☀️☀️

Yhtä Jumalan Kanssa, kirjasta 8:

Uskoni oli, että mt-minän (Marjorie) yksilöllinen mieli liittyi mieleesi ja projisoi kaikki monet itset tähän maailmaan. Mutta hahmoa mt ei ole olemassa. On vain Sinun mielesi joka projisoi mielemme, jonka kuvittelemme olevan omamme. Vain sinä olet olemassa Itsenä. Olet maailman/ihmiskunnan ja kuviteltujen itsejen tekijä/luoja. Kyllä! Heureka! Minä olen KAIKKI mitä On Olemassa. Mt on olematon eroamisen ajatus erillisyydestä, mielen kangastus ajan ja avaruuden tuolla puolen. Maailma on Mielestä, mutta siitä tuli täysin vääristynyt ja väärinymmärretty. Anna sen kaiken romahtaa Alkupisteeseensä, katoamispisteeseen, mikä palauttaa Alkulähteen - Yhtä Jumalan Kanssa. Tämä tuo kaiken takaisin Alkupisteeseen. Ei ole mitään minne mennä, ei mitään mihin piiloutua. Me olemme Yksi. Kaikki muu on vain vitsi.