Muistio XIX: Syyllisyydestä Luopuminen

Syyllisyydestä Luopuminen

Yksi tärkeimmistä tehtävistä joita meillä oikaisevan anteeksiannon lisäksi unielämässämme on, jos haluamme palata Kotiin turhista unista jotka eivät ole mitään muuta kuin tyhjää, loputonta matkaa eimihinkään, on syyllisyydestä luopuminen. Joku sanoisi etten minä tunne syyllisyyttä, minulla on kaikki hyvin, omatuntoni on puhdas. Aloitetaan siitä mitä PH sanoo omastatunnosta YJK-kirjassa 6:

Ego ei ole mitään muuta kuin pelon ajatus, ja pelko luo illuusion omastatunnosta - osa sinua joka kokee syyllisyyttä. Sigmund Freud käytti tästä termiä "super-ego". Minä, Pyhä Henki, en ole sinun omatuntosi, tulkiten asioita hyviksi tai pahoiksi. Minä olen tuomitsematon. Jumala ei ole moralisti. Illuusioiden maailmassa ei ole oikeaa tai väärää. Siellä ei ole hierarkiaa. Jokainen ja kaikki on täällä viattomia. Ajattelet Kurssin termeillä joka kuvaa näin jakaantunutta mieltä: se mikä on Minusta, on oikeamielistä, ja se mikä ei ole Minusta, on väärämielistä. On olemassa vain Yksi Todellisuus - Jumalan Totuus. IOK:in johdanto sanoo: Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Tässä on Jumalan rauha.

Se syyllisyys, jonka tunsimme kun uskoimme todellakin erottaneemme itsemme Taivaasta ja Jumalasta ja sillä ansainneet ikuisen Jumalan vihan ja ikuisen porttikiellon Taivaaseen, oli niin suuri, että sen täytyi synnyttää koko maailma ja sen kehot, joihin saatoimme piiloutua Jumalan kostolta tuntien täten itsemme täydellisen syylliseksi Taivaan rikkoutumiseen. Tämä syyllisyys oli niin suurta, synnyttäen kaiken mahdollisen vihan joka oli itsevihaa joka sitten voitiin projisoida toisiin hellittääksemme sen painoa mielestä ja näin siitä tuli tukahdutettua - eli alitajuista. Nyt kun kaikki syyllisyys ja pelko, josta kumpuaa kaikki negatiiviset tunteet ja ajatukset on siis jotain mitä emme näe emmekä edes koe omaavamme, koska se on alitajuista, todella syvään egomieleen haudattu lukuisten unielämä kerrosten alle, niin voimme hyvin sanoa ettemme tunne syyllisyyttä, että omatunto on puhdas. Mutta syyllisyys joka synnytti koko unen on yhä siellä - mielessä, väärässä mielessä piilotettuna, kuten ego juuri haluaa; se ei halua että kaivamme sen esiin ja tuomme sen valoon, koska silloin paljastuu syyllisyyden todellinen luonne: se ei ole totta. Tämä on egon kuolema, kun syyllisyys tuodaan valoon, Pyhän Hengen Valon Alttarille missä se ei voi piiloutua varjoihin vaan on täysin alaston ja paljas; nyt kun se nähdään Pyhän Hengen kanssa, nähdään että se ei ole mitään, se ei ole totta. Eroamista Jumalasta ei koskaan tapahtunut, syyllisyyden tunteminen mistään on turhaa, koska kaikki ovat viattomia, koska kaikki on Yksi, ja oikeassa mielessä Yhtä ja kehot tai unielämät eivät ole todellisia. Näin nähtynä syyllisyyden taakka kevenee mielessä, egomieli, pelon ajatus tulee tehtyä tekemättömäksi. Tämä ON oikaisevaa anteeksiantoa, mielen paranemista, mutta se täytyy tuoda myös jokapäiväiseen elämään, unielämän tasolle. Jos sinä et tunne syyllisyyttä, pysähdy hetkeksi ja anna muistojen nousta pintaan, pyydä että se/ne tuodaan eteesi mikä/mitkä tarvitsevat oikaisua. Pyhä Henki valitsee sinulle muistoja/kaunoja/häpeän kokemuksia, jotka sinun täytyy vapauttaa, ja Hän tietää mitä valita ja mihin olet valmis. Tätähän me teemme Työkirjan alun harjoituksissa, mutta sitä voi harjoittaa myös sen jälkeen kun Työkirja on tehty.

Mutta sitten on vielä jokapäiväinen elämä, jossa kohtaamme syyllisyyttä, joka on aina symbolia tuosta alkuperäisestä erosyyllisyydestä, perisynnistä - joka ei ole lopulta mitään, koska eroamista ei koskaan tapahtunut. Kaikki maailmassa, siis KAIKKI, on vertauskuvallista eli symbolista eroamisen ja erillisyyden symbolia ja siksi se on harhaa eli illuusiota ja siten eitotta, ei mitään jolle voidaan antaa jokin arvo, koska sen arvo on nolla. Ykseyden ja Todellisuuden arvo on Yksi koska se on kaikki mikä on totta. Onko se sattumaa että elämme maailmassa jossa binäärikoodi on yksi ja nolla? Sen minkä me täällä uskomme todeksi, arvo on nolla - eimitään, ja sen arvo joka on kaikki Mitä On on yksi, Ykseys joka on muuttumaton.

Meillä on ajatuksissamme syyllisyyksiä milloin mistäkin, liittyen huumeisiin, alkoholiin, ruokaan, syömiseen, lihomiseen, laihtumiseen, seksiin, työhön, laiskuuteen, liikaan työhön, läheisten tai itsen laiminlyöntiin, huonoon kuntoon, ulkonäköön jne. vain muutama mainitakseni, ja kaikki - AIVAN KAIKKI - vain symboleita alkuperäisestä erosyyllisyydestä. Ne kaikki täytyy luovuttaa, ne täytyy vapauttaa, jotta mieli voi parantua, tai että Pyhä Henki/Itse voi sen parantaa. Muuta tietä ei ole, se on ainoa tie paranemiseen, unesta heräämiseen. Syyllinen mieli ei voi palata Taivaaseen, Jumalaan - tämä pätee niin vihaan kuin kaunaankin. Vain puhdas, pimeydestä ja unista vapaa Sydän voi astua taivaan Portista.

"Et voi käydä Jumalan Läsnäoloon pimeät kumppanit vierelläsi."[T-11-III-7:8]

Kun näet syyllisyyttä muissa, näet oman syyllisyytesi heijastuneena "toisessa" joka on moni itsesi/Itse, koska ketään "muita" ei ole olemassa. Kun näet vastustuksen, hyökkäyksen sinun ja Pyhän Hengen liittoa kohtaan, (kun kohtaat itseäsi tai muita kohtaan koettua epäoikeudenmukaisuutta joka saa sinut loukkaantumaan tai ärsyyntymään tai suuttumaan) näet oman vastustuksesi palata takaisin Jumalaan/Pyhään Henkeen/Itseen.

Suuttumus on aina kutsu Valoon, tai egon kutsu vihaan, erillisyyteen ja pimeyteen, pitämään erillään sinut ja veljesi, jotka todellisuudesssa ovat yhtä, eivät erillisiä. Se on varoitusmerkki, merkki siitä että sinun tulisi kutsua Pyhää Henkeä/Itseä apuun, nostamaan sinut taistelukentän ulkopuolelle ja yläpuolelle. Kaikki kiistelyt ovat turhaa, eikä sinun tarvitse vakuuttaa ketään. Tiedän, tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Me kaikki lipsumme. Olen jo itse pudonnut laskuista kuinka monta kertaa läheiseni on sanonut että olen hullu ja tarvitsisin psykiatrista hoitoa kun olen yrittänyt selittää näitä asioita. Vaikka se on tapahtunut lukuisia kertoja, vieläkin saatan löytää itseni kiistelemästä ja koen loukkaantumista, oli kyse sitten mistä tahansa joka päiväisestä asiasta; "miten sinä et voi ymmärtää tätä?", "et voi sanoa noin, en koskaan ole sanonut tuollaista", "sinä tarvitset spykiatrista hoitoa", "sinä se haluat riidellä, en minä", "sinä...sinä...sinä". Tähän me olemme tottuneet, kiistelemään toistemme kanssa, "toisten", jotka ovat meidän peilimme unesssa. Me olemme niin tottuneet uneen, että meistä on täysin normaalia kiistellä ja olla eri mieltä ja vakuuttaa toista siitä että olemme oikeassa, vaikka jopa kun harhan tasolla huomaamme olevamme ns. "väärässä", silti puolustamme väärää oikessaolemistamme viimeiseen asti. Me mieluummin olemme unessa oikeassa kuin onnellisia. "Oletko mielummin oikeassa kuin onnellinen?" [T-29-VII-1:9], kysyy meiltä Pyhä Henki Kurssissa. Tämä on valinta. ja se on ainoa valinta mitä on. Nähdä maailma unena, joka ei ole totta ja joka ei voi vaikuttaa minun todelliseen Itseen, tai sitten näen sen egon silmin ja olen valmis puolustamaan omaa kantaani, mielipidettäni kaikin voimin, kiistelemällä, riitelemällä, tappelemalla ja lopulta jopa sotien tuhoten tosellisina näkemiäni unihahmoja. Valinta on aina selvä. Joko uskon uneen, tai sitten näen sen todellisesti sinä mitä se on -  uni joka ei ole totta. sillä ei voi olla vaikututusta minuun, ellen anna sille sitä voimaa uskomalla sen todeksi. Aina lopulta me tulemme siihen, minkä esimerkin Jeesus antoi meille ristiinnaulitsemisessa ja ylösnousemuksessa.

Mutta Pyhä Henki, Jumala ei tarvitse puolustusta. Se ei tarvitse mitään tästä maailmasta joka ei ole tosi tai totta. Minun tt-unihahmon jota ei ole olemassa ei tarvitse puolustaa sitä mikä ei puolustelua tarvitse, koska Se On Kaikki Mitä On. Kun lipsun, löydän itseni "välitilasta". Viime kerran jälkeen istuin Pyhän Hengen kanssa ja kysyin siitä häneltä. Hän kertoi että suurimman osan tuosta ajasta pysyin Hänen vierellään kaiken yläpuolella mutta palasin aina välillä taistelukentälle painimaan egon kanssa, mikä tietenkin oli se mitä ego juuri halusi - pelata sen egopelejä jotta uni jatkuisi, että "sen elämä jatkuisi". Se kokee jokaisen yhteydenoton "ylös" uhkaksi koska jokainen yhteydenotto "ylös" tuo meidät lähemmäksi todellista Itseä/Pyhää Henkeä, ja se enteilee egon paljastumista eimiksikään, sen "kuolemaa", eli maailmankaikkeuden katoamista. Siksi se on iskuissaan säälimätön, ja näihin iskuihin meidän täytyy pyytää apua jotta pystymme näkemään ne oikein ja antamaan ne anteeksi ja siten vapautumaan niiden kätkemästä syyllisyydestä. Se on Pyhän Hengen Suunnitelma. Vapauttaa kaikki projektiot takaisin Valoon mistä ne "tulivat" ja mihin ne katoavat tullakseen tyhjäksi. Tämä työ vaatii kärsivällisyyttä ja omistautumista eikä ole aina helppoa, mutta me emme ole yksin, koska meillä on sisällämme oikeassa mielessä Ikuinen Kumppanimme, joka on matkallamme ei-mihinkään kanssamme aina, vaikka emme monessa elämässä olekaan olleet siitä tietoisia. Hän ei koskaan petä meitä, kuten ego on pettänyt ja tulee pettämään ajan alusta sen loppuun. Meidän voimamme on puolustautumattomuudessa egon hyökkäyksiä kohtaan kun näemme selvästi ne tyhjiksi ja epätosiksi - maailma on harhaa, miksi siitä pitäisi puolustaa mitään koska myös se "itse", jolla on nimi ja persoona ON harhaa? Kun tämän ajatuksen saa selväksi mieleensä ja kun sen saa juurtumaan sinne niin syvään, että nähdessään tai kokiessaan epäoikeudenmukaisuutta näkee vain harhan joka ei ole totta, kaikista taisteluista tulee turhia ja merkityksettömiä. Haluanko siis olla oikeassa vai onnellinen? "Puolustautumattomuudessa on turvani."[OT-153 (myös 135)]

Ego janoaa kiistaa, taistelua ja sotaa, koska se tekee unesta totta - jotain koetaan maailmasta puolustamisen arvoiseksi vaikka maailmassa ei ole mitään millä on merkitystä - kaikki on vain kuvitelmaa, näytelmää joka on kirjoitettu. Kun puolustuksesta ja varustautumisesta luovutaan ja tietenkin tuomitsemisesta joka ON puolustautumista, onnellinen uni alkaa. Se On vapautuminen maailman kahleista. Enää unet eivät voi pelottaa tai kauhistuttaa, kun kaikki unen hirviöt on paljastuneet tyhjiksi ja voimattomiksi hahmoiksi - epätodellisiksi kuvajaisiksi, joille voi vain nauraa. Kun ei pelkoa enää ole, minkäänlaista puolustamista ei tarvita. Tämän Jeesus näytti meille ristiinnaulisemisessa, että keho ei ole mitään ja pelkkää tyhjää, että henkeä, Jumalan Poikaa ei voi tappaa ja että ylösnousemus on kaikkien yhteinen ja että se kaikki on jo tapahtunut; Jumalan Poika on yksi ja Yhtä Jumalan kanssa. Meidän ei tarvitse puolustaa kehoa joka ei ole todellinen, eikä meidän tarvitse taistella uhkia, "hirviöitä" vastaan, jotka eivät koskaan olleet, eivät ole, eivätkä koskaan voi olla todellisia.

"Tämä on minun Pääsiäisaikani. Haluan pitää sen pyhänä. Minä en puolusta itseäni, sillä Jumalan Pojan ei tarvitse puolustautua todellisuutensa totuutta vastaan."[OT-135]

Ja kun näet toisen viattomuuden, näet aina oman itsesi viattomuuden. Jos näet hänet syyllisenä, näet itsesi syyllisenä. Nämä ovat ne valinnat joita meillä täällä unien tasolla todella on - muita valintoja ei ole.

Et koskaan jättänyt Kotia, tai Minua, mutta yhä egosi hyökkää väsymättä. Kun tulet kiukkuiseksi pienimmistäkin asioista, egosi haluaa että sinusta tuntuu pahalta, että olet väärässä, ja arvoton. Se haluaa että projisoit nuo tunteet toisiin. Sinä tiedät tämän ja jokin aika sitten kerroit hyvälle ystävälle että "kaikki hyökkäämiset on itse-hyökkäyksiä - hyökkäyksiä itseä vastaan". Sinä et ole tehnyt mitään väärää. On aika parantaa tuo syyllisyyden ajatus kerta kaikkisen lopullisesti. Sinä olet viaton. Sinä olet Yhtä Jumalan Kanssa; ette koskaan erillään.

[YHJ 8 - 9:2]