Pelastuksen salaisuus
Pelastuksen salaisuus
Viha ei milloinkaan ole oikeutettua. Hyökkäämiselle ei ole mitään perustetta. Juuri siten alkaa pelastumisesi pelolta ja siten se onnistuu täydellisesti. [T 30 VI 1]
Arten: Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että kuten Kurssissa myös opetetaan, hyökkäsitpä sitten muita vastaan ajatuksissasi tai näyttipä joku toinen käyvän sinun kimppuusi joko sanoin ta fyysisesti:
Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipa vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia ja ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun - paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi. [T27 VIII 10]
Joka kerran, kun arvostelet unessa näkemiäsi henkilöitä ja teet heistä näin todellisia, lankeat suoraan egon asettamaan ansaan-ajattelitpa sitten, että si nun täytyy sovittaa jokin synti tai että muiden täytyy sovittaa omat syntinsä tai että he ansaitsevat sinun tuomiosi.
Et voi poistaa syyllisyyttä siten, että ensin teet sen todelliseksi ja sitten sovitat sen. Se on egon suunnitelma, jota se tarjoaa syyllisyy den hävittämisen sijalle. Ego uskoo sovitukseen hyökkäyksen kaut ta ollessaan täysin sitoutunut mielenvikaiseen käsitykseen, jonka mukaan hyökkäys merkitsee pelastumista. [T13 I 10]
Ja kuten Kurssi jatkaa:
...Egon opetusten mukaan syyllisyyttä ei siis mitenkäin voi paeta. Sillä hyökkäys tekee syyllisyyden todelliseksi, ja jos se kerran on todellista, sen voittamiseksi ei ole mitään keinoa. [T13 I 11:2]
Gary: Jumalan ei siis tarvitse antaa minulle anteeksi minun täytyy itse antaa itselleni anteeksi antamalla anteeksi muille sen sijan, että hyökkaisin heitä vastaan. Vaikka vain arvostelisin toista mielessini enkä sanoisi tai rekisi mitään. kyse on silti hyökkäävästä ajatuksesta. Siksi minun elee tarkkailla ajaroksiani. Hyökkäsinpä tai annoinpa toiselle anteeksi, teen sen itselleni, silla ketään toi sia ei todellisuudessa ole - he ovat vain vertauskia mieleni sisäliölle, aivan kuten minä olen vain vertauskuva kollektivisessa mielessä. Maailma ei tarvitse Jumalan anteeksiantoa; ihmisten on annettava itselleen anteeksi antamalla anteeksi kaikki näkemänsä kuvat.
Arten: Juuri näin, täsmälleen. Kurssi ei voisi olla tissä sahteessa eniä yhrääin
selkeämpi.
Jumala ei anna anteeksi, koska Hän ei ole koskaan tuominnutkaan. Sillä tuomitsevuus edeltää väistämättä anteeksiantoa. Anteeksiantamus on tämän maailman suuri tarve siksi, että se on harhakuvien maaila. Ne, jotka antavat anteeksi, päästävät sen avulla itsensä harhakuvien vallasta, kun taas ne, jotka eivät anna anteeksi, situotuvat harhakuviin. Niin kuin tuomitset ainoastaan itsesi, niin myös annat anteeksi ainoastaan itsellesi. Vaikka Jumala ei annakaan anteeksi, Hänen Rakkautensa on kuitenkin anteeksiantamuksen perusta. [OT46 1-2]
Vaikka et tarvitsekaan Jumalan anteeksiantoa, sillä Hän ei ole koskaan tuominnut sinua, voit kuulla Hänen Äänensä, Pyhän Hengen, joka käsittelee syyllisyyttä seuraavasti:
Pyhä Henki hälventää sen yksinkertaisella tavalla toteamalla tyy nesti, ettei sitä koskaan ole ollutkaan. [T13 I 11:4]
Me puhumme tästä lisää tulevilla käynneillamme.
Pursah: Ehkä et vielä täysin ymmärrä, että todellisesta anteeksiannosta koitutuva hyöty tulee sinulle. Sinun ei tarvitse - etkä myöskään tule niin tekemään - aina antaa anteeksi välittömästi. Toisinaan sinun on annettava anteeksi jotakin, mikä tapahtui puoli tuntia tai kaksi päivää sitten. Näin asiat vain ovat Kukaan ei ole täydellinen, ja juuri nyt maailmassa riehuu varsinainen vihaepidemia, jonka takia sinun on vielä tavallista vaikeampi olla reagoimatta asioihin. Jopa J:lläkin oli toisinaan kiusaus samaistua kehoon 2000 vuotta sitten, mutta koska hän oli mestari, hän antoi anteeksi ja pääsi tuntemuksestaan hyvin nopeasti. Sinun tapauksessasi, koska aika ei ole todellista - ja koska muisto on ihan samanlainen kuva kuin kaikki muukin - voit antaa anteeksi jonkin menneen tapahtuman milloin tahansa, vaikka anteeksiantamisen kohde ei edes enää näennäisesti eläisi kehossa.
Gary: Voinko siis antaa anteeksi kaikki keskeneräiset asiat vanhemmillenikin - ja myös itselleni kaiken sen, mitä olen heille aikoinani sanonut ja tehnyt?
Pursah: Aivan varmasti. Sinun on annettava itsellesi anteeksi siinä missä muillekin tai muuten et oikein ymmärrä kehon todellista merkityksettömyyttä. Kuten olemme jo sanoneet, sinun kehosi ei ole yhtään sen enempää todellisempi tai tärkeämpi kuin kenenkään muunkaan.
MK, s.186-187
Sijainti Muistio V ⇨