Päivän Muistutus # 7

22.11.2024

"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu."Norman Vincent Peale sanoi joskus näin, jonka luin Aamulehden Mietelause-osiosta. Paneutumatta enempää tämän sitaatin laatimaan henkilöön, pitäydyn itse sitaatissa ja siinä, mihin se viittaa tai paremminkin, mikä sen ydin on. Elämänhän salaisuus on se, että sinä itse olet keksinyt kaiken siinä, mitä maailmassa ja sinun elämässäsi tapahtuu sinulle, läheisillesi ja kaikille muille, mitään poikkeusta lukuunottamatta. Tämä on se vastuu, josta myös IOK puhuu, ja joka on otettava jos mielii edetä henkisellä tiellä siihen pisteeseen asti mistä heräämisen prosessi alkaa. Se ei voi alkaa ilman vastuun ottamista kaikesta siitä, mitä silmäsi näkevät missä tahansa, milloin tahansa, oli se sitten mitä tahansa; koko maailma on mielessäsi ja sinä olet itse sen jokainen elävä osa, jotka kaikki ovat yhtä sinun kanssasi - edes eroamisen unessa todellista erillisyyttä ei ole. Ja kun tämä on oivallettu täytyy muistaa ennen kaikkea tämä: maailmaa ei ole olemassa. Piste. Kaikki se mikä näyttää tapahtuvan maailmakaikkeudessa, maailmassa, on egomielessä oleva illuusio erillisyyden maailmasta, jossa Jumalan Poika voisi olla yksin ja erillään Lähteestään. Todellisuudessahan tämä ajatus on mahdoton, koska Lähteestä ei voi olla erillään, joka on Ykseys, eikä siten voi sisältää erillisyyttä missään muodossa, mutta mielen osassa, joka ei ole todellinen, tälläinen uni voidaan kokea, vaikkakaan se ei ole totta, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.

Mutta tuo lainaus, kertoo niistä kahdesta ainoasta valinnasta, joka missä tahansa tilanteessa ja olosuhteessa ovat ainoat mahdolliset: valittavana on illuusio tai Totuus. Totuus on valinta, illuusion valitseminen ei ole valinta lainkaan, koska se mitä siinä valitaan on olemattomuutta, epätotta. Me emme ole kyseenalaistaneet, ja suurin osa ihmiskuntaa ei edeelleenkään kyseenalaista sitä, mitä kehon silmin ja aistein nähdään ja koetaan, vaan olemme niin tottuneet uneen ja tottuneet pitämään kaikkea siinä todellisina ja totuutena mitä todistamme kehojemme kautta; maailma on todellinen ja elämämme siinä ja kehossa on totta. Näin olemme aina valinneet illuusion Totuuden sijasta ja siten maailman "olemassaolo" on taattu, koska mieli uskoo siihen ja sen olemassaoloon. Ja se mihin mieli uskoo, siihen se samaistuu. Mutta kun tutustumme nondualismiin ja lopulta puhtaaseen nondualismiin ja jos hyväksymme sen tarjoaman näkökulman, tämä kaikki muuttuu päinvastaiseksi ja mieli suuntautuu Totuutta kohti ja poispäin illuusioista.

Olen tehnyt Kristuksen Mielestä-kirjan harjoituksia ja siinä yksi on seuraava: "Veljeni ja minä olemme yhtä." Harjoitus on yksinkertainen, kuten Totuuskin on, ja sen ydin on se, että minne tahansa katsonkin, näen aina veljen, joka on yhtä minun kanssani, toisin sanoen, näen siis aina vain itseni. Siten kaikki arvostelu, syyttäminen, syyllistäminen, tuomitseminen kohdistuu aina itseeni kun kohdistan sen veljeeni, eli projisoin omaa alitajuista syyllisyyttäni muihin, mikä pitää harhailluusiota mielessäni pystyssä. Tämähän on se prosessi jota ja mitä maailma ja ihmiset tekevät jokapäiväisesti, joka hetki, koska maailmamme on täynnä erillisyyden symboleita, joita on helppo tuomita omasta näkökulmastaan, oli kyseessä sitten politiikka, tuhotut sademetsät, ilmastomuutos, sodat, väkivalta tai mikä mieltä järkyttävä asia tahansa. Maailma näyttää olevan täynnä asioita, jotka ovat "väärin" ja joihin pitäisi puuttua ja ennenkaikkea - eivät ole minusta eikä minun syytäni. Mutta miksi? Miksi minun pitäisi puuttua mihinkään asiaan, joka ei ole totta? Mitä minä hyödyn siitä, että jokin illuusion muoto muuttuu joksikin toiseksi illuusion muodoksi? Ja vastaus on aina, että en mitään. Illuusioihin uskominen ei tee mitään muuta kuin pitkittää niistä heräämistä, eli siten jatkaa kärsimystä, koska usko erillään olosta Jumalasta ON kärsimystä, näyttipä elämä miten mukavalta tahansa missäkin hetkessä, mikä ei koskaan ole pysyvää. Illuusio on valhe, joka on tehty peittämään Totuus. Kehon mielihyvä ja kipu/tuska ovat saman asian kaksi eri puolta. Kumpikaan ei ole totta ja molemmat vain verhoavat Totuutta. Voi näyttää muodon tasolla siltä, että sillä että muutos tapahtuisi, olisi hetkellistä hyötyä minulle tai veljelleni, mutta mitä sitten? Tietenkin autan veljeäni jos satun paikalle ja hän näyttää olevan pulassa. Toimin vain normaalisti ja laajennan rakkautta (koska autanhan siinä vain itseäni) ja ymmärrän samalla, että oli tilanne mikä hyvänsä, se ei ole todellinen vaan harha ja voin antaa sen mielessäni anteeksi, liittyi tilanteeseen mitä tai ketä hyvänsä, kuinka vihaisia tai "kamalasti" käyttäytyviä ihmisiä (minun toiset itset) tahansa. Kysyn ohjausta Pyhältä Hengeltä ja luotan siihen että saan sitä, koska Hän on aina kanssani ja kaikkien kanssa. Mutta tämä on käytäntöä, käyttäytymistä joka on toissijaista, ensisijaista on se, mitä teen mieleni kanssa ja miten suhtaudun näkemääni maailmaan. Minä en tullut tänne muuttamaan maailmaa jota ei ole olemassa, vaan muuttamaan mieleni sen suhteen. Tuhansia ja taas tuhansia elämiä olen kiertänyt samaa polkua päästäkseni tähän pisteeseen, jossa näen selkeästi mitä kaikki on. Olen antanut Pyhän Hengen, eli todellisen Itseni ottaa elämäni hallintaan, olen antanut kaiken vastuun elämästäni Hänen Käsiinsä, ja luotan siihen, että Hän tietää kaiken mikä on minun parhaakseni, koska täällä minä, valheellinen tt-itse, joka on unihahmo eli harhakuvajainen, ei tiedä yhtään mitään mistään. Minun on turha tuomita mitään, koska nyt tiedän että en voi/osaa tuomita. Ja ainoa tuomio jonka voin antaa kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa ilman poikkeusta on Jumalan/Pyhän Hengen/Itsen tuomio: Jumalan Poika on viaton. On aina ollut, on nyt, ja tulee aina olemaan. Ja koska näin on, koska maailmaa ei koskaan tapahtunut, eikä mitään siinä olevaa, kaikki siinä näennäisesti olevat ovat viattomia, minä mukaan lukien, nyt ja aina. Voin antaa anteeksi veljilleni, jotka ovat minä itse, ja siten vapautua unen vankilasta. Tämä on se valinta, joka minun on tehtävä joka ikinen päivä, joka ikinen hetki, kun katson maailmaa edessäni. Tämä on ainoa järkevä valinta, valinta Totuuden puolesta ja harhoja vastaan. Ja tämä on ainoa valinta joka lopulta johtaa minut Kotiin, josta en koskaan lähtenyt, muuta kuin tyhjänpäiväisessä unessa.

Veljeni Ja Minä Olemme Yhtä

"Siinä maailmassa, jossa näet itsesi, veljesi näyttävät olevan erillään sinusta. Kuten sinäkin, he näyttävät olevan kehoja, jotka kävelevät, puhuvat ja liikkuvat, ja jokaisella on omat ajatuksensa, tavoitteensa ja pyrkimyksensä, jotka koskevat vain häntä itseään. Liittyminen, paitsi kaikkein pinnallisimmalla tavalla, on tällaisessa tilassa selvästi mahdotonta. Erillisyyteen uskova mieli luulee olevansa osa kehoa eikä kykene näkemään, että se on itsessään jotain aivan muuta kuin keho. Kun on niin kauan tottunut samaistumaan siihen, mitä ei ole, rajoittumaan tiettyyn paikkaan, jonka keho on täyttänyt, et tunne sitä rajattomuutta ja vapautta, joka on sinun. Mielesi ulottuu kaikkialle ja sisältää kaiken. Vaikka veljesi näyttää olevan erillään sinusta ja sinä hänestä, tämä on vain tekemäsi valinta, ei tosiasia. Mielesi ja hänen mielensä ovat jatkuvia, silmiesi näkemien kehojen erottelemattomia. Jos haluat hänen olevan erillinen, se on kokemuksesi. Jos tunnistaisit Totuuden ja jättäisit huomiotta sen, mitä kehosi silmät näkevät, mielesi vapautuisi väärästä rajoittuneisuudestaan ja ulottuisi kaikkialle. Kun opit näkemään mielelläsi sen, mikä se todella on, ymmärrät, ettei mikään erota sinua veljestäsi; hän on sinussa ja sinä olet hänessä. Sinä ja veljesi olette Yhtä, yhdistyneenä yhteen Itseen, joka on Jumalan Pyhä Luomus. Mikään ei erota teitä toisistanne, ei edes unessa, ellette halua sen olevan niin."