Päivän Muistutus # 6

Tässä päivän muistiossa tai muistutuksessa puhutaan puolustautumisesta, kiusaamisesta ja ennen kaikkea tuomitsemisesta luopumisesta.

Ego - se osa mieltä, joka ei ole todellinen ja joka kuvitteli erottaneensa itsensä Jumalasta ja Ykseydestä ja rikkoneensa sen ja siten sai päälleen Jumalan vihan ja siitä seuraavan ikuisen rangaistuksen - on iät ja ajat, siis todella ajan alusta alkaen opettanut meille että meidän, omani ja läheistemme, läheisteni hyvinvointi, jos se on uhattuna millään tavalla, lepää puolustautumisen ja siitä seuraavan hyökkäyksen varassa. Ja tämän pimeän kuoleman läksyn me olemme oppineet niin hyvin, että pidämme hyväksyttynä ja oikeutettuna ja normaalina puolustautumista ja hyökkäämistä. Tosiasiassa asia on täysin päinvastoin. Minun itsen hyvinvointini ja siten myös toisten itsejeni, eli veljieni hyvinvointi, riippuu ainoastaan puolustautumattomuudessa ja hyökkäämättömyydessä. Tästä ei ole olemassa mitään poikkeusta missään tilanteessa tai missään olosuhteissa olivat ne mitä tahansa ja osapuolet ketä tahansa. One With God kirjassa numero 1 kappaleessa 56, Nothing Outside of Love, on seuraava hätkähdyttävä ja etenkin egolle käsittämätön konsepti tai opetus: siinä Pyhä Henki puhuu siitä, että kun esimerkiksi miesjoukko raiskaa lapsen kyseessä on symboli hyökkäyksestä itseä ja Jumalaa vastaan, missä luulin kadottaneeni viattomuuteni ja rikkoneeni Taivaan.

"... Paljastat pelon kerrokset ja huomaat, että Jumala, jonka "jätit", on pysyvyyden Jumala, Rakkauden Jumala. Sinun on paljastettava pelkosi siitä, että ne, joihin luotat, terrorisoivat tai raiskaavat sinut. Tämä ilmenee kuvana maailmassa tuho-, hyökkäys-, sota- ja väkivaltakohtauksina, kunnes huomaat, että se on alkuperäisen eron ja rangaistuksen aiheuttaman kauhun toistoa. Kun pyydät Ohjaustani paljastaaksesi pelkosi lähteen, huomaat lopulta, että se kauhu, jonka näet miesjoukon raiskaamassa lapsessa, on kuvittelemaasi pelkoa siitä, että Jumala raiskaa sinut kostoksi kuvittelemastasi Hänen raiskauksestaan, kuvittelemastasi Hänen Valtakuntansa pettämisestä. Egomieli kyseenalaistaa tämän, mutta Minun Rakkauteni ja apuni avulla huomaat, että egon uhka on vain ajatus, pelko, joka on viipynyt mielessäsi eliniät ja joka aktivoituu joka kerta, kun todistat väkivaltaa. Kun tuo kuva nousee mieleesi, tartu Käteeni, niin pääsemme sen ytimeen. Minun kanssani opit, että se ei ole muuta kuin lapsen painajaisen kuvajainen."

Tällainen viesti järkyttää kaikkia niitä, varsinkin niitä joilla on omia lapsia joita he rakastavat, ja joille tällainen opetus on pöyristyttävä, eivätkä he voi sitä hyväksyä, mutta ei enää niitä, jotka ymmärtävät mikä ja mitä maailma on. Eli illuusio josta poispääsy vaatii kaikesta hyökkäämisestä ja puolustautumisesta luopumista, eli toisin sanoen kaiken tuomitsevuuden/arvostelun hylkäämisessä ja sen ymmärrätämisessä, että täällä unessa minä EN VOI tuomita oikein mitään tai ketään, tekivätpä he mitä hyvänsä. Se, että uskon että osaan tuomita oikein on virhe ja harha, koska en tiedä sitä kaikkea mitä mihinkin tilanteseen ja tapahtumaan liittyy menneessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, toisin kuin Pyhä Henki, joka tietää kaiken kaikesta kaiken aikaa. Minulla myös on tämä tieto mielessäni (koska PH ja minun Itse on yksi ja sama) mutta minulla ei ole siihen pääsyä, koska Valon/Rakkauden/Tiedon tielle olen kasannun niin paljon esteitä, mitkä kaikki koostuvat pelosta (joka aiheutui uskosta että tuhosin Taivaan ja erotin Jumalan itsestäni joka etsii minua kostaakseen syntini), josta kaikki tuomitseminen ja siten kaikki siitä seuraavat negatiiviset ajattelumallit seuraavat, mitkä johtavat hyökkäämiseen, oli se sitten fyysistä tai "vain" ajatuksen tasolla, (mikä tietenkin on se tärkein taso, fyysiset teot ovat aina vain ajatusten jatkeita) ja nämä ovat ne esteet jotka täytyy tehdä tekemättömiksi, jotta voisin ymmärtää Totuuden.

Näin voin luopua kaikesta tuomitsemisesta ymmärtäen etten koskaan voisi tuomita mitään "oikein", koska täällä unessa en oikeasti tiedä mitään mistään. Minä en tiedä toisten itsejeni - veljieni - elämiän lukemattomia polkuja ja sitä mitä opetuksia he tarvitsevat kokeakseen minäkin hetkenä matkallaan Kotiin, joten en voi tuomita heitä mihinkään suuntaan, "hyvään" tai "pahaan", vaan jättää kaikki tuomitseminen sille, joka osaa tuomita oikein, eli Pyhälle Hengelle/Itselle/Jumalalle. Täällä unessa voin vain antaa anteeksi sen mitä ei koskaan ole tapahtunut (muistaen että todellisuudessa ei ole mitään anteeksianettavaa koska egomieli ja universumi ei ole todellinen ja sen ulkopuolella, unen tuolla puolen Jumalan Poika on ikuisesti viaton) ja näin valtava tuomitsemisen taakka putoaa harteiltani, jota olen kantanut ajan alusta asti. Kurssi puhuu tästä tuomitsemisesta vapautumisesta - ja kaikista huolista sen mukana - hienosti Opettajan Käsikirjassa luvussa 10, Miten arvostelusta ja tuomitsemisesta luovutaan?

Jumalan opettajan on sen vuoksi tarpeen käsittää, että hänen ei ainoastaan pidä olla tuomitsematta, vaan että hän ei osaa tuomita. Luopuessaan arvostelemisesta ja tuomitsemisesta hän pelkästään luopuu sellaisesta, mitä hänellä ei ollutkaan. Hän luopuu harhasta; tai oikeammin sanottuna hänellä on luopumisen harha. Hänestä on itse asiassa pelkästään tullut rehellisempi. Huomatessaan että tuomitseminen on ollut hänelle aina mahdotonta, hän ei enää yritä tehdä sitä. Se ei ole uhraus. Hän asettuu päinvastoin asemaan, jossa tuomitseminen pikemminkin voi tapahtua hänen kauttaan kuin että hän tuomitsisi. Tämänkaltainen tuomitseminen ei ole "hyvää" eikä "huonoa". Silloin on kysymys yhdestä ainoasta olemassa olevasta tuomiosta, joka kuuluu: "Jumalan Poika on syytön, eikä syntiä ole olemassa".

Luovu sen vuoksi tuomitsemisesta - äläkä tee sitä pahoitellen, vaan helpotuksesta huokaisten. Olet nyt päässyt eroon niin suuresta taakasta, että sinulla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin nääntyä sen alla. Ja se kaikki oli harhaa. Ei mitään muuta. Jumalan opettaja voi nyt nousta ylös ilman taakkaa ja jatkaa matkaansa kevyesti. Eikä se ole hänen ainoa saavutuksensa. Hän ei enää kanna huolta, sillä hänellä ei enää ole huolia. Hän on luopunut niistä yhdessä tuomitsemisen kanssa. Hän antoi itsensä Hänelle, Jonka tuomitsemisen hän valitsi luottamuksensa kohteeksi luopuessaan omasta tuomitsemisestaan. Nyt hän ei enää erehdy. Hänellä on varma Opas. Minne hän ennen tuli tuomitakseen, sinne hän nyt tulee siunatakseen. Ja minne hänen oli tapana tulla itkemään, siellä hän nyt nauraa.

[OK-10:2,5]

Jos ja kun haluan jättää unen maailman eli illuusion taakseni, nuo esteet täytyy tuoda esiin, havaita ne, katsoa niitä ja sitten vapauttaa ne nähden että mikään niistä ei ole totta, ei koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan. En voi tehdä tätä yksin. Herääminen unesta vaatii sen, että koko uni luovutetaan sille, joka sen voi tehdä tekemättömäksi. Ja se on sinun oma Itse.

Palataan kiusaamiseen. Kännykkäkulttuuri on avannut täysin uudenlaiset tavat kiusaamiselle, mutta silti se kaikki on yhtä ja samaa. Tämä on vaikea pala niille, joilla on lapsia jotka kohtaavat kiusaamista tai ovat itse sen kohteina. Vanhemmat usein ajattelevat että hyökkäys kiusaajia vastaan olisi vastaus, ja egon ajatusmallin mukaan se onkin sitä. "Tapa tai tule tapetuksi" opettaa ego ja jokainen sota mitä maailmassa on käyty ja käydään ja tullaan käymään toistaa tuota samaa ikiaikaista egon opetusta siitä, että ainoa turva on puolustautumisessa ja hyökkäämisessä. "Hyökkäys on paras puolustus" on egon mahtava mantra jota se opettaa, on opettanut ja tulee opettamaan, siihen asti, kunnes Jumalan Poika herää unestaan, joka ei koskaan ollut totta. Tietenkin lasten ja muidenkin kiusaamiseen puututaan juuri niin kuin siihen on puututtu kouluissa ja työpaikoilla ja kiusaajien kanssa yritetään keskustella ja päästä irti kiusaamisen kierteestä ja saada kiusaaja tajuamaan se minkälaista kärsimystä tämä aiheuttaa kiusatulleen. Tämä ei kuitenkaan poista itse kiusaamisen alkuperäistä syytä, joka on egomielessä piilossa oleva syyllisyys. Yleensä me emme edes ole tietoisia siitä ja sen olomassaolosta, koska se on niin syvään alitajuntaan haudattuna, mutta se on siellä ja se on perimmäinen syy kaikkeen pelkoon, josta taas kumpuaa kaikki viha, katkeruus, kateus, halveksunta eli se mihin myös kaikki kiusaaminen perustuu oli sen muoto millainen tahansa. Ja tämä syyllisyys on minun omaani, näinpä sen kenessä hyvänsä tai missä tahansa - ja lopulta "kuka hyvänsä" - kiusaaja ja kiusattu on minun itse. On tärkeää nähdä että "kiusattu" ja "kiusaaja" ovat yksi ja sama. Kiusatun uhriinsa projisoima syyllisyys - oli sen muoto mikä tahansa - on minun omaa syyllisyyttäni omassa alitajuisessa mielessäni.

Itse koin jonkin verran kiusaamista koulussa ylempiluokkalaisten taholta kuin myös opettajien ja rehtorien taholta. Monet tapaukset jäivät mieleeni hautumaan useiksi vuosiksi, missä monesti kun ne nousivat mieleeni sai minut fantasioimaan kostolla, jotka aina päättyivät hyvin verisesti. Tätä katkeruutta kannoin vuosia sisälläni koska minulle ei ollut tietoa siitä mitä se kaikki oli. Aina fantasioidessani väkivallasta kiusaajiani kohtaan tein mielessäni murhia ymmärtämättä että minä todella tein murhia mielessäni ja se, että ne jäivät mieleeni eivätkä manifestoituneet "todeksi" "elävässä maailmassa" ei merkinnyt sitä, ettenkö olisi ollut murhaaja. Maailmankaikkeus katoaa-kirjassa on tästä hieno luku, Murhia ilman ruumiita.

Vasta kun löysin tai koin johdatuksen nondualismiin, opin päästämään irti syyllisyydestä joka oli kaiken tuon kiusaamisen lähde ja syy ja opin päästämään irti katkeruudesta jota olin kantanut vuosia mielessäni missä se oli ollut suurena mustana pilvenä estäen totuuden valoa tulemasta sisään. Nyt saatoin antaa kiusaajilleni, toisille itseilleni, anteeksi sen mitä he eivät olleet tehneet. Koko uni on minun uneni ja kaikki mitä siinä näyttää tapahtuvan, oli se sitten "hyvää" tai "pahaa" on minun itseni keksimää ja täysin epätodellista, eikä sillä ole mitään merkitystä sille, mikä minä todellisuudessa olen - ikuinen Itse.

Pyhä Henki sanoo, että mikään kokemasi ei ole totta, kaikki mitä sinulle tapahtuu on sinun itsesi tekemää itsellesi unessa, eikä uni tai mikään siinä voi vahingoittaa sinun Todellista Itseä, Henkeä, eikä sinun Henkeäsi voi tappaa. Kehoa voi vahingoittaa ja sen voi tappaa, mutta se ei ole todellinen. Tätä tarkoittaa Kurssissa se mitä sanotaan johdannon viimeisessä kappaleessa: Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. [T-J-2:2-3]

Kun hyökkäät olet unen vanki, kunnes ymmärrät että jokainen on viaton, näyttipä unihahmo tekevän mitä tahansa. Unen antaminen anteeksi on vapautus siitä, unen vankilasta, egon ikeestä. Se on todellista vapautta tietää uni epätodeksi jota ei koskaan tapahtunut, ja hyväksyä Todellinen Itsesi, Pyhä Henki, sinä mitä se todellisuudessa on kaiken aikaa, nyt ja aina - Yhtä Jumalan kanssa.

Ps: Edellä mainitussa OWG kirjan luvussa on myös hieno kohta jolla se alkaa, aina suosikkini:

Tämän päivän opetuksen aiheena on ilossa eläminen. Nauti elämästäsi. Uni on täysin sinun keksimäsi; pidä hauskaa siinä.