Päivän Muistutus # 2

 Mitä anteeksianto on?

Anteeksianto huomaa, että sitä, mitä luulit veljesi sinulle tehneen, ei ole tapahtunut. Se ei anna syntejä anteeksi eikä tee niitä todellisiksi. Se näkee, että syntiä ei ollut. Ja näin nähtynä kaikki syntisi on anteeksiannettu. Mitä muuta synti voisi olla kuin Jumalan Poikaa koskeva valheellinen ajatus? Anteeksianto yksinkertaisesti näkee sen valheellisuuden ja sen vuoksi luopuu siitä. Siten se vapauttaa tilaa Jumalan Tahdolle.

[OT-II-1-1]

Joka ei halua antaa anteeksi joutuu tuomitsemaan, sillä hänen täytyy osoittaa oikeaksi se, ettei hän onnistu antamaan anteeksi. Mutta se, jok ahaluaa antaa itselleen anteeksi, on opittava toivottamaan totuus tervetulleeksi juuri sellaisena kuin se on.

[OT-II-1-4:4-5]

☀️        ☀️        ☀️

On vain yksi Itse - Todellinen anteeksianto

Samalla tavalla kuin yöunessa voi olla tietoinen unessa näkemästään unesta eli niin sanotusta valveunesta, valveilla ollessa voi olla tietoinen uneksimisesta. Tämä on yksi kurssilaisen tärkeimmistä tehtävistä. Ja juuri tähän tietoisuuteen Kurssin opiskelu väistämättä johtaa ja tähtää; siihen, että lopulta tiedostaa koko ajan ja jatkuvasti, että kaikki ympärillä oleva on omaa unta. Ja uni voidaan tehdä tekemättömäksi antamalla unelle ja kaikille sen hahmoille anteeksi se, mitä ne eivät ole tehneet. Sillä mitä tahansa on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan, ei oikeasti tapahtunut, koska mitään epätodellista ei ole olemassa, ja uni oli ja on epätodellinen, ei-mitään.

Kurssin tekstin johdannossa tämä kiteytetään hyvin yksinkertaisella tavalla: "Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa." (T-Johd.-2:2-3). Tämä saattaa olla hämmentävää Kurssia ensimmäistä kertaa opiskelevalle, mutta Kurssia opiskellessa tämä johdanto tulee selväksi. "Mitään todellista ei voi uhata", koska todellisuus on täydellistä Ykseyttä ja uhkaaminen edellyttäisi kaksinaisuutta, mikä on mahdotonta Ykseydessä. "Mitään epätodellista ei ole olemassa", joten kaikki, mitä voidaan uhata ja mitä vastaan voidaan hyökätä, kaikki maailmassa, itse maailma ja kehot, jotka kaikki ovat muotoa, on todellisuuden ulkopuolella, eli epätodellista; vain unessa, joka ei ole todellista, voidaan hyökätä ja puolustautua, jotka ovat aina sama asia.

Turvallisuuteni lepää puolustautumattomuuteni varassa.

[W-153]

Hyökätessäsi ja puolustaessasi väärää itseäsi, kehoa - sinun tai jonkun toisen kehoa - kiellät todellisen totuutesi Kristuksena vain egon hyväksi. Se iloitsee, kun päätät nähdä, että tarvitset puolustusta uskoen, että sinua voidaan uhata ja että sinut voidaan tappaa. Silloin teet unesta todellisen itsellesi ja uskot, että uni on todellinen ja kehosi siinä on todellinen. Mutta voit valita uudelleen. Tämä ei tarkoita, ettet voi puolustautua, jos joku esimerkki hyökkää kimppuusi väkivalloin. Voit tehdä mitä tahansa, mitä on tarpeen paetaksesi tuollaisesta tilanteesta, mutta meidän pitäisi muistaa, minkä vuoksi se on, mitä tapahtuu edessämme. Kaikki mikä meille näyttää maailmassa tapahtuvan, oli se sitten mitä tahansa ja näytti se kuinka epäoikeudenmukaiselta tahansa olemme tehneet itsellemme ja kaikki tapahtumat ovat vain läksyjä jotka meidän tulee oppia eikä meillä koskaan ole muuta kuin kaksi vaihtoehtoa; joko egon reagointi nähden asiat totena ja siten jättää läksy oppimatta (joilloin se palaa luoksemme aina jossain muodossa niin kauan kun opimme sen antamaan anteeksi oikein ja siten vapaudumme siitä) tai sitten näemme sen läksynä jonka voimme oppia oikean anteeksiannon kautta Pyhän Hengen kanssa ja Hänen avustuksellaan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli äärimmäinen esimerkki, eikä meidän tarvitse toistaa sitä missään muodossa. Jeesus näytti meille tien ulos unesta, ja sen on tapahduttava mielessä, ei muodossa, joka ei ole todellinen. Herääminen Jumalaan on iloinen polku unen loppuvaiheessa, joka muuttuu Onnelliseksi uneksi, kun ihminen oivaltaa todellisen olemuksensa Jumalan Poikana ja ymmärtää, että jokainen, jonka hän näkee, on Jumalan Poika. Se ei vaadi mitään uhrauksia tai kärsimystä. Sitä ei tarvita löytääkseen tiensä takaisin Jumalan luo, takaisin omaan Todelliseen Itseen, joka on aina Yhtä Jumalan kanssa.

Ihmeiden oppikurssi esittelee anteeksiannon työkalun unen/egon purkamiseksi eli heräämiseksi maailman unesta ja siten heräämiseksi syntymien ja kuolemien kiertokulusta eli unen vankilasta Jumalan Todellisuuteen, josta emme ole koskaan lähteneet pois. Tämä anteeksianto on korjaavaa, kvantti- anteeksiantoa, joka on täsmälleen vastakohta normaalille newtonilaiselle objekti/subjekti- anteeksiannolle, jota Kurssi kutsuu toisessa lisäosassaan "Rukouksen laulu" tuhoisaksi anteeksiannoksi.

Todellinen anteeksianto on ainoa tie ulos egon vankilasta; ulos jälleensyntymisestä; ulos maailmasta/unesta takaisin Kotiin, eikä todellisella anteeksiannolla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ymmärrämme anteeksiannon tässä maailmassa. Tämän maailman anteeksiannossa katsomme edelleen tekoa ja sen seurauksia ja pidämme niitä todellisina, jotain, mitä meille tai muille on todella tapahtunut, tuomitsemme sen, mitä on tehty, ja sitten "uhraudumme" antaaksemme anteeksi sen, mitä meille tai muille on "tehty". Tämä on anteeksiantoa seurausten tasolla, jossa maailma, joka ei ole todellinen, nähdään edelleen todellisena, eikä sitä kyseenalaisteta, joten on edelleen olemassa "syyllinen" - henkilö, joka teki jotain ja jonka katsotaan tehneen jotain, mikä tuomittiin ja sitten annettiin anteeksi. Sitä ei olisi tuomittu ja tuomittu alun perin ollenkaan, jos se olisi nähty tyhjänä ja epätodellisena, jota ei koskaan tapahtunut todellisuudessa. Miksi tuomita tai tuomita jotain, mikä ei ole todellista, mitä ei ole olemassa? Se on hulluutta. Tässä on suraavassa se, mitä Kurssi sanoo vanhakantaisesta anteeksiannosta Rukouksen Laulun luvusta "Tuhoamiseen tähtäävä anteeksianto":

"Ensiksi tässä ryhmässä esiintyvät ne muodot, joissa "parempi" henkilö suvaitsee alentua pelastaakseen "alhaisemman" olemasta sitä, mitä hän todella on. Anteeksianto perustuu tässä tapauksessa asenteeseen, jossa armollinen ylemmyys on niin kaukana rakkaudesta, että se on jo ylimielisyyttä. Miten kukaan voisi antaa anteeksi ja kuitenkin halveksia? Ja kuka voisi sanoa toiselle, että hän on synnin turmelema ja silti nähdä hänet Jumalan Poikana? Kuka orjuuttaa opettaakseen vapautta? Siitä ei tule yhteisyyttä, ainoastaan murhetta. Se ei ole todellista armeliaisuutta. Se on kuolemaa."

[RL-2-II-2-2:1-8]

Tämä vanhanaikainen anteeksianto on vain tuomitsemisen muoto. Se on egon anteeksiantoa, jossa ei yhdistetä vaan erotetaan. Tästä egon antamasta anteeksiannosta on monia muotoja, kuten yksi edellä esitetyistä. Seuraassa pitempi ote samaisesta luvusta:

"Toinen anteeksiannon muoto, hyvin lähellä ensimmäistä, jos se oikein ymmärretään, ei esiinny yhtä räikeän ylimielisessä muodossa. Se, joka haluaa antaa toiselle anteeksi, ei väitä olevansa häntä parempi. Sen sijaan hän sanoo, että hän on toinen yhtä syntinen, koska molemmat ovat olleet arvottomia ja ansaitsevat rangaistuksekseen Jumalan vihan. Se saattaa näyttää nöyrältä ajatukselta ja voi jopa aiheuttaa kilpailua synnin ja syyllisyyden suuruudesta. Mutta se ei merkitse rakkautta Jumalan luomistyötä eikä Hänen pyhyyttään kohtaan, joka on ikuisesti Hänen lahjansa. Voisiko Hänen Poikansa tuomita itsensä ja silti muistaa Hänet?

Silloin päämääränä on erottaa Jumalasta Poika, jota Hän rakastaa, ja pitää hänet erossa Alkulähteestään. Tähän päämäärään pyrkivät ne, jotka tavoittelevat marttyyrin roolia toisen kustannuksella. Tässä yhteydessä päämäärä täytyy nähdä selkeästi, koska sitä voidaan pitää nöyryytenä ja armeliaisuutena julmuuden sijasta. Eikö olekin ystävällistä hyväksyä toisen ilkeys ja olla vastaamatta siihen muuten kuin hiljaisuudella ja lempeällä hymyllä? Katso, miten hyvä sinä olet, kun suhtaudut toisen vihaan ja loukkaavuuteen kärsivällisesti ja pyhimysmäisesti, etkä näytä sitä katkeraa kipua, jota tunnet.

Tuhoamiseen tähtäävä anteeksianto piiloutuu usein tällaiseen kaapuun. Sen kasvoilta näkyvät kärsimys ja kipu hiljaisena todisteena syyllisyydestä ja synnin tuhoista. Tällaisen todistajan se tarjoaa toiselle ihmiselle, joka voisi olla pelastaja eikä vihollinen. Mutta koska hänestä on tehty vihollinen, hänen täytyy hyväksyä syyllisyys ja raskas syytös, joka häneen kohdistetaan. Sekö olisi rakkautta? Vai olisiko se pikemminkin petosta sellaista henkilöä kohtaan, joka tarvitsee pelastusta syyllisyyden tuskalta? Voisiko päämääränä olla mikään muo kuin pitää syyllisyyden todistaja loitolla rakkaudesta?

Tuhoamiseen tähtäävä anteeksianto voi myös esiintyä kaupankäynnin ja kompromissien muodossa. "Minä annan sinulle anteeksi, jos tyydytät minun tarpeeni, sillä sinun orjuudessasi piilee minun vapautumiseni." Jos sanot näin kenellekään, olet itse orja. Ja tavoittelet poispääsyä syyllisyydestä yhä uusissa kaupan-käynneissä, jotka eivät voi antaa minkäänlaista toivoa, ainoastaan suurempaa tuskaa ja kurjuutta. Miten pelottavalta anteeksianto silloin näyttäkään, ja miten vääristynyttä lopputulosta se tavoittelee. Jos käyt tällaista kauppaa, osoita armoa itsellesi. Jumala antaa eikä pyydä siitä korvausta. Muunlaista antamista ei ole kuin antaminen Hänen laillaan. Kaikki muu on pilkkaa. Miten kukaan voisi käydä kauppaa Jumalan Pojan kanssa ja kiittää hänen Isäänsä hänen pyhyydestään? Mitä haluaisit osoittaa veljellesi? Haluatko yrittää vahvistaa hänen syyllisyyttään ja sen mukana omaasi? Anteeksianto on keino, jonka avulla voit paeta sitä. Miten säälittävää onkaan tehdä anteeksiannosta yhä uuden orjuuden ja tuskan keino. Vastakohtien maailmassa on olemassa keino käyttää anteeksiantoa Jumalan pitämiseksi päämääränä ja löytää rauha, jota Hän sinulle tarjoaa. Älä ota vastaan mitään muuta, tai muuten tavoittelet kuolemaasi ja rukoilet eroa Itsestäsi. Kristus on tarkoitettu kaikille, sillä Hän on kaikessa. Juuri Hänen kasvonsa sinulla on mahdollisuus nähdä anteeksiannon kautta. Juuri Hänen kasvoissaan näet omat kasvosi.

Kaikki sellaiset anteeksiannon muodot, jotka eivät johdata pois vihan, tuomitsevuuden tai kaikenlaisten vertailujen luota merkitsevät kuolemaa. Sillä se on ollut niiden päämääränä. Älä anna niiden pettää itseäsi, vaan siirrä ne syrjään arvottomina ja traagisina tarjouksina. Sinä et halua pysyä orjuudessa. Sinä et halua pelätä Jumalaa."

[RL-2-II-3,4,5,6,7, 8:1-5]

Todellinen anteeksianto on sen anteeksiantamista, mitä ei ole tehty - eli sen tunnustamista, että "tekijä" ja "uhri" ovat yksi ja sama; yksi mieli projisoi syyllisyyden mielen alitajunnan tasolla ulospäin "toiseen" tai "muihin" ja siten takaisin itseensä. Tämä alitajuisen syyllisyyden projisoinnin todellinen anteeksianto pysäyttää. Tämä anteeksianto sivuuttaa täysin seurauksen, fyysisen maailmantason ja kaiken, mitä siellä voi tapahtua, ja näkee sen joksikin, mitä ei ole tapahtunut, eikä jää katsomaan sitä, eikä tekemään siitä todellista, eli etsimään "syyllistä" tai langettamaan tuomiota "toiselle". Näin voimme nähdä, miten Pyhä Henki näkee sen ja näkee kaiken: sinä olet viaton, ikuinen ja muuttumaton Henki, eikä mitään ole tapahtunut kuin unimielen uniosassa, jossa kuvittelet olevasi ja tekeväsi asioita muiden unihahmojen kanssa kuvittelemalla ja uskomalla heidän olevan todellisia, yksilöllisiä kehopersoonia ja erillisiä mieliä.

Mitä ikinä teetkin, päädyt aina tekemään sen itsellesi, koska ei ole ketään muuta. On vain yksi Itse, joka näkee itsensä unessa monina ja joka on unohtanut, että hän on yksi Itse ja että hän on luonut unen, ja on unohtanut, että se ei ole todellista.

Me kaikki tunnemme lauseen: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät". Näin Jeesus sanoi siunatessaan veljiään, jotka olivat mielessään yhtä hänen kanssaan, mutta unessa egohahmoina eivät ymmärtäneet, mitä he tekivät. Jeesus näki, että mitään ei oikeasti tapahtunut, ja antoi heille anteeksi sen, mitä he eivät tehneet. Se oli pyyntö Pyhälle Hengelle/Jumalalle parantaa heidän mielensä tiedostamattomasta pimeydestä.

"Lausuma 'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät' ei millään tavoin arvioi sitä, mitä he tekevät. Se on pyyntö Jumalalle parantaa heidän mielensä. Siinä ei viitata virheen lopputulokseen. Sillä ei ole merkitystä. "

[T-2-V-A-16:3-6].