Päivän Muistutus # 14

Tervehdys kaikki Jumalan Pojat ja Tyttäret!

Kiitos lukijalle viestistä jonka lähetit 3.8. tai ainakin Webnode (millä tämä sivusto on tehty) toimitti sen minulle silloin ja viestissäsi muistelit menneitä tapahtumia elämässäsi ja anteeksiannon läksyjä ja niiden mahdollisuuksia. On hauska välillä katsella taaksepäin oman unensa polkua. On myös tärkeää pyytää oikean mielen hiljaisuudessa (stillness) alitajuisia enteeksiantamattomuuksia nousemaan esiin, jotta niitä voidaan tarkastella Pyhän Hengen kanssa ja nähdä ne lempeästi ja päästää niistä irti, oli kyse sitten omista tekemisistä tai "toisten" tekemisistä.

Viestisi saattoi minut takaisin keskeneräisen Päivän Muistutus-kirjoitukseni pariin jonka aihe oli ja on - mikäpä muukaan kuin Jafot eli anteeksiannon mahdollisuudet. Yhteensattumaako? No, jos ja kun olemme Kurssimme lukeneet, tiedämme ettei sattumia ole olemassa. Paitsi tietysti keittoruoissa.

Päivän Muistutus # 14

Jokapäiväiset käytännöt anteeksiannossa eli Jafot.

Jafo joka on lyhenne englanninkielisestä lauseesta Just Another Forginess Oppurtunity, Jonka Gary Renard lanseerasi internetin keskusteluryhmässään muutama vuosi sitten. Eli suomeksi Taas yksi mahdollisuus anteeksiantoon. SuomalaisversioTyma on hieman kömpelö joten pitäydyn tässä Jafossa, koska se sopii suuhun paremmin. Eli siis kaikki ns. negatiivinen mikä vaikuttaa minuun ja saa minut ärtymään, menettämään mielenrauhani, tuohtumaan tai vihastumaan jollekin mitä minulle näyttää tapahtuvan jonkun tai jonkin muun taholta on vain ja ainoastaan uusi Jafo, mahdollisuus tehdä egoa ja alitajuisen mieleni syyllisyyttä tekemättömäksi eli antaa anteeksi veljelleni sen mitä hän ei ole tehnyt, jos - siis jos haluan ottaa sen vastaan. Voin toki jatkaa kuten ennenkin egon talutusnuorassa ja päätyä syyttelyyn ja syyllistämiseen anteeksiannon sijaan kaikki vain egon hyväksi tehden unesta totta mielessäni. Tämä pätee myös tietysti itseeni jos tuohdun ja syyllistän itseäni jostain mitä olen tehnyt tai sanonut.

Minulla oli eilen sellainen päivä, että minulle siunaantui muutamia Jafoja käydessäni kaupassa kaupungilla. Yleensähän tällaisia asioita ei nähdä siunauksina vaan ne nähdään kärsimyksen aiheuttajina, jotka on sitten helppo tuomita, eli tehdä illuusioista totta.

Lähtiessäni kotoa vein samalla roskat. Ulkona roskakatoksen oven edessä seisoi vanhempi henkilö minuun selin ja näin katoksen oven sulkeutuvan ja kun lähestyin ovea kyseinen henkilö ei ollut aikeissa siirtyä oven edestä vaan oli keskittynyt johonkin muuhun mahdollisesti puhelimeen käsissään. Kun tulin lähemmäksi eikä hän vieläkään ollut aikeissa siirtyä entiset ajatusmallit olivat valmiina lähtemään seuraavanlaiseen juoksuun - "eikö hän tajua että hän on oven tukkona seistessään tuossa kuin joku torvi?" anteeksiannon mestarille tällainen ajtus ei enää edes muodostuisi vaan anteeksianto tulisi automaattisesti, mutta koska minä en ole mestari, minulle tuollainen ajatus voi vielä pälkähtää päähäni, mutta koska olen harjoittanut anteeksiantoa jo useamman vuoden tiedän, että nyt juuri tuossa hetkessä minulla on mahdollisuus valita uudelleen - toisin, J a siten tehdä palvelus itselleni ja myös toiselle "itselleni". Tuomitsemisen sijaan - "eikö hän tajua että hän on oven tukkona seistessään tuossa kuin joku torvi?" - on tuomitsemista. Mutta voin valita toisen tavan - "sinä olet ikuinen Henki, mitään ei ole tapahtunut, olet yhtä osa minua kuin minä olen sinua ja me olemme Yksi ja Yhtä Jumalan kanssa. Mitään ei ole tapahtunut." Ja tämä jälkimmäinen on oikeaa anteeksiantoa, kvanttianteeksiantoa.

Lukija, sinusta saattaa tuntua siltä kuin että tuolla ei olisi väliä ja että se on normaalia elämäään kuuluvaa ja liian pientä vaivaan nähden. Ja kyllä, näin ego meille kertoo ja yleensä me uskomme sen, koska olemme aina uskoneet. Mutta sillä on väliä: valinnalla anteeksiannon ja tuomitsemisen välillä on ratkaiseva jos joskus haluan ulos kärsimyksen unesta ja kuoleman illuusiosta ja se on aina valinta joko unen puolesta totuutta vastaan tai Totuuden puolesta unen valhetta vastaan. Unen muodoilla ja niiden näennäisillä kokoeroilla oli teon muoto sitten mikä tahansa kuten esimerkiksi kadulle pudotettu roska tai kansanmurha ei ole merkitystä, kuten jo Kurssin alussa ensimmäisessä luvussa "Ihmeiden Periaatteet" kerrotaan:

"Ihmeissä ei ole vaikeusasteita. Toinen ei ole toista "vaikeampi" tai "suurempi". Ne ovat kaikki samanlaisia. Kaikki rakkauden ilmenemismuodot ovat mahdollisimman suuria." [T- 1-I-1]

Kyllä, egolle tämä on käsittämätöntä rienausta, koska se ei ymmärrä todellista anteeksiantoa, koska se on kaikkea sitä vastaan mihin se uskoo, koska se uskoo erillisyyteen ja unen ja illuusioiden todellisuuteen.

Roskakatokselta suuntasin kohti bussipysäkkiä ja sen katokseen, koska oli alkanut satamaan. Katoksen alla istui yksi vanhempi mies rollaatori edessään ja tupakoi, mikä sateesta johtuvassa matalapaineessa tarkoitti sitä, että tupakansavu jäi lähes kokonaan katoksen sisään. Olen itse lopettanut tupakoinnin useampi vuosi sitten, mutta en voi sanoa, että tupakansavu ärsyttäisi minua yleisesti. Tiedän tupakointivuosinani keränneeni paljon "tupakkakarmaa", joten miksi valittaisin, mutta en myöskään pidä sitä miellyttävänä hajuna. Sitten bussikatoksen alle saapui sama henkilö joka oli ollut juuri roskakatoksella. Hän kaivoi taskustaan tupakka-askin josta sytytti itseelleen savukkeen. Olisin voinut nyt tuomita heidät molemmat ja jopa kommentoida jotain siihen miten epäkohteliasta oli polttaa katoksessa. Jälleen uusi Jafo oli edessäni. Muistutin itseäni puhtaan nondualismin yhdestä kulmakivestä joka on se, että kaikki mitä minulle näyttää tapahtuvan olen tehnyt itselleni, toivonut sen itselleni sai se minkälaisen muodon hyvänsä unen tasolla, koska olen itse kirjoittanut unen, jota nyt näyttäisin uneksivan ja otan siitä täyden vastuun ja valitsen nähdä sen oikein Pyhän Hengen kanssa kaiken yläpuolelta; "Anteeksiantoa on se, että otat täyden vastuun kaikesta, mitä sinulle tapahtuu, ja lopetat syyllistämisen ja syyllisyyden projisoimisen. Tämä teko on synnistä ja syyllisyydestä vetäytymistä ja sitoutumista mielesi parantamiseen, sen palauttamiseen Kokonaisuuteen." (FTCM 1, ch 6)

Näin myös kuinka täydellisesti Jafot avautuivat eteeni juuri siten kuin olin ne siihen kirjoittanut ja päästin irti tuomitsemisesta ja vahvistin Totuuden paluuta mieleeni sanomalla itselleni mielessäni: "Pyhä Henki, auta minua näkemään tämä oikein. Minä luovutan nämä veljeni Sinulle, koska en halua käyttää heitä itseni vangitsemiseen. Oman vapauteni nimissä minä vapautan heidät nähden että me vapaudumme yhdessä."

Päästyäni lopulta kauppakeskukseen huomasin että kesälomat ovat siis alkaneet koska ihmisiä oli todella paljon, myös kaupassa jossa asioin ensiksi. Tullessani kassoille jonot olivat pitkät joten valitsin itsepalvelukassan jossa myös oli kohtalainen jono ja asetuin sen perään. Odottaessani jonossa eteeni jonon ulkopuolelta työntyi pariskunta, jolla oli kärry täynnä tavaraa; ilmeisesti olin heille kuin ilmaa. Nyt jo hymyilin mielessäni - tästä kauppareissustahan näytti muodostuvan mitä mainoin Jafo-reissu. Tunsin myös vapautta, koska tämän viimeisimmän jafon avautuessa edessäni siiryin hetkessä oikeaan mieleeni missä näin että mitään mikä edessäni näytti tapahtuvan ei todellisuudessa tapahtunut - anteeksianto oli ollut mielessäni lähes välitöntä.

No, enempää ei sitten jafoja siihen reissuun ilmaantunut ja olin tyytyväinen että olin selvinnyt eteeni avautuvista anteeksiannon mahdollisuuksista jotka olin selvittänyt. Näitä mahdollisuuksia me kohtaamme elämässämme loputtomasti, koska elämä on koulu.

Eikä tämä esimerkki tarkoita sitä, että selviäisin nykyään jokaisesta mahdollisuudesta yhtä voitokkaasti, todellakaan en. Sorrun yhä egon temppuihin ja ansoihin ihan yhtä samalla lailla kuin kuka tahansa meistä henkisellä polulla tallaavat sisarukseni kun tarkkaavaisuus herpaantuu. Mutta onneksi me voimme aina muuttaa mielemme ja nähdä uudestaan mitä veljemme ja siskomme todellisuudessa ovat ja siten määritämme myös sen mitä itse olemme, koska olemme Yhtä ja Yksi ja Yhtä Jumalan kanssa, nyt ja ikuisesti.

Tietysti kukaan ei koskaan tule käyttäytymään täydellisesti "oikein" unen maailmassa, ja kiukustumisia tulee aina tapahtumaan kun ollaan tekemississä illuusioiden eli muotojen kanssa ja varsinkin ihmissuhteissa. Ei ole tärkeää olla tai käyttäytyä täydellisesti, se ei ole Kurssin viesti tai tarkoitus. Kurssi ei ole käyttäytymisen oppikirja tai jokin muu muodon tason oppi vaan ainoastaan mielen muuttamisen oppikurssi. Se tähtää mielen muuttamiseen maailman suhteen, ei siihen, että muutetaan maailmaa joka ei edes ole olemassa eikä todellinen, tai omaa käytöstä siinä, mikä on illuusio. Tottakai se mitä tekee heijastaa aina sitä miten mieli näkee maailman, joten se mitä teet heijastaa aina sitä mitä mieltä seuraat, egoa vai Pyhää Hengeä eli oikeaa mieltä. Et tule koskaan käyttäytymään täydellisesti maailmassa, koska jos niin tekisit, et olisi täällä. Maailmankaikkeus katoaa kirjassa on hauska kohta, missä Gary kysyy Artenilta onko kukaan koskaan tehnyt Työkirjaa täydellisesti ja Arten vastaa, että jos niin olisi hän miettisi että mitä helvettiä hän sitten täällä vielä tekee. Kuten Ken Wapnick sanoi: "Hyvä Kurssin oppilas on huono Kurssin oppilas, joka antaa itselleen anteeksi."

Lopuksi pieni tiivistys mistä lopulta kaikessa on kysymys:

Kaikki mikä tulee "toisista, toisilta, ulkopuolelta, maailmasta, kaikilta muilta ja muista" tulee sinusta itsestäsi. Tämä on lopulta ainoa läksy joka sinun täytyy oppia, koska se on todellisen anteeksisnnon perusta, joka lopulta johtaa eroamisen unesta heräämiseen. Ketään ei oikeasti ole missään ja kaikki mikä näyttää olevan ulkopuolella on sinusta itsestäsi. Ilman poikkeusta. Kaikki tiet johtavat lopulta tähän. Se miten se tapahtuu minun (sinun) elämässäsi riippuu minusta (sinusta) itsestäni; kuinka nopeasti haluan herärä unesta joka ei ole totta; kuinka nopeasti olen valmis jättämään maailman ja valheelisen itsen, egon, taakseni. Sinä päätät milloin on aika palata takaisin Kotiin. Kun valitset paluun ja olet valmis kutsumaan Valon/Totuuden palaamaan takaisin mieleesi missä eroamisen ajatus Lähteestäsi karkoitti sen, aloitat Sovituksen ja heräämisen prosessin, joka on joko ajallisesti pitkä, useita elämiä tai lyhyt riippuen sitoumuksestasi, päättäväisyydestä ja vakaumuksesta oppia jäljellä olevat anteeksiannon läksyt. Kun matka jälleen Kotiin on alkanut, näet selvemmin tapahtumat elämässäsi juuri sellaisina kun ne ovat: läksyjä. Yksin tähän et pysty, vaan tarvitset korkeamman Itsesi apua, jonka nyt päätökselläsi herätä unesta olet kutsunut mieleesi vapauttamaan sinut siitä erillisyyden unen vankilasta, jonka olet itsellesi tehnyt, kun uskoit uneen vaipumisen hetkellä erottaneesi itsesi Jumalasta.

Jokainen hyökkäys eli tuomitseminen ja siten syyllisyyden projosointi vie sinut kauemmaksi Totuudesta, samoin kuin jokainen anteeksianto/parantaminen/parantuminen tuo sinua lähemmäksi Sitä. Anteeksianto kaikkea kohtaan on tie pois unesta, painajaisesta jonka olet hyväksynyt itsellesi, uskoen olevasi jotain sellaista mitä et ole: erossa Jumalasta, mikä on mahdottomuus, koska Ykseydessä ei voi olla eroa, erillisyyttä, joka voi ainostaan tapahtua unessa olevassa mielessä, joka on "väärä mieli" eli egomieli, johon olet uskonut ja samaistunut ajan alusta lähtien. Se ei ole todellinen ja ainoa tie ulos väärästä mielestä on anteeksianto kaikkea sitä kohtaan mikä ei ole totta, kaikki minkä voi kokea ja havaita maailmassa, omassa elämässäsi ja maailmankaikkeuksissa ja kaikissa ajoissa läpi kaiken historian; mitään ei ole tapahtunut, eikä mitään tapahdu. Kaikki mitä luulit todeksi oli vain illusio mahdollisuudesta olla erillään Luojastasi, olla erillinen individuaali erillään kaikista muista "kehoista" ja "mielistä"; kaikki näennäisesti erillään olevat mielet ovat yhtä, poikkeuksetta. Vain Ykseys on todellista, erillisyys harha ja illuusio joka ei ole totta. Totuus on Ykseys Jumalassa, joka on muuttumaton. Mikään unen illuusio ei voi muuttaa Sitä Mikä on Ikuista ja kaiken illuusioiden ja unien tuolla puolen.

Jumala On.