Päivän Muistutus # 11

Päivän Muistutus " 11

Esimerkki Hienovaraisesta Ego-hyökkäyksestä

Pieni esimerkki siitä miten hienovaraisesti ego myös toimii, emmekä me edes aina tuskin huomaa sitä, vaan valitsemme sen, egon, opettajaksemme Pyhän Hengen sijaan täysin automaattisesti, koska olemme niin perin juurin tottunut sen ajatusjärjestelmään. Egon ajatusjärjestelmästä johon olemme samaistuneet ja jota pidämme todellisena itsenämme ja identiteettinämme, voisi puhua paljonkin, mutta jätän sen toiseen kertaan ja keskityn nyt unen eli jokapäiväisen elämän käytäntöihin. Eli siihen miten me toimimme omassa elämässämme kun kohtaamme asioita jotka rikkovat mielemme rauhan.

Minä yleensä olen aamuisin hereillä paljon aikaisemmin kun kumppanini jolloin ehdin tehdä erinäisiä asioita ennen kuin hän herää omiin aamutoimiinsa, kuten ottaa lääkkeeni, keittää teetä/kahvia, lukea, kirjoittaa, ja katsoa tietokoneelta lempisarjojani jne. Tässä eräänä aamuna hänen herätessä hän huomasi että jääkaappi oli jäänyt minulta avoimeksi, ovi raolleen, josta hän sitten huomautti. "Hyökkäys" oli lievä, mutta se sisälsi silti viittauksen katoavaan muistiini ja siihen miten minun tulisi "petrata" ja "toimia paremmin". Voimakkaiden egon hyökkäysten kohdalla ne on helppo tunnistaa ja siten niiden kanssa on helppo valita kumman opettajan valitsee itselleen sillä hetkellä, ja vaikka en anteeksiannossa olekaan vielä tullut mestariksi, peremminkin ollen keksitasoinen kisälli, olen jo oppinut paljon siitä, miten ennen aina ja poikkeuksetta valitsin egon eli puolustuksen ja vastahyökkäyksen, oli kyse sitten siitä puristinko hammastahnaa "väärästä" päästä tai oliko voirasia "väärällä" hyllyllä jääkaapissa. Nykyään olen jo paremmin pystynyt näkemään itseni hanhena/ankkana. Mitä ihmettä, lukija saattaa ajatella. Anna minun selittää. Sille, joka on lukenut loistavan Gary R. Renardin Maailmankaikkeus-trilogian, tai osan siitä, tämä voi kuulostaa tutulta. Eräässä näistä kirjoista ylösnousseet mestarit Arten ja Pursah opastavat yhdessä kohtaa Garyä siitä, miten hänen tulisi suhtautua kun syytöksiä sataa niskaan: ole kuin ankka. Ankan hyöhenpuku suojaa sitä niin, että kun se kastuu, vesi valuu siitä saman tien pois. Ankka ei voi myöskään kääntää päätään taakse päin joten se katsoo aina eteensä, toisin sanoen, se ei katso menneeseen vaan aina eteenpäin, nykyhetkeen eli toisin sanoen se ei kanna kaunaa. Tämä on hyvä vertasuskuvas ja se on toiminut minulla monesti ja vielä erittäin hyvin. Me tarvitsemme täällä unessa matkallamme vertauskuvia ja konsepteja, symboleja ja symboleiden symboleita - sanoja - koska se on ainoa mitä meillä täällä on. Pyhän Hengen innoittamat vertauskuvat ja konseptit osoittavat Totuuteen, näyttävät meille oikean suunnan unesta pois, mutta ne eivät yksin voi herättää meitä unesta; ainoastaan todellinen anteeksianto on tie ulos hulluista illuusion unista ja sille tielle me lähdemme kun me hyväksymme ja pyydämme sydämessämme ja mielessämme Pyhän Hengen oppaaksemme, käyttää kukin sitten tuosta Ikuisesta Sisäisestä Jumalan Muistosta, Korkeammasta Itsestä, mitä määritelmää - vertauskuvaa, metaforaa hyvänsä, sillä ei ole merkitystä. Se, joka meidät lopulta ohjaa pois kuumeisista houreunista joihin uskoimme eksyneemme, ja edelleen uskomme, on aina meidän oma Itse, se joka ei ole täältä, eikä täällä, vaan Oikeassa Mielessämme, kaiken konseptien, tasojen, ulottuvuuksien tuolla puolen, missä se on aina ollut odottamassa - ei koskaan vaatien, ei koskaan painostaen, eikä koskaan tuomiten, vaan hiljaa ja kärsivällisesti ja lempeästi odottaen, että lopulta valitsemme Hänet, valheellisen väärän mielen eli egon sijasta. Kun tämä vihdoin tapahtuu, ja jossain vaiheessa se tulee tapahtumaan jokaisen kohdalla poikkeuksetta, Onnellinen Uni toivottaa meidät tervetulleeksi.

Mutta palataan takaisin jääkaapille. Minä näin egon hienovaraisen hyökkäyksen ja vapautin sen ja kumppanini mielemme pinnalle nousseesta syyllisyydestä, joka siis oli omaa alitajuista syyllisyyttäni alkuperäisestä Jumalerosta nähden sen oikein. Vuosi sitten olisin toiminut täysin toisin egoni ohjaamana, kuten niin moni meistä, niin kauan on tehnyt ja tekee ja tulee tekemään. Anteeksiannon läksyt - eli kaikki elämän vastoinkäymiset jotka saavat meidät reagoimaan negatiivisilla tunnetiloilla jotka rikkovat mielenrauhaa - tulevat eteemme juuri niin kauan kunnes opimme antamaan ne anteeksi oikein eli näkemään, että se mitä näemme ei ole totta, eikä koskaan ole tapahtunut.

Yksinkertaisimmillaan anteeksianto ajatuskulkuna mielessä tällaisessa tapauksessa voisi olla seuraavanlainen:

_____ (nimi), sinä olet ikuinen, viaton, muuttumaton Henki. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on anteeksiannettu ja vapautettu.

Tämä tietysti vaatii taustaksi sen, että on ymmärretty oikean anteeksiannon perusteet, eli se, että mitään ei ole oikeasti tapahtunut: annat anteeksi veljellesi sen, mitä hän EI ole tehnyt. Pitempi anteeksiannon-ajatus voisi olla suoraan Kurssin mukaisesti ja sen periaatteita noudattaen, varsinkin voimakkaiden hyökkäysten kohdalla, tietenkin muistaen että anteeksiannossa, kuten ei hyökkäyksissäkään eli illuusioissa ole hierarkioita:

Veljeni ______ , annan sinut Pyhälle Hengelle osana itseäni, enkä halua käyttää sinua, veljeäni itseni vangitsemiseen. Sinä vapaudut minun vapauteni nimissä, siinä ymmärryksessä että me vapaudumme yhdessä.

Tämä on hieman muunneltu versio Kurssin anteeksianon esimerkistä tekstiosasta sivulta 372, [T-15-XI-10:5-7].

Anteeksiannon edessä kaikki on samanarvoista, näytti toinen asia sitten valtavalta tai toinen mitättömältä - anteeksianto näkee että kaikki illuusiot ovat samaa - mikään ei ole toista suurempi tai toista voimakkaampi, helpompi tai vaikeampi, vaikka unen fysikaalisella tasolla siltä meille niin näyttääkin olevan. Anteeksiannolle illuusion muodoilla ei ole merkitystä; annat sitten anteeksi kansanmurhan tai vilustumisen sisältö on aina sama, vaikka muoto on eri; kumpikaan ei ole tapahtunut. Sisältö on sama, koska se on ainoastaan symboli eroamisesta, erillään olon ajatuksesta, josta kaikki mikä ei ole Jumalaa sai alkunsa ja mikä ei koskaan ole ollut eikä koskaan voi olla totta tai todellista, koska se on mahdottomuus, joka voi olla "olemassa" vain unessa, mielen unitasolla, joka ei ole todellinen.

Kurssi sanoo heti alussa että ihmeissä ei ole vaikeusasteita, tarkoittaen juuri sitä, että yksi ei ole vaikeampi tai isompi kuin toinen. [T-1-I-1:1-3] Ne kaikki ovat samaa. Jokainen anteeksianto on samanlainen, koska ne kaikki kohdistuu vain yhteen illuusioon, jotka vain näyttäytyvät monina. Egolle tämä on suurinta rienausta ja se vastustaa sitä voimalla; se ei voi ymmärtää todellista anteeksiantoa, koska sen ajatusjärjestelmä perustuu puolustautumiseen ja hyökkäämiseen, eli syyllistämiseen ja tuomitsemiseen, mitkä molemmat ovat kolikon toiset puolet, eli siten samaa - hyökkäys on puolustautumista, puolustautuminen on hyökkäämistä. Se ei voi ymmärtää puolustautumisesta ja hyökkäämisestä luopumista, koska sille se järjettömyyttä, kuten Pyhän Hengen ajatusjärjestelmälle hyökkäys/puolustus "toista" kohtaan on hulluutta ja täyttä järjettömyyttä, koska ketään "toista" ei ole olemassa, vaan jokainen hyökkäys on aina poikkeuksetta itse-hyökkäys, koska jokainen veljesi on aina sinun toinen itse. Tämä on koko nondualistisen ajatusjärjestelmän perusta ja kivijalka, sen peruskallio. Se on täysin päinvastainen kuin maailman näkemys, joka on täysin dualistinen perustuen juuri kaiken erillisyyteen. Pyhän Hengelle jokainen näennäisesti erillään oleva olento ON Jumalan Poika. Kaikki Jumalan Pojat ovat yhtä, koska on vain Yksi Jumalan Poika. Ja Jumalan Poika on yhtä Jumalan Kanssa. Ja mitään muuta ei ole. Ja kaikki se mikä näyttää olevan erillään Jumalasta, ei ole todellista. Tätä tarkoittaa Kurssin johdannon viimeinen virke:

"Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Siinä on Jumalan rauha."

[T-j-2:2-4]

Täten nondualismi ja puhdas nondualismi on yksinkertaista, aivan samoin tavoin kuin Totuus on yksinkertainen, koska sen perusta on Ykseydessä. Toisin kuin dualismissa, egoon ja erillisyyteen ja erillisyyksiin perustuvassa ajatustavassa, missä kaikki on hyvin monimutkaista ja monenlaista. Muistan Ken Wapnikin joskus pitäneen luennon jossa kertoi mm. että Jeesus osaa laskea vain yhteen. Se kuvasi minusta hyvin sitä mitä Jeesus edusti; hän näki kaikki muut itsenään täydellisesti ja pystyi siten antamaan anteeksi kaiken, jopa sen mitä hänelle tehtiin hänen unielämänsä viimeisinä päivinä.

Mutta palataan jälleen jääkaapille. Seuraavana aamuna kun heräsin jälleen aikaisemmin omiin aamutoimiini, havaitsin että jääkaapin ovi oli jäänyt raolleen ja tiesin että se oli kumppanini jättämä, koska hän ottaa aamulääkkeensä kellon herättämänä ja palaa sitten takaisin nukkumaan ennen kuin minä yleensä nousen ylös. Nyt siis minulla oli edessäni valinta ja välittömästi egoni oli hääräämässä mielessäni: "nyt voisin antaa takaisin samalla mitalla!" "minulla on siihen oikeus, koska minua luokattiin eilen samasta asiasta", "jos et puolusta itseäsi nyt, kuka sinua puolustaa sitten kun kakku todella iskee tuulettimeen?". Nämä ovat niitä meidän ajatuksiamme joita kuulemme mielessämme jatkuvissa konfliktitilanteissa mihin elämiemme aikana joudumme. Ne ovat egon loputonta mantraa sen perususkosta eroamiseen ja erillisyyteen: tapa tai tule tapetuksi, hyökkäys on paras puolustus - kaikki täysin vailla järkeä, koska ego ei ole järkevä vaan hullu, vaikkakin se pukee hulluutensa hyvin ovelasti siihen järkeilyyn mihin maailma on uskonut ajan alusta lähtien. Osaat varmasti arvata mitä tapahtui kun kumppanini heräsi? Kyllä, raahasin hänet korvasta jääkapille ja näytin raollaan olevan oven jonka hän oli jättänyt auki, hän oli tehnyt virheen, suuren virheen joka takaisi sen ettemme koskaan pääsisi takaisin Kotiin vaan olisimme ikuisesti kadotetut erillään Ykseydestä ja se kaikki oli vain ja ainoastaan hänen syytään. Näin tehdessäni olisin jälleen projisoinut oman alitajuisen syyllisyyteni häneen, niin että se olisi poissa minusta ja minä olisin viaton ja hän syyllinen. Sitten voisin antaa anteeksi ja olla häntä ylevämpi anteeksiannossa; annan anteeksi, mutta en unohda. Tämä on egon anteeksiantoa, jota maailma harjoittaa: se mitä on "tehty" nähdään totena, tekoa katsotaan ja siihen uskotaan ja sitten ollaan armollisia ja annetaan anteeksi. Nämä monet egon anteeksiannon muodot on hyvin selitetty Kurssin Rukouksen Laulu-lisäosassa luvussa kaksi "Tuhoon tähtäävä anteeksianto". [RL-2-II-1-8]

No, ymmärrät varmaan korvastaroikotusvitsin, mutta kaikki syyttämisemme ja tuomitsemisemme minkä kohdistamme muihin, "toisiin", toisiin itseihimme, (jotka ovat uninäytelmässä vain näyttelemässä omat täydelliset osansa, jotta voimme nähdä oman alitajuisen syyllisyytemme - jota muuten emme voisi nähdä emmekä siten koskaan vapautua siitä - antaa se sitten anteeksi oikein (mitä "se" - teko, synti - sitten ikinä onkaan) , joka lopulta vapauttaa meidät alitajuisesta syyllissyydestä ja unesta) on aina vain symbolia siitä, miten uskoimme, että rikoimme Taivaan ja teimme sodan Jumalan kanssa, joka nyt oli jahtaamassa meitä antaakseen meille kostonsa siitä synnistä, mihin lankesimme halutessamme jotain, mitä emme halunneet jakaa Luojamme kanssa. Mutta se "halu" oli pelkästään nukahtaneen Jumalan Pojan unimielessä, eli täysin epätosi ja Todellisuudessa mahdottomuus, koska Eriytymättömässä Ykseydessä jonka Jumala jakaa luomansa Pojan kanssa - jotka ovat Eriytymätöntä Yhteyttä - ei voi koskaan olla "halua", koska halu viittaa jonkin puutteeseen, joka voi vain kuulua illuusioiden maailmaan, joka ei ole todellinen ja joka tapahtuu egomielen tietoisuuden alimmilla tasoilla, tai tapahtui, koska kaikki aika ja sen loppu oli yksi ainoa olematon hetki.

Tämä pieni tarina yrittää tuoda esiin sen, miten hienovaraisesti ego voi houkutella meitä tuomitsemaan ja näkemään hyökkäyksen oikeutettuna ja siten saaada meidät puolustautumaan eli tekemään kaiken sen mitä ego on opettanut meille iät ja ajat ja siten pitäen itsensä hengissä meidän uskoessa siihen ja sen ajatusjärjestelmään ja sen "järkevyyteen". Me kohtaamme näitä valinnan hetkiä jatkuvasti päivästä päivään koko elämämme ajan. Me kohtaamme niitä myös unissamme yöstä yöhön, mutta kun me heräämme ja muistelemme unta jossa joku teki meitä kohtaan "väärin" tuomitsemmeko me "väärintekijän" ja kannamme hänelle kaunaa loppuelämämme? Emme, koska me tiedämme että se kaikki oli vain unta eikä todellista ja vaikka unessa tunsimme että me vahingoituimme, me tiedämme että sekään ei ollut totta, koska me olimme täysin turvassa omassa vuoteessamme koko ajan täysin vailla mitään mahdollisuutta vahingoittua millään tavalla mistään mitä tapahtui unessa, joka ei ollut eikä voi koskaan olla totta. Tällä tavalla meidän tulisi myös nähdä se maailma, jota katselemme kun olemme niin sanotusti hereillä ja joka näyttää tapahtuvan meille niin kovin toden tuntuisesti.

Vain meillä on valinta mitä valitsemme kun valinnan hetki tulee, oli se sitten "iso" vai "pieni" anteeksiannon läksy, valitsemmeko egon vai Pyhän Hengen.

"Muita vaihtoehtoja sinulla ei ole kuin Pyhä Henki ja ego."

[T-5-V-6:8]

"Tässä maailmassa ainoa jäljellä oleva vapaus on valinnan vapaus, aina kahden vaihtoehdon tai kahden äänen välillä."

[KS-1-7:1]

Niin pitkään me opettelemme täällä unessa omia anteeksiannon läksyjämme kunnes osaamme päästää niistä irti, eli nähdä oikein, nähdä kaikki kohtaamamme vastoinkäymisemme ja meitä kohtaan suunnatut hyökkäykset ja tuomitsemiset ja arvostelut vain oman mielemme alitajuisena syyllisyytenä, joka ilmaantuu eteemme mitä lukuisimmissa eri muodoissa, niiden sisällön kuitenkin aina ollen sama. Sisältö ei koskaan muutu. Tämä käy hyvin selväksi kun Kurssi puhuu unen luonteesta johon lopetamme tällä kertaa. Hauskaa syksyä sinulle, veljeni ja onnellisia unia. Lukemisiin!

Unet osoittavat sinulle, että sinulla on valta tehdä maailma sellaiseksi, kuin haluat sen olevan, ja että koska sen haluat, pystyt myös sen näkemään. Ja niin kauan kuin sen näet, et epäile, etteikö se olisi todellinen. Kuitenkin se on maailma, joka selvästikin sijaitsee mielessäsi, vaikka se näyttääkin olevan ulkopuolella. Et reagoi siihen, ikään kuin se olisi omaa tekoasi, etkä käsitä että unen aiheuttamien tunteiden täytyy tulla sinulta itseltäsi. Juuri unessa esiintyvät hahmot ja se, mitä ne tekevät, näyttävät rakentavan unen. Et kasitä, että sinä saat ne näyttelemään puolestasi, sillä jos käsittäisit, syyllisyys ei olisi niiden rasitteena ja tyytyväisyyden harha häviäisi. Unissa tällaiset piirteet eivät ole hämäriä. Näytät heräävän ja uni haihtuu. Sinulta jää kuitenkin huomaamatta, että se, mikä aiheutti unen, ei ole haihtunut sen mukana. Toive toisenlaisen, epätodellisen maailman tekemisestä on pysyvästi tallella sinussa. Ja se, mihin näytät heräävän, ei ole muuta kuin sen saman maailman toinen muoto, jonka näet unissasi. Kaikki aikasi kuluu uneksimiseen. Nukkumisen aikana nähdyillä unillasi ja valveunillasi on vain erilainen muoto. Siinä kaikki. Niiden sisältö on sama. Ne ovat sinun vastalauseesi todellisuutta kohtaan ja edustavat piintynyttä ja mielevikaista ajatustasi, jonka mukaan sinä kykenet muuttamaan todellisuutta.

[T-18-II-5:1-14]