Päivän Muistutus # 10

19.04.2025

Long time no see! En ole vähään aikaan päässyt kirjoittamaan Muistioon, mutta tässä tulee uusi Päivän Muistutus # 10. Se sai alkunsa kun selailin Facebookia ja eteen tuli pätkä Gary Renardin kirjasta Maailmankaikkeus Katoaa, joka oli postattu Journey Through ACIM with Ken and Gary- sivustolle, Ken viitaten tietenkin Kenneth Wapnickiin, joka oli yksi tärkeimmistä Kurssin opettajista. Alla tuo postaus, eli ote Garyn kirjasta ja sen alla minun hieman monisanaisempi syventyminen aiheeseen:

"Illusorinen maailmankaikkeus on jännityksen ja vapautumisen paikka. Se on kaksinaisuutta. ... Kurssin myötä jännitys purkautuu anteeksiannon avulla, mutta ennen kuin joku on hyvin taitava siinä, hänen ei pitäisi odottaa luopuvansa useimmista maallisista haluistaan. Se on jotakin, mikä tulee luonnostaan, kun mieli on kypsynyt todellisen anteeksiantamuksen tiellä."

Kirjasta Maailmankaikkeus Katoaa, Gary Renard.

Tämä on totta. Ja kun Kurssissa puhutaan "kiusauksista", se ei tarkoita maallisia haluja tai toiveita, vaan kiusauksia tehdä maailmasta todellinen mielessä, veljestä syyllinen ja erillinen. On myös vaarana, että Kurssin oppilas alkaa pitää omien halujensa kohteita, mitä ne sitten ovatkin - ruokaa, alkoholia, työtä, rahaa, seksiä jne. - paheina, jotka ovat väärin. Unessa mikään ei ole "väärin" tai "oikein", koska uni on viime kädessä neutraali ja vain ego antaa asioille määritelmän "hyvästä" tai "pahasta". Juuri tämä käsitys oikeasta ja väärästä tulee egon käsityksestä synnistä. Egolle synti on todellista ja sitä on vastustettava ja sitä vastaan on taisteltava, tai sitten toinen ääripää joka myös on egosta eli syntiin antautuminen ja siihen itsensä hukuttaminen. Molemmat tekevät unesta jotain todellista mielessä, kehosta tulee totta ja uneen panostetaan joko vastustamalla tai sille antautumisella. Kurssin näkökulma, joka on täysin nondualistinen, on täysin päinvastainen; koska uni, maailma ei ole todellinen, on täysin järjetöntä taistella jotain vastaan, mitä ei ole olemassa ja mikä on illuusio. On myös täysin järjetöntä himoita jotain niin paljon, että siitä tulee pakkomielle tai että siihen kehittyy vakava riippuvuus. Tämä ajatus synnyttää myös ajatuksen Kultaisesta Keskitiestä, joka liittyy vahvasti buddhalaisuuteen ja Buddhaan. Lopulta kaikki voimakkaat halut ja toiveet katoavat luonnollisesti, kun anteeksiantamisen oppitunnit tulevat loppuunsa ja kiintymys uneen, maailmaan ja kehoon vähenee todellisen anteeksiantamisen myötä, mikä tekee egosta tekemättömän.

* * * * *

Olen myös aikaisemmin puhunut näissä muistioissa syyllisyydestä, toisen ja itsensä syyllistämisestä mikä on koko egon ajatusjärjestelmän yksi kulmakivi ja sen perusta yhdessä pelon kanssa. Seuraavassa yritän avata asiaa käyttämällä käytännön esimerkkinä hyvin jokapäiväistä ja triviaalia tapahtumaa, johon normaalisti tuskin edes kiinnittäisi suuresti huomiota:

Pieni esimerkki siitä miten hienovaraisesti ego myös toimii, emmekä me edes aina tuskin huomaa sitä, vaan valitsemme sen, egon, opettajaksemme Pyhän Hengen sijaan:

Minä yleensä olen aamuisin hereillä paljon aikaisemmin kun kumppanini jolloin ehdin tehdä erinäisiä asioita, kuten ottaa lääkkeeni, keittää teetä, lukea ja jne. ennen kuin hän herää omiin aamutoimiinsa. Tässä eräänä aamuna hänen herätessä hän huomasi että jääkaappi oli jäänyt avoimeksi, ovi raolleen, josta hän sitten huomautti. "Hyökkäys" oli lievä, mutta se sisälsi silti viittauksen katoavaan muistiini ja siihen miten minun tulisi "petrata" ja "toimia paremmin". Voimakkaiden egon hyökkäysten kohdalla ne on helppo tunnistaa ja siten niiden kanssa on helppo valita kumman opettajan valitsee itselleen sillä hetkellä, ja vaikka en anteeksiannossa olekaan vielä päässyt kovinkaan pitkälle, olen jo oppinut paljon siitä, miten ennen aina ja poikkeuksetta valitsin egon ja puolustuksen ja vastahyökkäyksen, oli kyse sitten siitä puristinko hammastahnaa "väärästä" päästä tai oliko voirasia "väärällä" hyllyllä jääkaapissa. Nykyään olen jo paremmin pystynyt näkemään itseni hanhena/ankkana. Mitä ihmettä, lukija saattaa ajatella. Anna minun selittää. Sille, joka on lukenut loistavan Gary R. Renardin Maailmankaikkeus-trilogian, tai osan siitä, tämä voi kuulostaa tutulta. Eräässä näistä kirjoista ylösnousseet mestarit Arten ja Pursah opastavat yhdessä kohtaa Garyä siitä, miten hänen tulisi suhtautua kun syytöksiä sataa niskaan: Ole kuin ankka. Ankan hyöhenpuku suojaa sitä niin, että kun se kastuu, vesi valuu siitä saman tien pois. Ankka ei voi myöskään kääntää päätään taakse päin joten se katsoo aina eteensä, toisin sanoen, se ei katso menneeseen vaan aina eteenpäin, nykyisyyteen. Tämä on hyvä vertasuskuva ja se on toiminut minulla monesti ja vielä erittäin hyvin. Me tarvitsemme täällä unessa matkallamme vertauskuvia ja konsepteja ja symboleja ja symboleiden symboleita - sanoja - koska se on ainoa mitä meillä täällä on. Pyhän Hengen innoittamat vertauskuvat ja konseptit osoittavat Totuuteen, näyttävät meille oikean suunnan unesta pois, mutta ne eivät yksin voi herättää meitä unesta; ainoastaan todellinen anteeksianto on tie ulos hulluista illuusion unista ja sille tielle me lähdemme kun me hyväksymme ja pyydämme sydämessämme ja mielessämme Pyhän Hengen oppaaksemme, käyttää kukin sitten tuosta Ikuisesta Sisäisestä Jumalan Muistosta mitä määritelmää - vertauskuvaa, nimeä, metaforaa hyvänsä, sillä ei ole merkitystä. Se, joka meidät lopulta ohjaa pois kuumeisista houreunista joihin uskoimme eksyneemme, ja edelleen uskomme, on aina meidän oma Itse, se joka ei ole täältä vaan Oikeassa Mielessämme, kaiken konseptien, tasojen, ulottuvuuksien tuolla puolen, missä se on aina ollut odottamassa - ei koskaan vaatien, ei koskaan painostaen, eikä koskaan tuomiten, vaan hiljaa ja kärsivällisesti ja lempeästi odottaen, että lopulta valitsemme Hänet, valheellisen väärän mielen eli egon sijasta. Kun tämä vihdoin tapahtuu, ja jossain vaiheessa se tulee tapahtumaan jokaisen kohdalla poikkeuksetta, Onnellinen Uni toivottaa meidät tervetulleeksi. Mutta palataan takaisin jääkaapille. Minä näin egon hienovaraisen hyökkäyksen ja vapautin sen ja kumppanini nähden sen oikein. Versioita tästä ajatuskulusta on lukemattomia. Vuosi sitten olisin toiminut täysin toisin egoni ohjaamana, kuten niin moni meistä, niin kauan. Yksinkertaisimmillaan todellinen anteeksianto ajatuskulkuna mielessä tällaisessa tapauksessa voisi olla seuraavanlainen: _____ (nimi), sinä olet ikuinen Henki. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on anteeksiannettu ja vapautettu. Tämä tietysti vaatii taustaksi sen, että on ymmärretty oikean anteeksiannon perusteet, eli mitään ei ole oikeasti tapahtunut: annat anteeksi veljellesi sen, mitä hän EI ole tehnyt. Pitempi anteeksiannon-ajatus voisi olla suoraan Kurssin mukaisesti ja sen periaatteita noudattaen, varsinkin voimakkaiden hyökkäysten kohdalla, tietenkin muistaen että anteeksiannossa, kuten ei hyökkäyksissäkään ole hierarkioita:

Veljeni ______ , annan sinut Pyhälle Hengelle osana itseäni, enkä halua käyttää veljeäni itseni vangitsemiseen. Sinä vapaudut minun vapauteni nimissä, siinä ymmärryksessä että me vapaudumme yhdessä.

I give you to the Holy Spirit as part of myself.
⁶I know that you will be released, unless I want to use you to imprison myself.
⁷In the name of my freedom I choose your release, because I recognize that we will be released together.

(ACIM, T-15.XI.10:5-7)

Anteeksiannon edessä kaikki on samanarvoista, näytti toinen asia sitten valtavalta tai toinen mitättömältä - anteeksianto näkee että kaikki illuusiot ovat samaa - mikään ei ole toista suurempi tai toista voimakkaampi, helpompi tai vaikeampi, vaikka unen fysikaalisella tasolla siltä meille niin näyttääkin olevan. Anteeksiannolle illuusion muodoilla ei ole merkitystä; annat sitten anteeksi kansanmurhan tai vilustumisen sisältö on aina sama, vaikka muoto on eri; kumpikaan ei ole tapahtunut. Kurssi sanoo heti alussa että ihmeissä ei ole vaikeusasteita, tarkoittaen juuri sitä, että yksi ei ole vaikeampi tai isompi kuin toinen. Ne kaikki ovat samaa. (ACIM, T-1.I.1:1-3) Egolle tämä on suurinta rienausta ja se vastustaa sitä voimalla; se ei voi ymmärtää todellista anteeksiantoa, koska sen ajatusjärjestelmä perustuu puolustautumiseen ja hyökkäämiseen, eli syylstämiseen ja tuomitsemiseen, mitkä molemmat ovat kolikon toiset puolet, eli siten samaa - hyökkäys on puolustautumista, puolustautuminen on hyökkäämistä. Se ei voi ymmärtää puoolustautumisesta ja hyökkäämisestä luopumisesta, koska sille se järjettömyyttä, kuten Pyhän Hengen ajatusjärjestelmälle hyökkäys/puolustus "toista" kohtaan on hulluutta ja täyttä järjettömyyttä, koska ketään "toista" ei ole olemassa, vaan jokainen hyökkäys on aina poikkeuksetta itse-hyökkäys, koska jokainen veljesi on aina sinun toinen itse.

Seuraavana aamuna kun heräsin jälleen aikaisemmin omiin aamutoimiini, havaitsin että jääkaapin ovi oli jäänyt raolleen ja tiesin että se oli kumppanini jättämä, koska mennessämme nukkumaan hän kävi vielä sitä ennen jääkaapilla. Nyt siis minulla oli edessäni valinta ja välittömästi egoni oli hääräämässä mielessäni: "Nyt voisin antaa takaisin samalla mitalla!" "Minulla on siihen oikeus, koska minua luokattiin eilen samasta asiasta", "Jos et puolusta itseäsi nyt, kuka sinua puolustaa sitten kun kakku todella iskee tuulettimeen?". Nämä ovat niitä meidän ajatuksiamme joita kuulemme mielessämme jatkuvissa konfliktitilanteissa mihin elämiemme aikana joudumme kyn ego tarjoaa meille "toisen" syyllistämistä ja tuomitsemista. Ne ovat egon loputonta mantraa sen perususkosta eroamiseen ja erillisyyteen: tapa tai tule tapetuksi, hyökkäys on paras puolustus - kaikki täysin vailla järkeä, koska ego ei ole järkevä vaan hullu, vaikkakin se pukee hulluutensa hyvin ovelasti siihen järkeilyyn mihin maailma on uskonut ajan alusta lähtien. Osaat varmasti arvata mitä tapahtui kun kumppanini heräsi? Kyllä, raahasin hänet korvasta jääkaapille ja näytin raollaan olevan oven jonka hän oli jättänyt auki, tehnyt virheen, suuren virheen joka takaisi sen ettemme koskaan pääsisi takaisin Kotiin vaan olisimme ikuisesti kadotetut erillään Ykseydestä. No, ymmärrät varmaan vitsin, mutta kaikki syyttämisemme ja tuomitsemisemme minkä kohdistamme muihin, "toisiin", toisiin itseihimme, (jotka ovat uninäytelmässä vain näyttelemässä omat täydelliset osansa, jotta voimme nähdä oman alitajuisen syyllisyytemme - jota muuten emme voisi nähdä emmekä siten koskaan päästä siitä eroon - antaa se sitten anteeksi oikein (mitä "se" - teko, synti - sitten ikinä onkaan) , joka lopulta vapauttaa meidät alitajuisesta syyllissyydestä ja unesta) on aina vain symbolia siitä, miten uskoimme, että rikoimme Taivaan ja teimme sodan Jumalan kanssa, joka nyt oli jahtaamassa meitä antaakseen meille kostonsa siitä synnistä, mihin lankesimme halutessamme jotain mitä emme halunneet jakaa Luojamme kanssa. Mutta se "halu" oli pelkästään nukahtaneen Jumalan Pojan unimielessä, eli täysin epätosi ja Todellisuudessa mahdottomuus, koska Eriytymättömässä Ykseydessä jonka Jumala jakaa luomansa Pojan kanssa - jotka ovat Eriytymättömätöntä Ykseyttä - ei voi koskaan olla "halua", koska halu viittaa jonkin puutteeseen, joka voi vain kuulua illuusioiden maailmaan, joka ei ole todellinen ja joka tapahtuu egomielen tietoisuuden alimmilla tasoilla, tai tapahtui, koska kaikki aika ja sen loppu oli yksi ainoa hetki joka on jo ohi.

Tämä pieni tarina yrittää tuoda esiin sen, miten hienovaraisesti ego voi houkutella meitä tuomitsemaan ja näkemään hyökkäyksen oikeutettuna ja siten saaada meidät puolustautumaan eli tekemään kaiken sen mitä ego on opettanut meille iät ja ajat ja siten pitäen itsensä hengissä meidän uskoessa siihen ja sen ajatusjärjestelmään ja sen "järkevyyteen". Me kohtaamme näitä valinnan hetkiä jatkuvasti päivästä päivään koko elämämme ajan. Vain meillä on valinta mitä valitsemme kun valinnan hetki tulee, oli se sitten "iso" vai "pieni" anteeksiannon läksy, valitsemmeko egon vai Pyhän Hengen.

Pyhä Henki ja ego ovat ainoat sinulle vapaana olevat valinnat.

(ACIM, T-5.V.6:8)

Tässä maailmassa ainoa jäljellä oleva vapaus on valinnan vapaus, aina kahden vaihtoehdon tai kahden äänen välillä.

(ACIM, C-1.7:1)