Näkemyksiä harjoitukseen 317

Näkemyksiä tehtävään 317

"Seuraan tietä, joka minulle on osoitettu."

Olen seurannut egon minulle osoittamaa tietä, ja siten ollut inhimillisen kohtalon ja ajan uhri, olen nähnyt että maailma on ulkopuolellani ja että olen maailman armoilla. Niin kauan olen uskonut egon harhaan, että minusta tuntuu jopa luonnolliselta "olla" kehossa, tuntea se "oikeaksi" itsekseni, nähden kaikki muut kehot "muina" jotka eivät ole minä, vaan erillisiä kehoja ja mieliä jotka eivät ole yhtä.

Tästä hullusta ja mielenvikaisesta ajattelumallista on tullut minulle niin tuttu, että olen samastunut siihen täysin, asettamatta sitä milloinkaan kyseenalaiseksi, koska olen täysin unohtanut todellisen luonteeni ikuisena ja rajattomana ja täydellisen muuttumattomana henkenä, jota mikään ei voi rajoittaa. Aikaa ja paikkaa ei ole olemassa, joten ne eivät voi rajoittaa sellaista joka on todellista ja ajan ja paikan tuolla puolen. Täydellisessä ykseydessä ei voi olla mitään mikä voisi rajoittaa sen muuttumatonta ja kaikenkattavaa Olemusta, jossa ei ole vastakohtaa, ristiriitaa tai mitään osaa joka voisi olla siitä erillään, yrittäessään rajoittaa itseään olemasta sitä mikä se on, on aina ollut ja tulee aina olemaan, iankaikkisesta iankakkiseen, mitä sanaparia Kurssi paljon käyttää. Mitään ei ole tapahtunut. [T-3-VII-5:7, T-28-II-4, OT-H-234] Maailmaa ei ole olemassa.

Harjoitus 317 sanoo "Isä, tänään valitsen Sinun tiesi. Valintanani on mennä sinne, minne se minua johdattaa, valita tehtäväkseni se, mitä se haluaa minun tekevän." Se sanoo myös, että "Kunnes teen tämän valinnan olen ajan ja inhimillisen kohtalon orja. Mutta kun halukkaasti ja iloiten kuljen tietä, jonka Isäni suunnitelma määräsi kuljettavakseni, silloin tunnistan, että pelastus on jo täällä ja että se on jo annettu kaikille veljilleni ja myös minulle."

Egon tien lisäksi, on olemassa tie jonka Pyhä Henki - "Isäni suunnitelma" - osoittaa minulle. Nämä ovat ne ainoat valinnat jotka minulla täällä on. Egon tiellä tehtäväni ovat aina monimutkaisia, täynnä ristiriitoja ja useimmin päätyvät eriasteisiin epäonnistumisiin tai kompromisseihin ja vaikka jokin joskus onnistuukin ja koen voitonriemua, tämäkin "voitto" tai "saavutus" himmenee pian ja lopulta muuttuu tomuksi ajan virrassa. Pyhän hengen tiellä kaikki on yksinkertaista. Pyhän hengen tiellä minulla on vain yksi tehtävä ja se on aina sama. Se on hyvin yksinkertainen ja lopulta helppo kunhan vain hyväksyn sen ainoaksi todelliseksi tehtäväkseni elämässäni - kaikki muut tehtävät ovat toisarvoisia, mikä ei kuitenkaan tarkoita että laiminlöisin elämässäni olevia maallisia velvollisuuksia, mutta nekin muuttuvat yksinkertaisiksi kun tunnistan ne siksi mitä ne ovat: maallisia eli epätodellisia ja siten arvottomia, eikä niillä ole todellisuudessa merkitystä. Olen unessa, mutta nyt kun valintani on seurata Pyhää Henkeä, kuljen unesta kohti heräämistä. Silti teen minulle osoitetut tehtävät ja valvollisuudet parhaani mukaan, kunhan muistan että en tee niistä itselleni epäjumalia ja unohda sitä ainoaa tehtävää, joka ajassa johtaa poispäin harhoista.

Anteeksianto on minun tehtäväni ajassa, ja lopulta tämä oikea anteeksianto lopettaa ajan, päätyy Pelastukseen - joka siis jo on tapahtunut; aika, joka ei ole todellinen, oli vain hetken kun Jumalan Pyhä Henki antoi Oikaisun Jumalan Pojan erehdykseen (joka oli epäajatus erillisyydestä) eikä aikaa, joka näennäisesti oli olemassa - hetkeä - enää ollut. Mieleni on unessa unen sisällä ja näkee unta aikakausista ja ajankulusta ja ajanjaksoista tuhansissa eri kehomuodoissa, jotka kaikki tapahtuvat samaan aikaan, siinä samassa hetkessä joka näytti olevan olemassa täydellisessä muuttumattomuudessa, mikä siis oli mahdottomuus jota ei voinut koskaan olla olemassa, eikä tapahtua.

Alitajuinen syyllisyyteni teki unimaailman ja sen hahmot ja käsikirjoitti sen jokaisen näennäisen lineaarisen hetken, eli koko maailmankaikkeuden ja universumien historian alusta loppuun. Ja niin kauan minä "elän" näitä unielämiä uudestaan ja uudestaan, kunnes valitsen egon sijasta Pyhän Hengen ja Hänen tiensä, jonka päämäärä on yhtä varma kuin Jumala Itse [OT-II-9-1:1]. Jokainen anteeksiantava ajatus mielessäni kutsuu Pyhää Henkeä parantamaan syyllisyyden ja pelon hämärtämää mieltäni ja lopulta kun kaikki syyllisyys on poissa mielestä, ajan maailma on tehnyt tehtävänsä ja se lakkaa olemasta - tämä on se mistä Kurssi puhuu Oikaisuna ja Kristuksen toisena tulemisena.

Mutta minun täytyy muistaa, että anteeksianto on ainoa tehtäväni ajassa jolla on merkitystä. Minun täytyy pyytää Pyhän Hengen apua, J:n apua, koska en pysty siihen yksin. Jokainen harjoitus on tälläinen avunpyyntö, mutta ne voivat olla muunkinlaisia. Kurssin J sanoo että "Kysy minulta mitä ihmeitä sinun tulisi tehdä, niin vältyt turhilta ponnistuksilta, koska nyt toimit välittömän yhteyden alaisena." [T-1-III-4-3]

Kurssi kehottaa myös useammin kuin kerran astumaan sivuun ja kehoittaa seuraamaan totuutta, antamaan totuuden johtaa tietämme, tai seurata Pyhää Henkeä, tuoda kaikki ongelmat Hänen eteensä Totuuden Valoon, jne. J kehottaa jo harjoitusten alkuvaiheessa käyttämään mielikuvaa joka hänen mukaansa on hyvin voimallinen, vaikkakin se sisältää kehollisuuden ajatuksen, tietenkin koska harjoitustenhan alussa me ajattelemme vielä itsemme niin täydellisesti kehoiksi - hän pyytää meitä ottamaan mielessämme häntä kädestä, kun kuljemme hiljaisuuden mielentilaan ja ajan ja paikan tuolle puolen raskaiden ja synkkien pilvien lävitse, mutta jotka sitten huomaamme hauraiksi ja jotka hajoavat ja väistyvät pois kun kuljemme niiden läpi valkeuteen jossa lepäämme Pyhässä Hengessä ja Jumalan muuttumattomassa lempeässä rauhassa ja hiljaisuudessa.

Minun täytyy siis olla valpas jokainen hetki, [T-6-V-C] koska anteeksiannon mahdollisuuksia on päivän aikana niin monia ja ne tulevat yllättäen ja kun näin käy, minun täytyy muistaa, että on olemassa vain rakkauden ilmentymiä ja rakkauden pyyntöjä ja kaikkiin niihin vastaus ja reaktioni tulisi olla aina sama: anteeksianto, eli rakkauden laajentaminen unen harhassa. Nähdä että kun minua syytetään tai loukataan tai arvostellaan tai tuomitaan, mitä ikinä se sitten koskeekin, koska muodot ovat miljoonaiset valeasut jotka vain kaikki kätkevät sisällön joka on aina sama: minun oma alitajuinen syyllisyyteni, kohdistui minua kohtaan mitä tahansa joka vähänkään järkyttää mieltäni ja mikä saa minussa aikaan puolustusreaktion tai nostaa pintaan suuttumusta, jonka pitäisi olla aina varoitusmerkki, tämän jälkeen minun täytyisi muistaa, että se "toinen" minua arvosteleva henkilö on itse tekämäni unihahmo ja jonka takana olen minä itse - ikuinen, viaton Henki. Tämä on se vaikein kohta, kun suuttumus on nousemassa mieleen ja tekisi vain mieli antaa takaisin samalla mitalla tai väittää vastaan tai esittää marttyyria - eli tehdä asiasta totta mielessäni. Tämä on se ratkaiseva hetki, jossa valinta tehdään - kumman kelkkaan lähdet - egon joka johdattaa yhä uusiin harhoihin vai Pyhän Hengen, joka aina ja poikkeuksetta vie harhoista poispäin ja parantaa molempien mielen!

Siis mitä enemmän minua syytetään, sitä enemmän minun pitää mielessäni kiittää syyttäjiäni, että he näyttävät minulle minun oman alitajuisen syyllisyyteni, jonka olen piilottanut heihin. Ilman heitä en koskaan näkisi sitä, enkä voisi antaa sitä anteeksi ja näin vapautua siitä - että me "molemmat" voimme vapautua siitä. Tämä on oikean anteeksiannon kaava. Mitään ei ole tapahtunut. Kukaan ei ole tehnyt mitään, koska maailmaa ei ole olemassa. Kaikki on vain omaa untani, ja voin antaa sen anteeksi näkemällä ettei se ole, ei koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaan mitään muuta kuin unta, joka on epätosi. Kun katson syyttäjääni, arvostelijaani, tuomitsijaani, ajattelen näin:

"Sinä olet ikuinen Henki. Olet vapaa. Sillä olet yhä sellainen miksi Jumala sinut loi. Hän loi sinut Itsensä kaltaiseksi, ja Se Sinä Olet. Olet ikuisesti Viaton. Jumalan Poika. Ja Jumalan Poika on yksi kaikissa meissä. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on anteeksiannettu ja vapautettu. Pyhä Henki tietää Mikä Sinä Olet. Heräät Jumalassa."

Tietenkin hienoin - tai kaunein - versio tästä Jumalan Tuomiosta löytyy Kurssista Työkirjan osasta II otsikolla "Mitä Viimeinen Tuomio on?"

Tämä on Jumalan Viimeinen Tuomio: "Sinä olet yhä Minun pyhä Poikani, ikuisesti viaton, ikuisesti rakastava ja ikuisesti rakastettu, yhtä rajaton kuin Luojasi, täysin muuttumaton ja ikuisesti puhdas. Herää siis ja palaa Minun luokseni. Minä olen sinun Isäsi ja sinä olet Minun Poikani." 

[OT-II-10-5]

Mtk.