Muistio XIII - päivitetty 22.11.2022

 MUISTIO XIII

Egokohtaus - anteeksianto - illuusioiden muodot, 

Anteeksiannon askeleet 

Ken Wapnick: Oikea-mielisyys - Pyhän Hengen ajattelumalli

Egokohtaus - anteeksianto - illuusioiden muodot

Pieni katsaus erään pariskunnan arkeen ja keittiöön jossa tarkoituksena valmistaa maittava pastaruoka:

- Laitoit kuumaa vettä hanasta pastan keitinvedeksi?

- Joo, se lyhentää aikaa.

- Siis mitä kettua! Sehän pitää olla kylmää vettä!

- Ei tietenkään pidä!

- No pitäähän, kaikki niin sanoo!

- Kuka muka?

- No vaikka Kape Aihinen, ja Kortonki Raimssi (Gordon Ramsey).

- No, minä nyt laitan kuumaa vettä, minähän se tässä kokki olen, sanoo Kortonki tai kuka muu hyvänsä mitä tahansa.

- Sinä mikään kokki ole. Se pitää olla raikasta vettä!

- Se on raikasta vettä. Se on vain kuumaa! Samaa hanavettä se on! Se vaan kiehuu puolet nopeammin! (Nyt pitäisi jo nauraa, mutta molemmat on jo imaistu egon syyllistämisleikkiin. Molemmat ovat saaneet egokohtauksen!😤🤬😡)

- Minä ainakaan semmoista pastaa syö, jos se ei ole keitetty raikkaaseen ja KYLMÄÄN veteen!

- Se on kylmää vettä ennen kuin se tulee kuumana hanasta! Ei siinä ole MITÄÄN eroa!

- En tiennyt että voit olla noin tyhmä! Kyllä siinä on ero!

- Ehkä on sitten parempi että sinä kokkaat, kun minä en kerta osaa edes keittää vettä!

- Ehkä on tosiaan parempi että minä kokkaan. Tommosta yksinkertaista asiaa et edes tiedä, helvetin pösilö!

- Tee sitten itselles! Syö pastas! Minä syön jotain mitä kaapista löydän... (ynseää mutinaa) tai käyn grillillä...

- Syö mitä tykkäät, kun et osaa ees pastaa keittää... (tukahdettuja kirouksia)

Tällaisiin kuviteltuihin - ja huvittaviin, vaikka emme sillä hetkellä naurakaan - kiistelytilanteisiinhan me joudumme elämässämme lähes jokapäiväisesti, jos emme asu yksin tai ole erakkoja. Kun ihmiset ovat toistensa kanssa, syntyy aina konflikteja. Sehän on koko egon ajatusjärjestelmän perusta; konfliktit jotka saavat meidät uskomaan erillisyyteen ja kehoihin ja että toinen on syyllinen ja minä siten syytön ja että hyökkääminen on oikeutettua, koska toinen on syyllinen ja minun on puolustettava omaa syyttömyyttäni, koska en pysty kohtaamaan omaa syyllisyyttäni jonka nyt olen projisoinut sinuun päästäkseni siitä eroon, ja näin jälleen usko Jumalaeroon, kehoihin ja erillisyyteen ja erillisiin intresseihin ja päämääriin vahvistuu ja alitajuinen syyllisyys pysyy paikallaan ja takaa egon näennäisen olemassaolon jatkumisen. Ja tämähän tapahtuu täysin automaattisesti, emmekä edes huomaa tätä egon ajatusprosessia vaan pidämme sitä normaalina asiana joka vain tapahtuu, emme ymmärrä että täytämme egon tarkoitusperiä, tuomitsemme ja syytämme toista, joka on itsemme, ja mistä syystä yhteinen mielemme ymmärtää että olemme itse syyllisiä ja ego on tyytyväinen. Tätä jatkuvaa syytösten ja syyllistämisen kierrettä me emme tunnista ennen kuin olemme sellaisten oppien äärellä, jotka kertoo meille siitä, miten lopettaa elämien kierto täällä maailmaassa joka on helvetti, koska kaikki tilat jotka ovat erillään Jumalasta ovat helvetti. On olemassa myös monelaisia oppeja jotka kyllä kertovat mikä on ongelma, ero Jumalasta, mutta eivät anna mitään keinoja korjata tämä tila tai sitten antavat dualistisia keinoja jotka eivät johda poispäin unesta ja pitävät etsijän unessa tekemässä maailmasta todellinen, jotain jonka Jumala on luonut, mikä ei tietenkään ole totta. Jos Jumala olisi luonut epätäydellisen maailman, olisi Jumala itse epätäydellinen, eli siis ei Jumala ollenkaan. Ykseydessä, Täydellisessä Ykseydessä, Olemuksessa, Taivaassa, mitä symbolin symbolia sitten käytämmekin, ei voi olla mitään osaa tai erillistä; kaikki osat ja erilliset asiat ovat kaikki unta joka ei todellisuudessa voi tapahtua koska Ykseys käsittää Kaiken mitä On.

Mitään todellista ei voi siis uhata [T-J-2:2], koska se on täydellistä ykseyttä ja uhka vaatisi kaksi osapuolta. Mitään epätodellista ei ole olemassa [T-J-2:3], joten kaikki mitä voidaan uhata ja mitä vastaan hyökätä on todellisuuden ulkopuolella eli siis epätodellista; vain unessa joka ei ole totta voi olla hyökkäystä ja puolustamista jotka ovat aina sama asia.

Pursah sanoo MK:ssa luvussa 7, Anteeksiannon laki, että on ihan yhtä tärkeää antaa anteeksi pienet ja mitättömät asiat elämässämme kuin isot ja vaikeat. Illuusiothan ovat kaikki samaa, näyttivätpä ne sitten ilmiötasolla miten erilaisilta tahansa, isoilta tai pieniltä, merkityksettömiltä tai merkityksellisiltä.

Kaikki illuusiot ovat samaa. Tämän me saamme lukea Kurssista, Kristuksen Mielestä-kirjasta, Artenin ja Pursahin kertomana ja monesta muusta lähteestä ja tätä yksinkertaista läksyä Pyhä Henki meille jatkuvasti tarjoaa. Venäjän hyökkäyssodan ja kansanmurhan ja kaikkien karmeuksien todistaminen ja minun vaihtelevat hammas- ja päänsäryt ovat samaa. Toinen näyttää valtavalta katastrofilta, toinen täysin merkityksettömältä. Ego huutaisi, "Miten voit verrata tuollaisia asioita keskenään, se sotahan on maailmaa järkyttävä murhenäytelmä! Onko sinun päänsärkysi mitään siihen nähden, senkin houkka!"

Kyllä, maailmaa järkyttävä. Mutta mitä maailma on? KAIKKI illuusiot ovat samaa, koska niiden kaikkien taustalla on syy joka on aina sama ja yksi. Ilmiöiden muodot vaihtelevat ja ne näyttäytyvät joko pieninä tai isoina, merkittävinä tai vähemmän merkityksettöminä tai täysin merkityksettöminä. Me olemme hyviä mittaamaan asioita ja arvottamaan niitä erilaisilla asteikoilla. Mutta kaikki mitä voidaan mitata, millä mittarilla tai asteikolla tai laitteella tahansa, on epätodellista, oli kyseessä sitten materia, energia, antimateria tai pimeäenergia tai jokin muu.

Kaikki illuusion muodot ovat vain vertauskuvia alitajuiselle syyllisyydelle joka on koko maailman syy. Kaikki muodot peittävät sitä tosiasiaa, että ne ovat tyhjää täynnä; ne ovat eimitään, koska myös niiden syy on todellisuudessa epätodellinen, harha ja uni jota kuvittelemme näkevämme. Ja koska halumme ja uskomme on se, että se mitä näemme on totta, se ilmaantuu meille sellaisessa muodossa että koemme sen todelliseksi. Mutta maailma ei ole tuolla ulkona, vaan se on mielessämme. Kehot eivät ole tuolla ulkona, vaan mielessämme. Jos koemme sairautta tai kipua, se ei ole kehossamme vaan mielessämme. Kaikki on mielessä ja mielestä, koska ajatus on tehnyt maailman, eikä ajatukset jätä alkulähdettään. Siksi myös oikaisu, anteeksianto, erehdyksen tekemättömäksi tekeminen täytyy tapahtua mielessä, missä kaiken unemme syy on. Anteeksianto tapahtuu ajassa ja Pyhä Henki käyttää sen mielessä. Ongelma ei koskaan ole maailmassa, eikä sitä muuttamalla ratkaista ongelmaa. Ja kuten tiedämme on vain yksi ongelma, jonka vertauskuvia kaikki muut näennäiset ongelmat ovat. Me kohtaamme elämissämme jatkuvasti ongelmia ja ristiriitoja, pieniä ja isoja, mutta meidän pitäisi nähdä ne kaikki samoina, ja ratkaisu niihin kaikkiin on aina myös sama, eikä sille ole väliä miltä tai miten suurelta tai pieneltä, merkitykselliseltä tai merkityksettömältä mikäkin ongelma, ristiriita näyttää; anteeksianto, oikaiseva anteeksianto, korjaa jokaisen erehdyksen ja koska oikaisevan anteeksiannon tarjoama ihme ei ole ajasta ja paikasta riippuvainen, näennäiset koko- tai aste-erot ovat sille merkityksettömiä.*

Anteeksiannon askeleet 

Todellista anteeksiantoa, oikaisevaa anteeksiantoa, kavanttianteeksiantoa, täytyy harjoitella, aivan samalla tavalla kuin jos haluaa tulla hyväksi jonkin instrumentin soittajana tai jonkin lajin urheilijana tai jonain muuna. Ei riitä että tuntee oikaisevan anteeksiannon perusteet, vaan sitä on sovellettava aina silloin kun on hankalassa tilanteessa ja kokee mielensä järkkyvän eli kun on menettämässä mielenrauhansa. Myös musiikin teorian voi oppia perusteellisesti, mutta se ei vielä tee kenestäkään hyvää soittajaa. Aluksi se ei tapahdu heti, vaan siinä kuluu aikaa ennen kuin pystyy katsomaan tilannetta ja antamaan sen anteeksi, mutta muistikuvat tilanteesta tai ihmisistä ovat niitä samoja kuvia kuin se nykyhetki joka on nyt; kaikki nyt hetkessä näkemäsi kuvajaiset tilanteista ja ihmisistä ovat samanlaisia kuin ne jotka sinulla on muistoissasi, joten voit hyvin antaa anteeksi tilanteiden ja ihmisten muistikuville. Monesti esimerkiksi täysin yllättäen mieleesi saattaa pulpahtaa jokin vanha muisto jostain tilanteesta tai ihmisestä joka on vielä kipeä, mutta olet vain unohtanut sen; alitajuisesti tai tajuisesti valinnut unohtaa sen. Nyt sinulla on käsissäsi Pyhä Hengen lahja ja voit valita toisin, muuttaa se valinta jonka teit aiemmin ja joka teki muistosta kipeän ja siten aiheutti sinulle kärsimystä eli toisin sanoen voit antaa sille anteeksi ja vapautua sen sisältämästä syyllisyydestä. "Koettelemukset eivät ole muuta kuin läksyjä, joita et onnistunut oppimaan ja jotka nyt tarjotaan sinulle uudelleen, jotta siellä, missä ennen teit virheellisen valinnan, voisit nyt valita paremmin ja siten päästä pakoon kaikkea sitä tuskaa, jonka aikaisempi valintasi on sinulle aiheuttanut." [T-31-VIII-3:1] 

Tämä pätee tietysti myös tapahtumiin jotka näyttäytyvät sinulle maailmassa samankaltaisina tai kun esimerkiksi jokin ihminen toistuvasti aiheuttaa sinulle hankaluutta eli mielesi järkkymistä, niin kauan kunnes olet valmis näkemään tilanteen oikein ja korjaamaan sen mielessäsi. Se ei tarkoita että näennäinen ongelma poistuisi elämästäsi kun annat anteeksi sille mitä hän ei ole tehnyt, että tilanne raukeaisi eikä tämä ihminen enää vaivaisi sinua tai aiheuttaisi sinulle hankaluuksia. Tässä tapauksessa tämän ihmisen näennäinen erillinen mieli ei ole vielä valmis ottamaan oikaisua vastaan, mutta Pyhä Henki pitää sinun antaman ihmeen tallessa hänen mielessään ja sitten kun tuon ihmisen mieli on valmis ottamaan sen vastaan se hänelle annetaan. Seuraavassa Ken Wapnick viittaa tähän puhuessaan potilaasta, terapeutista ja psykoterapiasta.

"Synnitön ja syntinen, hullu ja terve, ovat kaikki osa yhtä mieltä joka on tämä maailma. Siten, yhden mielen muuttaminen muuttaa kaikki mielet. Jos ihmiset eivät suostu hyväksymään tätä paranemista, Pyhä Henki pitää sen säilössä aina siihen asti, kunnes se ollaan valmis otettavaksi vastaan. Anteeksiannon rakkaus jota laajennamme potilaisiimme on heidän saatavillaan, pitkän aikaa sen jälkeen kun terapia on loppunut, milloin tahansa he sen valitsevat otettavaksi vastaan. Anteeksiannon rakkaus jota laajennamme vihollisiimme maailmassa on heidän saatavillaan samoin, milloin vain he sen valitsevat, ehkä paljon senkin jälkeen kun heidän maallinen vaelluksensa on päättynyt." © Kenneth Wapnick: Healing the Terrorized Patien as a Model for Healing a Terrorized World. 

Mutta kun harjoituksen myötä kehityt, anteeksianto tapahtuu yhä nopeammin ja lopulta siitä tulee tapa jolloin sovellat sitä samantien kun jotain mieltä järkkyvää tapahtuu tai on tapahtumassa, ja lopulta siitä tulee tapa olla ja elää. Arten ja Pursah puhuvat tästä esimerkiksi kirjassa REOUK heti ensimmäisessä luvussa.*

Arten: ...Anteeksiantamisesi tulisi tapahtua entistä nopeammin. Huomasit jo edellisten käyntikertojemme aikana, että edistynyt anteeksianto tapahtuu nopeammin. Niin tulee olemaan tälläkin kerralla. Lopulta et tarvitse edes sanoja vaan kaikki tapahtuu itsestään. Se on jo varsin pitkälle edistynyt tila. ...Tulet oppimaan nopeasti ja että opit ihan lähitulevaisuudessa antamaan anteeksi ihan itsestään kaiken sen, mitä sinuun kohdistuu. Näin tulet pääsemään sellaiseen tilaan, jota leimaavat uskollisuus ja ilo, jotka ovat Jumalan opettajan ominaispiirteitä. [OT-188-1:5] Näin koet myös kiitollisuutta luojaasi kohtaan, joka ei luonut sinua kehosi vaan Itsensä kaltaiseksi. Pääset lopulta siihen tilaan, jossa voit levätä Jumalassa.

Jotta harjoittaisimme edistyksellistä anteeksiantoa oikein ja jotta sillä olisi sen mukanaan tuomat positiiviet vaikutukset kaikissa elämissämme, on hyvä opetella anteeksiannon askeleet niin hyvin, että niiden muistaminen tulee helpoksi silloin kun niitä tarvitaan. Näitä askeleita on kolme ja niistä on puhuttu tämänkin muistion sivuilla paljon, eikä se ole koskaan liikaa. Oikaiseva anteeksianto on kursin ydintä ja siitä ovat puhuneet Arten ja Pursah kaikissa Renardin kanssa tekemissä kirjoissa. Seuraavassa askeleet kerrattuna kirjasta JBYE, luvusta 9, Mielen tärkeys.*

Arten: Ja kuten olemme sanoneet - ja tämä kannattaa toistaa, kuten kaikki muukin Kurssissa oleva - tiedät varmasti antaneesi anteeksi, kun asia ei enää vaivaa sinua, kun sillä ei enää ole sinuun mitään vaikutusta. Kun tuo poliitikko, jota et voi sietää, esiintyy tv:ssä ja sanoo jotakin, joka ennen sai sinut raivotilaan, aiheuttaakin sinussa rauhallisuutta, koska tiedät, ettei se ole mitään, silloin tiedät todella antaneesi hänelle anteeksi.

Pursah: Muista tarkkailla itseäsi ja soveltaa tuntemiasi oppeja silloin, kun asiat käyvät hermoillesi: 1) Huomaa, että jokin vaikuttaa sinuun kielteisesti. Se on ego. Lakkaa ajattelemasta tai tuntemasta egollasi. Lakkaa tekemästä siitä todellista. 2) Ala ajatella Pyhän Hengen tavoin. Se on Pyhä hetki. Pyhä Henki muistuttaa sinua siitä, ettei se ole totta, että tämä on unta ja ettei sillä voi olla vaikutusta sinuun, ellet usko siihen. Tämä on sinun unesi eikä se voi vahingoittaa sinua. 3) Ota henkinen näkökyky käyttöösi. Tuo henkilö ei ole keho. Hän on täydellinen Henki, muttei suinkaan vain osa vaan koko Henki - täysin viaton ja täysin Jumalan kaltainen. Muistatko sen Kurssin kohdan, jossa puhutaan pojan päästämisestä vapaaksi?

Gary: Toki. Se on juuri ennen viimeistä otsikkoa: "Voitko sinä, jolle Jumala sanoo: 'Päästä Poikani vapaaksi!' olla kiusauksessa olla kuuntelematta, kun opit, että se, jolle Hän pyytää vapahdusta oletkin sinä itse? Mitä muuta tämä kurssi haluaisi opettaa kuin sitä? Ja mitä muuta voisi olla olemassa, mitä sinun vielä pitäisi oppia?" [T-31-VII-15:5-7]

* * * * * *

Seuraavassa katkelma kirjasta Johdanto ihmeiden oppikurssiin: IOK:sta pidetyn esitelmän mukaan, joka on transkriptio Ken Wapnickin pitämästä luennosta. Tässä on yksityiskohtainen selvitys siitä mitä oikaiseva anteeksianto on, miten se tehdään ja miten sitä sovelletaan käytäntöön. Ole hyvä, Ken.*

Oikea-mielisyys. Pyhän hengen ajattelumalli. (Luku 4)

© Kenneth Wapnick: A Talk Given on a Course in Miracles: An Introduction

Ihmeiden oppikurssissa on eräs kaunis kohta, jossa Jeesus sanoo, että hän on säilyttänyt kaikki meidän rakastavat ajatuksemme ja puhdistanut ne kaikista erehdyksistä (T-5-IV-8:3-4). Tehdäkseen siitä totta meidänkin mielissämme hän ei tarvitse meidän osaltamme muuta kuin että hyväksymme asian tapahtuneena tosiasiana. Mutta sitä me emme voi tehdä niin kauan kuin pidämme kiinni syyllisyydestämme. Nyt aionkin puhua siitä, miten Pyhä Henki antaa meille täydellisen keinon tästä syyllisyydestö eroon pääsemiseksi.

Viha - anteeksianto.

Pyhä Henki on hyvin viisas. Niin viisas kuin ego kuvitteleekin olevansa, Pyhä Henki panee puolta paremmaksi. Hän käyttää hyväkseen juuri samaa dynamiikkaa, jota ego on käyttänyt projisoinnissaan ristiinnaulitakseen meidät ja pitääkseen meidät syyllisyyden vankilassa - ja siten Hän kääntää tilanteen egolle vastakkaiseksi. Jos ajattelet projisointia elokuvakoneena, kuvittele minut siksi koneeksi, jossa pyörii minun ikioma syyllisyyden filmini, jota esitän yhä uudelleen ja uudelleen. Itse asiassa se tarkoittaa sitä, että varustan koko maailmani ihmisillä, jotka kuvastavat omaa syyllisyyttäni. Projisoin eli heijastan syyllisyyteni filmiltä näiden ihmisten valkokankaille ja sen jälkeen näen oman syntini ja syyllisyyteni jokaisessa muussa.

Syy siihen että näin teen on se, että seuraan egon logiikkaa, jonka mukaan tällä tavalla pääsen eroon omasta syyllisyydestäni. Itse asiassa ei olekaan olemassa mitään keinoa, jonka avulla pääsisin syyllisyydestäni yksinäni. Syyllisyyden kasvojen katsomiseksi ei ole olemassa mitään tapaa - koko ajatuskin on liian kauhistuttava. Mutta juuri se ase, jota ego on käyttänyt hyökätäkseen kimppuuni ja vahvistaessaan syyllisyyttäni sen varjolla - siis opettaessaan minulle, että syyllisyyden voi siirtää ulkopuolelleen - juuri se asia antaa minulle mahdollisuuden päästä eroon syyllisyydestäni toisella tavalla.

(Kaikki tämä on tapahtunut alitajuisella tasolla jota emme tiedosta, koska se on alitajuinen ja josta koko maailmamme on sen kuva; se on se mielemme heijastama kuva jonka olemme halunneet nähdä uskoessamme egoon ja halutessamme nähdä itsemme erossa Jumalasta.*)

Kun näen sinussa sen syyllisyyden, jota en voi kohdata itsessäni, saan mahdollisuuden luopua siitä. Ja juuri sitä anteeksianto on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Anteeksianto on syyllisyyden projisoinnin tekemättömäksi tekemistä.

Kertauksen vuoksi: se, että projisoin sisässäni kantamani syyllisyyden - syyllisyyden, jota en pysty käsittelemään ja josta en pysty irtautumaan - sinun valkokankaallesi, antaa minulle mahdollisuuden katsoa sitä ja sanoa, että nyt voin nähdä sen toisin. Ne synnit ja syyllisyyden, jotka annan anteeksi sinulle, ovat juuri samoja syntejä ja syyllisyyksiä, joista pidän itseäni vastuullisena. Tällöin muuten on kysymys synnin sisällöstä, ei sen muodosta, joka saattaa olla täysin erilainen. Kun annan sen anteeksi sinulle, annan sen itse asiassa anteeksi itselleni. Tämä on koko Kurssin avainidea. Juuri tätä nuo sanat tarkoittavat. Projisoimme syyllisyytemme toiseen ihmiseen ja kun sitten valintanamme on katsoa tuota ihmistä niin kuin Pyhä Henki haluaa meidän hänet näkevän - Kristuksen silmien kautta - pystymme muuttamaan käsitystämme itsestämme.

Olen siis projisoinut oman pimeyteni sinuun, jolloin sinussa oleva Kristuksen valo on peittynyt. Kun päätän sanoa, että sinä et ole pimeydessä - että itse asiassa olet valkeudessa, joka tarkoittaa, että olen päättänyt antaa sinuun asettamani pimeyden häipyä tiehensä - sanon todellisuudessa samaa itsestäni. Ilmaisen, että Kristuksen valkeus ei loista pelkästään sinussa vaan se loistaa myös minussa. Ja että itse asiassa se on sama valo. Juuri sitä anteeksianto on.

(Muodon tason seuraamuksiin, eli tekoihin ei kiinnitetä huomiota - kohdistettiin minuun sitten pientä ivaa sanallisesti vai lyötiinkö käteeni nauloja, ne eivät merkitse mitään, koska mitään todellisuudessa ei ole tapahtunut; muodon tason seurauksilla ei ole mitään vaikutusta todellisuuteen, Kristuksen Valoon joka on ainoastaan totta - muodon tason ilmiöt ovat kaikki epätotta.*)

Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että meidän pitäisi olla kiitollisia jokaisesta ihmisestä elämässämme, etenkin niistä, joiden kanssa meillä on eniten ongelmia. Ne, joita vihaamme eniten, joista pidämme vähiten, joiden kanssa viihdymme huonoiten ovat juuri niitä, jotka pyhä Henki on lähettänyt luoksemme ja joita Hän voi käyttää osoittamaan meille, että voimme nähdä toisella tavalla henkilön, johon miellä ensin oli kiusaus projisoida oma syyllisyytemme.

(Myös Kurssi puhuu siitä miten Pyhä Henki tai Jumala lähettää luoksemme veljemme jotta voimme olla heille opettajia/oppilaita. Arten kuvaa tätä myös seuraavalla tavalla kirjassa JBYE luvussa 9, Mielen tärkeys:

"Joka päivä, kaikkialla maailmassa - ja kaikkialla koko maailmankaikkeudessa - jokaisessa Poikakunnan näennäisesti erillisessä mielessä Pyhä Henki antaa oikea-mielisiä ohjeitaan. Joskus ihmiset kuuntelevat, joskus eivät. Kurssin opiskelijoiden kohdalla nuo oikea-mieliset ajatukset ovat edistyksellisempiä kuin monen muun kohdalla, sillä he ovat siihen valmiita. Elleivät he olisi, eiväthän he edes harjoittaisi Kurssin opetuksia. Sattumuksilta vaikuttavat tapahtumat eivät ole sattumuksia, sillä Pyhä Henki ohjaa lakkaamatta ihmisiä tiettyihin paikkoihin ja tapaamaan tiettyjä ihmisiä, jotta he todella saisivat apua.")

Jos heitä ei olisi esiintynyt elämämme filmissä ja valkokankaalla, me emme olisi tienneet, että syyllisyys itse asiassa olikin meissä itsessämme. Silloin emme olisi saaneet tilaisuutta siitä pääsemiseksi. Ainoa mahdollisuus, joka meillä koskaan annetaan syyllisyytemme anteeksiantamiseksi ja siitä vapautumiseksi on nähdä se jossakussa toisessa ja antaa se anteeksi hänessä. Kun annamme sen anteeksi toisessa ihmisessä, annamme sen anteeksi itsessämme. Toistettakoon vielä kerran, että näissä muutamissa riveissä on koko Ihmeiden oppikurssin ydin ja sisältö.

Anteeksianto voidaankin tiivistää kolmeen perusaskeleeseen. Ensimmäinen askel on huomata, että ongelma ei olekaan itseni ulkopuolelle projisoimallani valkokankaalla. Ongelma on sisäpuolella omassa filmissäni. Ensimmäinen askel ilmaisee, että vihani ei ole oikeutettua, vaikka viha aina kertookin minulle, että ongelmani on ulkopuolellani eli sinussa ja että sinun täytyy muuttua, jotta minun ei tarvitsisi sitä tehdä. Eli siis ensimmäisen askeleen sanoma on, että ongelma ei ole ulkopuolellani vaan sisimmässäni. Syy siihen, että tämä ensimmäinen askel on niin tärkeä, on se, että Jumala asetti Vastauksen Jumalasta eroamisen ongelmaan sisimpäämme: Pyhä Henki ei ole ulkopuolellamme vaan sisimmässämme eli mielessämme. Projisointi pitää ongelman aina ulkopuolellamme, jolloin estämme ongelmaa ratkeamasta. Ja juuri sitä ego haluaakin, sillä jos Pyhä Henki ratkaisee egon ongelman, egoa ei enää ole.

Niinpä ego on hyvin ovela ja hienovarainen saadakseen meidät uskomaan, että ongelma on ulkopuolellamme - toisessa ihmisessä, vanhemmissamme, opettajissamme, ystävissämme, aviopuolisoissamme, lapsissamme, peridentissä, tai vaikkapa pörssikursseissa, säätilassa, jopa Itse Jumalassa. Osaamme kaikki oikein hyvin nähdä ongelman juuri siellä, missä se ei ole, jotta pitäisimme ongelman ratkaisun siitä erossa.

Oppilaan työkirjassa on kaksi harjoitusta - 79 ja 80 - jotka tekevät sen mielle hyvin selväksi: "Suo minun tunnistaa ongelma, jotta se voidaan ratkaista" ja "Suo minun huomata, että ongelmani on ratkaistu". Ongelmia on ainoastaa yksi ja se on usko Jumala-eroon, joka merkitsee samaa kuin syyllisyyden ongelma, joka aina on sisimmässämme eikä koskaan ulkopuolellamme. Mutta anteeksiannon ensimmäinen askel on aina se, että huomataan, että ongelma ei ole sinussa, vaan minussa. Sinä et ole syyllinen, minä olen se, joka tuntee syyllisyyttä. Ongelma ei ole siinä valkokankaassa, johon minä sen projisoin, ongelma on sisimmässäni olevassa filmissä, joka on syyllisyyden filmi.

Seuraava eli toinen anteeksiannon askel on kaikkein vaikein ja se on askel, jonka suhteen teemme kaiken voitavamme ettei meidän tarvitsisi sitä ottaa. Se koskee filmin sisältöä eli omaa syyllisyyttämme. Juuri siksi panostamme niin kovasti tuntemamme vihan ja hyökkäyksen oikeuttamiseen ja siihen, että näemme maailman jakautuneena hyvään ja pahaan. Niin akuan kuin tätä teemme meidän ei tarvitse ottaa tuota toista askelta eikä katsoa omaa syyllisyyttämme ja itseinhon tunteitamme.

Ottaessani ensimmäisen askeleen ilmaisen, että vihani on päätös, jonka tein projisoidakseni syyllisyyteni.

Toisessa askelleessa sanon, että jopa itse syyllisyyskin edustaa päätöstä. Se edustaa päätöstä, jonka mukaan näen itseni mieluummin syyllisenä kuin syyttömänä. Sen sijasta minun täytyisi huomata, että olen Jumalan Poika enkä egon Poika ja että todellinen Kotini ei ole tämä maailma, vaan todellinen kotini on Jumalassa. Sitä emme pysty tekemään, ellemme ensin katso syyllisyyttämme ja sano, että se ei todellisuudessa edusta meitä. Sitä taas emme voi sanoa, ennen kuin katsomme jotakuta muuta ja sano: "Sinä et ole se, jonka minä sinuksi tein, vaan sinä olet se, jonka Jumala loi".

Kurssissa on muutamia erittäin mahtavia jakeita, jotka kertovat siitä, miten kauhistuttava tämä askel on. Varsinkin lukiessaan Ihmeiden oppikurssia ensimmäisiä kertoja ihmisillä on usein täysin väärä käsitys, jonka mukaan kaikki siinä on mukavaa ja helppoa. Jos et ole varovainen, Kurssi saattaa olla hyvinkin pettävä. Yhdellä tasolla se kertoo siitä, miten yksinkertainen Kurssi se on: "Olemme kaikki kotona Jumalassa, näemme vain unta maanpaosta" (T-10-I-2:1), miten kaikki tämä voi tapahtua yhdessä hetkessä jos vain muutamme mieltämme jne. silloin näemme vain nämä kappaleet ja lauseet ja unohdamme kaikki ne muut, joissa puhutaan siitä kauhusta, joka tähän prosessiin kuuluu: siitä vaivaituneisuudesta, vastustuksesta, ja ristiriidoista, jotka meitä kohtaavat kun alamme ottaa näitä askelia ja käsitellä syyllisyyttämme. Kukaan ei pääse eroon egostaan käsittelemättä omaa syyllisyyttään ja pelkoaan, koska sitä ego on.

Jeesus sanoi evankeliumissa: "Ellette ota ristiänne ja seuraa minua ette voi olla opetuslapsiani" (Matt 10:38, Mark 8:34, Luuk 14:27). Juuri sitä hän tarkoittaa. Oman ristinsä kantaminen tarkoittaa sitä, että ottaa käsittelyyn oman syyllisyytensä ja pelkonsa ja nousee egon yläpuolelle. Ei ole mahdollista kulkea tämän prosessin läpi vaikeuksia kohtaamatta ja kipua tuntematta. Mutta se ei ole Jumalan tahto meitä varten, se on oma tahtomme. Me itse teimme syyllisyytemme, joten en-nen kuin pystymme siitä luopumaan, meidän on katsottava sitä ja se voi olla hyvin tuskallista. Kurssissa on kaksi kohtaa, jotka erityisesti käsittelevät tätä prosessia ja siihen liittyvää kauhun määrää: harjoitukset 170 ja 196 (OT-H-170, OT-H-196:9-12). "Kaksi maailmaa" tekstissä (T-18.IX.3) kertoo myös siitä näennäisestä kauhusta, jonka läpi meidän on kuljettava ja kauhusta, jota tunnemme Jumalan pelkoa kohtaan, joka on rauhan viimeinen este ja jonne syyllisyytemme on syvimmin haudattuna.

(Tässä on mielestäni pieni kääntäjän virhe, tosin en ole saanut käsiini alkuperäistä tekstiä, mutta voisin käsittää että kun Ken puhuu kauhusta jota tunnemme Jumalan pelkoa kohtaan, hän puhuu kauhusta, joka on pelko Jumalaa kohtaan. Jumalan pelkohan on rauhan viimeinen este ja se on tosiaan niin suuri ja valtava ja täysin alitajuinen, koska pelkäämme Jumalan vihaa [T-19-IV-D], koska uskoimme erottaneemme itsemme Hänestä ja rikkoneemme Ykseyden ja minkä vuoksi teimme koko maailman, jotta voisimme piiloutua Jumalalta ja siten välttää Hänen vihansa, joka olisi meidän lopullinen tuho, egon viimeinen tuomio - täysin päinvastainen kuin mitä Kurssi kertoo Jumalan ja Pyhän Hengen viimeisen tuomion olevan* [T-2-VIII]. )

Viimeinen askel on siis itse asiassa se, että olemme halukkaita katsomaan syyllisyyttämme ja sanomaan, että me olemme sen itse keksineet ja että syyllisyys ei edusta Jumalan meille antamaa lahjaa, vaan omaa päätöstämme, jonka mukaan me näemme itsemme sellaisina, joiksi Jumala ei meitä luonut. Se tarkoittaa sitä, että näemme itsemme syyllisyyden lapsina emmekä rakkauden lapsina. Ihmeiden oppikurssi korostaa hyvin voimakkaasti sitä seikkaa, että koska me itse teimme syyllisyytemme, me emme itse pysty tekemään sitä tekemättömäksi. Tarvitsemme apua egon ulkopuolelta pystyäksemme siihen. Tämä apu on Pyhä Henki. Ja ainoa valinnan mahdollisuus, joka meillä on, on se, että meidän täytyy kutsua Pyhä Henki oikaisemaan egon ajattelumalli ja ottamaan syyllisyys meiltä pois. Se on kolmas askel. Askelista toinen sanoo Pyhälle Hengelle: "En enää halua nähdä itseäni syyllisenä, pyydän sinua ottamaan sen pois minulta". Kolmas askel kuuluu Pyhälle Hengelle ja Hän ottaa syyllisyyden pois, koska itse asiassa Hän on jo ottanut sen pois. Ainoa ongelmamme onkin hyväksyä se.

Kerratkaamme nyt nämä kolme askelta. Ensimmäinen askel tekee projisoimamme vihan tekemättömäksi kertomalla, että ongelma ei ole ulkopuo- lellani vaan sisimmässäni. Toinen askel kertoo, että olen itse tehnyt ongelman, joka on sisimmässäni ja että en enää halua sitä. Kolmas askel tapahtuu sen jälkeen, kun olen antanut ongelman Pyhän Hengen käsiin ja Hän ottaa sen meiltä pois.

Nämä askelmat tuntuvat hyvin mukavilta ja yksinkertaisilta, mutta vain jos sinulla on tarpeeksi hyvä onni, voit onnistua niissä elämäsi aikana. Sinun ei pidä uskoa, että se tapahtuisi yhdessä yössä. Jotkut ihmiset uskovat, että jos he onnistuvat suorittamaan Oppilaan työkirjan yhdessä vuodessa, heille avautuu Taivasten valtakunta kuin taikomalla. Niin kauan siihen voikin uskoa, kun on päässyt tekstiosan loppuun, jossa sanotaan: "Tämä kurssi ei ole loppu, vaan alku" (OT- E-1:1). Työkirjan tarkoituksena on saada meidät oikealle tielle, saada meidät kosketukseen Pyhän Hengen kanssa ja siitä lähtien toimimaan yhdessä Hänen kanssaan. Syyllisyytemme tekemättömäksi tekeminen merkitsee koko elämän kestävää työtä, sillä meissä oleva syyllisyys on niin suunnatonta, että jos meidän pitäisi kohdata se kaikki kerralla, me kuolisimme tai tulisimme hulluiksi. Sen vuoksi meidän tulee käsitellä sitä yksi osa kerrallaan. Elämämme erilaisia kokemuksia ja tilanteita voidaan käyttää osana Pyhän Hengen suunnitelmaa, joka johdattaa meidät syyllisyydestä syyttö- myyteen.Ihmeiden oppikurssi puhuu paljonkin ajan säästämisestä. Itse asiassa se puhuu monta kertaa jopa tuhansien vuosien säästämisestä (esim. T-1-II-6:7). Maailman aikaa koskevan harhan mukaan puhumme silti aika pitkästä ajasta. Korostan tätä siksi, että en halua teidän kantavan syyllisyyttä siitä, jos teillä vielä on ongelmia työskennellessänne Kurssin kanssa. Kurssin todellinen tavoite käytännön tasolla ei ole se, että meillä ei olisi ongelmia, vaan se, että huomaisimme mitä ne ovat ja tunnistaisimme sisimmässämme keinot niiden tekemättömäksi tekemiseen.

Ihmeiden oppikurssin tarkoituksena on hyvin selvästi se, että se esittelee meille egon ajattelumallin ja Pyhän Hengen ajattelumallin - meidän väärä-mielisyytemme ja oikea-mielisyytemme - ja antaa meille sen kautta mahdollisuuden päättää väärä-mielisyyttä vastaan anteeksiannon ja Pyhän Hengen puolesta. Se on hidas prosessi ja meidän täytyy olla kärsivällisiä. Kukaan ei pääse syyllisyydestä eroon yhdessä yössä. Jos joku kertoo teille, että hän on päässyt egostaan eroon, se todennäköisesti ei pidä paikkaansa. Jos hän todella olisi, hän ei edes kertoisi siitä, sillä hän olisi noussut sen yläpuolelle.

(Tämä on hyvä huomata. Valaistunut ihminen - tai olento - tuskin kertoilisi kylillä siitä että hän on valaistunut, koska hänellehän olisi jo täysin selvää, että ketään toisia ihmisiä - tai olentoja - ei ole olemassa ja että näkyvä ilmiömaailma jonka hän vielä hetken näkee valheellisen kehon silmillä, on vain vertauskuvaa siitä syyllisyyden ja unohduksen unesta jonka hän teki väärässä ja valheellisessa mielessään ja joka ei ollut koskaan totta eikä todellista ja että hänen todellinen Olemuksensa on kaiken ajan ja paikan ja imiötasojen tuolla puolen. Miksi hän siis kokisi tarvetta korostaa itseään illuusioille jotka eivät ole totta eivätkä mitenkään olemassa? Tällainenhan olisi täysin merkityksetöntä hänelle, koska hän ei enää kokisi olevansa yksilöpersoona, vaan aivan jotain muuta: ikuinen kokonainen kuolematon Henki ja sen hän näkisi myös kaikissa muissa unihahmoissa.*)

Ottakaamme nyt toinen tilanne ja olettakaamme, että tulet tänne minua loukkaamaan, mutta nyt olenkin oikean Mieleni tilassa ja tunnen oloni hyväksi. Tiedän, että Jumala on kanssani, että Jumala rakastaa minua ja että sen vuoksi mikään ei voi minua loukata. Teitpä minulle mitä tahansa, tiedän, että olen täysin turvassa, sillä tiedän, että Jumala on kanssani. Huolimatta siitä, mitä sanot - vaikka se jollakin tasolla olisikin totta - syvemmällä tasolla se ei voi olla totta, koska tiedän, että olen Jumalan Poika ja sen vuoksi Isäni rakastaa minua täydellisesti. Mikään, mitä sinä sanot tai teet, ei voi riistää sitä minulta.Jos oletamme, että olen nyt tällaisessa mielentilassa tässä istuessani ja sinä tulet sisään ja loukkaat minua, minulla on nyt tilaisuus katsoa toisella tavalla sitä, mitä sinä olet tehnyt. Uudessa Testamentissa Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1 Joh 4:18) on ihana säe, jossa sanotaan: "Täydellinen rakkaus poistaa pelon." Jeesus siteeraa sitä useaan kertaan Kurssissa erilaisin tavoin (kts. esim. T-13-X-10:4; T-20-III-11:3). Se tarkoittaa sitä, että täydellinen rakkaus ei ainoastaan poista pelkoa, vaan myös synnin, syyllisyyden ja kärsimyksen tai vihan, esiintyivätpä ne missä muodossa tahansa. Ei mitenkään ole mahdollista, että jos joku on Jumalan Rakkauden täyttämä (ja samastuu siihen), hän voisi samanaikaisesti olla pelokas, vihainen, syyllinen, tai että hän yrittäisi loukata ketään. On täysin mahdotonta tuntea Jumalan Rakkautta ja yrittää vahingoittaa toista henkilöä. Sitä ei yksinkertaisesti pysty tekemään.Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinä yrität loukata minua, et voi sillä hetkellä olla Jumalan Rakkauden täyttämä. Sillä nimenomaisella hetkellä et samastu Jumalan Pojaksi. Et usko siihen, että Jumala on Isäsi ja koska olet egon tilassa, tulet tuntemaan itsesi uhatuksi ja syylliseksi. Tunnet, että Jumala ajaa sinua takaa. Ja ainoa tapa, jolla voit käsitellä tämänkaltaista syyllisyyttä on se, että hyökkäät veljeäsi vastaan. Juuri sitä syyllisyys aina teettää. Sen vuoksi loukatessasi minua tai hyökätessäsi minua vastaan sanotkin itse asiassa:

Ensimmäinen kappale Tekstin luvusta 12 "Pyhän Hengen tuomio" (T-12.I) esittää tämän hyvin. Pyhän Hengen silmissä jokainen hyökkäys on joko avun pyyntö tai rakkauden pyyntö, sillä jos kyseinen henkilö tuntisi itsensä rakastetuksi, hän ei koskaan hyökkäisi ketään vastaan. Hyökkäys on osoitus siitä, että henkilö ei tunne itseään rakastetuksi ja sen vuoksi se on rakkauden pyyntö. Se kertoo, että: "Näytä minulle, että olen väärässä, että todella on olemassa Jumala, Joka rakastaa minua, että olen Hänen lapsensa enkä egon lapsi." Jos istun tässä ja olen oikea-mielisessä tilassa, en kuulekaan muuta. Kuulen hyökkäyksessä rakkauden pyynnön. Ja koska sillä hetkellä olen sa- mastunut Jumalan Rakkauteen, miten voisin reagoida siihen muulla tavoin kuin yrittämällä laajentaa tuota Rakkautta?

Pyhästä Hengestä on kiinni se, millä erityisellä tavalla tulen vastaamaan hyökkäykseen. Jos olen oikea-mielisessä tilassa pyydän Häneltä vastausta ja Hän näyttää minulle miten minun tulisi reagoida. Se, miten toimin, ei ole tärkeää. Tämä ei ole käyttäytymisen tai toiminnan kurssi, vaan kurssi, joka opettaa meitä muuttamaan ajatteluamme. Niin kuin Ihmeiden oppikurssissa sanotaan: "Älä pyri muuttamaan maailmaa, vaan olkoon valintanasi muuttaa mieltäsi maailman suhteen" (T-21-1:7). Jos me ajattelemme Pyhän Hengen mukaisesti, kaikki mitä me teemme on oikein. Pyhä Augustinus sanoi kerran: "Rakasta ja tee mitä tahdot." Jos meillä on rakkaus sydämissämme, kaikki mitä teemme tulee olemaan oikein. Jos sitä ei siellä ole, kaikki, mitä me teemme, tulee olemaan väärin olipa se mitä tahansa. Sen vuoksi minun ei tarvitse välittää tai olla kiinnostunut siitä, mitä teen, kun hyökkäät minua vastaan; minun pitäisi vain olla kiinnostunut siitä, miten pysyn oikea-mielisenä, jolloin voin kysyä Pyhältä Hengeltä mitä minun pitäisi tehdä. Siis jos olen oikean Mieleni tilassa näen hyökkäyksesi avun pyyntönä enkä minään hyökkäyksenä.

Tuomitsemisen ja arvostelun käsitteet ovat Kurssissa äärimmäisen tärkeitä. Pyhän Hengen mukaan siis saamme arvostella ketään tai mitään tässä maailmassa ainoastaan kahdella tavalla. Joko pidämme heidän suhtautumistaan meihin rakkauden ilmaisuna tai rakkauden pyyntönä. Muita mahdollisuuksia ei ole, mikä tekee tässä maailmassa elämisen hyvin yksinkertaiseksi, kun sitä ajattelee tällä tavalla. Jos joku ilmaisee rakkauttaan minua kohtaan, miten voisin reagoida muulla tavoin kuin ilmaisemalla rakkautta takaisin? Jos veljeni tai sisareni pyytää rakkautta, miten voisin reagoida muulla tavalla kuin antamalla rakkautta? Se tekee elämisen tässä maailmassa hyvin yksinkertaisek- si. Siis huolimatta siitä mitä me teemme, tai mitä maailma näyttää tekevän meille, reagoimme aina siihen rakkaudella ja silloin kaikki on hyvin yksinkertaista. Niin kuin Kurssi sanoo "monimutkaisuus on egosta lähtöisin" (T-15-IV-6:2), kun taas yksinkertaisuus on Jumalasta. Kun noudatamme Jumalan periaatteita, kaikki mitä teemme tulee aina olemaan samanlaista. Luvun 15 lopussa oleva kappale kanavoitiin uudenvuoden aikaan ja Jeesus ehdottaa, että tekisimme uudenvuodenlupauksen, jossa "tekisimme tästä vuo- desta erilaisen tekemällä siitä täysin samanlaisen" (T-15-XI-10:11). Jos huomaat, että kaikki on joko rakkauden ilmaisua tai rakkauden pyyntöä, tulet aina reagoimaan kaikkeen samalla tavalla: rakkaudella.

Anteeksianto tarkoittaa sitä, että pystyn nousemaan hyökkäyksesi pimeyden yläpuolelle ja näen sen pimeyden sijasta valkeuden pyyntönä. Sitä Kristuksen näkökyky tarkoittaa ja Ihmeiden oppikurssin tarkoituksena on auttaa meitä kohtaamaan jokainen tilanne ja jokainen henkilö elämässämme - ilman poikkeuksia - tuon näkökyvyn kautta. Yhdenkin poikkeuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että minulla on itsessäni sellainen osa, jonka haluan pitää syyllisyyden pimeyteen verhottuna enkä koskaan halua, että valkeus sitä vapauttaa. Teen sen siten, että projisoin sen sinuun ja näen tuon pimeyden paikan sinussa. Kurssin lopullinen visio esiintyy tekstin viimeisellä sivulla, jossa sanotaan, että "yhtään pimeätä paikkaa ei jää jäljelle kätkemään Kristuksen kasvoja keneltäkään" (T-31-VIII-12:5). Silloin kaikki syyllisyyden pimeys tehdään meissä tekemättömäksi. Silloin näemme Kristuksen kasvot, jotka muuten eivät ole Jeesuksen kasvot. Kristuksen kasvot ovat viatto- muuden kasvot, jotka tulemme näkemään jokaisella koko maailmassa. Siinä pisteessä olemme saavuttaneet Kristuksen näkökyvyn ja juuri sitä Kurssissa tarkoittaa siinä mainittu todellinen maailma, joka on meidän viimeinen tavoitteemme ennen Taivasta.

Jokapäiväisen elämämme suhteen tämä tarkoittaa sitä, että pystymme näkemään joka ainoan tapahtuman - syntymähetkestämme kuolinhetkeemme, joka aamuisesta heräämisestämme jokailtaiseen nukahtamiseemme mahdollisuutena, jota Pyhä Henki voi käyttää auttamaan meitä näkemään itsemme syyttöminä. Tapa, jolla tarkastelemme elämässämme esiintyviä ihmisiä on tapa, jolla tarkastelemme itseämme. Sen vuoksi ne ihmiset, jotka ovat vaikeimpia ja ongelmallisimpia, ovat meille mitä suurin lahja, sillä jos me pystymme parantamaan suhteemme heihin olemme todella tekemässä jotakin parantaaksemme suhdettamme Jumalaan.

Jokainen ongelma, jonka näemme jossakussa muussa tai jonka haluamme poistaa elämästämme, edustaa itse asiassa salaista toivettamme poistaa osa syyllisyydestä itsestämme, jotta meidän ei tarvitsisi siitä luopua. Sitä egon viehätys syyllisyyteen tarkoittaa. Paras tapa pitää kiinni syyllisyydestä on hyökätä jotakuta vastaan. Aina kun meillä on siihen kiusaus, meillä on kans- samme Joku, Joka taputtaa meitä olkapäälle ja sanoo: "Veljeni, valitse uudelleen" (T-31-VIII-3:2). Ja valinta tarkoittaa aina sitä annammeko anteeksi vai emme. Jos valintanamme on antaa anteeksi merkitsee se samalla anteeksiantoa itsellemme. Ulkoisen ja sisäisen välillä ei ole eroa: kaikki on projisointia siitä, mitä tunnemme sisimmässämme. Jos tunnemme sisimmässämme syyllisyyttä projisoimme sitä ulospäin. Jos tunnemme sisimmässämme Jumalan Rakkautta, laajennamme sitä ulospäin. Kaikki ihmiset ja kaikki olosuhteet elämässämme antavat meille mahdollisuuden nähdä mitä mieltemme projektorin sisällä on; ne antavat meille mahdollisuuden toisenlaiseen valintaan.

K: Mielestäni koko juttu kuulostaa hienolta, mutta sitten joudun ongelmiin, kun minun pitäisi soveltaa sitä käytäntöön. Otetaan esimerkin vuoksi vaikka jokin pulmallinen tilanne, josta en tiedä miten se pitäisi ratkaista. Sanotaan vaikka, että olen pohtimassa jotain projektia koululle. Minulla on tunti aikaa ja joku tulee siihen häiritsemään. Silloin voi toimia jollakin sopivaksi katsomallaan tavalla. Mutta oletetaan, että tämä henkilö häiritsee minua uudelleen ja minulla on kuitenkin vain tunti aikaa ratkaista tuo alkuperäinen ongelma. Missä pisteessä voin ilmaista oikeutettua ärtymystäni oikealla tavalla oikeassa mielen tilassa?V: Tämä on oikein hyvä kysymys. Henri Nouve, joka oli yksi Yalen professoreista, sanoi kerran, että hänet aina keskeytettiin työssään, kunnes hän huomasi, että keskeytetyksi tuleminen kuului hänen työhönsä. Itseni pitäisi pitää tätä hyvin hyödyllisenä opetuksena, sillä minuthan keskeytetään tavan takaa työssäni. Mutta yritän tässä antaa joitakin ohjeita.

V: Koko juttu riippuu oikeastaan siitä, miten luulet, että sinun pitäisi tuo tunti käyttää - uskotko siihen, että sinun pitäisi käyttää se omiin päämääriisi vai Jumalan päämääriin. Yksi mahdollisuus on, että se, mitä tuon tunnin aikana pitäisi suorittaa, ei itse asiassa vaadi kokonaista tuntia. Kenties sitä ei pitäisi tehdä lainkaan. Ja kenties henkilö, joka tuli keskeyttämään, on tärkeämpi kuin tuo työ. Kenties molemmat ovat tärkeitä. Kenties työ täytyy tehdä loppuun ja kenties tuo henkilö tarvitsee jonkinlaista anteeksiannon osoitusta. Juuri tässä suhteessa usko on niin tärkeätä. Kaikkeen edellä sanottuun sisältyy jotakin omaa tekemistämme. Ihmeiden oppikurssi tekee hyvin selväksi, että me emme itse pysty anteeksiantoon, vaan että sen tekee Pyhä Henki meidän kauttamme. Kun olet siinä tilanteessa, että kaikki mitä teet menee pieleen, usko sanoo sinulle, että se ei tapahdu sattumalta. Se on osa tärkeätä läksyä sekä sinulle että tuolle toiselle henkilölle.

Tällaisessa tilanteessa sinun pitäisi kääntyä sisäänpäin ja rukoilla sinulle luonteenomaisella tavalla ja sanoa: "Haluaisin saada tämän projektin tehdyksi, mutta tämä henkilö tässä huutaa apua. En halua nähdä häntä kiusankappaleena, vaan veljenäni tai sisarenani. Auta!" Ja jos se todella on tavoitteesi, että et halua loukata ketään ja kuitenkin saada aikaan se, mitä sinun piti tehdä, jollain tavalla se onnistuu.

Juuri tätä ihme on: ei mitään maagista, joka tapahtuu ulkopuolellasi, vaan jotain, joka tapahtuu sisimmässäsi ja jonka ansiosta tämä tilanne ratkeaa. Juuri tätä periaatetta sinun pitää käyttää joka kerta kun olet tilanteessa, joka tuntuu umpikujalta; se on silloin, kun motivaatiosi on vilpitön sen suhteen, että et halua loukata ketään, mutta haluat saada tehdyksi asian, joka sinun oli määrä tehdä etkä tiedä miten sen tekisit. Se on rehellisin tapa, jolla voit sen ilmaista, koska itsestämme emme tiedä mitä meidän pitäisi tehdä, vaikka olisimme siitä aivan varmojakin. Mutta sisimmässämme on Joku, Joka todella tietää ja Hän on se Joku, Jonka luokse voimme mennä. Siinä on todellinen vastaus ongelmaamme. Ja se tulee olemaan ratkaisu kaikkiin ongelmiimme.

© Kenneth Wapnick: A Talk Given on a Course in Miracles: An Introduction