Muistio XI - päivitetty

Muistio XI

- Anteeksiannon läksyistä

- Unohtuneet harjoitukset

- Kutsu

- Hei, Pyhä Henki, minä täällä taas

- Tuomitsemisen mahdottomuudesta

- From the Christ Mind I, Chapter 3, III Free to Choose

Sain jokin aika sitten hyvän anteeksiannon läksyn, joka tuli vuokranantajamme taholta ja lopulta siihen sisältyi monia läksyjä joille anteeksiantaminen oli vaikeaa ja on osin yhä, kun vanha egoajattelu vaivihkaa ujuttautuu takaisin mieleen. Onneksi sen huomaaminen on tullut kahden vuoden Kurssin oppilaana olemisen aikana helpommaksi.

Muutama vuosi sitten vuokranantajamme YH-kodit myi omistamansa luhtitaloyhtiön, jossa asuimme, Elo eläkevakuutusyhtiölle, mutta saimme kaikki asukkaat jatkaa vuokrasopimuksiamme. Sitten hieman myöhemmin Elo siirsi koko isännöinnin ja hallinnan monikansalliselle Newsec yhtiölle. Eipä siinä mitään, samapa se mikä tilinumero siellä vuokranmaksulapussa on, kunhan homma toimii.

Sitten viime joulun alla tuli ilmoitus että koko taloyhtiössä tehdään suuri saneeraus ja kaikki asunnot irtisanotaan. No, johan oli joululahja! Mutta ystävällisesti asukkaille ilmoitettiin, että Elo tarjoaa vaihtoasunnon toisesta Elon asunnoista, ja lupaa vielä ilmaisen muuttopalvelun ja paluumuutonkin saneerattuihin asuntoihin mikäli asukkaat näin haluavat remontin jälkeen, tosin kalliimmalla vuokralla. No, sehän kuulosti hyvältä vaikka, aluksi koko irtisanomishomma oli shokki ja muutenkin kun muutoista on jo tähän ikään mennessä saanut tarpeekseen - 18 muuttoa takana.

Olin pari vuotta sitten jäänyt työttämäksi työpaikasta josta minulle oli luvattu jatkoa - tai ainakin olin ollut siinä uskossa (meillä täällä maailmassa on monia hulluja uskomuksia kuten, että esimerkiksi näkemämme maailma olisi todella olemassa ja todellinen!) - ja pitkittyneen työttömyyden johdosta työllisyyden aikainen lainani meni perintään ja sain luottohäiriömerkinnän.

Siitähän sitten riemu ratkesi, kun tämä selvisi uudelle vuokranantajalle Elolle ja Newsecille ja sen asuntovuokrausyhtiölle Kodistolle jolta olimme siis hakemassa meille tarjottua vaihtoasuntoa. Minun merkintäni takia emme kuulemma täyttäneet Elon vuokrakriteerejä, vaikka olin vain toissijainen vuokralainen ja ensisijaisella oli luottotiedot kunnossa ja vuokrat olimme aina maksaneet etuajassa. Eli ei vaihtoasuntoa, eikä muuttopalvelua. Minä kiitän. Ja kiittää myös kaksi liukumasta, kulumasta ja rappeumasta kärsivää alaselän välilevyäni. Hetkessä minulla oli useita kohteita joihin olisin voinut suhtautua egon näkökulmasta seuraavasti, ja niin hetkittäin teinkin: Yh-kodit jotka alunalkaen olivat menneet myymään taloyhtiön - hehän olivat alkusyylliset! Sitten Elo ja heidän kriteerinsä jotka olivat epäinhimillisiä; he olivat valmiit heittämään asukkaat kadulle jotta vain saisivat takoa lisää rahaa. Siinäpä vasta mukava eläkevakuutusyhtiö! Mahtaakohan se maksaa minun tulevan eläkkeen? Ja sitten Newsec joka toimi armottomana kätyrinä näissä toimissa. Ja sitten oli se entinen työnantajani joka päätti työsuhteeni, ja joka antoi minun uskoa että työ jatkuisi ja jonka vuoksi olin ottanut pienen lainan. Työpaikalla oli monia ihmisiä joihin saatoin projisoida syyllisyyttä milloin missäkin muodossa - kuka teki mitäkin väärin tai sanoi jotain, jolla muka oli merkitystä asioiden kannalta ja niiden pieleen menemisen kanssa. Ja sitten oli perintätoimisto joka ei suostunut pienempiin kuukausimaksuihin koska heillä oli "käytäntö". Ja sitten vielä minä itse. Miten olin päästänyt itseni siihen tilanteeseen, että jouduin työttömäksi ja että lainani meni perintään? Nyt oli minun syytäni että meistä tulisi asunnottomia, koska olinhan selvästi hylkiö, jolle tuskin mikään muukaan vuokrayhtiö antaisi asuntoa, vaikka olisinkin vain toissijainen hakija hakemuksessa. Hieno homma. Hyvin menee. Oliko sitä olutta vielä?

No, viikkojen kuluessa sain asiat mielessäni järjestykseen, palasin anteeksiannon oppeihin ja askeliin ja sovelluksiin aina kun asia tuntui joltain osin vaivaavan tai järkyttävän mieltä. Ja mehän tiedämme että pienikin mieltä vaivaava asia on sama kuin valtava mielen järkytys - ihmeissä ei ole vaikeuseroja - eikä niitä ole myös ongelmissa - ne ovat kaikki samaa. Tosin alussa puolustuskeinot nousivat pintaan ja sai minut kirjoittamaan isännöintiin tulikivenkatkuisia sähköposteja, neuvotteluposteja ja kyselyitä, jotka - myönnän - eivät kuvastaneet kovinkaan hyvin veljellistä rakkautta saati anteeksiantoa.

Vaikka edessäni oli viikkojen ajan iso lautasellinen syyllisyyssoppaa, se vähitellen vaihtui anteeksiantosopaksi. Toisinaan joudun lusikoimaan sitä yhä hetkittäin kun saan itseni kiinni egoajattelusta, kun mietin nasevia ja piikikkäitä kysymyksiä isännöitsijälle, joka muutaman viikon päästä on tuleva tarkastamaan asuntomme kun muutamme pois. Kyllä, pitkän hakemisen jälkeen Yh-kodit tarjosi meille asuntoa. Kappas, kukas se siinä! Ympäri käydään ja yhteen tullaan. "Luulen että tämä on alku hienolle ystävyyssuhteelle" - kunhan että tällä kertaa myy kotiamme altamme sydämettömille eläkeyhtiöille ja niiden yhtä sydämettömille kätyriyhtiöille - jotka kaikki itse kirjoitin tarinaani tekemään juuri sen mitä ne kirjoitin tekemään, koska halusin erillisen yksilöllisyyden erillään ykseydestä ja sitten unohdin koko jutun.

Ken Wapnick teki luennoillaan usein seuraavan asian, kun selitti kuinka itse teimme kaiken ja sitten unohdimme sen tehneemme: hän otti paperin jonka ruttasi ja heitti sen lattialle, kääntyi sille hetkeksi selin ja kääntyi sitten takaisin ja sanoi: "Hei, kuka heitti tuon paperin tuohon?" Hyvin kuvaavaa.

Kun mieli jakaantui, ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran jotka kaikki oli seurausta Jumala-eroajatuksesta, tietoisuus unohti aina edellisen olotilansa. Lopulta kun maailma ilmaantui planeettoineen, aikoineen ja kehoineen, kun olimme valinneet egon Jumalan ja ykseyden sijasta, meillä ei ollut enää mitään tietoa todellisesta Identiteetistämme, joten teimme itselle uuden identiteetin, sen itsen, jolla on erillinen persoona ja mieli ja joita kutsumme eri nimillä ja joka on kaikessa suhteessa sen Itsen vastakohta joka todella olemme. Valheellinen itse on riittämätön, rajallinen, yksin, peloissaan (pääasiassa alitajuisesti), ajallinen, kuolevainen, epävarma, pimeässä, riippuvainen muista ja omasta voimastaan (eli heikkoudestaan). Kun taas todellinen Itse on täydellinen, ikuinen, kuolematon, eläväinen, ääretön, rajaton, kokonainen, varma, vailla puutetta tai tarvetta, valkeudessa, voimanaan Jumalan voima, koska todellisen Itsen luomisessa Jumala antoi Pojalleen kaiken luodessaan tämän itsensä kaltaiseksi. [OT-H-84]

Tulemme rehellisinä Jumalan luokse, sanomme, että emme ymmärrä ja pyydämme Häntä auttamaan meitä oppimaan Hänen läksynsä Hänen Oman Opettajansa Äänen kautta. Haavoittaisiko Hän Poikaansa? Vai kiirehtisikö Hän vastaamaan hänelle sanoen: "Tämä on Minun Poikani ja kaikki, mikä Minun on, on myös hänen"? Voit olla varma siitä, että juuri Hän näin vastaa, sillä nämä ovat Hänen Omat sanansa sinulle. Kukaan ei voi saada enempää, sillä näissä sanoissa on kaikki, mitä on, ja kaikki, mitä tulee olemaan ajasta ikuisuuteen.

[OT-VH (viimeiset harjoitukset) -J-6]

Mutta minulla on aikaa varautua, jotta voin valita miten suhtautua "sydämettömään" isännöitsijään oikein, Pyhän Hengen avustuksella, jos niin haluan. Valinta on täysin minun. Kukaan ei pakota minua. Toinen on valinta ei-minkään puolesta, egon puolesta - joka on järjetön, koska se ei ole valinta ensinkään - miten voi valita ei mitään? No, ego voi. Niin järjetön se on. Toinen valinta on ainoa valinta joka voidaan tehdä ja se on ainoastaan järkevä valinta totuuden puolesta. Se on myös se lopullinen ja viimeinen valinta jonka jokainen tulee omalla tiellään Kotiin tekemään. Ajan sisässä se vain näyttää tapahtuvan erillisissä mielissä eri aikoihin, koska meillä on kokemus lineaarisesta ajasta vaikka aika on holografinen ja kaikki tapahtuu - tapahtui jo - samaan aikaan. Taisi olla Einstein joka sanoi, että niin mennyt, nykyisyys ja tuleva tapahtuu kaikki samaan aikaan. Välkky veijari tuo Albert! Voin siis valita egon näkemyksen ja nähdä hänet kehona erillään minusta, erilaisine päämäärineen ja tarkoituksineen ja joka on kohdellut minua väärin, epäoikeudenmukaisesti ja kaltoin ja että minulla on oikeus hyökkäämiseen ja puolustautumiseen (siis tässä tapauksessa sanallisesti) ja näin vahvistaa mielessä ajatusta Jumala-erosta - ja jälleen unohtaa se totuus, että kun hyökkään, ainoa uhri on minä itse, koska kaikki on omassa mielessäni, johon olen tehnyt koko unohduksen unen ja unohtanut itse tehneeni sen - tai sitten voin valita oikaisun, joka suuntautuu poispäin harhoista ja vahvistaa ykseyttä; voin valita nähdä hänet niin kuin hän todellisuudessa on: yhtä minun mieleni kanssa, veljenä joka ei ole keho, vaan ikuinen viaton Henki, Jumalan Poika minun kanssani, yhtyneenä Pyhään Henkeen ja Jumalaan, meidän Alkulähteeseemme jossa kaikki olemme Yksi. Hänen synnittömyydestä löydän oman synnittömyyteni. On kai turha kysyä, kumpi valinta olisi järkevämpi? Haluaisinko hyökätä kun voi olla vain yksi uhri, ja se on aina minä itse? Vai haluaisinko antaa itselleni lahjan, ihmeen, joka kuvastaa Jumalan ikuista Rakkautta, antaa sen veljelleni, jotta se palautuisi takaisin itseeni parantaen meidän molempien yhteistä mieltä, joka unessa kutoo harhoja? Kyllä, kysyä kumpi vaihtoehto olisi järkevämpi, mielekkäämpi, on turha. Kuka järjissään oleva valitsisi rakkauden sijasta tuskan ja kärsimyksen paitsi se, joka on täysin mielenvikainen ja hullu?

Jos ja kun tähän pystyn, voin vain kiittää Jumalaa Hänen lahjoistaan, ja Pyhää Henkeä opastuksesta antaa nuo lahjat edelleen veljilleni pitääkseni ne ikuisesti omanani.

Ihmeet kuvastavat Jumalan ikuista Rakkautta.

Niiden antaminen on Hänen muistamistaan,

ja hänen muistonsa kautta maailman pelastamista.

[OT-H-350]

Unohtuneet harjoitukset

Satuin tuossa yhtenä päivänä, aamuisen harjoituksen jälkeen lukemaan taas harjoituksien näkemyksiä Pathways of light-sivustolta (siellä on loistava osio "Insights to Lessons", näkemykset jokaiseen harjoitukseen) ja huomasin että olin omissa harjoituksissani hypännyt pari harjoitusta yli, ja myös luvun "Mitä minä olen." Sehän nyt ei kauheesti haittaa tuollainen merkityksetön sekoilu, ja palasin seuraavana päivänä ruotuun, tein jääneet harjoitukset seuraavina päivinä ja sitten luin luvun "Mitä minä olen." Sen viimeinen kappala aiheutti minussa kysymyksiä siitä, että Jumala on lähettänyt veljeni luokseni lauseessa "välitämme Hänen Sanansa jokaiselle, jonka Hän on lähettänyt luoksemme". Tiedämme että Kurssissa on ristiriitaisia ajatuksia kun suora meta-fysiikka ja vertauskuvallisuus törmäävät ja J:hän käyttää paljon Kurssissa vertauskuvallista kieltä, kuten että Isä Jumala itkee tai kaipaa meitä, Poikaansa tai muuta. Ja taas toisaalta puhdas nondualismi kertoo meille että Jumalalla ei ole maailman kanssa mitään tekemistä - miten voisikaan olla, ja jos olisi, olisimme täällä todella liemessä! Noh, luettuani hiljennyin ja pyysin Pyhää Henkeä kertomaan minulle tästä. Tälläisiä ajatuksia tuli mieleeni:

Me voimme nähdä egon silmin että kaikki on kaaosta, että ihmiset jotka tulevat luoksemme olemaan hetkeksi tai pitkäksi hetkeksi, tulevat satunnaisesti ja sattumalta ilman sen suurempaa tarkoitusta. Mutta voimme myös muuttaa mieltämme ja nähdä Pyhän Hengen kautta, että ne jotka tulevat luoksemme tulevat siihen siksi, että voin suorittaa tehtäväni ja nähdä meidät yhtenä, kertoa heille Jumalan Sanaa siitä, että me olemme yhtä mieltä, että Jumalan Poika on meissä yksi, antaa ihmeen sille joka on kanssamme, vieras tai tuttu, ja että hänet on johdatettu siihen, että myös hän voi antaa minulle tuon saman lahjan saadessaan sen. Niin hänellä kuin minullakin on sama päämäärä, tiedostimme sen tai emme. Eivätkä ihmeet, lahjat, koskaan mene hukkaan. Ne odottavat kunnes tuo näennäisesti erillinen mieli on valmis ottamaan ne vastaan. Kun sanomme että Jumala "haluaa", tarkoitamme sitä, Joka puhuu Hänen puolestaan ja edustaa Jumalan tahtoa. Jumala ei mitenkään "halua" mitään, koska Jumala on. Se merkitsisi puutetta siellä missä puutetta ei voi olla. Mutta Jumalan tahto on, että Hänen Poikansa on onnellinen eikä kuvittelisi kärsivänsä. Hän tietää että Jumalan Poika on täydellinen eikä voi todellisuudessa kärsiä tai olla erossa Alkulähteestään.

("Kertoa heille Jumalan Sanaa" kuulostaa varsinkin kaikkia teologisia, dokmisia kirkkouskontoja vieroksuvan korvaan jotenkin "uskis"-hommalta, ja sitähän IOK ei tarkoita. Kyse ei ole siitä että me paasaisimme muille, tutuille tai tuntemattomille jotain Jumalan sanaa. Sitä saa tahtoessaan kun menee vain kirkkoon kuuntelemaan saarnoja. IOK tarkoittaa hiljaisessa mielessä tapahtuvaa pyhää hetkeä, kun näemme veljemme ja siskomme oikein - emme kehoina ja erillisinä, vaan yhtenä mielenä, yhtenä henkenä, ikuisina olentoina jotka ovat yhtä ja Yksi. Tästä on Kurssissa monia esimerkkejä ja sovelluksia miten Jumalan Sana välitetään toisille, kuten harjoituksissa 68, Rakkaus ei kanna kaunaa, ja harjoituksessa 95, Olen yksi Itse, yhtä Luojani kanssa: "Päätä nyt nähdä kaikki nämä ihmiset ystävinäsi. Sano heille jokaiselle (joille kannat kaunaa, joista pidät tai luulet jopa rakastavasi jotka harjoituksessa nousevat mieleesi*), ajatellen jokaista vuorollaan: "Haluaisin nähdä sinut ystävänäni, jotta muistaisin että olet osa minua ja tulisin tuntemaan itseni."[OT-H-68-6:1-3] ja:

"Sinä olet yksi Itse minun kanssani, ja tässä Itsessä me olemme liittyneet Luojaamme. Kunnioitan sinua sen vuoksi, Mitä minä olen ja Mitä Hän on, Joka rakastaa meitä molempia yhdessä." [OT-H-].

IOK ei ole mikään "Raamatulla päähän"-juttu. Se on kahden välinen harjoitusmuoto, hiljainen oppikurssi suoritettavaksi mielessä sinun itsesi ja sinun korkeimman Itsesi välillä, haluaa sitä sitten kutsua Pyhäksi Hengeksi, Kristukseksi tai miksi hyvänsä mikä tuntuu oikeimmalta. Se on henkisen unohdetun muistin palauttamista, sen aktivoimista, jotta todellinen muisto meidän kaikkien todellisesta Identiteetistämme ikuisena, aineettomana ja ajattomana Henkenä palautuisi jälleen mieleemme. (Ps. Tähän liittyen hieno artikkeli Kutsu valoon - osa I, löytyy aurinkotie.fi-sivustolta, kannattaa käydä lukemassa!👍)*

Pyhä Henki on Jumalan vastaus siihen uneen jonka Poika kuvitteli olevan totta. Jumala tietää ettei se ole, eikä siksi tee siitä todellista osallistumalla siihen.

Ja kuten Kurssi sanoo, Jumala antoi Vastauksensa Pojan uneen sen ilmaantuessa ja se oli samassa hetkessä ohi. Unta ei enää ole, me vain elämme sitä uudestaan mielessämme joka näyttää nukkuvan, mutta tuntuu meistä täällä olevan valveilla.

Ja miksi uni vaikuttaa niin todelta, niin todelliselta, toisin kuin yölliset unet? Kurssi vastaa:

On erehdys uskoa, että valheille perustuva ajatusjärjestelmä olisi heikko.

Mikään Jumalan lapsen tekemä ei ole vailla voimaa.

Tämä on välttämätöntä tajuta, koska muuten et ole kykenevä pakenemaan vankilasta jonka olet tehnyt. 

[T-3-VII-1:6-8] 

(oma suomennokseni, koska oma IOK:ni on muuton keskellä pakattuna johonkin, enkä muista mihin.🙄)

Kutsu.

Pyhä Henki. Minä kutsun sinut mieleeni tekemään sen mikä on sinun tehtäväsi. Ja tämä kutsu on avoin ja voimassa aina, niin kauan kun sille on tarvetta eli niin kauan kuin aika näyttää olevan olemassa. Minun tehtäväni on avata mieltäni totuuden paluulle jotta kaikki veljeni pelastuvat minun kanssani. Tämän minä teen anteeksiannon kautta sinun täydellisessä ohjauksessa, askel askeleelta. Totuuden paluu on yhtä varma kuin Jumala itse. Minä en voi epäonnistua tehtävässäni. Jumalan ja minun todellisen Itseni muistaminen ja tuon muiston paluu tietoisuuteeni on väistämätöntä. Se vain näyttää tapahtuvan vähitellen ajassa, mutta aika ei merkitse mitään. Kiitän sinua, Isä, että sinä et koskaan unohtanut minua ja varmistit sen, että minä tulen jälleen muistamaan sinut Isänäni ja itseni sinun Poikanasi. Kiitos, Pyhä Henki, ikuinen Ystäväni, Lohduttajani ja Johdattajani. Sinun näyttämällä tiellä minun on huoletonta kulkea ja olla varma siitä, että se ei johda mihinkään muualle kuin Kotiini Jumalaan, minne kuulun ja mistä en koskaan edes lähtenyt.*

"Hei, Pyhä Henki, minä täällä taas".

Kirjasta, Myron Jones: Hey, Holy Spirit, It's Me Again: A Dialogue With the Holy Spirit on Lessons 1-90 of A Course in Miracles

Pathwaysoflight.org sivustolta löysin mielenkiintoisen kirjan. Löysin sen sitten googlebooks:sta mistä sen saa ostaa sähköisenä hintaan 15$, eli halvalla. Tietenkin voi ostaa myös suoraan pathwaysoflight:in kautta, tai muualta, mutta googlebooks tarjoaa yleensä esikatselun, kuten tämänkin kirjan kohdalla ja se ei ole mikään lyhyt esikatselu, tässä tapauksessa 23 harjoitusta, Myronin ajatukset niistä ja Pyhän Hengen vastaukset. Ostoslistalle meni.

Mielenkiintoinen kirja, jossa Myron käy läpi Työkirjan ensimmäiset 90 harjoitusta ja mitä ajatuksia ne hänessä herättävät ja miten hän soveltaa niitä käytäntöön ja mikä mielenkiintoisinta, Myron myös kysyy harjoituksista Pyhältä Hengeltä, ja Hänhän vastaa. Tässä alla pieni maistiainen siitä kun Hän vastaa Myronin anteeksiantoläksyyn jossa häntä syytetään ja hänelle ollaan ilkeitä ja hän tietysti, kuten me kaikki, menemme nopeasti puolustusasemiin.*

Pyhä Henki: Rakas sinä, kokemasi pelon syvyyttä ei tule aliarvioida. Sinun suuri pelkosi saa sinut epätoivoisesti todistamaan viattomuuttasi. Tehdäksesi sen, tarvitset jonkun muun joka on syyllinen. Ajattelet ettei sinulla ole varaa päästää veljeäsi pälkähästä, koska uskot että jonkun täytyy olla syyllinen, ja pitämällä hänet syyllisenä on sinun ainoa toivo välttää Jumalan viha.

Anteeksiannon pelolla on myös toinen taso. Koko ego-systeemi, joka on koko maailman tekemisen takana, perustuu hyökkäykseen. Se on sinun pelkosi ja vihasi projektio. Jos alat nähdä kaikki viattomina, maailma lakkaa olemasta. Minne sitten piiloudut Jumalalta?

Tietenkään, mikään tästä ei ole totta, ja askel askeleelta sinä alat oppia näkemään kaiken tämän toisin. Et pelkästään sokeasti hyväksynyt egoversiota siitä, mitä tänään tapahtui, ja se on vertauskuva sinun paluullesi totuuteen. Egon idea oli myös siellä. Sinä näet itsesi maailmassa, joten myös aina tulet olemaan tietoinen egon ajattelumallista. Se on kuin pieni ääni päässäsi joka jatkuvasti vaatii sinun huomiotasi. Mutta sinä kuuntelit myös Minun Ääntäni.

Mitä lähemmin kuuntelet Minua, sitä häilyvämmäksi egon ääni tulee. On välttämätöntä että tuot koko asian Minulle. Tämä on se tapa millä sinä katsot sitä, ja miten sallit sen tulevan muutettavaksi. Minun osani on muuttaa se. Tämä on se mitä sinä olet tehnyt, ja se on se mitä Minä olen tehnyt. Tällä tavalla maailma tehdään takemättömäksi.

© Myron Jones: Hey, Holy Spirit, it's me again.

Tuomitsemisen mahdottomuudesta.

Pieni yksinkertainen esimerkki siitä, miten tuomitsemme vaillinaisten havaintojen perusteella. Olin tulossa kaupasta ja kävelin jalkakäytävällä ja aamuliikenne oli juuri alkamassa. Risteyksen kohdalta vierestäni lähti valoista bussi joka piti järkyttävää kolinaa ja pauketta mennessään risteyksen yli. Ajattelin että "nyt se hölmöläiskuski rikkoo tuon bussin. Eikö niitä opeteta vaihteita käyttämään, on se kumma, kirjastokortillako sitä ajellaan", jne. Kun bussi sitten eteni risteyksen yli, näin että sen takana olikin ollut koko ajan suuri työkone josta kaikki se meteli olikin lähtöisin. Olin vain ollut sellaisessa paikassa että bussi esti minua näkemästä tuota työkonetta joka oli toisella kaistalla bussin takana. Syyttävät ajatukseni siis perustuivat vaillinaiseen havaintoon ja oli siten virheellinen. Tämä on yksinkertainen esimerkki mutta pätee kaikkeen tuomitsemiseen, vaikka aina "metelin" aiheuttaja ei olekaan yhtä konkreettisesti nähtävissä. Täydellisen selvityksen tuomitsemisen mahdottomuudesta täällä ajan tasoilla voi lukea Kurssin Opettajan käsikirjasta, luku 10.

Voidaksemme tuomita meidän tarvitsisi tietää kaikki mahdolliset asiaan liittyvät seikat, niin menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta ja kaikki niiden vaikutukset toisiinsa. Täysin mahdotonta ja juuri siksi se täytyisi jättää vain sille Joka tietää kaiken. Vain Hän voi tuomita oikein. Meidän tuomiot ovan aina ja poikkkeuksetta täysin mielivaltaisia ja perustuvat vaillinaisiin tietoihin ja vääristyneihin havaintoihin. Voimme nähdä tuomitsemisen myös laajemmin ihmeiden kautta. Kun me annamme ihmeen veljillemme ja siten Pyhälle Hengelle, Hän tietää milloin, miten ja mihin ihme kuuluu. Se on Hänen tehtävänsä, me emme voi sitä tietää. Hän tietää sen ajan ja sen yksittäisen mielen jolle ihmeen lahja kuuluu silloin kun se on valmis sen vastaanottamaan. Meidän ei tarvitse kantaa ihmeistä huolta sen jälkeen kun olemme ne antaneet Pyhälle Hengelle jaettavaksi eteenpäin, eli siis lopulta itsellemme, koska kuten niin monesti sanottu on - eikä sitä voi koskaan korostaa liikaa - ei ole ketään muuta.*

Jumalan opettajan on välttämätöntä ymmärtää, että hänen ei pelkästään pidä luopua tuomitsemisesta, vaan että hän ei myöskään pysty tuomitsemaan. [OK-10-2:1]

(Suom. Mtk.)

Ps. Isännöitsijä kävi toissapäivänä tarkastuskäynnillä ja niin pystyin kuin pystyinkin lusikoimaan anteeksiantosoppani ja näin hänet sinä mitä hän todellisuudessa on: yhtä osa poikakuntaa kuin minäkin, veljeni ajassa joka kantaa sisällään Kristusta, joka on meissä kaikissa Yksi. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on anteeksiannettu ja vapautettu. Kiitos, Pyhä Henki, ilman sinun apuasi tämäkään ei olisi onnistunut.

Mtk.

From the Christ Mind I, Chapter 3, III Free to Choose

Vain Jumala on todellinen. Vain se, mitä Jumala on luonut, jakaa Hänen Todellisuutensa. Kaikki muu on pelkkiä kuvitelmia, mielen projektioita, mielen, joka on menettänyt tietoisuuden Lähteestään ja todellisesta Olemuksestaan. Itse tekemäänsä uneen eksyneenä se näyttää elävän muodossa, kehossa, jota ympäröivät muut muodot, kaikki erillään toisistaan. Se syntyy, elää hetken ja sitten kuolee. Eläessään se kärsii kivusta, menetyksestä, sairaudesta ja yksinäisyydestä, sitä vastaan ​​hyökätään ja se hyökkää. Sellaista on elämä erossa Luojastasi.

Erillisyyden parantaminen on Pyhän Hengen tehtävä. Hän opastaa sinua askel askeleelta mielesi tekemättömäksi tekemiseen, väärän uskomusjärjestelmän läpi. Hän opettaa sinulle Totuuden ja antaa sinulle todellisia ideoita illuusion korvaamiseksi. Hän antaa sinulle henkisen näkökyvyn, jotta voit nähdä todellisen maailman, Totuuden heijastuksen unessa. Hän vie sinut takaisin Mielesi Kokonaisuuteen ja Isäsi muistoon. Hän tarvitsee sinulta vain sinun halukkuuttasi; halukkuuttasi kääntää elämäsi Hänen ohjaukseensa, halukkuuttasi päästää Totuus takaisin mieleesi, päästää irti kaikesta, mikä estää sen paluun.

Itse, joka olet, odottaa paluutasi. Se on odottanut erosta lähtien, ja Se odottaa, kunnes olet valmis toivottamaan Sen takaisin. Voisit yhdistyä Itsesi kanssa hetkessä, jos haluaisit tätä kokonaan ja vain tätä. Koska tämä halu on heikko ja osittainen, yhdistyminen näyttää vievän aikaa, jopa kauan. Kuinka kauan se kestää, on sinun päätöksesi, sillä halukkuutta tarvitaan, eikä sinua voida pakottaa tai tulla pakottamaan mihinkään. Vapaata tahtoasi kunnioitetaan aina, eikä sitä vastaan koskaan rikota.

[FTCM-I--3-III-6,7,8]