Mietteitä harjoitukseen 320

Harjoituksesta 320, "Isäni antaa minulle kaiken vallan."

Jälleen palaamme siihen valintaan, joka jokaisella Jumalan pojalla on edessään kulkiessaan unien maailmoissa, kun uni on tunnistettu ja uneksi havaittu ja Sovitus otettu vastaan; se ainoa tehtävä ajassa jossa on mieltä, ja joka lopulta johtaa unesta heräämiseen, eli oikea anteeksianto. Joka hetki meillä on mahdollisuus valita mitä tulkintaa kahdesta mahdollisesta käytämme kun havaitsemme maailmaa ja elämme elämäämme: joko egon valta, tai Pyhän Hengen valta. Jos valitsemme egon vallan, eli näemme asiat egon silmin, näemme asiat jonain joka on todellista, tuomitsemme ja arvostelemme, jokin on väärin tai oikein, rakastamme tai vihaamme, tai tuskastumme, eli rajoitamme itsemme (ja muut) kehoon ja teemme mielessämme unesta todellista, koska jos todella näkisimme että kaikki elämässämme on vain unta, kaikki ihmiset vain omia mielemme kuvajaisia jotka lopulta ovat omia itsejämme, heijastuksia jakaantuneessa mielessä joka on yksi ja sama näennäisine osineen, miksi reagoisimme niihin mitenkään, miten ne voisivat vaikuttaa meihin järkyttämällä mieltämme jos kaikki on vain mielessämme olevaa unta jota katselemme? Mutta ego on hyvin voimakas, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään voimaa, koska se on epätodellinen, mutta uskomme siihen antaa sille juuri sen voiman jonka me sille annamme tehdessämme asioista todellisia. Jos uskon siihen, että joku kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti annan sille - tilanteelle, ihmiselle - itsetekemäni merkityksen ja voiman jolla on valtaa minuun ja koen kärsimystä sen takia, eli olen tehnyt asiasta todellisen mielessäni.

Aistihavainnot ovat peili eivätkä tosiasia. Ja se, mitä katselen, on oman mieleni tila, joka heijastuu ulospäin. [OT-H-302]

Me jokainen sorrumme egon ansoihin, ja kuten Pursah kertoo MK:ssa, jopa Jeesus koki kiusauksia eläessään viimeistä elämäänsä kuolevaisena (MK, s. 54), joten miedän ei tarvitse myöskään sortua syyttämään itseämme siitä, että välillä suutumme tai koemme vihastumista tai tuskastumista tai mitä tahansa mielenjärkytystä kun näemme hetkellisesti egon silmin ja teemme asioista todellisia.

Mutta me voimme valita myös - ja myös yhä useammin valitsemme harjoituksen tuloksena - Pyhän Hengen vallan, eli anteeksiannon joka ei rajoita vaan laajentaa. Oikea anteeksianto, vaikka sitä sovelletaankin käytännön tasolla erillisiin asioihin tai erillisiin kehoihin, se kattaa kaiken, koska se näkee kaiken samana - kaikki kehot ovat yhtä ja samaa ja niiden takana on yksi ja sama Henki, todellinen Itse, kaikki asiat ovat samaa, kaikki ongelmat ovat vain yhden ja ainoan ongelman eri versioita eli alkuperäisen eroamisajatuksen vertauskuvia. Kuten aikaisemmissa harjoituksissa todetaan, sinulla on vain yksi ongelma ja se on jo ratkaistu [OT-H-80], tai että en milloinkaan ole poissa tolaltani siitä syystä kuin luulen [OT-H-5]. Kaikki mieltäni ärsyttävät ja kaihertavat ongelmat ovat vain yhden ja saman ongelman eri muotoja jotka ilmenevät minulle muodon tasolla miljoonina erilaisina kuvajaisina, ja kaikkiin näihin "ongelmiin" Pyhä Henki tarjoaa joka hetki vastaustaan, jos vain olen sen valmis ottamaan vastaan.

Itse nykyään kun tunnen suuttumusta, hyvin nopeasti tiedostan että kyseessä on vain oma uneni ja oman alitajuisen syyllisyyteni vertauskuva, joka ilmenee nyt tuossa ihmisessä joka esimerkiksi syyttää tai moittii minua jostain, ja puolustukseni nostaa päätään. Nämä ovat yleeensä täysin triviaaleja jokapäivisiä asioita, oli kyse sitten siitä, että valitsin pesukoneeseen "väärän" ohjelman, tai jotain muuta tyhjänpäiväistä. Yleensä huvitun mielessäni omista reaktioistani, kun olen sortumassa egon temppuihin, jotka sitten annan anteeksi joko tilanteen ollessa päällä tai sen jälkeen. Ajalla ei ole merkitystä, anteeksiannolla on. Siten vanhatkin mieltä painavat muistot tai kaunat voi yhtä hyvin antaa anteeksi, koska ne ovat täsmälleen samanlaisia kuvajaisia kuin ne jotka havaitsen nyt. Sovituksessa näistä kaikista kuvajaisista tulee keinot jolla pelastus saavutetaan, eli sitä mitä ego on keksinyt ja projisoinut maailmaksi, käytetään siihen, että ego tehdään tekemättömäksi.

Arten: ...Meitä kiinnostaa oikeastaan vain hankinen asenteesi eikä lainkaan se, mitä näytät tekevän. Opit vähitellen näkemään kaiken sen, mitä teet elääksesi, harhakuvana, joka on sinun tukenasi mielen harhassa, mutta se ei enää tue itse harhakuvaa. (MK, s. 52)

Minulla siis on kaikki valta itsessäni valita haluanko herätä unestani, ja siten pelastaa maailman - joka herätessäni katoaa siihen tyhjyyteen josta se syntyi eli pelastuu itseltään - vai jäänkö uneen syntymien ja kuolemien kiertoon ajan maailmoissa pitkittämään kärsimystäni - joka aina lopulta on väistämätöntä vaillinaisessa ja rapistuvassa kehossa.

"Mitä viimeinen tuomio on? ...Se on tuomio, jossa havaintomaailma loppuu. Ensin näet, miten tämän tuomion todeksi hyväksynyt maailma projisoituu ulospäin oikaistusta mielestä. Ja tämän pyhän näyn myötä havaintomaailma antaa hiljaisen siunauksensa ja häviää päästyään päämääräänsä ja tehtyään tehtävänsä. Maailman viimeiseen tuomioon ei kuulu minkäänlaista tuomitsemista. Sillä se näkee maailman täydellisesti anteeksiannettuna vailla syntiä ja täysin vailla tarkoitusta. Vailla alkusyytä ja vailla tehtävää nähtynä Kristuksen silmin se yksinkertaisesti häipyy olemattomuuteen siinä se syntyi ja siihen se myös loppuu. Ja kaikki ne uneen sisältyneet hahmot, joissa maailma syntyi, häviävät sen mukana. Silloin kehoja ei enää tarvita ja sen vuoksi ne haihtuvat pois, koska Jumalan Poikaa ei m ikään rajoita." 

[OT-II-10-1,2]

Mtk.