Lukijalle

Lukijalle

Kyllä. Kuoleman unesta heräämisessä on asteita, aivan samalla tapaa kuin koulua käydään ensimmäiseltä luokalta eteenpäin asteittain. Me olemme koulussa jossa kaikilla ja jokaisella on oma ennaltasuunniteltu opintopolku (elämän kokemukset ja tapahtumat) valmistumiseen (heräämiseen Kotiin). Tämä maailmassa koulutuksena näkyvä vertauskuva on symboli siitä mitä näyttää tapahtuvan mielessä joka on unessa. Toki jotkut ovat "neroja" jo lapsina ja hyppäävät luokkia yli, samalla tavalla herääminen voi olla spontaania ja tapahtua hetkessä, joka tosin on harvinaista ihmiskunnassa, kuten Kurssikin meille kertoo. Käsikirjoitus - kaikki näennäiset elämät ihmiskunnassa ajan alusta sen loppuun - on valmis ja se sisältää kaiken sen mitä heräämiseen tarvitaan. Jokainen kokemus on opetus, läksy joka me joko opitaan, ei opita sillä kertaa ja se toistuu niin monta kertaa että sen opimme, ja se on yksi askel tiellä heräämiseen. Jokainen läksy voidaan tulkita kahdella tavalla: joko egon silmin, jolloin läksyä ei opita ja unen tapahtumaa, oli se sitten mitä tahansa, pidetään totena - siitä tehdään totta, uskotaan että se mitä tapahtuu on totta. Esimerkiksi pidetään tapahtumia ja asioita ja "onnettomuuksia" sattumina. Se joka on valmis totuuteen ja heräämiseen, tietää ettei sattumia ole. Jokainen sekunti on käsikirjoituksessa. Sinun päätöksentekijän vallassa on oletko valmis ottamaan opetuksen vastaan, eli miten tulkitset tapahtumat, "sattumat", "onnettomuudet". Näetkö ne jonain ulkopuolisina asioina, jotka vain tapahtuvat sinulle ulkoa päin, maailmasta? Annatko maailmalle vallan vaikuttaa mieleesi järkyttäen sitä sillä, minkä uskot olevan totta mitä havaitset kehosi aisteilla? Tämä on egon näkökulma; sinä et ole vastuussa siitä mitä muut ihmiset tekevät sinulle, he ovat vastuussa teoistaan ja siksi sinun hyökkäyksesi tai puolustuksesi heitä vastaan on sinusta oikeutettua. Että on "toisia" jotka tekevät toisille jotain - hyvää tai pahaa. Näin ego näkee ja haluaa sinun uskovan, ikuisesti, koska sillä tavalla "se" itse pysyy hengissä.

Sitten on se toinen vaihtoehto nähdä "asiat".

Tämä näkökulma on Pyhästä Hengestä, eli sinun todellisesta Itsestä, siitä ainoasta Itsestä joka on olemassa. Se näkee että maailma, ja kaikki maailmat ovat illuusiota, joka on sen omassa mielessä, se näkee unen unena, eikä pidä sitä todellisena. Se tietää että hän itse on unen näkijä ja että hänen todellinen Itse on unen ulkopuolella. Se tietää että tuomitseminen on hulluutta koska on vain yksi ego, joka ei ole totta, yksi Itse joka on todellinen, yksi Pyhä Henki/Itse joka on todellinen ja Ne/Henki on Yhtä Jumalan kanssa, eikä mitään muuta ole. Se tietää, että kaikki roolit on kirjoitettu valmiiksi ja että kaikki "toiset" itset -mitkä sinä itse olet kaikki, koska ketään toisia ei ole - ovat hyväksyneet käsikirjoituksen ja ovat ajan alusta lähtien olleet valmiita täyttämään paikkansa kauhun ja pelon näytelmässä kuten egomieli sen tulkitsee. Ja kun ihminen on matkallaan valmis ottamaan vastaan Sovituksen, käsikirjoituksesta tulee "onnellinen uni". Kaikki siinä tulkitaan sen jälkeen Pyhän Hengen näkökulmasta mitä tarkoittaa Näkökyky, Vision. Silloin kaikki asiat käytetään heräämisen hyväksi. Kun käsikirjoitusta eletään egon näkökulmasta, eletään pelossa. Pelko siitä että joudut onnettomuuteen, sinut ryöstetään tai pahoinpidellään, tai pelkäät että menetät työsi, tulet rahattomaksi ja menetät kotisi, tavarasi, sairastut ja köyhdyt tai läheisesi sairastuu, kuolee, kohtaa onnettomuutta, tai maailma tuhoutuu sotaan tai egokatastrofiin, kaikki aina liittyen kehoon - joko omaasi tai toisten kehoihin. Ja samalla elät toivoen kaikkia maallista hyvää, vaurautta, terveyttä tai mitä vaan joka olisi "lisää" jotain hyvää joka toisi onnea, pitäisi yllä "elämää" jota uskot eläväsi ihmisenä maapallolla.

Pyhän Hengen kautta eläessäsi sinulta ei puutu mitään, koska "kaikki on mitä se on". Sinun ei tarvitse toivoa lottovoittoa jos olet köyhä, koska raha ei merkitse mitään, ja tiedät että kaikesta pidetään huolta juuri sillä tavalla kuin se unessa kuuluukin olla, koska mikään ei voi olla väärin, etkä voi tehdä unessa mitään väärää, eikä ole oikeaa tai väärää, uni vain on mitä se on - käsikirjoitus on kirjoitettu. [OT-H-158] Piste. Maailmaa ei tarvitse muuttaa, koska se on uni. Miksi vaivautua tekemään mitään sen muuttamiseksi, joka ei ole totta. "Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen". [T-21-J-1:7] Sinun ei tarvitse tehdä mitään. [T-18-VII]

Eli yksinkertaisesti egon ja todellisen Näkökyvyn näkökulmat ovat vastakkaiset. Nyt kun Jumalan oppilas/opettaja on ottanut vastaan ensimmäisen opetuksen/lahjan siitä, että kaikki mitä hän maailmassa ja yksilöllisessä itsessään - egoitse - havaitsee, on unta, että hän on unessa ja että hän itse on vastuussa kaikesta siitä mitä "tapahtuu", eikä mikään siitä ole todellista, vaan harhaa ja illuusiota, joka on vain siinä peittääkseen sen mikä on totta, mutta mikä ei ole kehon silmin nähtävissä, seuraavasta tulee ilmeistä: että hän ei ole kotoisin maailmasta, eikä ole keho vaan Henki, ja jokainen olento jonka hän ihmissilmin voi nähdä on todellisuudessa yhtä hänen kanssaan Itsessä - hän itse on kaikkien unihahmojen takana ja kun tämä ajatus ja konsepti vuosien myötä vahvistuu hänen mielessään, koska hän tietoisesti haluaa vahvistaa sitä, esimerkiksi toistamalla, lukemalla uudestaan ja uudestaan Kurssia, YJK:ta, tai mitä muuta tahansa, mistä hän löytää Totuuden Sanoja, kaikenlainen tuomitseminen ja arvostelu loppuu, koska hän ymmärtää että tuomitsemalla veljen/siskon - tai minkä tahansa - hän aina vain tuomitsee itsensä, ja siten sitoo itsensä yhä tiukemmin uneen ja maailmaan. Kun hän suostuu ja on halukas ottamaan vastaan Pyhän Hengen koko elämäänsä, antamaan sen kokonaan Hänelle, elämä maassa muuttuu helpoksi. Huolet katoavat, koska hän tiedostaa jatkuvasti katsovansa unta jossa hän vain näyttelee oman osansa, joka on nyt muuttunut viimeisen kerran. Hän tietää että tämä on hänen viimeinen kiertonsa elämän ja kuoleman koulussa, tai jos hänen on vielä tultava muotoon, hän on siitä vain iloinen koska siten hän voi auttaa muita itsejään heräämisen tiellä, miten se sitten käsikirjoitukseen onkin kirjoitettu. Hän hyväksyy kaiken "sellaisena mitä se on" eikä hänen mielensä enää järky maailman miljoonista pelon kuvajaisista jotka hän tietää vertauskuviksi alkuperäisen eroamisen ajatuksesta, joka ei ollut koskaan totta. Hän tietää että hän ON Jumalan Poika - ikuinen, viaton, kokonainen, ajaton, aineeton, rajaton, muuttumaton - ikuisesti viaton, ikuisesti rakastava, ikuisesti rakastettu, yhtä rajaton kuin Luojansa, täysin muuttumaton ja ikuisesti puhdas. [OT-II-10:5] Tämä on Jumalan Viimeinen Tuomio. Se ei ole egon pelon kuvajainen maailmanlopusta, tuskasta ja kärsimyksestä, vaan täydellinen julistus Totuudesta ja Ykseydestä mistä mikään ei voi koskaan olla erillään tai erossa.

Sitten me jatkamme elämäämme täällä turhien kuvajaisten keskellä, jotka eivät ole totta. Mutta nyt tullaankin uuteen paikkaan mielessä. Muistathan että koko maailma on sisäisen mielen kuva? Ulkopuolella ei ole mitään. Kaikki on mielessä. Nyt silmät ovat avautumassa. Ollaan kuljettu lähemmäksi heräämistä, mutta täyteen heräämiseen on vielä matkaa. Anteeksiantoa on suoritettu ja monista maallisista siteistä mielessä luovuttu, joten mieleen on avautunut uutta "tilaa" valolle täyttää se, mikä ennen oli alitajunnan pimeydessä. Usko maailman todellisuudesta on nostettu esiin päivänvaloon ja se on nähty sinä mitä se on: usko siihen että Jumalan Poika voisi olla erossa Jumalasta, Omasta Luojastaan, Alkulähteestä, Olemuksesta - Ykseydestä.

Nyt kaikki mitä minulle loppuelämäni aikana tapahtuu, on opetuksia jotka tulevat eteeni ja minulla on aina kaksi mahdollisuutta: joka nähdä ne egon tai Pyhän Hengen silmin. Usein onnistun näkemään Näkökyvyllä ja hymyillen kaikelle mikä tapahtuu, antamaan sen anteeksi oikein näkemällä sen uneksi, muut unihahmoiksi jotka eivät ole se, miksi minä heidät tein - kehot, vaan Se, miksi Jumala Heidät/Itsen Loi. Toisinaan taas epäonnistun ja sorrun egoni temppuihin - suutun, vihastun, menetän malttini, kannan kaunaa. Siltikin muistan että en voi tehdä väärin unessa, koska uni ei ole totta. Sen että suutuin tai vihastuin voin antaa anteeksi myös - sitä ei tapahtunut joten voin olla iloinen että tulen saamaan uuden mahdollisuuden koska ego ei ole vielä poistunut ja tulee taistelemaan "elämästään", vaikka jollain tasolla se tietääkin että se on jo hävinnyt taistelun, koska olen antanut elämäni Pyhälle Hengelle/Itselle, joka on ainoa todellisuuteni. Näin tehdessäni samalla vahvistan oikeamielisyyttäni ja mielenterveyttä ja siten teen jälleen osan egosta tekemättömäksi. Minun ei tarvitse olla pahoillaan siitä, mitä näennäisesti tein tai muut tekivät, koska mitään ei tapahtunut. Ego sanoo minulle jatkuvasti että voin tehdä väärin, olla riittämätön, mitätön, huono jne. mutta mikään siitä ei ole todellisuutta; minä olen Henki - kehoni on vain kuvajainen, minun tt-itse, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa Mikä minä olen: "Olen ikuinen viaton Henki. Mitään ei ole tapahtunut. Pyhä Henki, sinä tiedät Mikä minä olen. Herään Jumalassa."

(tt-itse: minun nimikirjaimeni t.t. Mt-unihahmo Hawaiilla ja tt-unihahmo Tampereella ovat samaa - valeasuja egopersoonien päällä jotka kaikki peittävät sitä totuutta että ne kaikki ovat harhaa sisältäen ytimessään - sydämessään ja sielussaan Valon, Hengen joka on Yhtä.)

Näin minä kuljen jokaisen päivän. Kaikkien valeasujen ja näytelmäasusteiden alta näen Valon joka on kaikki Mitä On. Voin kulkea iloisena tietäen että maailma on vain uni, jota ei koskaan ollut olemassa, jota minun ei tarvitse ottaa tosissaaan tai vakavasti, koska en voi erottaa itseäni Luojastani, koska se olisi mahdottomuus Ykseydessä joka on kaikki mitä on. Eroamisen ajatus - epäajatus - viivahti vain hetken nukahtavan Pojan mielessä ja samalla hetkellä Itse/Pyhä Henki oikaisi sen. Maailma, universumi ja sen kaikki maailmat ja ulottuvuudet ajan alusta sen loppuun oli vain uni joka ei koskaan voinut olla todellinen. Voin vain nauttia ja pitää hauskaa unessa jonka olen keksinyt. Kun kuljen muiden joukossa näen vain unihahmoja jotka kaikki kantavat sisällään Jumalan Pyhää Poikaa. Miten voisin murehtia tai olla huolissani mistään, kun tiedän tämän? Miten voisin haluta muuttaa mitään kun tiedän että jokainen sekunti on kirjoitettu?

Minä koitan hiljentyä jokainen päivä mieleni hiljaisuuteen kuuntelemaan ja puhumaan Pyhän Hengen/Itsen ja Jumalan kanssa, ainakin kerran päivässä. Yleensä aamuisin ennen mitään muuta. Usein vain sanon mielessäni sauraavaa: Pyhä Henki, tulen Sinun Läsnäoloosi. Sitten kuvittelen Hänet valona joka johdattaa minut tummien ja mustien pilvien ja avaruuden lävitse kuin loputtomalle valoseinämälle joka täyttää ympäriltään kaiken ja sulaudun siihen. Sitten vain olen hiljaa ja kuuntelen. Kun ja jos mieleeni nousee kuvia maailmasta ja elämästä luovutan ne Valolle. Saatan myös toistaa Työkirjan viimeisen harjoituksen siten miten se on muistissani pysynyt ja muovautunut: Antaudun täysin Sinun vastuullesi, Pyhä Henki. Haluan kulkea vain Sinun johdattamaa tietä, täysin varmana siitä, että vain se tuo minulle rauhan, Sinun Rauhasi. Me olemme Yksi. Sinä olet Minä ja Me olemme Yhtä Jumalan kanssa. En voi astua harhaan kun Sinä kuljet minun kanssani kaiken aikaa ja kaikkialla. Sinun Valosi ympäröi minut kaiken aikaa. Jumala On.

Yritän myös välttää ettei mistään tulisi rutiinia, kuten Kurssissa opetetaan. Ei ole tarkoitus sitoa itseään maallisiin rutiineihin, ja siten tehdä niistä erityisiä, spesiaaleja mielessä. Mikään tai kukaan ei ole erityinen, koska kaikki ovat samaa - harhat ovat harhaa, isoja tai pieniä - aina samaa harhaa, ja Totuus on Totta, Henki Henkeä, ainoastaan Se on.

Yllä olevat rukouksen muodot ovat toimivia minulle, sinulla lukija on omasi ja jos ei ole, sekin on hyvä. Et voi tehdä väärin unessa, joka ei ole totta. Mutta voit vahvistaa uskoa eroamiseen tai sitten vahvistaa totuuden tietämistä siitä että eroamista ei koskaan tapahtunut, toistensa vastakohtia, toinen egoa, toinen Totuutta. Teet mitä hyvänsä yksi asia on varma: sinä olet Yhtä Jumalan kanssa - mikään ei voi tulla sinun Itsesi ja Pyhän Hengen väliin koska ne ovat yksi ja sama. Unesta herääminen on väistämätöntä, Jumalan/Totuuden Muiston palaaminen mieleen on väistämätöntä ja uni - maailmankaikkeus tulee katoamaan kun Totuuden Muisto palautuu täysin mieleen ja se osa mieltä joka näyttää olevan unessa herää tietoon siitä, että unta ei koskaan ollutkaan. Sinä olet Jumala. Jumala on sinussa.

Ps. Puhu Hänen kanssaan, ja kun puhut Pyhälle Hengelle, tiedä että puhut Todelliselle Itsellesi joka on unen ja maailman ja ajan tuolla puolen. Kaikki aika on Hänen Käsissään, kuten kaikki muukin. Siksi pelko on turhaa. Minä puhun Hänen kanssaan paljon, pitkin päivää, toisinaan vain olen hiljaa Hänen kanssaan. Nytkin kun kirjoitan tätä, olen pyytänyt Häntä olemaan läsnä ja auttamaan minua kirjoittamaan sen mitä Hän haluaa sanoa, vastata sinulle Lukija. Sitten annan vain sanojen tulla mieleeni ja tiedän että Hän antaa juuri ne sanat mitä tähän kirjoitukseen juuri tänään tarvitaan. Nyt kysyin, riittääkö tämä? ja Hän vastasi, että "Kyllä se riittää, tarkista vielä teksti".

Lisään vielä tämän:

Joskus kuulen Hänet selvemmin ja joskus en niin selvästi tai tuntuu että en kuule Häntä ollenkaan ja uskon puhuvani egoni kanssa. Mutta sillä ei ole väliä, koska minä tiedän että hän on kanssani kaiken aikaa - en voi olla yksin, koska Hän on minun oma Itse ja Hän kyllä vastaa kutsuuni kunhan vain olen kyselyissäni ja pyynnöissäni vilpitön, ja Hän tietää mitä minä tarvitsen milloinkin, minkä vastauksen, minkä tiedon tai minkä sanan, minkä ohjeen. Hän tietää Kaiken. Siitä voi olla kiitollinen.

Mtk.