Lisäys edelliseen...

Lisäys edelliseen:

Rakkauden pyynnöistä. 

Kun me kohtaamme hyökkäystä, syytöksiä tai koemme kokevamme että meitä kohdellaan epäoikeutetusti, jopa jos kimppuumme käydään fyysisesti, tai koemme henkistä väkivaltaa, kyse on aina rakkauden pyynnöistä. Oli se minkälaisessa muodossa tahansa, meitä uhkaava, syyttävä, tuomitseva, hyökkäävä ihminen, huutaa itseasiassa apua, ja hän huutaa sitä sinulta. "Minä en ole tällainen, enkä halua tehdä tätä! Päästä minut vapaaksi, koska olen kahleissa! Minä olen Jumalan pyhä Poika! Vapauta minut, veljeni! Anna minun olla sellainen miksi Jumala minut loi!"

Tämä on se pyyntö jota hän todellisuudessa huutaa ja joka sinun tulisi kuulle, sen sijaan mitä silmäsi ja korvasi ja muut kehosi aistit sinulle kertovat. Ne kertovat ja todistavat egon näkemystä ja uskoa, että sinua, joka veljesikin on, voidaan vahingoittaa. Ne ovat valhetta ja näyttäytyvät sinä, mitä sinä olet halunnut nähdä ja katsoa, kun luulit kykeneväsi erottamaan itsesi Isästäsi, Täydellisestä Ikuisesta Olemuksesta ja teit egon ja uskoit sen tarinaan siitä, ettö itse Jumala on tulossa kostamaan sinun tekosi itseäsi ja Häntä vastaan. Se on sinun huutosi, eikä kenenkään muun, vaikka ulkoiset tilanteet näyttäisivät miltä tahansa, vaikka hyökkääjä tai hyökkääjät näyttäisivät nauttivankin teoistaan ja vaikka he olisivat kuinka ilkeitä tahansa. Sinun tulisi kuulla oma huutosi ja vapauttaa veljesi, koska samalla vapautat itsesi, koska te olette yhtä, yksi ja sama. Anteeksianto, on sitä, että näet veljesi, minkä tahansa tekojen tekijät synnittöminä ja viattomina, ikuisena Henkenä niin kuin sinä itse olet. Tämä ei tarkoita että tehdessäsi näin kun sinulle tapahtuu jotain hankalaa, muuttaisi ulkoisia olosuhteita tai tilannetta mitenkään.

IOK puhuu paljon puolustautumattomuudesta, ja kuinka se on anteeksiantoa, niin kuin se tietenkin onkin, jos se ei sitten ole uhriurtumista tai uhrautumista (vanhakantainen anteeksianto), jossa edelleen fyysiset teot tai sanat nähdään edelleen totena, eikä niitä vapauteta Pyhälle Hengelle näkemällä ne niin, ettei mitään ole oikeasti tapahtunut. J puhuu meille Kurssissaan kuin olisimme jo lähes hänen tasollaan. Hänen elämänsä Jeesuksena on meille esimerkki, mutta ristiinnaulitseminen oli äärimmäinen esimerkki kahden vastakkaisen ajattelumallin törmäämisestä; egon (ristiinnaulitsijat) murhaamisen ja kuoleman oikeutetuksesta ja Pyhän Hengen puolustautumattomuus ja Jumalan Pojan mahdottomuus vahingoittua. Meidän ei tarvitse seurata Jeesusta ristille. Ristiinnaulitseminen oli tarkoituksellinen näytelmä siitä, että Jumalan poikaa ei voi vahingoittaa. Me voimme järjestää halutessamme samanlaisia näytelmiä sitten kun olemme mestareita. Sitä ennen keskittykäämme vain siihen mikä tulee elämissämme eteemme ja annetaan kaikille mieltämme jätkyttäville asioille anteeksiantomme ja vapautamme ne totuudelle joka parantaa mieltämme ja tekee ego tekemättömäksi.

Kurssi sanoo, että "ihme ei tee mitään, se tekee tekemättömäksi". Eli oikaisevan anteeksiannon seuraus mielen tasolla, on ihme, josta Kurssi puhuu. Se tekee tekemättömäksi jotain sellaista mitä koskaan ei ole ollut olemassa. Ihme on kuin totuuteen kastettu siivousliina, joka pyyhkii pimeyden likaan tarhtiintunutta valkeutta; sen kirkkaus osuessaan pimeyden likaan saa sen katoamaan. Vähä vähältä pimeys poistuu ja lopulta jäljelle jää vain se mitä se on peittänyt - valkeus, joka on totuutta ja kaikki mitä on. Pimeys on poissa eikä sitä enää muisteta, koska miten voisi muistaa jotain sellaista mitä ei koskaan ole ollut olemassakaan? Eikä enää ole edes tarvetta muistille, koska aikaa ei ole - on vain aina, nyt, iankaikkisesta iankaikkiseen, ikuisuus. Silloin symboleille, sanoille tai edes ajatuksille ole tarvetta. Silloin Ikuisuus vain on. 

Jumala on.

Mtk.