Keho on keino
Keho on keino.
Keho ei ole sinun kotisi, eikä se ole mielesi koti, tai sielusi koti, tai henkesi koti. Keho ei ole mitään muuta kuin mielen projektio, heijastus, kuvajainen ja se on egon koti - se ei ole todellinen, vaan täysin epätodellinen poikkeuksetta, huolimatta kaikista olotiloista joita se näyttää voivan kokea - tuskaa, kipua, sairautta, terveyttä, mielihyvää, raukeutta, ahdistusta jne. Keho ei tunne itsessään mitään. Kaikki mitä koet kehon tuntevan on sinun mielessäsi, eikä missään muualla. Kaikki sairaudet ja kivut joita koet, on mielessä - vaikka löisit itseäsi vasaralla sormeen, kipu ei ole sormessa tai aivoissa ja sen hermoradoissa, vaan mielessä, koska koko keho on mielessä. Tämä kuulostaa aluksi täysin hullulta, mutta kun huomataan että koko havaittava maailma - maailmankaikkeus ja aika - ovat kaikki mielessä oleva valtava projektio, ajatus tulee mielekkäämmäksi. Mieli joka on kokonaan toisella tasolla, kuin se maailma missä me näytämme olevan ohjaa kaikkea mitä maailmassa tapahtuu; se muuntaa ajatuksen energiaksi ja siten aineeksi ja lopulta kehoiksi joissa tunnumme asuvan ja elävämme.
Tämä kaikki on mielen projektiota ja se kaikki on epätotta, vaikka se meistä täällä näyttääkin hyvin todelliselta. Me toimimme vain sen käsikirjoituksen mukaan joka jo on käsikirjoitettu; se on jo näytelty ja ohjattu ja pistetty purkkiin, Pursahin sanoja käyttääkseni. [OT-H-158-4:3] Käsikirjoituksen kaikki mahdolliset vaihtoehdot elämissämme on jo tapahtunut, me vain näytämme nyt näyttelevämme osamme uudestaan ja näyttää siltä, että valintamme tekevät maailmaa tai että voisimme muuttaa sitä. Se on kuin yrittäisi muuttaa elokuvaa käsittelemällä valkokangasta - valkokangas muuttuu mutta ei elokuva; käsittelemällä valkokangasta et voi muuttaa elokuvaa. Siksi Kurssi myös sanoo, että älä yritä muuttaa maailmaa jota ei edes ole olemassa, vaan muuta mieltäsi sen suhteen. Tämä tarkoittaa tietenkin valintaa sen suhteen, minkä valitsemme oppaaksemme elämässämme - egon ajattelumallin, jossa maailma nähdään todellisena, vai Pyhän Hengen ajattelumallin, jossa maailma - ja kehot - nähdään harhana, joka ei ole tosi.
Jos valitaan Pyhä Henki vaihdetaan Pyhän Hengen käsikirjoitukseen. Käsikirjoitus ei muutu - anteeksiannon seurauksena ajan ulottuvuuksia voidaan vaihtaa - toisin sanoen jokin tapahtuvaksi määrätty jää tapahtumatta (ihme tekee tekemättömäksi eli luhistaa aikaa - mielessä olevasta tallenteesta, tiedostosta poistuu osia), koska sen oppia ei enää tarvita anteeksiannon seurauksen johdosta; tätä ajan ulottuvuuksien vaihdostahan me emme tietenkään havaitse; on kuin kulkisimme näkymättömillä raiteilla kun yhtäkkiä tulemme risteysvaihteeseen ja vaihdamme raidetta. Käsikirjoitus ei muutu, vaan sille annetaan uusi tulkinta - sitä katsotaan nyt Pyhän Hengen "silmin", mistä Kurssi myös puhuu Kristuksen näkökykynä. Näin kehosta - niin omasta kuin muidenkin kehoista joita havaitset - tulee keino jolla Sovituksen päämäärä saavutetaan. Sovitus, eli ajassa tapahtuva kvanttianteeksianto tekee Pyhän Hengen toimesta egoa tekemättömäksi, kun kaikissa tilanteissa joissa alitajuinen syyllisyys näyttäytyy, valitaan anteeksianto, pyhä hetki. Tämä on elinikäinen prosessi, joka alkaa kompuroiden, nousee sitten kontaamaan ja lopulta nousee jaloilleen, ensin horjahdellen mutta lopulta päätyen vakaaseen kulkuun sillä ainoalla tiellä joka johtaa harhoista pois ja lopulliseen heräämiseen, Kristuksen toiseen tulemiseen missä sinä, Jumalan Poika herää itseensä, todelliseen Identiteettiinsä, joka on yhtä Alkulähteensä kanssa, muistaen ettei Hän ole koskaan ollut siitä erossakaan.
Tällä matkalla nyt kaikki kehot toimivat keinona; kun toiset kehot tekevät sinulle jotain mikä järkyttää mieltäsi (edes hitusen; Kurssi puhuu, että jopa kulmakarvan kohotukseen johtanut ajatus on mielenjärkytys!) ja keot itsesi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, valitaan egon näkemyksen sijaan (että sinua todella on kohdeltu väärin! ja se on totta!) anteeksianto (kts. Anteeksiannon osatekijät - Pursah edellinen viimeksi lisätty) ja annetaan kehoille anteeksi se mitä ei ole tehty ja nähdään kehon taakse ja yli totuuteen, eli veli tai sisko nähdään sellaisena kuin he todellisuudessa ovat: ikuinen viaton Henki, että se jota katsot on Kaikki, että se jota katsot on Kristus, ja että Kristus, Jumalan Poika katsoo sinuun takaisin hänestä käsin Itseensä, näytti hänen kehonsa, mielen tekemä unikuva tekevän mitä tahansa muodon tasolla. Näin siis Pyhä Henki tekee kaiksesta siitä mitä ego on tehnyt estääkseen totuuden palautumisen mieleen, keinot, joilla totuus palautuu jälleen mieleen. Egon maailma on nerokas suunnitelmassaan, mutta se ei ole mitään verrattuna Pyhän Hengen pelastussuunnitelmaan, jolla on takana itsensä Jumalan voima (joka on sinussa, mutta jonka olet unohtanut), joten egon häviö on väistämätön, ja lopulta totuus tulee loistamaan jokaiseen näennäisesti erillisiin mieliin, jotka näin jälleen yhtyvät yhdeksi.
Näkemyksiä harjoitukseen 309 "Tänään en pelkää katsoa sisimpääni" sivustolta pathwaysoflight.org löytyy seuraava teksti, joka mielestäni sopii hyvin edellisen kanssa.
"Syyllisyyden taakka, jota jokainen tässä maailmassa kantaa, on paljon suurempi kuin ymmärrämme. Syyllisyys, josta olemme tietoisia, on kuin jäävuoren huippu. Pinnan alla, tiedostamattomaan mieleemme piilotettuna, on sietämätön syyllisyys, joka näyttää väijyvän, odottaen löytämistään. Silti sitä pelätään, sillä jos se tunnistettaisiin, se olisi niin synkkä ja kauhea, että emme enää haluaisi elää. Suojellaksemme itseämme siltä, mitä uskomme olevan olemassa, työnnämme sen alitajuntaamme ja projisoimme sen maailmaan, jonka uskomme olevan syyllinen. Emme näe, että syyllisyys, jonka havaitsemme maailmassa, on syyllisyys, jonka havaitsemme itsessämme, heijastuneena takaisin meihin.
Tämä on egon uskomusjärjestelmä. Se perustuu uskomukseen, että me todella erosimme Lähteestämme ja olemme tehneet eri tahdon kuin Hänen. Tämän päivän oppitunti tuo meille vapauden tästä hullusta tarinasta. Se kertoo meille, että toisin kuin uskomme, meissä on ikuinen viattomuus. Se kertoo meille, että emme ole onnistuneet tekemään Jumalan tahtoa vastaan. Vastakkaisen tahdon käsitys on illuusio, joka ei voi koskaan olla totta. Tämä on meidän vapautuksemme syyllisyydestä. Toista tulemista koskeva luku, joka liittyy tähän harjoitusosioon, kertoo meille, että toinen tuleminen on mielenterveyden paluu. Se on hetki, jolloin anteeksianto lepää tasapuolisesti kaikissa asioissa.
Anteeksianto avaa mielemme sen toteamiselle, ettei eroa, jonka luulimme tapahtuneen meidän ja Jumalan välillä, koskaan tapahtunut. Pysymme yhdessä Jumalan kanssa. Jaamme Hänen tahtonsa ja Hänen tahtonsa meille on täydellinen onnellisuus. Tapa, jolla saavutamme sisäisen iankaikkisen viattomuuden täyden tunnistamisen, on tuoda askel askeleelta kaikki syyllisyyden ja pelon ajatukset Pyhälle Hengelle. Kun annamme ne Hänelle avoimella mielellä ja sydämellä, saamme Hänen lahjansa joka on ymmärrys siitä, ettei mitään ole koskaan tapahtunut, mikä muuttaisi Jumalan Pyhää Poikaa millään tavalla. Poika on Itsemme, Identiteettimme, ikuisesti puhdas, ikuisesti viaton ja ikuinen Rakkaus. Tänään otan vastaan Pyhän Hengen viattomuuden lahjan ja ja jaan sen maailman kanssa. Sillä en pelkää katsoa sisimpääni tänään.
Tämä käsite ei ole helppo ymmärtää. Kun aloin lukea Kurssia, se käsitteli heti alussa tätä syyllisyys asiaa. No, ajattelin, että tämä ei koske minua. Perusteluni oli, että teen harvoin matkatovereilleni mitään, mikä oikeuttaisi syyllisyyden. Sitä paitsi, jos loukkasin jotakuta vahingossa, menin "siivoamaan" sen ja hoitamaan asian pois päiväjärjestyksestä. Tämä toimii minulle hyvin. Kurssi käsittelee syyllisyyttä kuitenkin syvemmällä tasolla, aivan kuten 10:llä käskyllä on niille syvempi merkitys. Myönnän, että minulla ei luultavasti vieläkään ole "syyllisyyden" käsite 100%:sti hallussa, mutta ainakin nyt se on minusta järkevää. Pysyn nyt valppaana sen suhteen, milloin saatan heijastaa syyllisyyttä muihin. Minusta tämä ei kuitenkaan ole helppoa toteuttaa."
Senhän me tiedämme, että oikea anteeksianto on yksinkertaista, ja että Totuus on yksinkertainen, mutta helppoa se ei ole missään nimessä. Vaatii paljon, vuosien harjoituksen, että juuri silloin kun kokee tulleensa hyökkäyksen tai epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi näkisi, että juuri silloin oma alitajuinen syyllisyys on nyt näkyvissä jossain toisessa ihmisessä ja tilanteessa, ja sen sijaan että loukkaantuisi ja suuttuisi (edes mielessä - joka siis on se mikä merkitsee, ei seuraukset joita tapahtuu muodon tasolla), huomaisi ettei se ole totta, että kyseessä on unihahmo jota ei ole olemassa, ja jolle voi antaa anteeksi sen mitä EI juuri silloin tapahdu ja olla vielä kiitollinen unihahmolle (joka olet sinä itse, ikuinen viaton Henki) jotta se nosti alitajuisen syyllisyyden nähtäville, jotta se voitiin antaa anteeksi ja näin molemmat saattoi vapautua siitä.
Tässä ajatuskulussa nähdään selvästi se, miten välillä näemme toisen jonain muuna kuin itsenämme ja taas heti kohta itsenä jos myöskin unihahmona jota ei ole olemassa ja joka sitten kuitenkin on toinen ja taas itsemme ja olemassa maailmassa. Tällä ei ole väliä. Me täällä ajan maailmassa joudumme käyttämään meillä olevia käsitteitä, ja tietenkin joka päiväisessä elämässä ja tilanteissa käsittelemme toiset ihmiset toisiksi ja tärkeiksi, kuten läheisemme jne, mutta se ei estä meitä pitämästä taustalla mielessämme totuutta siitä, että todellakin näemme koko ajan unta joka ei ole totta, ja jonka olemme itse tehneet mieleemme, ja on olemassa vain yksi Mieli, yksi ego, yksi Henki, yksi Poika, yksi Kristus, yksi Jumala ja ne kaikki ovat Yhtä, paitsi ego joka ei ole totta. Siten on sama mitä yksikön sijamuotoja käytämme ajatuksissamme kun annamme anteeksi, ne voivat vaihdella jopa samassa lauseessa kuten: "Sinä (kun ajattelet/katsot jotain toista) et ole keho. Olen vapaa, sillä olemme yhä sellaisia miksi Jumala minut/meidät/sinut loi." Sinä, minä, hän, me, te, he - kaikki yhtä ja samaa Pyhän Hengen silmin nähtynä ja Hänen ajattelumallin mukaan.
Kuten Pursah neuvoo Garya (ja meitä), kirjassa Maailmankaikkeus katoaa, että kun kohtaamme ihmisiä, voimme ajatella heistä että he ovat Kristus. Koska Garyllä on läheinen suhde J:in, se toimii hyvin hänelle. Tässä voi tietysti käyttää mitä tahansa symbolia, joka edustaa itselle korkeampaa voimaa tai jumaluutta. Minulle itselleni Kristus toimii hyvin, koska olen aina kokenut Jeesuksen läheiseksi. Myös "sinä olet ikuinen, viaton Henki" toimii hyvin, kuten myös: "Jumalan Poika on meissä yksi" [OT-H-...] - toimii myös isoissa väkijoukoissa, joukkoliikennevälineissä. Täytyy muistaaa, että vaikka Kurssin Teksti on metafyysinen teoriaosa, Työkirja on käytännön sovellusten harjoitusosa. Harjoitukset on tarkoitus tuoda siihen jokapäiväiseen elämään joka sillä hetkellä on käsillä ja soveltaa sen opetuksia päivän aikana kaikkeen mitä tulee eteemme. Tietenkin myös Teksti-osan opetuksia tulee soveltaa ja käyttää silloin kun siihen on tarvetta.
Mtk.
