Jumalan Viimeinen Tuomio

Tämä on Jumalan tuomio: "Sinä olet yhä Minun pyhä Poikani, ikuisesti viaton, ikuisesti rakastava ja ikuisesti rakastettu, yhtä rajaton kuin Luojasi, täysin muuttumaton ja ikuisesti puhdas. Herää siis ja palaa Minun luokseni. Minä olen sinun Isäsi ja sinä olet Minun Poikani." [OT-II-10]

Ylhäällä on hieno kappale luvusta 10, Mitä on Viimeinen Tuomio, Työkirjan toisesta osasta. Kokonaisuudessaankin luku on hieno muistutus jälleen siitä, mitä me olemme tekemässä, kun teemme Työkirjan harjoituksia.

Välillä, kun Työkirjasta on tullut päivittäinen tuttu ja harjoitusten tekeminen enemmän tai vähemmän rutiininomaisiksi - vaikka Kurssi kehottaakin välttämään kaikkia rutiineja, koska ne voivat muuttua itsetarkoituksiksi ja siten olla esteenä itse päämäärälle, jossa lopulta mitkään rutiinit eivät ole enää millään tavalla merkityksellisiä - on hyvä, että Työkirja muistuttaa meitä aina välilllä, mitä me todella olemme tekemässä, kun teemme harjoituksia, mikä on päämäärämme, ja mikä tehtävämme ajassa. Kuten Kurssi meille kertoo, ainoa päämäärämme on Jumala Itse [OT-H-287], ja ainoa tehtävämme ajassa on anteeksianto.[T-25-VI:5:3, T-26-VII-8:5, OT-H-192-10:6, OT-H-330-1:1] Luku 10 Työkirjan toisesta osasta on tästä hyvä esimerkki, koska se kertoo meille, että me olemme pelastamassa maailmaa ja sen, miten tuo pelastettu maailma tulee katoamaan, kun se on täysin havaittu oikein ja oikaistu mielessä, ja se nähdään Kristuksen silmin, uuden havaintomaailman auetessa eteemme täysin synnittömänä ja viattomana ilman menneisyyttä ja sen merkityksettömiä seurauksia, joille ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta totuuteen ja meidän todelliseen Itseemme, joka edelleen on yhtä Luojansa kanssa muuttumattona Ykseytenä. Tämä havainnoinnissa tapahtuva täyskäännös on prosessi - elämän tai useamman elämän pituinen - johon Kurssi tähtää.

Kun teemme harjoituksia, me harjoittelemme paluuta Itseemme, takaisin Luojamme tykö, mistä emme ole koskaan lähteneetkään, mutta mielemme näyttää nukahtaneen ja uneksii nyt tuosta pakolaisuudesta ajan maailmoissa, missä emme muista Alkulähdettämme, emme Luojaamme tai edes sitä kuka Itse olemme - meillä on siitä kaikesta vain hämärä muisto mielemme oikeamielisessä osassa - Pyhä Henki, Ikuinen Ystävä, Ikuinen Opas, Unen Oikaisija, Jumalan puolesta puhuva Ääni. Se on meidän linkkimme harhojen eli maailman ja todellisuuden eli Taivaan välillä [T-6-I-19, T-8-VII-2:2, T-10-III-2:6...]. Nämä harjoitukset - kaikki tulevat harjoitukset joita teemme Työkirjan jälkeen - valmistavat meitä ottamaan vastaan sen perintöosan joka jo on meidän eli yksinkertaisesti Kaiken. Että luovumme eimistään, kun annamme harhamme Pyhälle Hengelle, ja saamme vastineeksi kaiken minkä luulimme menettäneemme, kun luulimme että erotimme itsemme Jumalasta. Tämä yksi ainoa ajatus, jota emme jakaneet Jumalan kanssa - joka siis ei voinut olla todellinen, koska Ykseydessä - joka siis on Perimmäinen Olotilamme - ei mitään tai mikään voi olla erillään siitä mikä on Ykseys, koska silloin se ei olisi Ykseys - oli siis epäajatus, joka tapahtui näennäisessä unessa, jossa siis nyt olemme, mutta joka ei ole totta, on se perisynti, erehdys, josta meidän näkyvä havaintomaailma syntyi, näennäisesti syntyi mieleen joka tämän ajatuksen seurauksena näytti nukahtavan ja uneksivan unia erillisyydestä. Tämä on se mielen osa jossa ego asuu ja missä ego asuu kehoissa. Tämän koko egomaailman katoamista, sen tekemättömäksi tekemistä me harjoittelemme kun teemme harjoituksia ja päivien aikana annamme anteeksi kaikki syyllisyyden muodot, jotka eteemme tulevat. 

Nämä ovat niitä oppiläksyjä, jotka meidän täytyy oppia antamaan anteeksi, päästäksemme tilaan jossa oikaisu mielessämme voi tapahtua. Meidän itsemme on tehtävä valinta, haluammeko seurata egon ääntä tai tietä, joka aina perustuu tuomitsemiseen ja arvosteluun, vai haluammeko seurata Pyhän Hengen Ääntä ja Tietä, joka perustuu aina samaan tuomioon - "Jumalan Poika on viaton", "Veljeni, mitään mitä näet, ei ole tapahtunut". Antaessamme anteeksi maailmalle Pyhä Henki poistaa mielessämme olevaa alitajuista syyllisyyttä, jota emme edes tiedä olevan olemassa, mutta niin kauan kun emme kykene antamaan anteeksi kaikkea, aivan kaikkea sitä, mitä maailma eteemme milloinkin heittää ja joka edes hitusen järkyttää mieltämme ja sorrumme jälleen tuomitsemiseen ja arvostelemiseen ja teemme siten taas kehoista todellisia, meidän mielemme puhdistuminen, paraneminen pysähtyy. Se pysähtyy, koska Pyhä Henki voi tehdä sitä vain pyynnöstämme ja oikea kvanttianteeksianto ON pyyntö Hänelle parantaa mieltä. [T-2-V-A-6-(6)] Jokainen tuomitseminen minkä teemme, näytti se meistä miten oikeutetulta tahansa, ON väärä tuomio, koska me emme tiedä kaikkea sitä minkä Pyhä Henki tietää, ja siksi meidän tulee jättää kaikenlainen tuomitseminen ainoastaan Hänelle. Kurssi kertoo tästä hienosti luvussa 10, Opettajan Käsikirja:

3. Meidän oppikurssimme tavoitteena, joka poikkeaa maailman opetusten päämäärästä, on huomata, että tuomitseminen sanan tavallisessa merkityksessä on mahdotonta. Se ei ole mielipide vaan tosiasia. Pystyäksesi tuomitsemaan mitään oikein, sinun tulisi olla täysin tietoinen käsittämättömän monista seikoista; entisistä, nykyisistä ja tulevista. Sinun pitäisi tietää etukäteen tuomioittesi kaikki vaikutukset kaikkiin ja kaikkeen, mikä jollakin tavalla niihin liittyy. Sinun tulisi olla varma siitä, että havaintosi eivät ole vääristynyt millään tavalla, jotta tuomiosi olisi täysin oikeudenmukainen jokaiselle, jota se koskee sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa. Kuka tällaiseen voisi pystyä? Voisitko sinä väittää pystyväsi siihen muuten kuin suuruundenhulluissa kuvitelmissa?

4. Muistatko, miten usein luulit tietäväsi kaikki tuomitsemiseen tarvitsemasi "tosiasiat" ja miten väärässä olitkaan! Olisiko olemassa ketään, jolla ei olisi tällaista kokemusta? Haluaisitko tietää, kuinka monta kertaa pelkästään luulit olevasi oikeassa etkä edes huomannut olleesi väärässä? Miksi valitsisit näin mielivaltaisen perustan päätöksillesi? Viisaus ei ole tuomitsemista, se on tuomitsematta jättämistä. Tee enää vain yksi tuomio. Se kuuluu näin: kanssasi on Joku, Jonka tuomiot ovat täydellisiä. Hän todellakin tietää kaikki tosiseikat, sekä entiset, nykyiset että tulevat. Hän tietää kaikki tuomionsa vaikutukset jokaiseen ja kaikkeen, mikä jollakin tavalla liittyy asiaan. Ja Hän on täysin oikeudenmukainen jokaista kohtaan, sillä hänen havaintonsa eivät ole vääristyneitä.

5. Luovu sen vuoksi tuomitsemisesta - äläkä tee sitä pahoitellen, vaan helpotuksesta huokaisten. Olet nyt päässyt eroon niin suuresta taakasta, että sinulla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin nääntyä sen alla. Ja se kaikki oli harhaa. Ei mitään muuta. Jumalan opettaja voi nyt nousta ylös ilman taakkaa ja jatkaa matkaansa kevyesti. Eikä se ole hänen ainoa saavutuksensa. Hän ei enää kanna huolta, sillä hänellä ei enää ole huolia. Hän on luopunut niistä yhdessä tuomitsemisen kanssa. Hän antoi itsensä Hänelle, Jonka tuomitsemisen hän valitsi luottamuksensa kohteeksi luopuessaan omasta tuomitsemisestaan. 1Nyt hän ei enää erehdy. Hänellä on varma Opas. Minne hän ennen tuli tuomitakseen, sinne hän nyt tulee siunatakseen. Ja minne hänen oli tapana tulla itkemään, siellä hän nyt nauraa.

6. Ei ole vaikeata luopua tuomitsemisesta. Mutta on todellakin vaikeata yrittää jatkaa sitä. Jumalan opettaja luopuu siitä onnellisena sillä hetkellä, kun hän huomaa sen hinnan. Kaikki hänen ympärillään näkemänsä rumuus on siitä seurausta. Kaikki hänen näkemänsä tuska on siitä seurausta. Kaikki yksinäisyys ja menetyksen tunne, ajan kuluminen ja lisääntyvä toivottomuus, uuvuttava epätoivo ja kuoleman pelko ovat siitä seurausta. Ja nyt hän tietää että niitä ei tarvita. Mikään niistä ei ole todellista. Sillä hän on luopunut niiden syystä, joten ne kaikki - oltuaan seurauksia virheellisestä valinnasta - ovat kadonneet jäljettömiin. Jumalan opettaja, tämä askel tuo sinulle rauhan. Voisiko olla vaikeata haluta vain sitä? [OK-10-3-6]

Mtk*