Isoäidille, joka kysyi neuvoa 27.08.2022 14:04

Isoäidille joka kysyi neuvoa.

Kertomasi asia on varmasti todella vaikea oppiläksy, eikä siihen ole helppoa ratkaisua. Mielen tasolla ratkaisu olisi oikea anteeksianto, mikä ei varmasti ole helppoa, mutta se ei välttämättä poista tuota ikävää olosuhdetta tai ratkaise sitä seurauksen tasolla missä näytämme elävän. Aikaisemmin (viimeksi lisätyt) puhuin hiljalleen kytevistä oppiläksyistä, joka tämä sinunkin tapauksesi ilmeisemmin on, joista Pursah kertoo kirjassa MK luvussa 7. Voin vain yhä uudestaan kehottaa kaikkia jotka ovat ottaneet tehtäväkseen oikean anteeksiannon tutustumaan tuohon lukuun, jos ei ole jo tutustunut, ja jos on, lukemaan se uudelleen ja taas uudelleen. Se on käytännönläheinen syväanalyysi oikeasta anteeksiannosta ja hyvin hyödyllinen ja sovellettavissa jokaiselle, joka kamppailee niin isojen kuin pienienkin koettelemusten kanssa.

Olen itsekin pappa kahdelle lapselle ja voin vain kuvitella miten kamala kuvailemasi tilanne on. Ensiksi antaisin neuvon, että maallisella, seurausten tasolla asia pitäisi ehdottomasti viedä oikeuden eteen ja viranomaisten käsiin. Mitä tulee siihen että hyökkäisitkö silloin veljeäsi vastaan ei ole väliä. Mitkä motiivit sinulla olisi tuoda asia oikeuden eteen? Haluaisitko että se auttaisi poikaasi ja pojanpoikaasi? Olisiko se suurempi motiivi kuin syyllisen kiinni saaminen ja hänen rankaiseminen? Olisiko motiivi ennemmin rakkauden laajentaminen, kuin tuomitseminen?

Meidän täytyy muistaa, että ihmisten maailmassa on vain ja ainoastaan kahdenlaisia asioita - rakkauden ilmauksia ja rakkauden pyyntöjä. Sinun poikaasi, sinua ja lapsenlastasi vastaan tehty hyökkäys, joka lapsen kaappaus mitä ilmeisemmin on, on rakkauden pyyntö. Mitä tähän tulisi vastata? Ken Wapnick kertoo eräässä luennossaan (tästä varmaan myös jossain muistion osassa) että kun hän työskenteli vakavasti häiriintyneiden lasten kanssa, hänen täytyi miettiä mikä olisi kaikkein rakastavin teko hoitaa lapsi, joka satutti itseään ja muita lapsia. Kaikkein rakastavin teko siinä tilanteessa oli ottaa lapsi tiukkaan puristusotteeseen ja rauhoitella tätä kunnes lapsi rauhoittui. Lapsihan ei ymmärtänyt että satuttamalla muita, hän satutti vain ja ainoastaan itseään. Tätä samaa ajatusta voi soveltaa mihin tahansa, myös sinun tapaukseen. Kaappaajan rakkauden pyyntö tulee siis käsitellä seurauksen tasolla, maallisella tasolla jossa nyt todellakin näytämme olevan, niin että kaappaaja saadaan lopettamaan tekonsa, joka satuttaa häntä itseään ja myös muita. Anteeksianto on aina mielentason anteeksiantoa, jossa mikä tahansa tilanne nähdään niin, että sitä ei ole oikeasti tapahtunut. On itse asiassa merkityksetöntä mitä me unessa teemme, koska kyseessä on meidän oma unemme jonka olemme keksineet ja kirjoittaneet sinne mitä kummallisempia näytelmiä itseämme varten, jotta tekisimme unestamme totta ja näin havaitsemamme harhat peittäisivät totuuden. 

Tee ihmeessä juuri niin kuin oikeaksi näet, itsesi, poikasi ja lapsenlapsesi, ja maallisen oikeuden kannalta. Mutta kannattaa muistaa, tekee sitten mitä asiaa tahansa maailmassa, että kenen kanssa sen tekee. Jos teet asioita egon kanssa ja egon näkökulmasta, etsit aina syyllisiä ja tuomioita joko muista tai itsestäsi tai molemmista. Ja IOK:han kertoo meille hienosti siitä miten meidän ihmisten on edes täysin mahdotonta tuomita mitään oikein. Tästä on hyvä luku Opettajan käsikirjassa luku 10 joka sanoo muun muassa näin:

Meidän oppikurssimme tavoitteena, joka poikkeaa maailman opetusten päämäärästä, on huomata, että tuomitseminen sanan tavallisessa merkityksessä, on mahdotonta. Se ei ole mielipide vaan tosiasia. Pystyäksesi tuomitsemaan (mielessäsi jotain ihmistä tai tilannetta) mitään oikein, sinun tulisi olla täysin tietoinen käsittämättömän monista seikoista; entisitä, nykyisistä ja tulevista. Sinun pitäisi tietää etukäteen tuomioittesi kaikki vaikutukset kaikkiin ja kaikkeen, mikä jollakin tavalla niihin liittyy. Sinun tulisi olla varma siitä, että havaintosi eivät ole vääristyneet millään tavalla, jotta tuomiosi olisi täysin oikeuden mukainen jokaiselle, jota se koskee sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa. Kuka tällaiseen voisi pystyä? Voisitko itse väitää pystyväsi siihen muuten kuin suurundenhulluissa kuvitelmissa? [OK-10-3]

Kaikki elämämme ihmiset jotka jollain lailla ovat sidoksissa meihin, niin menneissä elämissä, nykyisissä ja tulevissa ovat meille tuttuja, olivat ne sitten jossain elämissä tuntemattomia vihamiehiä tai toisissa rakastettuja/vihattuja läheisiä. Se, joka on minun uhrina tässä elämässä, oli minun sortajani toisessa, se joka kohteli minua kaltoin toisessa elämässä, tulee kaltoin kohdelluksi tässä elämässä. Meidän unemme on valtava vyyhti, järjestelmä jossa tuhannet ja taas tuhannet erilaiset kohtalot kiertävät yhteen erotakseen hetkeksi ja taas liittyäkseen yhteen mitä moninaisin tavoin. Tämä on karman laki ja se on egon laki. Se mitä kylvät, niität. Mutta se mitä kylvit jossain muussa elmässä saattaa tullakin vastaasi tässä elämässä, ja sitten oletkin ihmeissäsi että miksi minulle tällaista tapahtuu. Jossain kohtaa Gary ihmetteli Pursahille sitä, miksi yksi henkilö vastusti niin kovasti Garyn kirjan myyntiä ja oli muutenkin inhoittava tätä kohtaan. Pursah kertoi että siksi, että "sinä tapoit hänet edellisessä elämässäsi". Kuvaa hyvin sitä miten kaikki liittyy kaikkeen, koska egon maailma on suljettu itseohjautuva järjestelmä. Oikea anteeksianto, oikaiseva anteeksianto on vapautus karman laista vaikka se seurauksen tasolla ei välttämättä muuta olosuhteita, mutta se vapauttaa alitajuista syyllisyyttä, mikä siis on koko oikean anteeksiannon ydin ja tarkoitus. Jos se jossain tapauksissa näkyy myös samassa elämässä seurauksen tasolla, eli jokin tilanne selviää, muuttuu tai poistuu, on se tietenkin vain plussaa. Mutta nämä ovat Pyhän Hengen asioita joista me emme tiedä, koska meillä täällä ei ole tietoa joka Hänellä on. Hän tietää kaiken, joten hän myös tietää mihin anteeksiantomme lahjat asetetaan ja mihin ne kuuluvat, se on Hänen tehtävänsä eikä meidän tarvitse sitä miettiä.

Osaisitko nähdä, että niin sinun kuin poikasi ja pojanpoikasi elämän käsikirjoitukset on kirjoitettu ja niissä olevat kokemukset ovat juuri niitä tämän elämän koulun oppiläksyjä jotka meidän tulee kohdata ja sitten valita miten niihin tulee suhtautua? Todellisuudessa on vain kaksi valintaa, kohtaa sitten elämässään mitä tahansa: joko egon tulkinta, että kaikki mikä tapahtuu on totta ja todellista ja siihen tulee reagoida ja Pyhän Hengen tulkinta, että mitään ei ole tapahtunut, uni on unta, eikä se ole totta - Jumalan Poika on viaton. Ja kaikkihan meistä ovat osa Poikakuntaa, Jumalan Poika on meissä yksi.

IOK sanoo että kaikki on jo kirjoitettu, kaikki elämämme eletty ja että aika on jo loppunut, eikä se edes koskaan ollut olemassa tai totta. Tämä on tinkimätöntä nondualismia josta ei pääse ylitse eikä ympäri; uni on unta. Totuus on totta. Siksi IOK ei ole kaikille, koska sen sanoma on niin radikaali, eikä se tee myönnytyksiä totuuden suhteen. Ihmisten maailma on epätodellinen, Jumalan maailma on totta. Piste. Meidän täytyy vain hyväksyä tuo sanoma jos haluamme päästä eroon tästä unesta, ja hyväksyä päämäärä, joka jokaisella Jumalan lapsella on sama - näyttivätpä niiden maalliset päämäärät miltä tahansa - ja hyväksyä se ainoa tehtävä jolla on merkitystä, eli anteeksianto, joka sekin on harhaa koska tapahtuu täällä unessa, mutta joka on ainoa harha joka vie poispäin harhoista eikä niitä kohti. Siten Pyhän Hengen, tai Jumalan, anteeksianto on nerokas, koska se käyttää egon harhoja egon tekemättömäksi tekemiseen.

Tästä kaikesta huolimatta meillä näyttää olevan vielä tehtävää täällä hullujen planeetalla. Tehkäämme siis niitä asioita jotka oikeaksi koemme ja antakaamme anteeksi asiat jotka järkyttävät mieltämme, koska sillä tavalla me ainostaan voimme ne vapauttaa. Ja kun anteeksiannosta puhutaan, täytyy aina muistaa että annamme anteeksi jotain jota ei ole tapahtunut. On helppo luisua takaisin egon anteeksiantoon jota se tarjoaa hyvin halukkaasti, koska sillä on valheellisen itsen itsetuntoa hivelevä vaikutus. Tästä Arten kertoo kuvaavasti seuraavassa:

Arten:

J opetti minua antamaan anteeksi ja toimimaan pikemminkin syyn kuin seurauksen tasolta käsin. Tämä on sellainen seikka jota ei voi koskaan painottaa liikaa. Et voi antaa ihmisille anteeksi siksi, että he ovat tehneet jotakin. Tätä kutsutaan Kurssissa "tuhoamiseen tähtääväksi anteeksiannoksi" [R 2 II]. Tuollainen anteeksianto on täyttä haaskausta. Se ei tee egoa tekemättömäksi, mutta se tekee todelliseksi sen, mille annetaan anteeksi ja johtuen siitä, miten mieli toimii, kun teet anteeksiantamisen kohteesta todellisen, et vapauta itseäsi. Silloin vain kerrot alitajunnallesi, että olet itse syyllinen! Jokainen Kurssin opiskelija joka ei ymmärrä tätä ja elä sen mukaisesti, tuhlaa aikaansa, ja niin tuhlaavat nekin, joita he opettavat.

[REOUK, s. 140]

Me tarvitsemme täällä ihmisten maailmassa, vaikka se kaikki unta onkin, maallisia tuomareita ja oikeuslaitoksia korjaamaan "vääryyksiä" joita maailmamme on pullollaan. Jokainen siellä tuomiolla istuva on itse itselleen sitä halunnut tekemällä tekoja jotka ovat sinne johtaneet ja alitajuisella tasolla he myös toivovat itselleen tuomiota, sitä itsekään tietämättä. Tietenkin he syyttävät tilanteestaan muita, olosuhteita, huonoa lapsuutta, koettua väkivaltaa tai epäoikeudenmukaisuutta, niinhän me kaikkki olemme tehneet kun maailma on meitä kolhinut - syylliset ovat aina jossain muualla, joku muu, tai sitten syytämme kaiken lisäksi itseämme, että olisimme voinut tehdä jotenkin toisin tai olla tekemättä jotain. Kaikki egon pikkiin, joka on tyytyväinen kun alitajuinen syyllisyys pysyy paikallaan, jos asia jätettäisiin siihen. Mutta mehän emme sitä jätä, me Jumalan oppilaat ja opettajat. Me katsomme maailman antamat tuomiot, me viemme "väärintekijät" oikeuden eteen, mutta me myös tajuamme hiljaisessa mielessämme että mitään ei ole tapahtunut. Me näemme vain omaa untamme joka on jo kirjoitettu. Veljemme - oli hän kuka hyvänsä ja kuinka vastenmielinen tahansa - ei ole oikeasti tehnyt mitään. "Sinä olet viaton, kokonainen Henki. Kaikki on anteeksi annettu ja vapautettu.", kuten Pursah ja Arten antavat meille ohjeen miten antaa anteeksi toiselle. Muistamme kuitenkin, että ketään toista ei ole, vaan anteeksianto kohdistuu aina lopulta itseen. Kun annamme sen toiselle, saamme sen itsellemme, koska totuudessa antaja ja saaja on aina yksi ja sama.

Tietenkin he antavat ohjeen myös anteeksiantoon itselle mikä on sama hieman pitemmässä muodossa eri persoonapronominillä.

Minä olen viaton, ikuinen Henki. Mitään ei ole tapahtunut. Pyhä Henki tietää, Mikä minä olen. Herään Jumalassa. [REOUK, s. 169] 

Itse yritän myös aina muistaa päivien aikana, että kaikki vastoinkäymiseni on minulle vain ja ainoastaan mahdollisuus antaa ne anteeksi oikein ja että olen tehnyt kaiken itse omaan uneeni. Ja että muistan antaa myös anteeksi itselleni - sitä mukaa kun minua häiritsevät syyllisyyden tunteet tulevat eteeni tai nousevat mieleeni olivat ne sitten menneitä, nykyisiä tai tulevia asioita, tekoja tai sanoja ja muistaa että myös kaikki pelot missä muodossa tahansa ovat peräisin alitajuisesta syyllisyydestä eli alkuperäisestä ajatuksesta että voisin erottaa itseni Jumalasta ja että olen niin tehnyt. Muistaa, että mitään ei ole tapahtunut, kukaan ei oikeasti tehnyt mitään.

Sanot että olet pyytänyt PH:lta neuvoa, mutta tunnet että et pääse asiassa eteenpäin. Tämä tunne on varmasti meille kaikille tuttu, kun jokin asia vaivaa mieltämme ja pyydämme siihen neuvoa, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Mutta J kertoo meille kurssissaan että Pyhä Henki vastaa pienempäänkin kutsuumme. Se on varmasti totta, koska mehän kutsumme korkeampaa Itseämme, emme jotain ulkopuolista voimaa joka tekisi elämästämme helpompaa seurausten tasolla. Meidän täytyy miettiä mitä me itse asiassa pyydämme. On hyvä pyytää neuvoa, mutta muistaa että se henkinen sen hetkinen tasomme jolla olemme, määrää sen, miten paljon vastauksesta voimme ymmärtää. Pyhän Hengen vastaus saattaa olla vaikka jotain jota luet myöhemmin lehdestä, kuulet radiosta tai luet kirjasta, tai jotain jota joku sanoo sinulle tai se voi olla jotain mitä näet yöllisissä unissa. Vastaus saattaa tulla heti, tai se voi kestää, koska Pyhä Henki tietää milloin sitä tarvitsemme. Anteeksianto tekee mieleen tilaa tälle Pyhän Hengen ymmärrykselle jota me etsimme kun teemme hiljentymisharjoituksia ja hiljennymme kuuntelemaan Hänen Ääntään. Se ei välttämättä ole ääntä, se voi olla ajatuksia jotka nousevat hiljentyneeseen mieleen tai jotain muuta, jotain sellaista minkä olen valmis hyväksymään sillä hetkellä.

IOK puhuu paljon koettelemuksista joita kohtaamme elämässämme, ongelmista joita meillä kaikilla on, kärsimyksistä joiden kanssa kamppailemme ja tarjoaa niihin kaikkiin aina samaa opetusta uudestaan ja uudestaan.

Koettelemukset eivät ole muuta kuin läksyjä, joita et onnistunut oppimaan ja jotka nyt tarjotaan sinulle uudelleen, jotta siellä missä ennen teit virheellisen valinnan, voisit nyt valita paremmin ja siten päästä kaikesta siitä tuskasta, jonka aikaisempi valintasi on sinulle aiheuttanut.  [T 31 VIII 3]

Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipä vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mikä tahansa. Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia ja ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun - paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi.

Kun opit tämän ainoan läksyn, se vapauttaa sinut kärsimyksistä, esiintyivätpä ne missä muodossa tahansa. Pyhä Henki tulee toistamaan tätä täydellisen vapautumisen läksyä kunnes se on opittu, huolimatta siitä mikä on sen kärsimyksen muoto, joka sinulle tuottaa tuskaa. Toitpa Hänen luokse minkä tuskan tahansa, Hän vastaa tällä hyvin yksinkertaisella totuudella. Sillä tämä yksi ja ainoa vastaus poistaa syyn jokaiseen surun ja tuskan muotoon. Muoto ei vaikuta hänen vastaukseensa lainkaan, sillä hän haluaa opettaa sinulle pelkästään niiden kaikkien ainoan syyn, riippumatta siitä, missä muodossa ne esiintyvät. Silloin sinä tulet ymmärtämään, että ihmeet heijastavat seuraavaa yksinkertaista lausumaa: "Minä olen tämän asian tehnyt, ja juuri sen minä haluan tehdä tekemättömäksi."

Miten eri lailla tuletkaan näkemään maailman, kun huomaat tämän asian! Kun annat maailmalle oman syyllisyytesi anteeksi, olet siitä vapaa. Sen viattomuus ei vaadi sinun syyllisyyttäsi, eikä sinun syyttömyytesi ole sen syntien varassa. Tämä on se ilmiselvä asia, salaisuus, jonka kaikki muut tiesivät paitsi sinä. Ja juuri se on pitänyt sinut erossa maailmasta ja veljesi erossa sinusta. Nyt sinun ei tarvitse oppia muuta kuin että molemmat olette joko viattomia tai syyllisiä. Ainoa mahdoton asia on se, että olisitte erilaisia ja että molemmat olisitte tosia. Tämä on ainoa salaisuus, joka vielä on opittava. Ja silloin sinun parantumisesi ei enää ole salaisuus. [T-27-VIII]

IOK ja J siis pyytää meitä vastaamaan Hänen, Pyhän Hengen kutsuun tuoda kaikki maalliset huolemme ja ongelmamme Hänen luokse. Tämän me voimme tehdä mielissämme hiljentyessämme ja mennessämme Hänen läsnäolon piiriin, niin kuin harjoituksissa opetetaan. Voimme viedä Hänen tykönsä minkä tahansa huolen ja kaikki salaiset "syntimme" ja antaa ne Hänen valkeuteensa, Totuuden valkeuden eteen, tai Totuuden alttarille joka on pystytetty Jumalan ja sinun Itsesi nimeen, kuten Kurssissa monessa kohtaa neuvotaan. Täällä valkeudessa voimme katsoa kun nämä kaikki ongelmamme katoavat, koska ne on havaittu oikein siksi, mitä ne ovat, eli epätodellisia. Tämä on oikeaa anteeksiantoa. Jokainen meistä saa kyllä ohjausta siihen miten hiljentyminen omalla kohdalla on parasta tehdä, ja välttämättä tuota ohjausta ei edes huomaa saaneensa, sitä tekee vain asiat määrätyllä tavalla, luonnostaan tai siten miten itselleen parhaaksi näkee ja tuntee.

Kun pyydät Pyhää Henkeä päättämään puolestasi, yksinkertaisesti sanottuna hyväksyt todellisen perintöosasi. Merkitseekö se sitä, että ettet voi sanoa mitään kysymättä Häneltä neuvoa? Ei todellakaan! Se tuskin olisi käytännöllistä, ja tämä Kurssi kantaa eniten huolta juuri käytännöllisyydestä. Jos olet ottanut tavaksesi pyytää apua aina kuin voit, voit luottaa siihen, että sinulle annetaan viisautta silloin, kun sitä tarvitset. Valmistaudu siihen joka aamu, muista Jumalaa aina kuin voit päivän mittaan, pyydä Pyhältä Hengeltä apua silloin kun se on mahdollista ja kiitä Häntä Hänen ohjauksestaan illalla. Silloin luottamuksellesi on todellakin hyvä perusta.

Älä koskaan unohda, että Pyhä Henki ei ole riippuvainen sanoistasi. Hän ymmärtää sydämesi pyynnöt ja vastaa niihin. [OK-29-5:4]

Toivon että näistä sanoista on sinulle jotain hyötyä ja että tuo vaikea asia ratkeaa jotenkin ja mieluiten parhain päin ja mahdollisimman nopeasti. Toivon että jatkat näiden muistioiden parissa ja että niistä olisi sinulle apua matkallasi unesta Kotiin, joka odottaa meitä kaikkia täydellisen koskemattomana Ykseytenä sitten kun aika on loppunut ja unet uneksittu loppuun.

Kristus on yhä läsnä mielessäsi, vaikka et tunnekaan Häntä.

Hänen olemisensa ei riipu siitä, että Hänet tunnistat.

Hän elää sisimmässäsi levollisessa nykyhetkessä

ja odottaa, että jättäisit menneisyyden taaksesi

ja kävisit siihen maailmaan,

jota Hän tarjoaa sinulle rakkaudessa.