Ei ole muuta aikaa kuin tämä hetki
Näkemyksiä harjoitukseen 308, Ei ole muuta aikaa kuin tämä hetki.
Kun luin tämän harjoituksen ensimmäisen kerran, pidin siitä (kuten kaikista harjoituksista tähän asti), mutta minusta tuntui etten ymmärtänyt sitä, tai koin että en kykene ymmärtämään sitä, niin kuin minun pitäisi. Aika kun muutenkin on jotenkin käsittämätön konsepti, saati sitten se, että ei ole muuta aikaa kuin tämä hetki. Hiljennyin kuitenkin tekemään harjoituksen (Kurssin antaman ohjeen mukaan harjoituksia ei tarvitse ymmärtää, tai niitä ei tarvitse edes hyväksyä voidakseen tehdä ne. [OT-J-8-9] ja kysyin PH:lta/J:ltä että mitä tämä tarkoittaa. Alla muutamia ajatuksia jotka nousivat mieleeni harjoituksen aikana.
Ajalla on vain yksi tarkoitus ja se on anteeksianto. Ilman aikaa emme voisi nähdä omaa alitajuista syyllisyyttämme jotta voisimme antaa sen anteeksi (kaikki ne hankalat tilanteet joihin joudumme ja jotka järkyttävät mieltämme) ja vapautua siitä, niistä ja näin antaa mielemme parantua. Pyhä Henki näkee ajan siis vain hetkenä, keinona, joka on nyt, ja se on sitä joka hetki. Pyhä Henki näkee että menneisyyttä ei ole, kuten ei myöskään tulevaisuutta. Taivaassa, Totuudessa ainoa olemassaoleva "aikamuoto" on aina.
Egolle taas aika on peittämisen ja pettämisen väline. Se haluaa että muistelemme mennyttä ja kannamme kaunaa [OT-H-68] ja mietimme mitä olisi pitänyt tehdä toisin, eli teemme siitä mitä on "tapahtunut" todellista itsellemme ja ettemme näkisi, että olemme unessa, eikä mikään siitä minkä koemme elämäksemme, ole totta. Se haluaa, että me pelkäämme tulevaisuutta ja sen kaikkia kauhuja mitä sillä on meidän varallemme. Tai sitten toivomme - tai rukoilemme - omaksemme jotain mitä kuvittelemme meiltä puuttuvan eli teemme itsellemme epäjumalia - toivo ja pelko, yhden ja saman kolikin kääntöpuolet, samalla tavalla kuten kipu ja mielihyvä, jonka ainoat tehtävät ovat kertoa (todistaa, todistajat, mitä sanaa ja käsitettä Kurssi paljon käyttää) että olemme keho. Kun pelkäämme, esimerkiksi tulevaisuutta, teemme vain unesta todellista mielessämme ja unohdamme, että olemme itse tehneet unen joka ei ole totta, ja jos tämän uskomme - todella uskomme sen, että olemme unessa ja havaitsemme vain oman mielemme tekemiä unihahmoja - miten voisimme enää pelätä tulevaisuutta tai ylipäätään mitään, koska se kaikki on vain unta, joka on omassa mielessämme? Miten voisimme enää huolia mistään, koska kaikki mikä tapahtuu on vain uni jonka olemme itse tehneet mieleemme eikä se ole totta?
Pyhä Henki kutsuu meitä tässä harjoituksessa pyhään hetkeen,
huomaamaan että on vain yksi hetki, yksi aika, ja se on aina
nyt-hetki. Meillä on kaiken aikaa mahdollisuus valita Pyhän Hengen
näkökyky egon havaitsemisen sijaan ja valita anteeksianto
tuomitsemisen sijaan. Ja mitä muuta kuin tuomitsemista on kaivella
mielessään mennyttä, ajatellen mitä joku (itse tai muut) teki tai ei tehnyt tai mitä
olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä tai tehdä toisin. Me tuomitsemme mielissämme täysin
automaattisesti, tai pikemminkin itseohjatusti ja tämä on egon
itseohjausta, koska koko egon järjestelmä, ajattelumalli on
suljettu itseohjautuva järjestelmä. Tämä kutsu pyhään hetkeen
on Isämme Pyhän Hengen kautta meille antama lahja, kutsu
heräämiseen, ja anteeksianto on keino vapautua tästä egon itseohjautuvasta järjestelmästä, jossa olemme toimineet kuin robotit - kaikki egon hyväksi pitäen yllä alitajuista syyllisyyttämme. Olkaamme kiitollisia siitä, että me voimme ottaa vastaan tämän Pyhän Hengen lahjan ja antaa se sitten anteeksiannon muodossa eteenpäin, jolloin
se palautuu aina Itseemme, siihen ykseyteen missä me kaikki olemme
yhtä. Ja muistakaamme myös muistaa kiittää hiljaa mielissämme
veljiämme ja siskojamme, jotka näyttävät meille oman kuvitellun ja näennäisen syyllisyytemme, jotta voisimme antaa sen anteeksi ja vapauttaa siitä kaikki mielet jotka näyttävät olevan erillään ajassa, mutta joka on Yksi Mieli.
MTK*
Pelastuksen salaisuus ei ole muussa kuin tässä: että sinä aiheutat tämän kaiken itsellesi. Se on totta, olipa hyökkäämisen muoto mikä tahansa. Se on totta, näyttelipä vihollisen ja hyökkääjän roolia kuka tahansa. Se on totta, näyttipä tuskasi ja kärsimyksesi syy olevan mitä tahansa, Sillä jos tietäisit uneksivasi, et reagoisi lainkaan unessa näkemiisi henkilöihin. Olivatpa ne kuinka vihaisia ja ilkeitä tahansa, niillä ei voisi olla minkäänlaista vaikutusta sinuun - paitsi jos sinulta jää huomaamatta, että kyseessä onkin sinun unesi. [T-27-VIII-10]