Ei Hierarkioita

Ei hierarkioita

Kurssi ja One with God ja niiden kautta puhuva Pyhä Henki opettaa meitä siitä, että illuusioissa ei ole hierarkiaa, tarkoittaen, että koska kaikki unet ovat samaa ja yhtä harhaa, on yksi ja sama mitä näyttää tapahtuvan tai kuinka isolta tai pieneltä jokin ongelma tai tapahtuma näyttäytyy meille: kaikki mitä unessa on, on epätotta joten se on yhtä merkityksetöntä, oli se sitten tikku sormessa tai luoti päässä, tulitikun liekki tai mantereen kokoinen metsäpalo - kaikki samaa unen harhaa. Herättyämme aamulla me emme pidä uniamme tosina ja aseta niitä johonkin arvojärjestykseen vaan ne ovat meille vain unia ja pian me unohdamme ne, kunnes taas näemme lisää seuraavana yönä. Näin meidän täytyisi nähdä myös valvetilamme - unena jota näemme. Pyhä Henki pyytää meitä tuomaan jokaisen näennäisen ongelmamme joita meillä elämässämme on Hänen tykönsä, koska ei ole olemassa mitään "ongelmaa" jota Hän ei ratkaisisi. Kurssi opettaa meille että meillä "on vain yksi ongelma ja se on jo ratkaistu" [OT-79-1:2,3,4]. Näinhän se todellisuudessa on: kaikki ongelmat, näennäiset elämämme ongelmat ovat vain heijastusta alkuperäisestä ongelmasta eli uskosta eroamiseen Jumalasta, jota ei koskaan tapahtunut koska tuo ajatus, epäajatus, oikaistiin eli ratkaistiin samalla hetkellä Pyhän Hengen toimesta. Tämä on käsitettävissä, mutta kun Pyhä Henki kehottaa meitä tuomaan kaikki ongelmamme Hänelle me epäröimme. Me yhä ajattelemme egon kautta että unessa on arvojärjestyksiä, hierarkioita, vaikka niitä ei todellisuudessa ole tai voi olla; kaikki uni on unta - yhtä ja samaa ja siten yhtä arvotonta, kunnes se anteeksiannon kautta käännetään keinoiksi heräämiseen. Jumalasta erillään olemisen unesta tulee nyt Jumalaan heräämisen uni, eli se mitä Kurssi kutsuu onnelliseksi uneksi [T-18-V].

Me kohtaamme pieniä ongelmia joka päivä ja koemme että ne ovat liian pieniä ja merkityksettömiä että veisimme ne Hänelle ratkaistaviksi - ja myös salaisesti epäilemme että Hän voisi ne ratkaista. Vasta kun meitä vastaan tulee "suuri" ongelma olemme valmiita viemään se Hänen tykönsä pyytäen apua. Oli se sitten läheisen tai itsen vakavaa sairautta tai kuolemaa tai jotain muuta "suurempaa". Eli edelleen arvotamme ongelmia, uskomme niiden hierarkiaan joka ei ole todellinen. Tikku sormessa ja luoti päässä voi tuntua pieneltä ja isolta, mutta ne ovat samaa, koska ovat samaa unta. Jos vähättälemme toista, suurentelemme toista eli arvotamme. Tästä Kurssi opettaa meitä pois päin, eli näkemään kaiken samana, kuten myös jokaisen olennon jonka fyysinen muoto en pelkkä valeasu joka peittää Valoa joka on kaikki Samaa Yhtä/Itseä.

"Jumalan Rakkaudesta erossa olemisen unessa, Taivaan Yhteyden kokeminen on mahdotonta, vaikkakin sitä voidaan lähestyä. Lähimmäksi sitä tullaan anteeksiannossa, joka on sen ymmärtäminen, että veli on täsmälleen sama kuin sinä, että teidät molemmat on luotu Jumalasta ja teillä on kaikki Jumalan atribuutit. Tämä tarkoittaa että teidät molemmat on luotu Rakkaudesta. Tämän tiedostamisessa, että te olette ytimeltänne samaa, yhdistytte Jumalaan mielessänne. Kaikki elämä universumissa on keksitty korvikkeeksi kodista jonka uskoit kykeneväsi jättämään. Se on kaikki unta ja se romahtaa sillä hetkellä kun annat anteeksi jokaiselle veljelle, ja jokaiselle asialle jonka uskot olevan jotain muuta kuin Jumalan Ydin." [OWG 1 -62:3]

Voin kertoa tässä pienen esimerkin siitä miten emme ratkaise asioita Hengen kanssa, vaan yritämme ratkaista asioita ulkopuolella maailmassa itse. Minulla on digitaalinen rannekello jonka aikaa siirsin kun siirryttiin talviaikaan. Sain kellon sekaisin ja näyttämään pelkästään amerikkalaisille tuttua am pm aikaa eli 1-12 tunteja meillä tutun 0-23 sijaan. Yritin ja yritin korjata kellon asetusta vaikka kuinka monta kertaa mutta en onnistunut. Asia vaivasi mieltäni muutaman päivän ja tasaisin väliajoin yritin korjata asetusta siinä onnistumatta ja tuntien turhautumista ja pientä vi****sta. Silti koin että asia on liian turha ja mitätön että voisin viedä sen Hengen ratkaistavaksi, olihan maailmani täynnä vaikeampiakin asioita kuten sairautta, kuolemaa, sotaa ja ilmastonmuutosta ja plaa plaa plaa, ja vaikka tiedostankin jo että kaikki ratkaisut kaikkeen on jo valmiina mielessäni, on vain kyse siitä kuinka valmis olen vastaanottamaan ne, eli siis kuinka hyvin olen onnistunut anteeksiannossa omaa tekemääni untani kohtaan ja siten parantamaan mieltäni joka monelta osin yhä uskoo olevansa erillään Jumalasta, mikä on tietenkin mahdottomuus. Lopulta annoin periksi ja vein kelloni ja "ongelmani" Hänelle ja pyysin apua. Tämän jälkeen annoin asian olla, luovutin sen Hänelle. Tiedostin että "ongelma" ei ole todellinen vaan se on unta, illuusio kuten kaikki muukin mitä näen ja koen täällä unen harhassa, heijastus alkuperäisestä ongelmasta eli Jumalerosta, itseni mieleeni tekemää jonka nyt luovutin Totuudelle. Sitten vain jatkoin muita hommiani. Hetken kuluttua mieleeni tuli eräs tapa tehdä kellon asetuksissa muutos jota en ollut aikaisemmin ajatellut. Otin kellon jälleen käteeni ja tein sen mitä mieleeni oli juolahtanut. Se toimi. Vastaus ongelmaani oli mielessäni ja kun pyysin sitä Häneltä joka on minun oma Itse, Pyhä Henki tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua, sain sen vaivatta ratkaisemaan ns. ongelmani.

Näin me pidämme mielessämme ongelmia vaivaamassa mieltämme emmekä ole valmiita viemään niitä sinne missä ne voidaan ratkaista. En tarkoita että kaikki elämän ongelmat ratkeavat tällä tavalla, mutta tämä on oikaisevaa anteeksiantoa ja parantamista ja parantaja ja parannettava on aina sama. Meillä kaikilla on ajan alussa itse valittu polku kokemuksineen oli kyse sitten mistä tahansa mitä unielämän varrelle mahtuu tuhansissa ja taas tuhansissa inkarnaatioissamme, eikä mielen paruntuminen välttämättä aina näy kehon eli harhan tasolla, esimerkiksi fyysisenä parantumisena, vaikka näinkin voi käydä. Kun ymmärretään että kaikki unessa on heräämistä ja anteeksiantoa varten, myös sairauksista tulee siunauksia, vaikka ne kammottavuudessaan saattavatkin saada miedän mielemme järkkymään, koska edelleen näemme ne jonain joka on todellista. Meidän karmamme on lopulta meidän siunauksemme eli toisin sanoen veljemme/siskomme on meidän pelastajamme, jos ja kun vain näemme sen anteeksiannon mahdollisuutena, oikaista mielestämme usko että unielämämme, persoonamme ja identiteettimme kehoina olisi todellista. Ja kun näemme että veljemme on yhtä kuin minä itse, tuomitsemisesta tulee mahdottomuus. Näemme että Henkeä ei voi uhata eikä tappaa ja niin puolustautumattomuudesta tulee voimamme ja turvamme. Jeesus näytti meille mitä se voi olla äärimmilleen vietynä. Hänen ei tarvinnut puolustaa unta/kehoa koska hän tiesi ja näki että se ei ole otdellinen eikä edes olemassa ja veljet jotka hänet ristille löivät olivat hän itse. Miten hän olisi voinut tuomita heitä tuomitsematta siten itseään ja siten tekemällä unsta totta mielessään? Tämähän on myös se mistä intialaisessa Namaste-tervehdyksessä on kyse, jossa kumarretaan toisessa olevalle Itselle joka on yksi ja sama eli atman - Itse. Sosiologi Holly Oxhandlerin mukaan se tarkoittaa hinduismissa "pyhyys minussa tunnistaa pyhyyden sinussa".

Ego haluaa että otamme kaikki asiat vakavasti, että uni on totta ja että sillä on merkitystä. Sillä ei ole eikä tule koskaan olemaan ja se on jo oikaistu, eikä sitä koskaan edes ollut olemassa. Ainoastaan Jumala on. Piste. Se että otamme unen todesta, tosissaan, emmekä hymyile sille kaiken yläpuolelta, unen ulkopuolelta Hengen kanssa nähden sen tyhjyyden, teemme siitä totta ja siten pidämme egoa elossa, annamme ohjat sille ohjata elämäämme. Tämä on kierre joka pitää egoa elossa mielessä, mutta kun näemme että se ei ole mitään, alkaa parantuminen eli herääminen ja nyt kaikki mitä maailmassa ja elämissämme on muuttuu. Kaikesta tulee apuvälineitä heräämiseen jotka Pyhä Henki käyttää ja tuo eteemme juuri oikealla hetkellä. On vain meistä itsestämme kiinni miten ne otamme vastaan. Vaihtoehtoja on aina vain kaksi. Joko pelolla, eli usein hyökkäämme asioita vastaan ja tuomitsemme ja arvostelemme, tai rakkauden anteeksiannolla, eli totuudella ja näemme että mitkään aisat olivat ne kuinka vaikeilta näyttäviä tahansa eivät ole todellisisa vaan mielessä olevaa harhaa ja unta. Toinen, egon vaihtoehto, vain pitkittää untamme ja matkaamme kotiin. Toinen lyhentää sitä. Me valitsemme itse kumman tien haluamme ottaa. Lopulta uni on niin koettu loppuun että tulemme valitsemaan jälkimmäisen ja unen/ romahdus ja kuolema alkaa. Me tulemme lopulta valitsemaan Totuuden tien koska olemme jo niin tehneet.

Maailmassa on olemassa vain kahdenlaisia asioista koska unen maailma on dualismin eli kahtiajakoisuuden maailma: on rakkauden pyyntöjä - jota kaikki väkivalta oli se sitten fyysistä, henkistä, tuomitsemista, arvostelua, pilkkaa, herjausta tai vihaa, ja on rakkauden ilmauksia ja niitä kait on turha selitellä enempää, me kaikki tiedämme mitä rakkaudellinen käyttäytyminen on.

Jokainen on viaton ja jokainen toinen itse on sama Itse, puettuna lukuisiin ja loputtomiin valeasuihin, kehon muotoihin jonka takaa voimme nähdä Itsemme Valon jos vain annamme itsellemme anteeksi unen jonka teimme jossa uskoimme voivamme jättää Kodin ja Jumalan, jonka kanssa olemme yhä Yhtä, ikuisesti, nyt ja aina.

Ps. Aikanaan Hill Street Blues-tv sarjassa sanottiin legendaarunen lause aina joka jakson käskynjako-kohtauksen päätteeksi "Let's be carufull out there.", eli olkaa varovaisia siellä. Minä sanon Pyhää Henkeä mukaillen "Pitäkää hauskaa siellä. Se on kokonaan sinun unesi."